Tunnetko ketään, jolta on häät peruuntuneet viime hetkellä?

Sulhasen mielenterveys petti, ja joutui sairaalaan. Menivät kyllä sitten naimisiin, kun sulhanen oli taas "järjissään", mutta häät olivat huomattavasti alkuperäistä suunnitelmaa pienemmät. Ovat sittemmin eronneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- Morsian meni kahdesti naimisiin saman kalentervuoden aikana. Ensin alkuvuodesta ja sitten loppuvuodesta. Toisella kerralla sulhasena oli ekan kierroksen bestman. Herrat eivät enää ole ystäviä.

Mitenköhän tämä olisi ollut mahdollista kun avioerotessa on se vuoden harkinta-aika?

Taitaa olla vain puoli vuotta harkinta-aika, ei vuotta.

Mies löysi netistä MGTOW ilmiön juuri ennen häitä, se oli sitten siinä. Eipä halunnut enää naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverini mies sanoi päivää ennen häitä, ettei tahdo naimisiin ja haluaa erota. Kertoi, ettei ole koskaan rakastanut kaveriani. Olivat yhdessä 9 vuotta. Ei antanut koskaan mitään syytä.

Epäilimme aluksi, että oli löytänyt jonkun muun, mutta aloitti seurustelun työpaikalleen uutena tulleen työntekijän kanssa vasta 1,5 vuoden kuluttua erosta naisen tultua työpaikkaan, joten tuskin se oli syynä. Saattoi vain olla, että mies ei vain enää rakastanut kaveria ja asiaan ei liittynyt muuta draamaa.

Miksi v*tussa miesten pitää olla näin julmia? Olis varmaan riittänyt joku "ollaan kasvettu erilleen"-selitys, mutta ei, jättämisen lisäksi pitää paskantaa toisen elämän ja yhteisten muistojen päälle.

Onko muka jotenkin parempi, jos sanoo että ennen rakastin, mutta en rakasta enää? Vähintään yhtä pahalta se tuntuu.

On. Jos minun mieheni sanoisi, ettei koskaan ole rakastanutkaan minua, niin se olisi paljon pahempi, kuin sanoisi että rakkaus on loppunut. Jos ei ole koskaan rakastanut, niin on valehdellut päin naamaa monta vuotta. Miksi edes yrittää mennä naimisiin, jos ei rakasta? Sellainen ihminen on sairas ja nauttii vain toisen kärsimyksestä. Varmasti tietää, kuinka paljon sellainen satuttaa.

Miksi ajattelisit ensimmäiseksi, että mies on valehdellut? Useimmiten noissa on kyse siitä, että ihminen on itsekin luullut rakastavansa, ja tajuaa jossain vaiheessa, että ei olekaan koskaan rakastanut oikeasti.

Tai ehkä mies on sanonut heti alussa, että haluaa olla vain kaveri, mutta toinen osapuoli ei ole halunnut uskoa sitä ja on jatkanut sinnikkäästi piiritystä. Sitten mies on ajatellut, että ehkä minä voisin olla tämän naisen kanssa, kyllähän minä häntä tavallaan rakastan ja viihdymme hyvin yhdessä. Sen ei tarvitse olla edes tietoinen ja kerralla tehty päätös, asiat voivat vain ajautua tähän suuntaan.

Tunnen. Morsian keksikin olevansa lesbo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverini mies sanoi päivää ennen häitä, ettei tahdo naimisiin ja haluaa erota. Kertoi, ettei ole koskaan rakastanut kaveriani. Olivat yhdessä 9 vuotta. Ei antanut koskaan mitään syytä.

Epäilimme aluksi, että oli löytänyt jonkun muun, mutta aloitti seurustelun työpaikalleen uutena tulleen työntekijän kanssa vasta 1,5 vuoden kuluttua erosta naisen tultua työpaikkaan, joten tuskin se oli syynä. Saattoi vain olla, että mies ei vain enää rakastanut kaveria ja asiaan ei liittynyt muuta draamaa.

