Lue keskustelun säännöt.
Lähes salamarakastunut mies, voiko tästä tulla mitään?
18.06.2019 |
Tapasin keski-ikäisen miehen. Ulkonäöltään ihan helmi mutta kaikenlaista erikoista on ollut ilmassa jo lyhyen tuttavuuden jälkeen. Sanoi rakastavansa kahden viikon tuntemisen jälkeen ja kertoi haluavansa kanssani lapsia kolmannella tuntemisviikolla. Haluaisi olla tekemisissä ihan koko ajan.
Minua ahdistaa. Onko joku tällaisen alun jälkeen todennut kumppaninsa olevan sittenkin ihan kunnollinen mies? Minusta vaikuttaa takertuvalta. Minusta kukaan aikuinen ei rakastu kahdessa viikossa.
Kommentit (60)
Nyt äkkiä ap raskaaksi sille ja naimisiin! Oot löytäny elämäsi rakkauden!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan joku rakastua ihan ensisilmäyksellä.
Älä huoli, ap. Olet vain niin ihana!
Yrititkö olla sarkastinen vai eikö sinusta miehen käytös todellakaan ole aika lapsenomaista?
-ap
Voi elämä että voi olla sunkin elämä hankalaa. Miten rakastuminen on "lapsenomaista". Ehkä sinunkin olisi vaan parempi tyytyä dildoon. Sitä sinä voit "rakastaa" ihan niin paljon kuin haluat. Tietenkin vielä lapsenomaisesti.
Vaikututat jotenkin täysin tunteettomalle kulissieläjälle.
"aikuiset ei rakasta"
Kyllä rakastavat mutta ymmärtävät elämänkokemuksensa avulla myös sen, että ihminen on paljon enemmän kuin pelkkä pinta ja että se, mitä siellä pinnan alla on, voi muuttaa kokonaiskuvaa aika radikaalistikin.
Ei mies vielä minua voi tuntea, miten hän voi siis sanoa rakastavansa? Paitsi, jos hänelle riittää pelkkä pinta.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on kerran käynyt näin ja huonosti meni. Olisi pitänyt luottaa vaistoon.
Rakkaudentunnustukset tulivat pian, ja tämä sama lapsen haluaminen, ja someen halusi hirveästi meistä laittaa yhteiskuvia pian ja laittaa julkisesti, että on parisuhteessa...kivallehan se tuntui silloin, mutta jokin heikko ääni sanoi että jokin on pielessä.
Kun olimme suhteessa, mies alkoi olla kontrolloiva, mustasukkainen, vähättelevä, käytti minuun henkistä väkivaltaa ja oli tehdä minut hulluksi (ja tavallaan onnistuikin, olen vieläkin vähän sekaisin). Luovuin kaikista minulle tärkeistä asioista, koska ne olivat miehen mielestä typeriä.
Nyt kun vajaa vuosi sitten pääsin suhteesta irti, hän syyttää minua narsistiksi.Joten sanoisin että ole varovainen. Voihan kyse olla ihan aidostakin tunteesta mutta jotenkin jos pystyy kovin suuria sanoja sanomaan hirveän aikaisin, niin epäilyttää ovatko ne ihan sydämestä.
Jotain tällaista pelkään. Intuitioni sanoo, ettei mies ole aivan normaalilla tavalla stabiili. Myös jutut parista aivan ”hullusta” exästä ovat minusta todella arveluttavia.
Tämä. Näillä miehillä on aina hulluja, pers häiriöisiä exiä, useampia.
Minulla on nyt myös tuollainen otus. Hän sanoi heti alussa, että haluaanpuolison eikä mitään turhia tuttavuuksia! Sitten minä juoksin. (Eli lopetin yhteydenpidon.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on kerran käynyt näin ja huonosti meni. Olisi pitänyt luottaa vaistoon.
Rakkaudentunnustukset tulivat pian, ja tämä sama lapsen haluaminen, ja someen halusi hirveästi meistä laittaa yhteiskuvia pian ja laittaa julkisesti, että on parisuhteessa...kivallehan se tuntui silloin, mutta jokin heikko ääni sanoi että jokin on pielessä.
