Lue keskustelun säännöt.
Epäluottamus parisuhteessa - intuitio vai masennuksen oire?
19.06.2019 |
En halua puhua tästä lähipiirille, koska en halua kenenkään syyttelevän/epäilevän miestäni. Kysymys olisi ehkä, voiko intuitioon luottaa? Epäilen jatkuvasti, että mies pettää. Aiemmin ei ole tälläistä ollut, en ole ollut erityisen mustasukkainen aiemman kuuden vuoden aikana. Sairastan masennusta, mutta mulla on hoitosuhde jatkuvasti eli työstän asiaa. Lisäksi käyn töissä ja mulla on kavereita sekä läheiset perhesuhteet eli näennäisesti kaikki hyvin. En tiedä, mistä tämä epäilys kumpuaa, eikä mitään erikoista ole tapahtunut. En kaada epäilyksiä miehen niskaan, koska tiedostan oman sairauteni ja sen, että niin kutsuttu intuitio voi olla yksi oireistani. Haluaisinkin kysyä, että onko joku ollut samassa tilanteessa? Ja miten asia eteni?
Olemme n. 30-vuotiaita, jos vaikuttaa. :)
Kommentit (12)
Olisiko nyt parempi ajankohta tälle keskustelulle? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä, yliepäluuloisuuteen taipuvaisena, sanoisin, että todennäköisimmin tuntemukseni johtuvat masennuksestasi. Toivottavasti saat sitä hoidettua ja iloa ja luottamusta suhteeseesi.
Aika jännä. Ehkä se sit pettää? Kysy siltä. Et vaikuta kauhean masentuneelta asiasta.. :D
Mitkä asiat saavat sinut epäilemään? Onko sattunut jotain tavallisesta poikkeavaa vai miehen käytös vain muuttunut?
Vierailija kirjoitti:
Minä, yliepäluuloisuuteen taipuvaisena, sanoisin, että todennäköisimmin tuntemukseni johtuvat masennuksestasi. Toivottavasti saat sitä hoidettua ja iloa ja luottamusta suhteeseesi.
Kiitos kun vastasit. :) Miten sun oma epäluuloisuus näkyy ihmissuhteissa, entä kuinka handlaat sen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitkä asiat saavat sinut epäilemään? Onko sattunut jotain tavallisesta poikkeavaa vai miehen käytös vain muuttunut?
Siinäpä se, kun ei oo muuttunu käytös tai tapahtunu mitään. Huomaan keksiväni aina jotain, josta sais väännettyä jotain epäilyttävää, ja hitto se raastaa! Toinen on näin: "käyn pesettääs auton", minä: "menee panee jotain" ja sit 30min päästä on pihassa puhtaan auton kanssa. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkä asiat saavat sinut epäilemään? Onko sattunut jotain tavallisesta poikkeavaa vai miehen käytös vain muuttunut?
Siinäpä se, kun ei oo muuttunu käytös tai tapahtunu mitään. Huomaan keksiväni aina jotain, josta sais väännettyä jotain epäilyttävää, ja hitto se raastaa! Toinen on näin: "käyn pesettääs auton", minä: "menee panee jotain" ja sit 30min päästä on pihassa puhtaan auton kanssa. :)
Siis :( ei :). Oon tosi harmissani tästä nykyisestä epäilemisestä, kuormittaa niin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä, yliepäluuloisuuteen taipuvaisena, sanoisin, että todennäköisimmin tuntemukseni johtuvat masennuksestasi. Toivottavasti saat sitä hoidettua ja iloa ja luottamusta suhteeseesi.
Kiitos kun vastasit. :) Miten sun oma epäluuloisuus näkyy ihmissuhteissa, entä kuinka handlaat sen?
Ajattelen todella helposti, että ihmiset eivät pidä minusta, että mieheni haluaisi jonkun toisen, että minusta puhutaan pahaa seläntakana (tosin puhutaankin, mutta ei aina😔). Iän myötä on jonkin verran helpottanut, kun tiedostan tuon taipumukseni. Yksi paras tapa selvitä, on tietenkin avoin puhuminen. Välillä voi myös opetella nauramaan kevyesti itselleen. Minua on helpottanut myös kirjoittaminen. Kirjoitan aina joskus esim
tarinoita, joissa päähenkilö on korostetun typerän epäluuloinen :D
Olet hyvällä tiellä, kun tiedostat itse tuon taipumukseni.
