Olen säälittävät enkä koskaan varmaan saa tyttöystää.

Olisiko sun mahdollista tutustua vaikka jonkin tukifoorumin kautta naisiin, joilla on samankaltainen tilanne kuin itselläsi ja/tai myös mt-ongelmia? Ihmiset jotka ovat terveitä ja itsellä ihmissuhteissa kaikki hyvin eivät todennäköisesti ymmärrä tai heitä ahdistaa ajatus suhteesta miehen kanssa, jolla on ongelmia. Mutta joku samassa tilanteessa oleva voisi hyvinkin klikata ja kyetä ymmärtämään tuomitsemisen sijaan. Voisitte uskoutua toisillenne. Eikä sen tietenkään tarvitse tarkoittaa sitä, että nainen olisi mitenkään epämiellyttävä. Ulospäin jopa täydelliseltä vaikuttavalla ihmiselläkin voi olla ties mitä murheita. Se on ainakin asia jonka varmasti voisit antaa jollekin naiselle, ymmärrystä ja tukea tuomitsemisen ja ”ota itseäs niskasta kiinni” tai ”lopeta itsesääli” kommenttien sijaan. Vaikeat kokemukset voi antaa sulle valtavasti kypsyyttä ja myötätuntoa muita kohtaan, mitä joku osaisi arvostaa.

Tyttöystäminen on yliarvostettua.

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva eikä se auta että keskity muuhun että "kyllä se tulee kun vähiten odotat", ei ole tullut.

ap

Joo se on totta. Jos on mies niin tyttöystävä pitää sananmukaisesti hankkia eli kokea verkkoja monissa eri paikoissa 24/7.

Sinun tapauksessa kannattaisi keskittyä oman elämän parantamiseen. Tee asioita joista pidät, hoida naistarpeet pornolla ja käymällä huorissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva eikä se auta että keskity muuhun että "kyllä se tulee kun vähiten odotat", ei ole tullut.

ap

Joo se on totta. Jos on mies niin tyttöystävä pitää sananmukaisesti hankkia eli kokea verkkoja monissa eri paikoissa 24/7.

Sinun tapauksessa kannattaisi keskittyä oman elämän parantamiseen. Tee asioita joista pidät, hoida naistarpeet pornolla ja käymällä huorissa.

En haluaisi katsella pornoa enkä käydä huorissa kun molemmista tulee vain paha mieli.

ap

Vierailija kirjoitti:

Onhan se säälittävää olla tuon ikäinen kokematon ja ilman kumppania. Tiedän tämän, koska olen tuota elämää elänyt pian jo neljä vuosikymmentä. Ei teini-ihastumisia, ei ensimmäistä tyttöystävää, ei ensimmäisiä seurustelukokemuksia, ei ekaa kertaa, ei yhdessäasumista, ei molemminpuolista rakkautta, ei perhettä, ei lapsia, ei mitään. Vain yksinäisyys ja kaipuu.

Nyt muut tulevat sanomaan, että elämässä on muutakin ja keskity siihen valittamisen sijaan. Tietenkin on ja tietenkin keskityn. Jos en näin tekisi olisi elämä entistäkin vaikeampaa. Jostain syystä ihmisten sisään on rakennettu kaipaus toista ihmistä kohtaan ja itse en ainakaan vielä ole löytänyt nappia, josta sen voi sammuttaa. Ehkä jos pääsisin sen kokemaan ja toisen ihmisen aidosti kohtaamaan voisin tulla lopputulokseen, jossa huomaan, että tämä ei ollutkaan niin iso asia. Siltikin haluaisin sen kokea ja tehdä päätöksen asian upeudesta ihan itse.

Joku voi myös sanoa, että me emme ole säälittäviä. Että kaikki on vain päänsisäistä harhaamme. Se on kiva toteamus, jos se on vilpitön, mutta ainakin minulle on tärkeintä se miltä minusta itsestäni tuntuu ja hieman kulmien alta katson, jos joku alkaa tunteitani mitätöimään. Jos minä tunnen itseni säälittäväksi ja epäonnistuneeksi aina, kun kuljen ulkona ja näen ihmisiä yhdessä toisten kanssa, ihmisiä perheensä kanssa ja ihmisiä, jotka nauttivat elämästä - kaikkea mitä en ole koskaan kokenut - niin kai tämä tunne on minulle sallittavaa?

Olin samanlainen kuin sinä kunnes jotain maagista kautta tapasin ihmisen jonka kanssa rakastuttiin. Silloin ja myös jälkikäteen ajateltuna kyllä se vain oli iso asia ja käy sääliksi kaikkia jotka eivät sitä tule kokemaan edes kerran elämässä.

Ja kuten tästä tekstistä saattoi arvata, niin se juttu päättyi vuosia sitten ja siitä saakka olen ollut yksin. Kyllä molemminpuolinen rakastuminen on sen verran kova huume aivokemioille, että sellaiset ihmiset ovat käytännössä etuoikeutettuja. Mutta samalla he elävät kokoajan siinäkin todellisuudessa, että he myös tulevat menettämään sen jonain päivänä (hyvin todennäköisesti). Eli heilläkin on sen euforian tilalle tulossa vielä karmeaa kipua. Mutta sellaista elämä on. Kokemuksesta tiedän, että tuon kivun aikana sitä ajatteli että olisi ollut parempi jos ei ikinä olisi tavannut kyseistä henkilöä niin olisi säästynyt tältä kivulta.

