Kiusaaminen yliopstossa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä fiksuin mutta ei tietenkään älykkäin egoisti, teki ilmapiiristä sellaista että sitä presenssiä ei kaivata työpaikoilla.

Eli kateus iski teihin huonompiin ja fiksuinta syrjisitte? Sillatavalla, Suomi nousuun.

"Fiksuin" voi myös olla se kiusaaja joka kiusaa ja syrjii muita "itseään tyhmempiä"...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olen opiskellut yliopistossa muutaman vuoden. Kokemukseni mukaan ekan vuoden peruskurssien jälkeen ei enää ollut opiskelijaryhmää, joka olisi ollut samoilla kursseilla. Kiusaaminen ei oikein voi jatkua, jos kiusaaja ei ole samassa kurssiryhmässä. Toinen asia joka vähentää kiusaamista tehokkaasti on se, että kontaktiopetusta on monilla kursseilla varsin vähän. Ryhmätyötä on ollut kohtuullisen paljon, mutta todennäköisyys siihen että joutuisit aina samaan ryhmään jonkun tietyn ikävästi sinua kohtaan käyttäytyvän tyypin kanssa on häviävän pieni. Jos joku tällainen erityinen tyyppi on ryhmässä, voi opettajalle hienovaraisesti mainita asiasta ja toivoa, ettei joudu hänen kanssaan samaan ryhmään. Opettajat kyllä ymmärtävät varmasti tällaisissa asioissa ja pyrkivät siihen, ettei kenellekään tulisi pahaa mieltä.

Yliopisto on ehkä turvallisin paikka kiusaamisen välttämisen kannalta, koska kiinteitä luokkaryhmiä ei ole ja opiskelijat ottavat vastuun omista opinnoistaan. Itse olen miettinyt, että koulukiusaajat ehkä harvemmin edes lähtevät yliopistouralle. Oman peruskouluaikani koulukiusaajat ainakin menivät ammattikouluun jos mihinkään. Osa kuului keskeyttäneen ammattikoulun jo ekan puolivuotisen aikana.

Olisi kiinnostavaa kuulla esimerkkejä, miten kiusaaminen on toteutunut yliopistossa?

Kyllähän se kiusaaminen on jatkuvaa ja jatkuu vaikka kiusaajat vaihtuisivat. Tänään englannin tunnilla Marjo ja Hilkka kikattelevat Essin huonolle englannille. Huomenna Pertti sättii Essin esseen ihan paskaksi koko luentosalin kuullen, koska Pertti on opponoija. Pasi ja Erkki hekottelevat säestykseksi. Opettaja antaa kuitenkin hyvän arvosanan, joten Pertillä ei ollut syytä mollata esseetä. Ensi viikolla Daniela haukkuu kampauksen ja kengät. Kiusaamisen kohteelle kiusaaminen on jatkuvaa.

Kiusaamisen jatkuvuus tai ylipäätään sen presenssi on kyseenalainen, jos kiusaajilla ei ole mitään yhteyttä toisiinsa. Itse olin peruskoulun ajan koulukiusattu ja kaikilla kiusaajilla oli yhteys toisiinsa, vaikka he kaikki eivät kaikissa tilanteissa olleetkaan paikalla. Sitten myöhemmin kehuskeltiin tottakai muille jotka eivät olleet olleet paikalla, miten minua oli taas nöyryytetty. Eli väittäisin, että jos toisistaan tietämättömät ihmiset tuntuvat kiusaavan sinua jatkuvasti, saattaa se olla vain sinun kuvitelmaasi. Toiset ihmiset ovat luonteeltaan töksäyttelevämpiä ja ajattelemattomuuksia esiintyy yliopistossakin, mutta joukolla lynkkaamista tai joukon edessä nöyryyttämistä en ole tavannut. Yliopistossa minua ei ole kiusattu ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olen opiskellut yliopistossa muutaman vuoden. Kokemukseni mukaan ekan vuoden peruskurssien jälkeen ei enää ollut opiskelijaryhmää, joka olisi ollut samoilla kursseilla. Kiusaaminen ei oikein voi jatkua, jos kiusaaja ei ole samassa kurssiryhmässä. Toinen asia joka vähentää kiusaamista tehokkaasti on se, että kontaktiopetusta on monilla kursseilla varsin vähän. Ryhmätyötä on ollut kohtuullisen paljon, mutta todennäköisyys siihen että joutuisit aina samaan ryhmään jonkun tietyn ikävästi sinua kohtaan käyttäytyvän tyypin kanssa on häviävän pieni. Jos joku tällainen erityinen tyyppi on ryhmässä, voi opettajalle hienovaraisesti mainita asiasta ja toivoa, ettei joudu hänen kanssaan samaan ryhmään. Opettajat kyllä ymmärtävät varmasti tällaisissa asioissa ja pyrkivät siihen, ettei kenellekään tulisi pahaa mieltä.