Kun olimme suhteessa, mies alkoi olla kontrolloiva, mustasukkainen, vähättelevä, käytti minuun henkistä väkivaltaa ja oli tehdä minut hulluksi (ja tavallaan onnistuikin, olen vieläkin vähän sekaisin). Luovuin kaikista minulle tärkeistä asioista, koska ne olivat miehen mielestä typeriä.
Nyt kun vajaa vuosi sitten pääsin suhteesta irti, hän syyttää minua narsistiksi.Joten sanoisin että ole varovainen. Voihan kyse olla ihan aidostakin tunteesta mutta jotenkin jos pystyy kovin suuria sanoja sanomaan hirveän aikaisin, niin epäilyttää ovatko ne ihan sydämestä.
Jotain tällaista pelkään. Intuitioni sanoo, ettei mies ole aivan normaalilla tavalla stabiili. Myös jutut parista aivan ”hullusta” exästä ovat minusta todella arveluttavia.
Apua, toivottavasti et ole tavannut minun ex-miestäni. Hänen exänsä oli tarinan mukaan "hullu" ja minä olen nyt varmaan se toinen hullu.... Mies vielä niin taidokkaasti mustamaalasi exänsä, että uskoin vaikka pidän itseäni ihan järkevänä ihmisenä. Nyt osaan ajatella toisin.
Onko tapaamallasi miehellä lapsia?Terveisin nro 7
Ei ole lapsia. Sekin arveluttaa siksi, että mies on oikeasti hyvännäköinen ja pitää lapsista. Seuraa aivan varmasti löytyy ns. kevyempään käyttöön mutta miksei miehen haaviin sitten ole tarttunut kuin näitä ”hulluja”.
Hienoja olettamuksia, sekä oletuksia. Mitens toi sun alemmuuskompleksi ja itseinho?
Miksi vertaat itseäsi niihin muihin? Niihin "parempiin"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on kerran käynyt näin ja huonosti meni. Olisi pitänyt luottaa vaistoon.
Rakkaudentunnustukset tulivat pian, ja tämä sama lapsen haluaminen, ja someen halusi hirveästi meistä laittaa yhteiskuvia pian ja laittaa julkisesti, että on parisuhteessa...kivallehan se tuntui silloin, mutta jokin heikko ääni sanoi että jokin on pielessä.
Kun olimme suhteessa, mies alkoi olla kontrolloiva, mustasukkainen, vähättelevä, käytti minuun henkistä väkivaltaa ja oli tehdä minut hulluksi (ja tavallaan onnistuikin, olen vieläkin vähän sekaisin). Luovuin kaikista minulle tärkeistä asioista, koska ne olivat miehen mielestä typeriä.
Nyt kun vajaa vuosi sitten pääsin suhteesta irti, hän syyttää minua narsistiksi.Joten sanoisin että ole varovainen. Voihan kyse olla ihan aidostakin tunteesta mutta jotenkin jos pystyy kovin suuria sanoja sanomaan hirveän aikaisin, niin epäilyttää ovatko ne ihan sydämestä.
Jotain tällaista pelkään. Intuitioni sanoo, ettei mies ole aivan normaalilla tavalla stabiili. Myös jutut parista aivan ”hullusta” exästä ovat minusta todella arveluttavia.
Tämä. Näillä miehillä on aina hulluja, pers häiriöisiä exiä, useampia.
Minulla on nyt myös tuollainen otus. Hän sanoi heti alussa, että haluaanpuolison eikä mitään turhia tuttavuuksia! Sitten minä juoksin. (Eli lopetin yhteydenpidon.)
Sinä PELKÄSIT.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on kerran käynyt näin ja huonosti meni. Olisi pitänyt luottaa vaistoon.
Rakkaudentunnustukset tulivat pian, ja tämä sama lapsen haluaminen, ja someen halusi hirveästi meistä laittaa yhteiskuvia pian ja laittaa julkisesti, että on parisuhteessa...kivallehan se tuntui silloin, mutta jokin heikko ääni sanoi että jokin on pielessä.
Kun olimme suhteessa, mies alkoi olla kontrolloiva, mustasukkainen, vähättelevä, käytti minuun henkistä väkivaltaa ja oli tehdä minut hulluksi (ja tavallaan onnistuikin, olen vieläkin vähän sekaisin). Luovuin kaikista minulle tärkeistä asioista, koska ne olivat miehen mielestä typeriä.