Miksi v*tussa miesten pitää olla näin julmia? Olis varmaan riittänyt joku "ollaan kasvettu erilleen"-selitys, mutta ei, jättämisen lisäksi pitää paskantaa toisen elämän ja yhteisten muistojen päälle.

Onko muka jotenkin parempi, jos sanoo että ennen rakastin, mutta en rakasta enää? Vähintään yhtä pahalta se tuntuu.

On. Jos minun mieheni sanoisi, ettei koskaan ole rakastanutkaan minua, niin se olisi paljon pahempi, kuin sanoisi että rakkaus on loppunut. Jos ei ole koskaan rakastanut, niin on valehdellut päin naamaa monta vuotta. Miksi edes yrittää mennä naimisiin, jos ei rakasta? Sellainen ihminen on sairas ja nauttii vain toisen kärsimyksestä. Varmasti tietää, kuinka paljon sellainen satuttaa.

Miksi ajattelisit ensimmäiseksi, että mies on valehdellut? Useimmiten noissa on kyse siitä, että ihminen on itsekin luullut rakastavansa, ja tajuaa jossain vaiheessa, että ei olekaan koskaan rakastanut oikeasti.

Tai ehkä mies on sanonut heti alussa, että haluaa olla vain kaveri, mutta toinen osapuoli ei ole halunnut uskoa sitä ja on jatkanut sinnikkäästi piiritystä. Sitten mies on ajatellut, että ehkä minä voisin olla tämän naisen kanssa, kyllähän minä häntä tavallaan rakastan ja viihdymme hyvin yhdessä. Sen ei tarvitse olla edes tietoinen ja kerralla tehty päätös, asiat voivat vain ajautua tähän suuntaan.

Paine yhteisön puolelta voi myös olla aika voimakas.

”Näin kuuluu toimia.”

-Eri

Minä peruin hääni kuukautta ennen hääpäivää. Ex oli sitä mieltä, että naimisissa olevien ihmisten ei enää tarvitse viettää erillään aikaa. Kahvittelut, mökkireissut, harrastukset jne kaikki yhdessä. Että ei naimisissa olevat ihmiset tarvitse omaa aikaa tai tilaa. Oli todella mustasukkainen, mutta noin sairas ajatusmaailma tuli yllätyksenä. Ei esimerkiksi ymmärtänyt, miksi halusin mennä mökille siskojeni kanssa ilman häntä. Polttareista ei puhettakaan. Onneksi silmäni avautuivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras kaveri oli menossa vihille elämänsä rakkauden kanssa, kaikki oli i-h-a-n-a-a. Viikkoa ennen  sulhanen hakkasi morsiamen sairaalakuntoon, koska morsian oli hääpukuliikkeen ulkopuolella hymyillyt viekoittelevasti jollekin ohikulkijalle.

Olipas inhottavasti kirjoitettu. Tottakai kaikki oli ihanaa jos oli menossa vihille elämänsä rakkauden kanssa. Onneksi miehen luonto paljastui ennen häitä. 

Taisit olla aika kateellinen ja salaa tyytyväinen kun ystävän unelma ei toteutunut? 

Eiköhän meidän jokaisen päässä soi hälytyskellot, jos kaikki on liian ihanaa, jos ei halua nähdä pienintäkään säröä. Ainakin minua ahdisti se, että ns. tyttöjen illoissa (ihan jonkun kotona, ei baarissa) tuo kaverin silloinen sulhanen soitteli 15 min välein ja kertoi rakastavansa ja kaipaavansa naistaan kotiin, laittoi kuvia viinilasista ja ruusuista, halusi kaverin kuvaavan, keiden kanssa hän oli jne. Minusta se ei ollut i-h-a-n-a-a vaan lähinnä kontrollointia. Samoin kuin se, että kun oli sovittu, että istutaan iltaa ja tehdään ruokaa 4 naisen kaveriporukalla noin klo 18-22, niin tuo miesystävä oli oven takana klo 20 pari viinipulloa mukanaan ja kertoi, että hän halusi ilahduttaa. Poislähdön sijaan hän jäi syömään.