Yliopisto on ehkä turvallisin paikka kiusaamisen välttämisen kannalta, koska kiinteitä luokkaryhmiä ei ole ja opiskelijat ottavat vastuun omista opinnoistaan. Itse olen miettinyt, että koulukiusaajat ehkä harvemmin edes lähtevät yliopistouralle. Oman peruskouluaikani koulukiusaajat ainakin menivät ammattikouluun jos mihinkään. Osa kuului keskeyttäneen ammattikoulun jo ekan puolivuotisen aikana.

Olisi kiinnostavaa kuulla esimerkkejä, miten kiusaaminen on toteutunut yliopistossa?

Kyllähän se kiusaaminen on jatkuvaa ja jatkuu vaikka kiusaajat vaihtuisivat. Tänään englannin tunnilla Marjo ja Hilkka kikattelevat Essin huonolle englannille. Huomenna Pertti sättii Essin esseen ihan paskaksi koko luentosalin kuullen, koska Pertti on opponoija. Pasi ja Erkki hekottelevat säestykseksi. Opettaja antaa kuitenkin hyvän arvosanan, joten Pertillä ei ollut syytä mollata esseetä. Ensi viikolla Daniela haukkuu kampauksen ja kengät. Kiusaamisen kohteelle kiusaaminen on jatkuvaa.

Kiusaamisen jatkuvuus tai ylipäätään sen presenssi on kyseenalainen, jos kiusaajilla ei ole mitään yhteyttä toisiinsa. Itse olin peruskoulun ajan koulukiusattu ja kaikilla kiusaajilla oli yhteys toisiinsa, vaikka he kaikki eivät kaikissa tilanteissa olleetkaan paikalla. Sitten myöhemmin kehuskeltiin tottakai muille jotka eivät olleet olleet paikalla, miten minua oli taas nöyryytetty. Eli väittäisin, että jos toisistaan tietämättömät ihmiset tuntuvat kiusaavan sinua jatkuvasti, saattaa se olla vain sinun kuvitelmaasi. Toiset ihmiset ovat luonteeltaan töksäyttelevämpiä ja ajattelemattomuuksia esiintyy yliopistossakin, mutta joukolla lynkkaamista tai joukon edessä nöyryyttämistä en ole tavannut. Yliopistossa minua ei ole kiusattu ollenkaan.

Tosiaan jos joku sanoo, että olet kusip - äin,en ja pas-ka ajattelematon id2r1 ilman tyylitajua niin eihän se ole kiusaamista jos sanoja ei naura sille toisten kanssa jälkeenpäin :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olen opiskellut yliopistossa muutaman vuoden. Kokemukseni mukaan ekan vuoden peruskurssien jälkeen ei enää ollut opiskelijaryhmää, joka olisi ollut samoilla kursseilla. Kiusaaminen ei oikein voi jatkua, jos kiusaaja ei ole samassa kurssiryhmässä. Toinen asia joka vähentää kiusaamista tehokkaasti on se, että kontaktiopetusta on monilla kursseilla varsin vähän. Ryhmätyötä on ollut kohtuullisen paljon, mutta todennäköisyys siihen että joutuisit aina samaan ryhmään jonkun tietyn ikävästi sinua kohtaan käyttäytyvän tyypin kanssa on häviävän pieni. Jos joku tällainen erityinen tyyppi on ryhmässä, voi opettajalle hienovaraisesti mainita asiasta ja toivoa, ettei joudu hänen kanssaan samaan ryhmään. Opettajat kyllä ymmärtävät varmasti tällaisissa asioissa ja pyrkivät siihen, ettei kenellekään tulisi pahaa mieltä.

Yliopisto on ehkä turvallisin paikka kiusaamisen välttämisen kannalta, koska kiinteitä luokkaryhmiä ei ole ja opiskelijat ottavat vastuun omista opinnoistaan. Itse olen miettinyt, että koulukiusaajat ehkä harvemmin edes lähtevät yliopistouralle. Oman peruskouluaikani koulukiusaajat ainakin menivät ammattikouluun jos mihinkään. Osa kuului keskeyttäneen ammattikoulun jo ekan puolivuotisen aikana.

Olisi kiinnostavaa kuulla esimerkkejä, miten kiusaaminen on toteutunut yliopistossa?

