Lue keskustelun säännöt.
Miehestä tuli hirviö, kun tulin raskaaksi
22.06.2019 |
Sen sijaan, että saisin tukea ja rakkautta saan osakseni ilkeilyä ja arvostelua. Minulle haistatellaan ja saan kuulla, miten kelpaamaton ja vätys olen, kun en luo toimivia sosiaalisia suhteita hänen sukuunsa ( jotka eivät sano minulle sanaakaan itse). Meistä ei voi tulla perhe kuulemma tämän takia. Koen olevani joka tavalla vääränlainen ja olen pohjattoman yksin. Emme asu yhdessä. Olen aivan hukassa elämäni kanssa tässä tilanteessa.
Kommentit (65)
Toivottavasti olet jo sanonnut heipat tälle ”miehelle”. Jos koet , ettet jaksa hoitaa yksin lastasi tai adoptio ei käy- tee abortti. Tuollaisesta ”isästä” on vain harmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesta miehestä tulee raskauden myötä.
En tiedä miksi. Ajattelevat että nyt on nainen nalkissa ja ei tartte enää teeskennellä.
Yritä löytää työkalut tilanteeseen.
Eroa nyt heti, ja ala järjestää asioista niin, että pärjäät yksin vauvan kanssa.
joopajoo,kuin mun tarinaa,uhkas potkia sen"äpärän" jnejne.
Muutin muualle.
EN ole kynnysmatto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monesta miehestä tulee raskauden myötä.
En tiedä miksi. Ajattelevat että nyt on nainen nalkissa ja ei tartte enää teeskennellä.
Yritä löytää työkalut tilanteeseen.
Ei todellakaan tule, moni mies odottaa lasta innolla ja on valmis tekemään odottavan äidin olosta mahdollisimman mukavan...
Joku sananlasku on että nainen on mysteeri kunnes tulee äidiksi. Onko mies peloissaan, voi olla siksikin vihainen. Lisäksi toisen ihmisen avuttomuus saa joissain aikaan julmuutta. Voimia sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä et voi jäädä tuohon tilanteeseen. Kerrot häpeilemättä asiasta neuvolassa, ota yhteyttä sosiaalitukeen eli ryhdyt järjestämään elämää ilman miestä vauvan kanssa (jos aiot pitää lapsen, abortti on myös vaihtoehto ja vain itse tiedät sopiiko se sinulle). Voimia. Pystyt siihen!
Yhteen muuttoa ei ole näköpiirissä. Tällä hetkellä toivon, että saisin keskenmenon vaikka niin kovasti halusin vauvan. Aborttiin en pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juttele neuvolassa ja pyydä apua. Kirjaa kaikki miehen toilailut ylös päivämäärineen, siitä on hyötyä lastenvalvojaa tavatessa. Jos on viestejä tallenna ne tai ota kuvakaappaus.
Vierailija kirjoitti:
Eroa nyt heti, ja ala järjestää asioista niin, että pärjäät yksin vauvan kanssa.
Joo, komppaan tätä. Onneksi Suomessa on saatavilla apua. Kaikkea hyvää ap:lle!871
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle kävi sama. Alkoi jo raskausaikana ja huomasin silloin että mies myös pettää. Tehtiin melko pian toinen kuitenkin siihen perään vaikka tiesinkin että ero tulee. Pidimme kuitenkin parempana että lapsia on kaksi. Yhteisesti suunniteltuja ja tehtyjä. Toisen lapsen odotusaikana mies sitten tinttasi jo silmänkin mustaksi ja ihan jostain mitättömästä erimielisyydestä, ei edes ollut mikään riitä eikä motkotusjuttu. Ero tietty tuli ja sen jälkeen on nyt sitten ollut huoltokiusaamista miehen puolelta enkä ole kuulemma hyvä enkä riittävä yhtään missään.
Biologia. Ei tälle voi mitään. Olet jo raskaana, joten suvun jatkamisen kannalta hänen kannattaisi vaihtaa naista nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kuin joku aiemmin sanoi, kirjaa ylös kaikki, jos tilanteilla on todistajia, pyydä heitä laittamaan muistiin tapahtumat.
Kun lapsi syntyy, älä anna miehen tavata lasta. Älä kuvittele, että lapsi muuttaa miehen. Älä kuvittele, että saatte sittenkin onnellisen perhe-elämän.
Onneksi ette asu meren rannalla,muuten hänestä olisi tullut merihirviö eli Leviathan.
Mies vaikuttaa persoonallisuushäiriöiseltä, ja kuvittelee että nyt olet niin nalkissa ettet voi enää lähteä. Pidä päiväkirjaa miehen käytöksestä ja tallenna viestejä todistusaineistoksi mahdollista huoltajuuskiistaa varten. Kannattaa myös harkita sitä, ettet suostu isyyden tunnustukseen lainkaan. Joka tapauksessa kannattaa erota mahdollisimman pian. Tuo ei ole millään tavalla normaalia tulevan isän käytöstä, yleensä odotusaikana tuleva isä tekee kaikkensa raskaana olevan puolisonsa ja sitä kautta vauvan hyvinvoinnin eteen.
Mieti myös kannattaako sinun oikeasti synnyttää tuo lapsi. Huoltokiusaaminen ja lapsen kaltoinkohtelu hänen ollessaan isällään on ihan mahdollinen skenaario. Mieti miltä tuntuu pakottaa lapsi menemään isälleen, jos hän sinulta itkien anoo ettei halua mennä? Ja mitä sellainen siis tekisi lapsen mielenterveydelle.
Mies on luonnehäiriöinen, olen siitä suhteellisen varma. Jotenkin tyhmänä ehkä kuvittelin, että koska oma verenperimä on hänelle kaikki kaikessa, tämä yhdistäisi meitä. Saisi tuntemaan empatiaa myös minua kohtaan. Naiivia. En myöskään osannut kuvitella, miten paljon raskausaikana tarvitsisinkaan välittämistä ja miten rankkaa on oikeasti olla yksin.
En haluaisi viedä lapselta isäsuhdetta, mutta pidän hyvin mahdollisena, että isä yrittäisi myrkyttää lapsen mieltä minua kohtaan. Henkinen kypsyys on juuri sitä luokkaa. Ikinä en lasta pakottaisi viettämään aikaa isän kanssa, jos se ei tunnu hyvältä.
Kenen päätös vauvan hankkimisesta tuohon suhteeseen oli?