En uskalla paljastaa, että aion olla vielä pitkään kotiäitinä

Mies ja minä sovimme jo ennen lasten saamista, että heidät hoidetaan kotona eskariin asti (kerhot, leikkikoulut jne ok, jotta saa vähän tuntumaa varhaiskasvatukseen). Kun koulu alkaa, luokat 1-2 toinen vanhemmista tekee merkittävästi vähemmän töitä kuin toinen, jotta voidaan olla mahd paljon läsnä lapsille. Pikkukoululaisten päivät kun on todella lyhyitä.

Tällä hetkellä lapset 3v ja 5v ovat varhaiskasvatuksen piirissä 9h/viikko, loput kotihoidossa. Moni kaverini ja tutun tuttu kummastelee kovasti, miten voin olla vielä kotona vaikka nuorempi on jo 3v eli kotihoidontukea ei enää tipu. En ole tätä koskaan ymmärtänyt, kyse on kuitenkin vain 298 eurosta. Rakastan olla lasten kanssa ja rahalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Kotiäitinä en pode myöskään huonoa omatuntoa omista menoista, sillä minun kanssani lapset ovat kuitenkin joka päivä eniten. Opiskelen avoimessa yliopistossa, treenaan triathlon-kisaan, teen paljon vapaaehtoistyötä ja hoidan muita luottamustoimia, leivon usein, kuuntelen äänikirjoja jne. Elämä on juuri nyt niin ihanaa! Mies on onneksi sanoilla linjoilla edelleen eli liputtaa nykyisen systeemin puolesta. Ja ennen kuin kukaan ehtii niin kyllä, ollaan avioliitossa ja ei ole avioehtoa, eläkerahastoon siirtyy kuukausittain rahaa.

Paljon tulee kyselyitä siitä, milloin palaan töihin. En haluaisi sanoa, että ehkä 5 vuoden päästä, vaikka totta se on. Tuntuu, että siitä aa ihan friikin leiman otsaan. Mutta oikeesti ketä sen pitäisi häiritä? En saa mitään tukia, lapset voi hyvin ja on onnellisia, mies on onnellinen, minä erityisen onnellinen joten miksi pitäisikään tehdä toisin? Elämämme on nyt juuri niin hyvää kuin voi olla. Uskoisin, että töitä ehdin tekemään lasten jälkeen vielä kyllästymiseen asti eli siitä seuraavat 30 vuotta.