Nyt kun vajaa vuosi sitten pääsin suhteesta irti, hän syyttää minua narsistiksi.Joten sanoisin että ole varovainen. Voihan kyse olla ihan aidostakin tunteesta mutta jotenkin jos pystyy kovin suuria sanoja sanomaan hirveän aikaisin, niin epäilyttää ovatko ne ihan sydämestä.
Jotain tällaista pelkään. Intuitioni sanoo, ettei mies ole aivan normaalilla tavalla stabiili. Myös jutut parista aivan ”hullusta” exästä ovat minusta todella arveluttavia.
No niin. Sekaisinhan se on päästään "huonolla tavalla". JSSAP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on kerran käynyt näin ja huonosti meni. Olisi pitänyt luottaa vaistoon.
Rakkaudentunnustukset tulivat pian, ja tämä sama lapsen haluaminen, ja someen halusi hirveästi meistä laittaa yhteiskuvia pian ja laittaa julkisesti, että on parisuhteessa...kivallehan se tuntui silloin, mutta jokin heikko ääni sanoi että jokin on pielessä.
Kun olimme suhteessa, mies alkoi olla kontrolloiva, mustasukkainen, vähättelevä, käytti minuun henkistä väkivaltaa ja oli tehdä minut hulluksi (ja tavallaan onnistuikin, olen vieläkin vähän sekaisin). Luovuin kaikista minulle tärkeistä asioista, koska ne olivat miehen mielestä typeriä.
Nyt kun vajaa vuosi sitten pääsin suhteesta irti, hän syyttää minua narsistiksi.Joten sanoisin että ole varovainen. Voihan kyse olla ihan aidostakin tunteesta mutta jotenkin jos pystyy kovin suuria sanoja sanomaan hirveän aikaisin, niin epäilyttää ovatko ne ihan sydämestä.
Jotain tällaista pelkään. Intuitioni sanoo, ettei mies ole aivan normaalilla tavalla stabiili. Myös jutut parista aivan ”hullusta” exästä ovat minusta todella arveluttavia.
Apua, toivottavasti et ole tavannut minun ex-miestäni. Hänen exänsä oli tarinan mukaan "hullu" ja minä olen nyt varmaan se toinen hullu.... Mies vielä niin taidokkaasti mustamaalasi exänsä, että uskoin vaikka pidän itseäni ihan järkevänä ihmisenä. Nyt osaan ajatella toisin.
Onko tapaamallasi miehellä lapsia?Terveisin nro 7
Ei ole lapsia. Sekin arveluttaa siksi, että mies on oikeasti hyvännäköinen ja pitää lapsista. Seuraa aivan varmasti löytyy ns. kevyempään käyttöön mutta miksei miehen haaviin sitten ole tarttunut kuin näitä ”hulluja”.
Hienoja olettamuksia, sekä oletuksia. Mitens toi sun alemmuuskompleksi ja itseinho?
Miksi vertaat itseäsi niihin muihin? Niihin "parempiin"?
Vertaan? Yleensä ajattelen, että entiset kumppanit kertovat samalla suhteen vastapuolesta.
Ei minulla ole taustallani exiä, joita väittäisin hulluiksi. Ei minulla ole tarvetta heitä parjata. Hyviä tyyppejä mutta muita mutkia tuli vastaan. Voidaan hyvin käydä kahvilla tms. jos sattumalta törmätään.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on kerran käynyt näin ja huonosti meni. Olisi pitänyt luottaa vaistoon.
Rakkaudentunnustukset tulivat pian, ja tämä sama lapsen haluaminen, ja someen halusi hirveästi meistä laittaa yhteiskuvia pian ja laittaa julkisesti, että on parisuhteessa...kivallehan se tuntui silloin, mutta jokin heikko ääni sanoi että jokin on pielessä.
Kun olimme suhteessa, mies alkoi olla kontrolloiva, mustasukkainen, vähättelevä, käytti minuun henkistä väkivaltaa ja oli tehdä minut hulluksi (ja tavallaan onnistuikin, olen vieläkin vähän sekaisin). Luovuin kaikista minulle tärkeistä asioista, koska ne olivat miehen mielestä typeriä.
