Millaisia kokemuksia soveltuvuusarvioinneista?

Oli kivaa tehdä tehtäviä vähän kuin YO-kirjoituksissa aikoinaan. Olin koko päivän kokeissa, haastattelussa, kokeissa ja vielä haastattelussa. Paperit kuitenkin olivat menneet sekaisin, ja minulla teetettiin yksi iso (tarpeeton) tehtävä enemmän kuin muilla kolmella. Olin kuulemma ollut jaetulla ykkössijalla siihen asti, kun psykologi päätteli, että koska olin ollut yksinyrittäjä, minun oli vaikea tehdä tiimityötä. Näin hän itse kertoi minulle. Paikka meni talon sisältä tulevalle hakijalle. Näin valtion organisaatiossa, jonka ainakin pitäisi herättää jämptiydellään kunnioitusta meillä ja muualla.

Soveltuusarvioinneissa psykologien lausunnot ovat ihan täyttä huuhaata. En tunnistanut itseäni ollenkaan kuvauksesta, eikä tunnistanut oma esimiehenikään. Toiminta on epäeettistä. Psykologien pitäisi joutua vastuuseen lausunnoistaan. Mietin itse, että olisin voinut jopa nostaa oikeusjutun lausunnon takia, koska menetin työpaikan, jota olisin todella toivonut. Sitten mietin, että jos työnantaja uskoo sokeasti 10 minuuttia minua tavannutta, tekohymyä hymyilevää psykologia, ennemmin kuin yli 15 vuoden loistavaa työuraani ja suosittelijoitani, niin työpaikka ei ole minun arvoinen. Sitten sainkin toisen työn, joka oli unelmieni täyttymys ja paljon parempi kuin aiemmin hakemani työ.

Mukava kokemus. Testejä ja haastatteluja. Lopputulos täysin tunnistettava, sekä hyvät että huonot ominaisuudet

Sain työpaikan ja myöhemmin lopetin. Varmaan juuri niiden kokeessa kerrottujen riskien vuoksi, turhautumisalttius, kun asiat eivät etene tarpeeksi nopeasti

Vierailija kirjoitti:

Soveltuusarvioinneissa psykologien lausunnot ovat ihan täyttä huuhaata. En tunnistanut itseäni ollenkaan kuvauksesta, eikä tunnistanut oma esimiehenikään. Toiminta on epäeettistä. Psykologien pitäisi joutua vastuuseen lausunnoistaan. Mietin itse, että olisin voinut jopa nostaa oikeusjutun lausunnon takia, koska menetin työpaikan, jota olisin todella toivonut. Sitten mietin, että jos työnantaja uskoo sokeasti 10 minuuttia minua tavannutta, tekohymyä hymyilevää psykologia, ennemmin kuin yli 15 vuoden loistavaa työuraani ja suosittelijoitani, niin työpaikka ei ole minun arvoinen. Sitten sainkin toisen työn, joka oli unelmieni täyttymys ja paljon parempi kuin aiemmin hakemani työ.

Sinulle tehtiin vain haastattelu?

Palikkatestien tulokset eli kieli- ja matemaattinen lahjakkuus pitivät hyvin paikkansa ja luonnekuvaukset ja pitää tietenkin hyväksyä, että itsessä on virheitä eikä nuo kuvailut ole pelkkää positiivista suitsutusta. tiedän monia, jotka lyttäävät testit, koska eivät hyväksy noita negatiivisia piirteitä, joita lukee myöskin testituloksissa. Sellaisten ihmisten kanssa on turha jatkaa kekustelua, koska pitävät itseään täydellisinä ja hyvä vain , että he eivät tule rekrytoiduiksi, koska muuten työantajalle olisi luvassa roppakaupalla isoja ongelmia näiden täydellisten "vaippa-aikuisten" kanssa.

Toinen vakavampi juttu on nuo räikeästi lyttäävät tai rivien välistä luettavissa olevat törkeydet soveltuvuusarvioinnissa, ja niitä voi olla odotettavissa, jos huomaat että kemiat eivät kohtaa edes normitasolla psykologin kanssa. He ovat vain ihmisiä ja jos he ovat viimeisen päälle laitettuja rakennekynsineen ja sinä edustat luomusiistiä lookkia, niin todennäköisyys "en tunnista itseäni"  - luonnearvion saamiseen nousee. No  onneksi noita ei ole omalla kohdallani tullut hirveästi vastaan, mutta  tiedän tapauksia, joille tuontyyppistä on käynyt ja lopputulos ei tule valituksi ja valittaminen hankalaa. Palikkatestit yes, mutta psykologin luonnekuvauksen kanssa vähän kom sii kom saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soveltuusarvioinneissa psykologien lausunnot ovat ihan täyttä huuhaata. En tunnistanut itseäni ollenkaan kuvauksesta, eikä tunnistanut oma esimiehenikään. Toiminta on epäeettistä. Psykologien pitäisi joutua vastuuseen lausunnoistaan. Mietin itse, että olisin voinut jopa nostaa oikeusjutun lausunnon takia, koska menetin työpaikan, jota olisin todella toivonut. Sitten mietin, että jos työnantaja uskoo sokeasti 10 minuuttia minua tavannutta, tekohymyä hymyilevää psykologia, ennemmin kuin yli 15 vuoden loistavaa työuraani ja suosittelijoitani, niin työpaikka ei ole minun arvoinen. Sitten sainkin toisen työn, joka oli unelmieni täyttymys ja paljon parempi kuin aiemmin hakemani työ.

Sinulle tehtiin vain haastattelu?

Useita erilaisia testejä, joista sain hyvät tulokset. Kehittämiskohteet oli poimittu psykologin kanssa käydystä keskustelusta ja ne olivat ihan päättömiä. Vahvuuteni oli käännetty negatiivisiksi asioiksi.

Olen koko työurani ajan kouluttanut itseäni systemaattisesti, opiskellen mm. useamman tutkinnon. Hain johtotehtäviin ja sanoin haastattelussa, että en heti suunnittele uusia opintoja, vaan keskityn aluksi uuteen työtehtävääni. Psykologi oli kirjoittanut lausuntoon, että hakijalla ei ole minkäänlaista suunnitelmaa itsensä kehittämiseen. Kiva! 😄 Ystäväni kertoi, että psykopaatit pärjäävät parhaiten soveltuvuusarvioinnin haastatteluissa, koska he ottavat tarkkaan selville mitä kannattaa vastata saadakseen hyvät analyysit.