Voi ei, mun kaveri on just tollaisessa suhteessa :( tai no, ei se edes pääse päiväsaikaan kahvittelemaan mun, eli naispuolisen kaverinsa kanssa. Joskus harvoin kun on päässyt, niin mies keksii tikusta asiaa, tekstaa kokoajan, tai sitten aiheuttaa riidan jolloin kaverin on pakko lähteä takaisin kotiin.

Nyt kaveri ei oo edes vastannut viesteihin moneen viikkoon. Päivittelee kuitenkin somejaan. 

Huolestuttaa todella. 

Entisen työkaverini mies oli ihan mukavan oloinen, mutta aika usein vaan tuntui soittelevan vaimolleen töihin ihan "muuten vaan". Yksi kesälauantai lähdettiin työkaverin kanssa ihan korpeen mustikkaan, hänelle eka mustikkareissu ikinä ja lähti mukaani, koska olen kokenut retkeilijä. Oltiin about 4-5 tuntia reissussa ja mies soitteli 10 minuutin välein liioittelematta sen 50 kertaa sinne metsään, missä valitettavasti oli kännykkäyhteys.

Sanoin sitten työkaverille, että älä enää vastaa, ei sillä ole mitään asiaa. Naiivi kun olin, vasta siinä kohtaa, kun näin työkaverini ilmeen, tajusin, etteivät ne hänen krooniset mustelmansa ehkä johtuneetkaan ihan pelkästä kömpelyydestä ja "raudanpuutteesta". Nainen ei siis uskaltanut olla vastaamatta, koska olisi ollut ilmeisen kipeitä seuraamuksia.  

Onnellinen loppu sikäli, että tämä työkaverini jätti lopulta pirttihirmunsa ja löysi itselleen ihanan, hellän vanhemman herrasmiehen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

:= kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen. Sulho mokaili polttareissaan niin (mm. suihinotto baarissa), että morsian sai tarpeekseen. Enkä kyllä ihmettele.

Räävitöntä touhua. Keneltä sulho otti suihin?

Parhaalta kaveriltaan ja vielä julkisesti.

Auts. Mies- vai naispuoliselta?

LOL. Naiselle annetaan suusek-siä, mieheltä otetaan suihin.

Vierailija kirjoitti:

Mun omat häät taitaa peruuntua, mutta en vielätiedä että kuinka kauan ennen häitä, varmasti jo ennen kuin mitään on kunnolla suunniteltu tai maksettu. Syynä se että olisi kannattanut mennä naimisiin silloin heti, ei enää näin 5v jäkeen. Pelottaa juuri tuo, että sitten huomaankin että en haluakaan olla tämän miehen kanssa lopun elämääni. Nyt jos en mene naimisiin, niin minun ei tarvitse ajatella tuota loppuelämäasiaa, vaan voin ihan rauhassa elellä onnellisena mieheni kanssa. Jos olisimme menneet naimisiin silloin 3v sitten kun minä asiaa kysyin ja ehdotin(mies ei ollut valmis vielä silloin) niin olisimme tyytyväisinä naimisissa, koska silloin "tiesin" että hänet haluan rinnalleni loppuelämäksi. Nyt en ole enää asiasta varma, koska 5v jälkeen ei enää tule ajateltua asiaa noin rakastuneesti. Meidän piti mennä naimisiin tänä kesänä(miehen toiveesta) mutta minä halusin siirtää ensi kesälle häät. Uskon tosin ettei niitä tule. En usko myöskään että eroamme, koska rakastamme toisiamme, mutta rakastamme toisiamme nyt, ja se riittäkööt, en halua miettiä loppuelämääni, vaan sen näkee sitten miten lopulta kävi. En viitsi sotkea siihen naimisiinmenoja.