Minä olen myös masentunut ja käyn terapiassa. Masennus on muuten alkanut poistumaan, mutta itselleni ol ilmaantunut samanlainen kalvava mustasukkaisuus. Kun mies lähtee kauppaan, katson kellosta, kuinka kauan viipyy. Joskus jopa keksi itselleni jotain ostettavaa, että saan tekosyyn lähteä mukaan. Hänen puhelimensa on aina äänettömällä, joten sekin epäilyttää. Kaikki mahdollinen epäilyttää. Tunnen oloni huonoksi ihmiseksi, kun en voi luottaa toiseen.
Niille, jotka nyt tahtovat neuvoa, että kysy siltä mieheltä, mikä on tilanne, niin mitäpä se auttaisi. En kuitenkaan uskoisi, jos sanoisi, että ei ole mitään suhdetta. Jos sanoisi, että on suhde, niin siitäpä sitten masentuisin entistä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä, yliepäluuloisuuteen taipuvaisena, sanoisin, että todennäköisimmin tuntemukseni johtuvat masennuksestasi. Toivottavasti saat sitä hoidettua ja iloa ja luottamusta suhteeseesi.
Kiitos kun vastasit. :) Miten sun oma epäluuloisuus näkyy ihmissuhteissa, entä kuinka handlaat sen?
Ajattelen todella helposti, että ihmiset eivät pidä minusta, että mieheni haluaisi jonkun toisen, että minusta puhutaan pahaa seläntakana (tosin puhutaankin, mutta ei aina😔). Iän myötä on jonkin verran helpottanut, kun tiedostan tuon taipumukseni. Yksi paras tapa selvitä, on tietenkin avoin puhuminen. Välillä voi myös opetella nauramaan kevyesti itselleen. Minua on helpottanut myös kirjoittaminen. Kirjoitan aina joskus esim
tarinoita, joissa päähenkilö on korostetun typerän epäluuloinen :DOlet hyvällä tiellä, kun tiedostat itse tuon taipumukseni.
Sun tuntemukset on kuin mun kirjottamia. Pitäisi varmaan kirjottaa vielä enemmän - nimittäin noita tarinoita! Jospa niistä saisi itsekin apua. Kyllä tämä auttaa ainakin siten, etten kaada muiden päälle. :)
Vierailija kirjoitti:
Minä olen myös masentunut ja käyn terapiassa. Masennus on muuten alkanut poistumaan, mutta itselleni ol ilmaantunut samanlainen kalvava mustasukkaisuus. Kun mies lähtee kauppaan, katson kellosta, kuinka kauan viipyy. Joskus jopa keksi itselleni jotain ostettavaa, että saan tekosyyn lähteä mukaan. Hänen puhelimensa on aina äänettömällä, joten sekin epäilyttää. Kaikki mahdollinen epäilyttää. Tunnen oloni huonoksi ihmiseksi, kun en voi luottaa toiseen.
Niille, jotka nyt tahtovat neuvoa, että kysy siltä mieheltä, mikä on tilanne, niin mitäpä se auttaisi. En kuitenkaan uskoisi, jos sanoisi, että ei ole mitään suhdetta. Jos sanoisi, että on suhde, niin siitäpä sitten masentuisin entistä enemmän.
Tämäkin oli kuin mun kirjottama, varsinkin toi viimeisin ja surullisin lause. En tiiä mitä todistetta odotan uskottomuudesta tai uskollisuudesta, kun en kuitenkaan usko. Oon ikään kuin tehnyt jo päätäksen asiasta, vaikka mitään todistetta ei oo. Paitsi just tollanen, et puh vaikka äänettömällä. Äsken mies kävi vessas, mietin et meneepä kauan, varmaan tekstaa jollekin. Ihan oksetti taas, ku pelotti. Sit huomasin, et se kännykkä olikin mun vieressä sohvalla eli ei edes mukana. No sitten mietin, et varmaan ottanu ilmotukset pois päältä, ettei näkyis tulevat viestit randomeilta.
Eikö kukaan? :D