Puolison mielestä kaikki, mitä sanon on vastaanväittämistä
Olisiko vinkkejä, miten pitäisi toimia, kun kaikki aivan tavanomaiset keskustelut puolison kanssa päättyy riitaan? Jos kommentoin ihan miten tahansa, niin puoliso räjähtää, ja syyttää, että väitän vastaan. Esim. Puoliso sanoo: "Tänään on aurinkoista". Minä sanon: "Niin onkin, saapa nähdä tuleeko illalla ukkonen". Niin tämäkin on hänen mielestään vastaanväittämistä. Minun täytyisi vain myötäillä. Mutta ei sekään kelpaa. Jos sanon vain kyllä, niin tms., niin jotenkin sekin on väärin, tai ainakin väärällä äänensävyllä sanottu. Tai sitten puoliso suuttuu, että olen aina niin masentuneen oloinen, enkä puhu. Mitään omia mielipiteitä ei todellakaan voi sanoa. Mitä ihmettä voisin tehdä? Olen yrittänyt myötäilyn kautta tasoittaa omaa ulosantiani, mutta ei se auta. Olen muuten todella todella hiljainen ja ujo, joten en mikään riidanhaastaja muidenkaan kanssa. Ahdistaa, kun pitää varoa niitä vähiäkin sanoja, ettei toinen räjähdä. Puoliso myös korjaa sanomisiani, "Ei se noin mennyt, ei siinä noin sanottu". Ehkä en vaan osaa puhua niin kuin kuuluisi?
Kommentit (40)
"Mitä ihmettä voisin tehdä?"
Eroa.
Puolisosi on harvinaisen raskas ihminen. Ei tuollaista kukaan jaksa, miksi sinä jaksaisit? Mitä röyhkeämpi joku kehtaa olla, sitä enemmän tätä nöyristellään, vaikka asian pitäisi kaiken järjen mukaan mennä juuri toisin päin.
Et sinä ole miestä heikompi, vaikka hän on näin saanut sinulle uskoteltua. Hän on vain yksi paskiainen jolle jonkun pitää todeta että sori mut nyt ei pysty enää, heippa.
Ota yhteys naistenlinjaan ja lakimieheen. Itse tekisin niin. Edessä voi olla todiaan ongrlmia ja hankkisin hyvän selustan eroon. Esim nauhoittaisin miehen uhkauksis jne. Mutta juristi osaisi auttaa niin, että olisi järkevä suunnitelma. Lidäksi se Naisten linjan tukipuhelin, soita uudestaan.
Pienin paha on se, että eroat. Jos jatkat, menee tilanne aina vain pahemmaksi. Lopulta sinusta alkaa tuntua, että jopa hengität väärin.
Eli hae apua itsellesi.
Mitä pitäisi tapahtua, että lähtisit? Mitä ikinä se on, haluatko, että asiat etenee siihen pisteeseen?
Entä mikä saisi sinut jäämään ja olemaan onnellinen? Uskotko, että niin voisi tapahtua?
Vierailija kirjoitti:
Pienin paha on se, että eroat. Jos jatkat, menee tilanne aina vain pahemmaksi. Lopulta sinusta alkaa tuntua, että jopa hengität väärin.
Eli hae apua itsellesi.
Tää kuvaa tilannetta. Puolison mielestä minä hengitän väärin..kun hänen raivotessaan yritän hengitellä rauhallisesti, että itse rauhottuisin, niin se vasta häntä ärsyttääkin.
Kiitos kaikille kommentoijille! Valitettavasti tämä ei ole trolli. Noi tilanteet tulee aina niin äkkiä, että en ehdi mitään nauhotusta laittaa, ja eihän sitä huomaamatta pystykään laittamaan. Olen kyllä miettinyt, että eihän tätä kukaan usko, jollen saa nauhotettua. AP
Tilanteen saa kyllä kehitettyä milloin haluaa ottamalla vaikka puheeksi eron.
Mutta tarvitset nyt ulkopuolista apua eroamiseen. Hae sitä!
Erosin juuri tuollaisesta vastaanväittäjästä. Negatiivinen elämänasenne tuhoaa kaiken ympäriltään. Nyt menee paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä pitäisi tapahtua, että lähtisit? Mitä ikinä se on, haluatko, että asiat etenee siihen pisteeseen?
Entä mikä saisi sinut jäämään ja olemaan onnellinen? Uskotko, että niin voisi tapahtua?
Fyysinen väkivalta, sitten ehkä uskaltaisin lähteä. Fyysistä väkivaltaa ei voisi kukaan kiistää. Omaisuuden tuhoaminen. Pelkkä uhkailu on helppo mitätöidä. Kyllä, melkein toivon, että tämä etenisi siihen. Muuten en pysty lähtemään. Mutta siinäkin pelkään, että tulisi liikaa tuhoa, esim. Pysyvät vammat, jota en tietenkään toivo.