Nyt kun vajaa vuosi sitten pääsin suhteesta irti, hän syyttää minua narsistiksi.Joten sanoisin että ole varovainen. Voihan kyse olla ihan aidostakin tunteesta mutta jotenkin jos pystyy kovin suuria sanoja sanomaan hirveän aikaisin, niin epäilyttää ovatko ne ihan sydämestä.
Jotain tällaista pelkään. Intuitioni sanoo, ettei mies ole aivan normaalilla tavalla stabiili. Myös jutut parista aivan ”hullusta” exästä ovat minusta todella arveluttavia.
Tämä. Näillä miehillä on aina hulluja, pers häiriöisiä exiä, useampia.
Minulla on nyt myös tuollainen otus. Hän sanoi heti alussa, että haluaanpuolison eikä mitään turhia tuttavuuksia! Sitten minä juoksin. (Eli lopetin yhteydenpidon.)Sinä PELKÄSIT.
Onko tervettä, että suhteen alkumetreillä haluaa juosta toista karkuun? Pitääkö härkää tarttua sarvista? Eikö olisi helpompaa, että suhde lutviutuisi eteenpäin samalla, kun kummallakin osapuolella on mukava ja luottavainen olo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on kerran käynyt näin ja huonosti meni. Olisi pitänyt luottaa vaistoon.
Rakkaudentunnustukset tulivat pian, ja tämä sama lapsen haluaminen, ja someen halusi hirveästi meistä laittaa yhteiskuvia pian ja laittaa julkisesti, että on parisuhteessa...kivallehan se tuntui silloin, mutta jokin heikko ääni sanoi että jokin on pielessä.
Kun olimme suhteessa, mies alkoi olla kontrolloiva, mustasukkainen, vähättelevä, käytti minuun henkistä väkivaltaa ja oli tehdä minut hulluksi (ja tavallaan onnistuikin, olen vieläkin vähän sekaisin). Luovuin kaikista minulle tärkeistä asioista, koska ne olivat miehen mielestä typeriä.
Nyt kun vajaa vuosi sitten pääsin suhteesta irti, hän syyttää minua narsistiksi.Joten sanoisin että ole varovainen. Voihan kyse olla ihan aidostakin tunteesta mutta jotenkin jos pystyy kovin suuria sanoja sanomaan hirveän aikaisin, niin epäilyttää ovatko ne ihan sydämestä.
Jotain tällaista pelkään. Intuitioni sanoo, ettei mies ole aivan normaalilla tavalla stabiili. Myös jutut parista aivan ”hullusta” exästä ovat minusta todella arveluttavia.
Apua, toivottavasti et ole tavannut minun ex-miestäni. Hänen exänsä oli tarinan mukaan "hullu" ja minä olen nyt varmaan se toinen hullu.... Mies vielä niin taidokkaasti mustamaalasi exänsä, että uskoin vaikka pidän itseäni ihan järkevänä ihmisenä. Nyt osaan ajatella toisin.
Onko tapaamallasi miehellä lapsia?Terveisin nro 7
Ei ole lapsia. Sekin arveluttaa siksi, että mies on oikeasti hyvännäköinen ja pitää lapsista. Seuraa aivan varmasti löytyy ns. kevyempään käyttöön mutta miksei miehen haaviin sitten ole tarttunut kuin näitä ”hulluja”.
Hienoja olettamuksia, sekä oletuksia. Mitens toi sun alemmuuskompleksi ja itseinho?
Miksi vertaat itseäsi niihin muihin? Niihin "parempiin"?
Vertaan? Yleensä ajattelen, että entiset kumppanit kertovat samalla suhteen vastapuolesta.
Ei minulla ole taustallani exiä, joita väittäisin hulluiksi. Ei minulla ole tarvetta heitä parjata. Hyviä tyyppejä mutta muita mutkia tuli vastaan. Voidaan hyvin käydä kahvilla tms. jos sattumalta törmätään.
-ap
No en minäkään eksääni parjaa, vaikka ilkeä, manipuloiva ja tunnekylmä olikin. SIKSI ME EROTTIIN.
