Lue keskustelun säännöt.
Miksi joiltain ihmisiltä puuttuu yleissivistys ja uteliaisuus oppia asioita?
20.06.2019 |
En tarkoita, että pitäisi olla joku kympin tyttö ja kaikesta pitäisi päteä. Mutta ihmettelen ihmisiä, joilla voisi olla vaikka kuinka paljon potentiaalia osata ja ymmärtää erinäisiä asioita, jos vain vaivautuisivat edes vähän ottamaan asioista oma-aloitteisesti selvää. Joillain ihmisillä jo peruskoulu on mennyt penkin alle ja ymmärrettävästi yleissivistykseen ja perusasioiden osaamiseen on tullut sitä myötä iso aukko. Tiedän myös, että koulunkäyntivaikeuksiin on monia syitä eikä elämän vastoinkäymiset ole yleensä mitään valintakysymyksiä, kyllä elämä voi luisua alamäkeen vastoin ihmisen omaa tahtoa. Mutta tunnen paljon sellaisia ihmisiä, joilla viimeistään aikuisiässä elämä on tasaantunut eikä edes mitään (ainakaan merkittäviä) oppimishäiriöitä, jotka estäisi oppimasta ja ymmärtämästä yleissivistykseen kuuluvia perusasioita. Silti näiltä ihmsiltä vain tuntuu puuttuvan sellainen luontainen uteliaisuus ja kyky ottaa itse asioista selvää. Joillekin lähemmäs 30-vuotiaille joutuu selittämään auki esimerkiksi jotain ihan tavallisia sivistyssanoja tai käsitteitä, mitkä normaalit yläasteikäisetkin tietää. Voiko ihminen vain olla yksinkertaisesti niin laiska tai tylsä, ettei viitsi edes nopeasti googlettaa jotain asiaa sen sijaan, että aiheuttaa ympäristölleen myötähäpeää ja hämmennystä kysymällä ihan simppeleitä asioita? Kyseiset ihmiset saattavat olla muuten vuorovaikutuksellisesti ja verbaalisesti ihan lahjakkaita, mutta yleistietämys arkisista ja ajankohtaisista asioita on vain surkuhupaisan alhainen. Joidenkin mielestä varhaisteini-iässä oli jotenkin coolia esittää bimboa ja hihitellä tyhmänä. Onko nämä ihmiset oikeasti jääneet henkiseltä kehitykseltään teinin tasolle?
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset ovat erilaisia. Jotkut pitävät opiskelusta ja asioiden tutkimisesta, jotkut ovat enemmän käytännön toteuttajia.
Kaikkien kanssa voi vaihtaa muutaman ystävällisen lauseen. Teoreetikkojen kanssa saattaa löytyä paljonkin yhteistä keskustelua, mutta rivakoista käytännön ihmisistä on myös omat ilonsa.
Liittyy myös persoonaan. Meillä tyttö on introvertti ja kiinnostunut vain omista jutuistaan. Jos puhun jotain sivistävää, niin kuuntelee kärsivällä naamalla. Häneen ei tartu ympäristöstä asioita kuin rajallisesti ja ei koskaan poimi mun ja miehen jutuista asioita, jos emme erikseen puhu hänelle. Ikää nyt 16. Sitten poika taas, 11v., hakkaa pian jo siskonsa yleissivistyksessä. Todella utelias lapsi, kyselee koko ajan kuuntelee meidän juttuja painaen mieleensä ja keskeyttää kysyen jotain. Jos puhun politiikkaa uutisten pohjalta, niin on heti haukkana katsomassa vieressä, minkä näköinen se poliitikko on ja millainen. Aina äänessä ja aina kyselemässä, heitteleen kaikenlaista nippelitietoa sieltä täältä ja kyselee lisää. On siis hyvin ekstrovertti tyyppi.
Minä olen samanlainen "nenä joka asiaan" -tyyppinen kyselijä kuin poika, olen ollut lapsesta asti. Mies taas on passiivinen, ei osoita kiinnostusta niin moniin asioihin. Älyllisesti en osaa sanoa, kumpi meistä miehen kanssa on älykkäämpi. Minulla on laajempi yleissivistys ja olen yliopiston käynyt. Miehen koulutus matalampi. Minä olin luokan priimus koulussa, mies keskitasoa.
