Lapsena ihmettelin miksi jotkut tutut aikuiset eivät olleet tehneet lapsia, mutta nyt lapsettomana aikuisena ymmärrän, että he olivat niitä järkeviä aikuisia

Näin on

Jep, samoin. Nyt itse 40 v ja lapseton. 

Olen niin iloinen, että en hankkinut lapsia. Sukulaiseni lapset sinänsä ovat mukavia, vaikkakin myös vaativia jne. Lasten äiti on taasen itsekäs typerys, joka sysää lapset muiden hoidettaviksi ja käyttäytyy itse kuin pikkulapsi. Ainakin muille suuttuminen, vastuun pakoilu sekä muiden syyttäminen oli taas sitä luokkaa... onneksi pääsen taas elämään omaa lapsetonta, huoletonta ja kohtuu onnellista elämääni.

Harmittaako kun vanhempasi eivät olleet järkeviä?

Mistä tiedät, etteivät yrittäneet?

Vierailija kirjoitti:

Harmittaako kun vanhempasi eivät olleet järkeviä?

Kuinka paljon kaikkia sun syntymättä jääneitä lapsia harmittaa? Vai oletko les ta joka on lisääntynyt tauotta koko hedelmällisen ikänsä? Muuten kommentissasi ei oikein ole mitään järkeä.

Aika järjetön yleistys. Osalle lapsettomuus on se onnen tie. Osalle se on varma tapa ķatkeroitua loppuiäksi. Osa lapsettomista olisi tietämättään onnellisempi vanhempana ja osa lapsellisista olisi varmasti onnellisempi ilman lapsia. Lapsettoman on vain mahdoton arvioida varmasti, olisiko lapset parantaneet vai heikentäneer juuri sitä omaa elämänlaatua.

Itse kuulun siihen onnekkaaseen joukkoon, jonka elämänlaatu ja ilon määrä lisääntyi moninkertaiseksi lasten myötä. Lapset ovat tosin venäläistä rulettia, osalle ei sovikaan, mutta on jo myöhäistä.

Vierailija kirjoitti:

Aika järjetön yleistys. Osalle lapsettomuus on se onnen tie. Osalle se on varma tapa ķatkeroitua loppuiäksi. Osa lapsettomista olisi tietämättään onnellisempi vanhempana ja osa lapsellisista olisi varmasti onnellisempi ilman lapsia. Lapsettoman on vain mahdoton arvioida varmasti, olisiko lapset parantaneet vai heikentäneer juuri sitä omaa elämänlaatua.

Itse kuulun siihen onnekkaaseen joukkoon, jonka elämänlaatu ja ilon määrä lisääntyi moninkertaiseksi lasten myötä. Lapset ovat tosin venäläistä rulettia, osalle ei sovikaan, mutta on jo myöhäistä.

Jos minulle vastasit, niin en todellakaan yleistä mitään, vaan puhun itselleni tutuista ihmisistä. Ap

Lapseton nainen on säälittävä.

Kaikki eivät voi saada lapsia.

Minun äitini puhui aina lapsettomista, että he olivat tehneet elämässään paljon syntiä ja siksi heidät oli kirottu. Kun itse kärsin aikuisena lapsettomuudesta, koin syyllisyyttä. Eikä tilannetta yhtään auttanut se, kun äitini, 5 lapsen äiti, itki minulle: ”Minä oon niin syntinen, että en edes lapsenlapsia saa!”

Sairasta!

Nyt äidillä on 8 lapsenlasta. Ja nyt siskoni kärsii lapsettomuudesta ja äiti kohdistaa syyttelynsä siskoon. Äitini mielestä siskoni on kirottu, kun siskolla on ”vääräuskoinen” mies.

Väite ilman perusteluja on ihan p:stä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika järjetön yleistys. Osalle lapsettomuus on se onnen tie. Osalle se on varma tapa ķatkeroitua loppuiäksi. Osa lapsettomista olisi tietämättään onnellisempi vanhempana ja osa lapsellisista olisi varmasti onnellisempi ilman lapsia. Lapsettoman on vain mahdoton arvioida varmasti, olisiko lapset parantaneet vai heikentäneer juuri sitä omaa elämänlaatua.