Olen jättänyt sen asian unholaan, enkä kyllä koe tarpeelliseksi kertoa uudelle kumppanille eksistäni mitään ja kokisin sen hieman kiusalliseksi, jos se oletettu uusi kumppani olisi kiinnostunut eksistäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin että ole hyvin varovainen. Minkä ikäinen mies on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on kerran käynyt näin ja huonosti meni. Olisi pitänyt luottaa vaistoon.
Rakkaudentunnustukset tulivat pian, ja tämä sama lapsen haluaminen, ja someen halusi hirveästi meistä laittaa yhteiskuvia pian ja laittaa julkisesti, että on parisuhteessa...kivallehan se tuntui silloin, mutta jokin heikko ääni sanoi että jokin on pielessä.
Kun olimme suhteessa, mies alkoi olla kontrolloiva, mustasukkainen, vähättelevä, käytti minuun henkistä väkivaltaa ja oli tehdä minut hulluksi (ja tavallaan onnistuikin, olen vieläkin vähän sekaisin). Luovuin kaikista minulle tärkeistä asioista, koska ne olivat miehen mielestä typeriä.
Nyt kun vajaa vuosi sitten pääsin suhteesta irti, hän syyttää minua narsistiksi.Joten sanoisin että ole varovainen. Voihan kyse olla ihan aidostakin tunteesta mutta jotenkin jos pystyy kovin suuria sanoja sanomaan hirveän aikaisin, niin epäilyttää ovatko ne ihan sydämestä.
Jotain tällaista pelkään. Intuitioni sanoo, ettei mies ole aivan normaalilla tavalla stabiili. Myös jutut parista aivan ”hullusta” exästä ovat minusta todella arveluttavia.
Tämä. Näillä miehillä on aina hulluja, pers häiriöisiä exiä, useampia.
Minulla on nyt myös tuollainen otus. Hän sanoi heti alussa, että haluaanpuolison eikä mitään turhia tuttavuuksia! Sitten minä juoksin. (Eli lopetin yhteydenpidon.)Sinä PELKÄSIT.
No en tod. On hyvin ahdistavaa, että suunnilleen ekoilla treffeillä (jopa ennen kuin on tavattu!) toinen alkaa maalailla kuvia sitä, miten muutan hänen luokseen ja elämme siellä yhdessä hänen elämäänsä. Omassa mielessä ensin tutustutaan ja katsotaan, viihdytäänkö yhdessä, kehittyykö tunteita molemmin puolin jne.
Ok?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että ole hyvin varovainen. Minkä ikäinen mies on?
Päälle 40, alle 50.
En ole tekemässä nopeita liikkeitä mihinkään suuntaan. Jotenkin vain tuntuu siltä, että mies on mennyt ajatuksissaan valovuosia minua pidemmälle.
Kokisin tunnustelevamman otteen paremmaksi lähtökohdaksi tutustumiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on kerran käynyt näin ja huonosti meni. Olisi pitänyt luottaa vaistoon.
Rakkaudentunnustukset tulivat pian, ja tämä sama lapsen haluaminen, ja someen halusi hirveästi meistä laittaa yhteiskuvia pian ja laittaa julkisesti, että on parisuhteessa...kivallehan se tuntui silloin, mutta jokin heikko ääni sanoi että jokin on pielessä.
Kun olimme suhteessa, mies alkoi olla kontrolloiva, mustasukkainen, vähättelevä, käytti minuun henkistä väkivaltaa ja oli tehdä minut hulluksi (ja tavallaan onnistuikin, olen vieläkin vähän sekaisin). Luovuin kaikista minulle tärkeistä asioista, koska ne olivat miehen mielestä typeriä.
Nyt kun vajaa vuosi sitten pääsin suhteesta irti, hän syyttää minua narsistiksi.Joten sanoisin että ole varovainen. Voihan kyse olla ihan aidostakin tunteesta mutta jotenkin jos pystyy kovin suuria sanoja sanomaan hirveän aikaisin, niin epäilyttää ovatko ne ihan sydämestä.
Jotain tällaista pelkään. Intuitioni sanoo, ettei mies ole aivan normaalilla tavalla stabiili. Myös jutut parista aivan ”hullusta” exästä ovat minusta todella arveluttavia.