Tämä on tosi outoa tai sitten tosi lapsellista, en tiedä kumpaa enemmän... Ehkä molempia :O 

Vierailija kirjoitti:

Vaimo häipyi kohta häiden jälkeen kotoa. Otti yhden taulun kainaloon ja laittoi pöydälle lapun ".Miksi sinä kuvittelet, että jotain piiaksi alan . Laita omat ruokasi ja siivoa jälkesi, ei tämmösestä ollut mitään puhetta". Ei koskaan tullut takaisin. Tunnen tämän naisen , on äidin työtoveri. Hän on oikei tyytyväinen yksin kahden kissan kanssa. Hän ei suostunut tekemään vielä toista työpäivää kotitöissä yksin.

On se vaikeaa kommunikoida. Mieluummin on puhumatta ja lähtee kuin kertoo toiselle, mitä ajattelee ja tarvitsee! Jotkut miehet jopa ottavat opikseen ja alkavat mieluummin tehdä kotitöitä kuin eroavat, tunnen tapauksia.

Raukkamaista kiukutella noin ja vain lähteä. Edes yksi mahdollisuus pitäisi minusta antaa.

Meidän häät. Miestä on saanut patistella koko ajan, kertoo vaan olevansa niin saamaton, mutta vähän aikaa sitten lipsautti miten olisi niin tyytyväinen jos minä en enää haluaisikaan naimisiin. En tietenkään halua ihmisen kanssa ketä ei halua minun kanssani. Se oli sitten siinä.

Tietääkseni isäni ollut hyvin pieni tai onko kenties vielä ollut olemassa tämän sattuessa - en muista, mutta olen kuullut kerrottavan mummoltani että hänen serkkunsa oli hääpäivän päätteeksi hukuttautunut lähimpään jokeen. Oli tullut sulhasen kanssa jotain riitaa, minkä päätteeksi oli itsemurhan päätynyt tekemään. Kukaan ei tiedä mitä riita oli koskenut yms, mutta todella traaginen tapahtuma enkä voi kuvitella miltä sulhasesta on tuntunut.

Vierailija kirjoitti:

Tietääkseni isäni ollut hyvin pieni tai onko kenties vielä ollut olemassa tämän sattuessa - en muista, mutta olen kuullut kerrottavan mummoltani että hänen serkkunsa oli hääpäivän päätteeksi hukuttautunut lähimpään jokeen. Oli tullut sulhasen kanssa jotain riitaa, minkä päätteeksi oli itsemurhan päätynyt tekemään. Kukaan ei tiedä mitä riita oli koskenut yms, mutta todella traaginen tapahtuma enkä voi kuvitella miltä sulhasesta on tuntunut.

Kova ratkaisu.

Veljeni. Ei siis ollut kyse siitä että olisi eronnut ei vaan jaksanut kuitenkaan vaimonsa kanssa järjestää häitä koska suuri vaiva:D menivät maistraatissa myöhemmin naimisiin. 

Olen harkitsemassa että en ilmestyisi hääpäivänä paikalle.

Olen tuntenut aikoinaan yhden joiden häissä en ollut mutta sulhanen ei saapunut paikalle kirkkoon joten häät peruuntuivat .

Monta kertaa olen jälkeenpäin fantasioinut, miten olisin perunut omat hääni tai vaihtoehtoisesti karannut alttarilta taksilla hevon kuuseen. Niin paljon surua ja murhetta siitä avioliitosta seurasi. Mutta mutta. Jotakin hyvääkin kuitenkin. Ilman tuota avioliittoa ei minulla olisi lastanikaan, joten joku tarkoitus sillä liitolla on kuitenkin ollut kaikesta tuskasta huolimatta. 

Mies lähti vetämään.

Ahaa