Kyllähän se kiusaaminen on jatkuvaa ja jatkuu vaikka kiusaajat vaihtuisivat. Tänään englannin tunnilla Marjo ja Hilkka kikattelevat Essin huonolle englannille. Huomenna Pertti sättii Essin esseen ihan paskaksi koko luentosalin kuullen, koska Pertti on opponoija. Pasi ja Erkki hekottelevat säestykseksi. Opettaja antaa kuitenkin hyvän arvosanan, joten Pertillä ei ollut syytä mollata esseetä. Ensi viikolla Daniela haukkuu kampauksen ja kengät. Kiusaamisen kohteelle kiusaaminen on jatkuvaa.

Kiusaamisen jatkuvuus tai ylipäätään sen presenssi on kyseenalainen, jos kiusaajilla ei ole mitään yhteyttä toisiinsa. Itse olin peruskoulun ajan koulukiusattu ja kaikilla kiusaajilla oli yhteys toisiinsa, vaikka he kaikki eivät kaikissa tilanteissa olleetkaan paikalla. Sitten myöhemmin kehuskeltiin tottakai muille jotka eivät olleet olleet paikalla, miten minua oli taas nöyryytetty. Eli väittäisin, että jos toisistaan tietämättömät ihmiset tuntuvat kiusaavan sinua jatkuvasti, saattaa se olla vain sinun kuvitelmaasi. Toiset ihmiset ovat luonteeltaan töksäyttelevämpiä ja ajattelemattomuuksia esiintyy yliopistossakin, mutta joukolla lynkkaamista tai joukon edessä nöyryyttämistä en ole tavannut. Yliopistossa minua ei ole kiusattu ollenkaan.

Tosiaan jos joku sanoo, että olet kusip - äin,en ja pas-ka ajattelematon id2r1 ilman tyylitajua niin eihän se ole kiusaamista jos sanoja ei naura sille toisten kanssa jälkeenpäin :)

Ymmärsit varmaan kuitenkin pointin. Jos kyseessä on yksittäinen tyyppi joka sanoo rumasti, on se toki ikävää, mutta jatkuvaksi kiusaamiseksi mä laskisin vasta sen jos samat tyypit toistuvasti pyrkii olemaan sulle kamalia.

Kasvakaa aikuisiksi. Aikuisten maailmassa ei ole kiusaamista, ainoastaan kovat säännöt eikä alakoulun hyysäys enää ole mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Kasvakaa aikuisiksi. Aikuisten maailmassa ei ole kiusaamista, ainoastaan kovat säännöt eikä alakoulun hyysäys enää ole mahdollista.

T. Narsisti/psykopaatti/muu persoonallisuushäiriöinen

Vierailija kirjoitti:

Minua kiusasi opettaja. Yritin varovasti puhua asiasta yliopiston henkilökunnalle, vaikka tilanne hävetti valtavasti. Ei siellä oikein otettu asiaa vakavasti eikä kukaan ollut innokas puuttumaan siihen.

Olen jo toipunut kokemuksesta, mutta en tiedä, haluanko enää opiskella yliopistossa. Hyviäkin opiskelukokemuksia on ollut, mutta olen kärsinyt niiden huonojen kokemusten takia niin paljon, että opiskeluinnostus tuntuu kadonneen. Enkä tiedä, voiko se enää koskaan tulla takaisin.

Tosi outoa, ettei kukaan kuunnellut sinua. Ja tosi väärin jättää ilman tukea. Onhan se mahdollista, että ko. opettajalla on vaikutusvaltaa työtovereihinsa ja hekin pelkäävat omasta puolestaan. Työympäristöt voi joskus olla raadollisia.

Jatka vain rohkeasti opintoja ja yritä välttää ikävän tyypin kursseja. Luulisi, että on joku opintoja ohjaava taho, joka ainakin kuuntelisi ongelmia ja tsemppaisi.

Akateeminen maailma ei ole kiusaamiselta vapaata aluetta. Paljon puhutaan, että suorittavan tason duunariammateissa on paljon työpaikkakiusaamista. Kiusaamista esiintyy myös korkeammallakin tasolla. Akateemisten tapa kiusata on vain eri tyylistä, ns. verbaaliakrobatiaa.

Olen vieläkin surullinen. Amk opintoni jäivät kesken, en pystynyt 3 vuoden aikana luomaan oikein kehenkään muihin kuin kämppiksiini mitään yhteyttä. Opponointi ja kaikki sosiaalinen kanssakäynti, ei vain mitään mahdollisuuksia. Ymmärrän vasta nyt että raakaa kiusaamista se oli. Miten tämmöisestä katkeruudesta pääsee kun sua kiusataan korkeakoulussa kun oot ruma ja kömpelö.