Apua, toivottavasti et ole tavannut minun ex-miestäni. Hänen exänsä oli tarinan mukaan "hullu" ja minä olen nyt varmaan se toinen hullu.... Mies vielä niin taidokkaasti mustamaalasi exänsä, että uskoin vaikka pidän itseäni ihan järkevänä ihmisenä. Nyt osaan ajatella toisin.
Onko tapaamallasi miehellä lapsia?Terveisin nro 7
Ei ole lapsia. Sekin arveluttaa siksi, että mies on oikeasti hyvännäköinen ja pitää lapsista. Seuraa aivan varmasti löytyy ns. kevyempään käyttöön mutta miksei miehen haaviin sitten ole tarttunut kuin näitä ”hulluja”.
Hienoja olettamuksia, sekä oletuksia. Mitens toi sun alemmuuskompleksi ja itseinho?
Miksi vertaat itseäsi niihin muihin? Niihin "parempiin"?
Vertaan? Yleensä ajattelen, että entiset kumppanit kertovat samalla suhteen vastapuolesta.
Ei minulla ole taustallani exiä, joita väittäisin hulluiksi. Ei minulla ole tarvetta heitä parjata. Hyviä tyyppejä mutta muita mutkia tuli vastaan. Voidaan hyvin käydä kahvilla tms. jos sattumalta törmätään.
-ap
Mitähän ne entiset kumppanit voivat kertoa siitä toisesta osapuolesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on kerran käynyt näin ja huonosti meni. Olisi pitänyt luottaa vaistoon.
Rakkaudentunnustukset tulivat pian, ja tämä sama lapsen haluaminen, ja someen halusi hirveästi meistä laittaa yhteiskuvia pian ja laittaa julkisesti, että on parisuhteessa...kivallehan se tuntui silloin, mutta jokin heikko ääni sanoi että jokin on pielessä.
Kun olimme suhteessa, mies alkoi olla kontrolloiva, mustasukkainen, vähättelevä, käytti minuun henkistä väkivaltaa ja oli tehdä minut hulluksi (ja tavallaan onnistuikin, olen vieläkin vähän sekaisin). Luovuin kaikista minulle tärkeistä asioista, koska ne olivat miehen mielestä typeriä.
Nyt kun vajaa vuosi sitten pääsin suhteesta irti, hän syyttää minua narsistiksi.Joten sanoisin että ole varovainen. Voihan kyse olla ihan aidostakin tunteesta mutta jotenkin jos pystyy kovin suuria sanoja sanomaan hirveän aikaisin, niin epäilyttää ovatko ne ihan sydämestä.
Jotain tällaista pelkään. Intuitioni sanoo, ettei mies ole aivan normaalilla tavalla stabiili. Myös jutut parista aivan ”hullusta” exästä ovat minusta todella arveluttavia.
Tämä. Näillä miehillä on aina hulluja, pers häiriöisiä exiä, useampia.
Minulla on nyt myös tuollainen otus. Hän sanoi heti alussa, että haluaanpuolison eikä mitään turhia tuttavuuksia! Sitten minä juoksin. (Eli lopetin yhteydenpidon.)Sinä PELKÄSIT.
No en tod. On hyvin ahdistavaa, että suunnilleen ekoilla treffeillä (jopa ennen kuin on tavattu!) toinen alkaa maalailla kuvia sitä, miten muutan hänen luokseen ja elämme siellä yhdessä hänen elämäänsä. Omassa mielessä ensin tutustutaan ja katsotaan, viihdytäänkö yhdessä, kehittyykö tunteita molemmin puolin jne.
Ok?
Ja mikä sai sinut menemään tuollaisen "aarteen" kanssa treffeille?
"Siisti" pukeutuminen ja bemariko riitti?
Vähän ohi aiheen mutta mietin, ketkä ihmiset nyt syyttävät aloittajaa yms. kommentoijia pelkuruudesta ja ties mistä vainoharhoista.
Ovatko nämä samat ihmiset niitä, joille ihmissuhteeksi riittää se, että joku elävä ihminen on siinä vieressä ja se on sitten sitä onnea ja autuutta?
Minusta toiseen kunnolla tutustuakseen vuorovaikutuksen pitää toimia ja jos toinen on mielessäänkin jo asioissa toista pidemmällä, silloin vuorovaikutus ei toimi.