Vuosien jälkeen kuitenkin olen kiitollinen, että edes kerran koin tällaista. Nyt ei varsinaisesti ole enää "pakollista tarvetta" ja voin myös elää vaikka sitä ns. MGTOW elämääkin ihan onnellisena.

Mies on saalistaja ja nainen saalistettava. Näin se näinä näennäisen tasa-arvonkin aikana menee. Ellet ole hyvän näköinen tai erityisen sosiaalinen mies, niin sinun on ihan itse se naisseurasi löydettävä. Ei riitä, että olet siellä missä naisetkin vaan sinun on lähestyttävä niitä naisia. Lähestyttävä uudestaan ja uudestaan. Käytävä treffeillä niin kauan kunnes löydät jonkun, joka kiinnostuu sinusta, 

Tuntuu pahalta lukea näitä. Itse olen lähemmäs nelikymppinen nainen. Haluaisin  aina tutustua tällaisia kirjoittaviin miehiin, lähteä kaverina olusille ja auttaa keräämään itseluottamusta naisten kanssa jutteluun jne... Kun itse näkee hyvää kaikissa ja jokaisessa ihmisessä on jotain kaunista ja rakastettavaa... Varmasti kaikille olisi joku kumppaniksi edes joskus, mutta kun tässä maailmassa saisi oikeat ihmiset kohtaamaan...

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu pahalta lukea näitä. Itse olen lähemmäs nelikymppinen nainen. Haluaisin  aina tutustua tällaisia kirjoittaviin miehiin, lähteä kaverina olusille ja auttaa keräämään itseluottamusta naisten kanssa jutteluun jne... Kun itse näkee hyvää kaikissa ja jokaisessa ihmisessä on jotain kaunista ja rakastettavaa... Varmasti kaikille olisi joku kumppaniksi edes joskus, mutta kun tässä maailmassa saisi oikeat ihmiset kohtaamaan...

Minussa ei ole mitään hyvää, aloin vaan itkeä kun luin tämän koska ei minussa ole mitään hyvää.

ap

Etsä naista tarvitse. Pihtaisi kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Mies on saalistaja ja nainen saalistettava. Näin se näinä näennäisen tasa-arvonkin aikana menee. Ellet ole hyvän näköinen tai erityisen sosiaalinen mies, niin sinun on ihan itse se naisseurasi löydettävä. Ei riitä, että olet siellä missä naisetkin vaan sinun on lähestyttävä niitä naisia. Lähestyttävä uudestaan ja uudestaan. Käytävä treffeillä niin kauan kunnes löydät jonkun, joka kiinnostuu sinusta, 

Tämä on totta, mutta varmaan vaikea kolmikymppisenä aloittaa kaikki tuo, jos on edeltävän ajan ollut sitä tekemättä. Ei ole taitoa, kokemusta eikä itseluottamusta. Siksi olisi varmaan mukavampi kuvitelma sellainen, jossa nainen lähestyisi miestä. Valitettavasti se on juurikin kuvitelma, koska jos lähestymisiä ei ole tapahtunut vuosikymmeniin niin ei niitä nyt ala tapahtumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu pahalta lukea näitä. Itse olen lähemmäs nelikymppinen nainen. Haluaisin  aina tutustua tällaisia kirjoittaviin miehiin, lähteä kaverina olusille ja auttaa keräämään itseluottamusta naisten kanssa jutteluun jne... Kun itse näkee hyvää kaikissa ja jokaisessa ihmisessä on jotain kaunista ja rakastettavaa... Varmasti kaikille olisi joku kumppaniksi edes joskus, mutta kun tässä maailmassa saisi oikeat ihmiset kohtaamaan...

Minussa ei ole mitään hyvää, aloin vaan itkeä kun luin tämän koska ei minussa ole mitään hyvää.

ap

No hittolainen ap, varmasti on <3

Illalla olisin osannut vielä jotain lisääkin kirjoitella mutta av meni kiinni :(

Yhyy. Väsynyttä jaskaa. Ei kukaan nainen voi tuollaista vätystä korjata, enkä ihmettele etteivät yritäkään.

Elämä kuntoon ensin, ammatti ja työpaikka, harrastuksia ja kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota konkreettiseksi tavoitteeksi hankkia tyttöystävä. Olet varmaan tehnyt vaikeampiakin asioita, kuten valmistunut erilaisista oppilaitoksista, suorittanut asevelvollisuuden jne. 

Itsellään se ei selvästikään sinulle tule. On siis aika vaihtaa strategiaa. Tyhmä on se joka tekee aina samalla tavalla mutta odottaa erilaista lopputulosta, vaimitensemeni. 

En ole valmistunut kuin yhdestä ja siitäkin hädin tuskin enkä pysty kyseiseen ammattiin kun en osaa siitä enää mitään, kahta muuta yritin opiskella mutta siitä ei tullut mitään. En ole suorittanut asevelvollisuutta mt-ongelmien takia.

Strategia on se että olen yrittänyt netissä jutella naisille mutta koska jännitän enkä keksi mitään sanottavaa saan aikaseksi vain typerän viestin johon eivät edes vastaa. Livenä jännitän niin paljon ettei siitä tule yhtään mitään. Netti ollut ainoa vaihtoehto.

ap

Hei, haluaisitko harjoitusvastustajan tuohon nettijutteluun? Olen 50+ nainen ja tykkään chattailla varsinkin nuorempien miesten kanssa. Tyttöystäväksi en voi lupautua, kun olen naimisissa, mutta uskoisin että voin antaa sinulle vinkkejä miten naisten kanssa kannattaa jutella. Kiinnostaako?