Ihmiisen on vaikea luopuua turvallisista käsityksiiistäään.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiisen on vaikea luopuua turvallisista käsityksiiistäään.
Oppiminen taphatuuu tavallisesti mukavuuusalueeen ulkopuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiisen on vaikea luopuua turvallisista käsityksiiistäään.
Oppiminen taphatuuu tavallisesti mukavuuusalueeen ulkopuolella.
Muttta kyllä pidän esim äiidinvaistoa yhdesta tärkeimmistä asioista.
Miksi joiltain AP:ilta puuttuu kyky jakaa testinsä kappaleisiin? AV:n keskitasoa selvästi parempi keskustelunavaus, mutta joudun antamaan silti alapeukkua, kun noita v*tun tekstiseiniä ei jaksa lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin mistä puhut?? Kiinnostaisko sua ittensä vaikka ruuanlaitto, sävyt ja värit ja ulkonäkö, hiustenpidennykset ja ihmisten käytös?? Tuskin. Noi on asioita jotka mua kiinnostaa. Ei välttämättä kiinnosta samat asiat kun sua, ja parempi kysellä liikaa ku liian vähän vaikka jotkut siitä itteensä ottaiski
Vierailija kirjoitti:
Liittyy myös persoonaan. Meillä tyttö on introvertti ja kiinnostunut vain omista jutuistaan. Jos puhun jotain sivistävää, niin kuuntelee kärsivällä naamalla. Häneen ei tartu ympäristöstä asioita kuin rajallisesti ja ei koskaan poimi mun ja miehen jutuista asioita, jos emme erikseen puhu hänelle. Ikää nyt 16. Sitten poika taas, 11v., hakkaa pian jo siskonsa yleissivistyksessä. Todella utelias lapsi, kyselee koko ajan kuuntelee meidän juttuja painaen mieleensä ja keskeyttää kysyen jotain. Jos puhun politiikkaa uutisten pohjalta, niin on heti haukkana katsomassa vieressä, minkä näköinen se poliitikko on ja millainen. Aina äänessä ja aina kyselemässä, heitteleen kaikenlaista nippelitietoa sieltä täältä ja kyselee lisää. On siis hyvin ekstrovertti tyyppi.
Minä olen samanlainen "nenä joka asiaan" -tyyppinen kyselijä kuin poika, olen ollut lapsesta asti. Mies taas on passiivinen, ei osoita kiinnostusta niin moniin asioihin. Älyllisesti en osaa sanoa, kumpi meistä miehen kanssa on älykkäämpi. Minulla on laajempi yleissivistys ja olen yliopiston käynyt. Miehen koulutus matalampi. Minä olin luokan priimus koulussa, mies keskitasoa.
Tämä oli jo uutta, että joku rinnastaa introverttiyden ja vain omista jutuistaan kiinnostumisen/ekstroverttiyden ja halun sivistää itseään. Miten voi olla, että vaikka täälläkin on jankattu introvertti-ekstrovertti -aiheesta ketjutolkulla, niin silti jollekulle ei mene kaaliin, mitä nämä termit itse asiassa tarkoittavat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin mistä puhut?? Kiinnostaisko sua ittensä vaikka ruuanlaitto, sävyt ja värit ja ulkonäkö, hiustenpidennykset ja ihmisten käytös?? Tuskin. Noi on asioita jotka mua kiinnostaa. Ei välttämättä kiinnosta samat asiat kun sua, ja parempi kysellä liikaa ku liian vähän vaikka jotkut siitä itteensä ottaiski
Ei tuo ole mitään yleissivistystä.
Minä en muista, siksi minulle pitää kertoa sivistyssanojen ja käsitteiden merkityksiä yhä uudelleen. Tarkistan itse ne kirjallisiin töihin, mutta keskusteluissa en niitä muista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa joskus miettinyt. Yksi mun kaveri on just tollanen jotenkin intohimoton ja tuntuu ettei halua kehittää itseään mitenkään. Tuntuu, että joissain asioissa jäänyt meidän teinivuosiin, vaikka ollaan nyt molemmat kolmekymppisiä äitejä. Hänen näkemyksensä asioista on useinmiten tylsää/paskaa/ei kiinnosta. Olen miettinyt, että oisko jotain masennusta, kun mikään ei kiinnosta mukamas. Mutta onko ihan normaalia olla yli 10v tuossa tilassa? Eikö se ala olemaan elämäntapa jo..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi joiltain AP:ilta puuttuu kyky jakaa testinsä kappaleisiin? AV:n keskitasoa selvästi parempi keskustelunavaus, mutta joudun antamaan silti alapeukkua, kun noita v*tun tekstiseiniä ei jaksa lukea.