Fakta on se, että persoonaltaan jollakin tavalla häiriintyneitä ihmisiä löytyy yllättävän paljon. Vanhemmiten ongelmat usein tuntuvat kärjistyvän.
No sinuna sanoisin miehelle et tutustutaan rauhassa, et ole tottunut niin nopeaan tahtiin.
On muuten käynyt tämä minullekin peräti kahden miehen kanssa. Heti alkuun on esimerkiksi alettu puhumaan asunnon hankkimisesta ja päätetty tulevien lastemme nimet. Ja kyllä, olen melko varma että ihan tosissaan olivat juttujensa kanssa. Vähän oli vaikea suhtautua enkä niitä juttuja sitten pidemmälle halunnut katsoakaan. Molemmat miehet olivat kyllä päällisin puolin kunnollisia, hyvissä töissä, hyvännäköisiä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on kerran käynyt näin ja huonosti meni. Olisi pitänyt luottaa vaistoon.
Rakkaudentunnustukset tulivat pian, ja tämä sama lapsen haluaminen, ja someen halusi hirveästi meistä laittaa yhteiskuvia pian ja laittaa julkisesti, että on parisuhteessa...kivallehan se tuntui silloin, mutta jokin heikko ääni sanoi että jokin on pielessä.
Kun olimme suhteessa, mies alkoi olla kontrolloiva, mustasukkainen, vähättelevä, käytti minuun henkistä väkivaltaa ja oli tehdä minut hulluksi (ja tavallaan onnistuikin, olen vieläkin vähän sekaisin). Luovuin kaikista minulle tärkeistä asioista, koska ne olivat miehen mielestä typeriä.
Nyt kun vajaa vuosi sitten pääsin suhteesta irti, hän syyttää minua narsistiksi.Joten sanoisin että ole varovainen. Voihan kyse olla ihan aidostakin tunteesta mutta jotenkin jos pystyy kovin suuria sanoja sanomaan hirveän aikaisin, niin epäilyttää ovatko ne ihan sydämestä.
Jotain tällaista pelkään. Intuitioni sanoo, ettei mies ole aivan normaalilla tavalla stabiili. Myös jutut parista aivan ”hullusta” exästä ovat minusta todella arveluttavia.
Apua, toivottavasti et ole tavannut minun ex-miestäni. Hänen exänsä oli tarinan mukaan "hullu" ja minä olen nyt varmaan se toinen hullu.... Mies vielä niin taidokkaasti mustamaalasi exänsä, että uskoin vaikka pidän itseäni ihan järkevänä ihmisenä. Nyt osaan ajatella toisin.
Onko tapaamallasi miehellä lapsia?Terveisin nro 7
Ei ole lapsia. Sekin arveluttaa siksi, että mies on oikeasti hyvännäköinen ja pitää lapsista. Seuraa aivan varmasti löytyy ns. kevyempään käyttöön mutta miksei miehen haaviin sitten ole tarttunut kuin näitä ”hulluja”.
Hienoja olettamuksia, sekä oletuksia. Mitens toi sun alemmuuskompleksi ja itseinho?
Miksi vertaat itseäsi niihin muihin? Niihin "parempiin"?
Vertaan? Yleensä ajattelen, että entiset kumppanit kertovat samalla suhteen vastapuolesta.
Ei minulla ole taustallani exiä, joita väittäisin hulluiksi. Ei minulla ole tarvetta heitä parjata. Hyviä tyyppejä mutta muita mutkia tuli vastaan. Voidaan hyvin käydä kahvilla tms. jos sattumalta törmätään.
-ap
No nyt saattaa olla tulossa hullu eksä. Olet siis pilalla?
Minä ainakaan en ota vastuuta siitä, että eksä oli sairas enkä osannut nähdä sitä heti. Eiväthän hänen ystävätkään nähneet sellaista.
Yleensä ne, joilla on näitä psykoja ja hulluja ex-kumppaneita ovat oikeasti itse niitä psykoja.
Oletat siis muiden olevan itsesi kaltaisia, että jos susta tuntuu jokin asia jollekkin, niin se sitten on samalla tavalla muillakin.
Olet lapsellinen.