En enää usko, että voin jäädä ja olla onnellinen, en ole uskonut pitkään aikaan. AP.
Ainoa toimiva keino päästä tuosta tilanteesta on salaa lähteminen ja mielellään toiselle paikkakunnalle. Onko sinulla ystäviä, jotka voisi auttaa? Pakkaat laukun valmiiksi ja kun tilaisuus tulee, lähdet ja jätät kaiken. Kait mies töissä kuitenkin käy? Käytkö itse?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pitäisi tapahtua, että lähtisit? Mitä ikinä se on, haluatko, että asiat etenee siihen pisteeseen?
Entä mikä saisi sinut jäämään ja olemaan onnellinen? Uskotko, että niin voisi tapahtua?
Fyysinen väkivalta, sitten ehkä uskaltaisin lähteä. Fyysistä väkivaltaa ei voisi kukaan kiistää. Omaisuuden tuhoaminen. Pelkkä uhkailu on helppo mitätöidä. Kyllä, melkein toivon, että tämä etenisi siihen. Muuten en pysty lähtemään. Mutta siinäkin pelkään, että tulisi liikaa tuhoa, esim. Pysyvät vammat, jota en tietenkään toivo.
En enää usko, että voin jäädä ja olla onnellinen, en ole uskonut pitkään aikaan. AP.
Tähän pakko kommentoida klassikko: miten neuvoisin ystävääsi, joka sanoo näin?
Et sinä tarvitse mitään perusteluja lähtemiseen. Saat vaan päättää haluta elää ilman miestä.
Vierailija kirjoitti:
Ainoa toimiva keino päästä tuosta tilanteesta on salaa lähteminen ja mielellään toiselle paikkakunnalle. Onko sinulla ystäviä, jotka voisi auttaa? Pakkaat laukun valmiiksi ja kun tilaisuus tulee, lähdet ja jätät kaiken. Kait mies töissä kuitenkin käy? Käytkö itse?
Salaa lähtö onnistuisi varmasti. Mies käy töissä ja niin minäkin. Mutta mitä sen jälkeen? Jossain vaiheessahan mies löytäisi minut. Ystävät tietää vain palasia mun tilanteesta. Enkä voisi laittaa heitä näin vaikeaan ja vaaralliseen asemaan.
Toivottavasti kommentoijat ei pidä minua kiittämättömänä, kun en ole jo toteuttamassa suunnitelmia. Arvostan todella, että olen saanut näin paljon vastauksia! On vain erittäin vaikeaa, kun pelkää ja on aivopesty tällaiseen elämään.
Mitä mies on uhkaillut sinun tuhoamiseksi, jos eroatte?
Ihan kuin oma exä. Tuolla se alkoi. En tehnyt tai sanonut mitään oikein ja mikään mitä tein ei ollut minkään arvoista. ” Tuonhan nyt olisi tehnyt kuka vaan” tai ” mitä vaikeaa tuossa nyt on” olivat kommentteja kaikkeen.
Meillä on lapsia. Kuvittelin koko ajan, että minä olen se joka on hullu ja käsittää kaiken väärin.
Lopulta, tosi monen uhkaavan tilanteen jälkeen sain fyysisesti turpiini. Vasta silloin minulla oli mielestäni oikea syy lähteä.
Nyt kolme vuotta eron jälkeen elämä alkaa voittaa. Ihan hirveää on ollut. Lähde nyt heti kun sinulla vielä on omaa tahtoa ja voimia!
Kerro tilanne edes yhdelle ihmiselle. Jos sinulla ei ole läheisiä, etsi psykologi. Vaikka terveyskeskuksen kautta. Auta itseäsi!
Lähde, mene turvakotiin ja lopulta muuta toiselle paikkakunnalle. Laita kaikki tietosi salaisiksi. Kerro jollekulle ystävälle tilanteestasi.
Älä heitä elämääsi hukkaan äläkä ainakaan tee lapsia tuommoisen k-pään kanssa. Tuo tilanne ei tule paranemaan ikinä, mies ei muutu.
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies on uhkaillut sinun tuhoamiseksi, jos eroatte?
Uhannut t.pp.. ne, jotka auttaisivat minua. Uhannut tuhota kaiken omaisuutemme (josta on niin paljon lainaa, että en selviäisi siitä). Vakuutus ei korvaa, jos omistaja on itse tuhonnut kaiken. Kuvaillut ja suunnitellut yksityiskohtaisesti, miten tämän tekee..
Minulle ei ole uhannut tehdä mitään fyysistä väkivaltaa, tai siis on kyllä uhannut t.pp.. myös minut, mutta siitä on jo vuosia. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pitäisi tapahtua, että lähtisit? Mitä ikinä se on, haluatko, että asiat etenee siihen pisteeseen?