Itse kuulun siihen onnekkaaseen joukkoon, jonka elämänlaatu ja ilon määrä lisääntyi moninkertaiseksi lasten myötä. Lapset ovat tosin venäläistä rulettia, osalle ei sovikaan, mutta on jo myöhäistä.

Jos minulle vastasit, niin en todellakaan yleistä mitään, vaan puhun itselleni tutuista ihmisistä. Ap

Siis olivatko kaikki lapsena tuntemasi lapsettomat aikuiset jotenkin kelvottomia vanhemmiksi?

Vierailija kirjoitti:

Jep, samoin. Nyt itse 40 v ja lapseton. 

Ei sitä vielä tiedä. Täällä on suosittu ketju 42-vuotiaaksi velailleesta naisesta, joka nyt uuden rakkaansa kanssa ehkä tekeekin lapsen. Kommenteista päätellen 42-47 v on otollisin aika perheen perustamiseen. Vielä voi vauvakuume iskeä ;)

Ketjun aiheeseen: sori, en jaksa loukkaantua. Pidän itseäni ja miestäni järkevinä aikuisina ja meillä on kolme lasta. Vähän turhan kärkkäästi yleistetty, ap.

Niin? Olipa taas mahtava avaus. Ilmeisesti tarkoituksena on haastaa riitaa, kiistellä siitä, kumpi on järkevämpää; hankkiako lapsia vai ei. Milloin se menee päähän teille asiasta jatkuvasti jankuttaville, että se on hyvä, kun jotkut ymmärtävät ajoissa, että heistä ei ole vanhemmiksi. Bravo! Kaikki eivät sitä ymmärrä ja perhe-elämä on heille yhtä helvettiä ja useinhan siitä saa lapset kärsiä. Sitten taas on niitä, jotka hankkivat lapsia ja kykenevät hyvään vanhemmuuteen. Hienoa. Tässä on siis kaksi onnellista ryhmää ja yksi onneton.

Ja onhan noita les ta dio lai sia ja m aa h an m uu tt a jia, jotka lisääntyy jokatapauksessa, olipa ainesta vanhemmuuteen tai ei. 

Lapseton sukulainen otti itselleen lempilapsen  suvun lapsista ja toisteli lapselle koko lapsuuden , että sinä olet samanlainen kuin minä ja siksi niin mukava, sinä et tahdo lapsia. Aikuistuneena lapsi todella uskoi olevansa vapaaehtoisesti lapseton. Sitten joku kertoi, että tämä sukulainen oli yrittänyt saada lasta, mutta se ei ollut onnistunut ja vasta sen jälkeen hän oli alkanut puhua, että hän ei edes tahdo lasta. Voi tietysti olla, että siihen aikaan ei ollut hyviä ehkäisymenetelmiä ja sosiaalinen paine saada lapsi oli työntänyt hänetkin yrittämään, vaikka ei niin lasta kaivannut.

Tämä lapsena manipuloitu kuitenkin päätti yrittää lasta kypsemmällä iällä, mutta ikivä kyllä vaihdevuodet olivat jo alkaneet ja hän ei saanut lasta. Sitten hänestä tuli katkeroitunut sukulainen, joka eriarvoistaa suvun lapset. Yksi on tuleva hyvä lapseton ja loput niinkuin ikävät sukulaiset, joilla on lapsia.

Jos tietää olevansa huono vanhempana, niin tämähän on hyvä diili kaikille osapuolille. Kannatan!

Ajattele, sinusta ja vanhemmistasi taaksepäin, luolamiesten ja alkunisäkkäiden kautta aina alkumerten yksisoluisiin asti, lukemattomia vuosimiljoonia pitkä katkeamaton sukupolvien ketju pelkkiä järjettömiä lisääntyjäotuksia.