Sivistyneet ja älyköt keskittyykin itse asiasisältöön eikä tuhlaa henkisiä resursseja nillittämällä jostain tekstin ulkoasusta. Mm. tutkijat ja kirjailijat oikoluetuttavat ja korjauttavat tekstinsä muilla apulaisilla. Ja hei ihan oikeasti, tämä on av, ei mikään kirjallisuustutkimuksen tai äidinkielenopettajien ammattifoorumi. Oletko käynyt testeissä, voisiko sinulla olla lukihäiriö, kun noin häiritsee lukea aloituksen pituista tekstipätkää? Se ei ole kenenkään muun kuin sinun oma ongelma, jos tuon lukeminen tuottaa vaikeuksia. Ap:ta ei kiinnosta alapeukkusi.
Olen ajatellut, että on jopa vähän kadehdittavaa, jos pystyy olemaan vain rennosti ja ottaa asioista selvää, joilla on oikeasti väliä omassa elämässä. Olen itse sellainen kaikesta selvää ottava ja joka asiassa asiat itse opiskeleva nippelitietotyyppi, joka on toisaalta aina vähän liiankin vireessä ja lopulta tosi väsynyt, kun ei osaa oikein hellittää missään. En pidä tätä kovinkaan hyvänä piirteenä, vaikka voikin sitten käydä keskustelua melkein mistä tahansa. Olen kireä ja aivan takki tyhjä joka ilta. Ehkä joku kultainen keskitie olisi hyvä, koska mitä väliä vaikka joskus osoittaisi tietämättömyytensä aihealueesta, josta ei oikeasti ole juuri mitään hyötyä? Vaikka se kuuluisi johonkin ihmisten itse keksimään ”yleistietoa”. Mitä väliä, vaikka ei osaisi keskustella jokaisesta aiheesta? Enemmän kummastelen sitä loputtoman sivistyksen pönkittämistarvetta, joka on nykyään vähän liian yleistä, kun tieto on niin helposti saatavilla.
Vierailija kirjoitti:
Olen ajatellut, että on jopa vähän kadehdittavaa, jos pystyy olemaan vain rennosti ja ottaa asioista selvää, joilla on oikeasti väliä omassa elämässä. Olen itse sellainen kaikesta selvää ottava ja joka asiassa asiat itse opiskeleva nippelitietotyyppi, joka on toisaalta aina vähän liiankin vireessä ja lopulta tosi väsynyt, kun ei osaa oikein hellittää missään. En pidä tätä kovinkaan hyvänä piirteenä, vaikka voikin sitten käydä keskustelua melkein mistä tahansa. Olen kireä ja aivan takki tyhjä joka ilta. Ehkä joku kultainen keskitie olisi hyvä, koska mitä väliä vaikka joskus osoittaisi tietämättömyytensä aihealueesta, josta ei oikeasti ole juuri mitään hyötyä? Vaikka se kuuluisi johonkin ihmisten itse keksimään ”yleistietoa”. Mitä väliä, vaikka ei osaisi keskustella jokaisesta aiheesta? Enemmän kummastelen sitä loputtoman sivistyksen pönkittämistarvetta, joka on nykyään vähän liian yleistä, kun tieto on niin helposti saatavilla.
Ei hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen häpeä sanoa ettei tiedä. Ja sitten etsii tietoa. Tai keskustelussa kyselee aiheesta. Ihmiset yleensä innostuvat kertomaan sydäntä lähellä olevista asioista. Siinä sitä oppii itsekin.
Mun tyttö ei teidä mistään mitään. Koulun pääsee läpi ja varmaan lukion kanssa vaikka ei tiedä suomen naapuri maita. Eilen sanoin sille jotain kokoomuksesta ja se kysy et kuka se on? Nykyään noitten tieto on tosi matala ei oltu noin tyhmiä!
Kaikki eivät vaan ole luonteeltaan uteliaita.
Alhainen äo