Entä mikä saisi sinut jäämään ja olemaan onnellinen? Uskotko, että niin voisi tapahtua?
Fyysinen väkivalta, sitten ehkä uskaltaisin lähteä. Fyysistä väkivaltaa ei voisi kukaan kiistää. Omaisuuden tuhoaminen. Pelkkä uhkailu on helppo mitätöidä. Kyllä, melkein toivon, että tämä etenisi siihen. Muuten en pysty lähtemään. Mutta siinäkin pelkään, että tulisi liikaa tuhoa, esim. Pysyvät vammat, jota en tietenkään toivo.
En enää usko, että voin jäädä ja olla onnellinen, en ole uskonut pitkään aikaan. AP.
Lähdet turvakotiin. Kerrot siellä kaiken mitä miehesi on suunnitellut. Haet eroa. Jos mies alkaa ryppyillä, haet lähestymiskiellon.
Jos mies tekee jotain tyhmää, pystyt noilla todistamaan että et ole ollut paikalla, etkä vastuussa asioista.
Kasvaa selkäranka viimeistään nyt, ensi viikolla voi olla liian myöhäistä.
Raivoaminen ei ole hyväksyttävää, ja vihalla toisen kontrollointi on väkivaltaa. Eli on ihan sama mitä olet itse tehnyt, jos toinen pyrkii lannistamaan sinut kilareilla, lähde.
That said, olen ollut itse parisuhteessa ihmisen kanssa joka kaivoi tilanteesta kuin tilanteesta jonkun nurjan puolen esiin: Onpa ihana keli => Joo, loppuviikoksi lupasikin sadetta. Täähän on tosi nätti tää hotellihuone => Joo, toivottavasti ei yöllä kuulu möly. Meerin murrosikä taitaa olla helpottamassa => Joo, aika rankkaa ollut viime aikoina. Sain töissä henkilökohtaisen lisän sillä ja sillä perusteella => Hyvä. Yleensähän ne on vain niille joilla on valmiiksi tehtävään nähden huono palkka. Onneksi sattu tällainen viileämpi ajokeli kun se ilmastointi on rikki => Ajamiseen ihan jees mutta hirveesti on kuitenkin itikoita perillä. Mun vanhemmat haluais ostaa lapsille potkukelkan => Oishan se varmaan kiva mutta se on kuitenkin aina tiellä. Ad infinitum. Ihan normaaleja kommentteja, mutta jos se on sellaista aina niin on tosi vaikea itse ilahtuu, innostua tai yrittää järjestää jota on kivaa. Jonkun kerran tuli sanottua että jos ei ole muuta sanottavaa kuin muiden ilon lannistaminen niin kokeile joskus olla hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Raivoaminen ei ole hyväksyttävää, ja vihalla toisen kontrollointi on väkivaltaa. Eli on ihan sama mitä olet itse tehnyt, jos toinen pyrkii lannistamaan sinut kilareilla, lähde.
That said, olen ollut itse parisuhteessa ihmisen kanssa joka kaivoi tilanteesta kuin tilanteesta jonkun nurjan puolen esiin: Onpa ihana keli => Joo, loppuviikoksi lupasikin sadetta. Täähän on tosi nätti tää hotellihuone => Joo, toivottavasti ei yöllä kuulu möly. Meerin murrosikä taitaa olla helpottamassa => Joo, aika rankkaa ollut viime aikoina. Sain töissä henkilökohtaisen lisän sillä ja sillä perusteella => Hyvä. Yleensähän ne on vain niille joilla on valmiiksi tehtävään nähden huono palkka. Onneksi sattu tällainen viileämpi ajokeli kun se ilmastointi on rikki => Ajamiseen ihan jees mutta hirveesti on kuitenkin itikoita perillä. Mun vanhemmat haluais ostaa lapsille potkukelkan => Oishan se varmaan kiva mutta se on kuitenkin aina tiellä. Ad infinitum. Ihan normaaleja kommentteja, mutta jos se on sellaista aina niin on tosi vaikea itse ilahtuu, innostua tai yrittää järjestää jota on kivaa. Jonkun kerran tuli sanottua että jos ei ole muuta sanottavaa kuin muiden ilon lannistaminen niin kokeile joskus olla hiljaa.
Jaaha, vastasin lukematta ketjua loppuun asti. Ongelma olikin vähän eri kaliiberia joten tämä kommentti olisi joutanut jäädä ihan toiseen keskusteluun, pahoittelut.
Tuollaisessa tilanteessa kuuluisi ottaa yhteys poliisiin, eikä Vauva-palstalle.
Juhannustrolli toivottavasti...