Kiusaaminen yliopstossa
Miten voi olla niin lapsellisia ja sivistymättömiä opiskelijoita yliopistossa että sorrutaan vielä kiusaamaan? Yliopistossa ollaan jo sen ikäisiä, että pitäisi osata käyttäytyä.
Kommentit (49)
Minua kiusasi opettaja. Yritin varovasti puhua asiasta yliopiston henkilökunnalle, vaikka tilanne hävetti valtavasti. Ei siellä oikein otettu asiaa vakavasti eikä kukaan ollut innokas puuttumaan siihen.
Olen jo toipunut kokemuksesta, mutta en tiedä, haluanko enää opiskella yliopistossa. Hyviäkin opiskelukokemuksia on ollut, mutta olen kärsinyt niiden huonojen kokemusten takia niin paljon, että opiskeluinnostus tuntuu kadonneen. Enkä tiedä, voiko se enää koskaan tulla takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai ihmiset voi olla kusipäitä kaikkialla. Itse muistan, että kaverini, ujo, introvertti, aika omalaatuinen tyttö oli kaikenlaisen hihittelyn ja kuiskuttelun kohteena ekana opiskeluvuonna ja otti sen aika raskaasti. Piti vaan kannustaa, että tuut nyt vaan mukaan niin ne huomaa, miten hauska ja fiksu olet kun vaan sattuvat pitämään päänsä hetken kiinni ja kuuntelevat muutakin kuin omaa ääntään.
Valitettavasti kaikilla ei ole ekstroverttejä ja assertiivisia kavereita tasoittamassa tietä.
Huhhuh. Ite tossa vaiheessa en ois pystynyt alkaa kaveeraamaan toisille ihmisille hihittelevien ja supisijoiden kanssa.
On se kumma kun samoja ihmisiä kiusataan vuodesta toiseen, vaikka vaihtavat koulua, paikkakuntaa, kasvavat aikuisiksi ja menevät töihin.
En kyllä ole yliopistossa kiusaamista huomannut. Itse olen vähän vanhempi opiskelija ja perheellinen, joten en tietty ole mukana siinä opiskelijatoiminnassa (omasta halustani en lainkaan). Mutta ryhmätöissä olen ollut ihan tasavertainen jäsen ja yleensä (ehkä iän tuoman auktoriteetin takia) olen se ryhmänvetäjä ja ryhmätyöt on saatu kasaan ihan ilman ongelmia.
Kukaan ei ole ainakaan päin naamaa naureskellut huonolle kielitaidolleni, vaan aina on tsempattu jne.
Sanoisin, että juuri yliopistossa jos kokee olevansa kiusattu niin saattaa olla peiliin katsomisen paikka. Ryhmät, kurssit jne. vaihtuvat koko ajan ja läsnäoloa on loppujen lopuksi hyvin vähän, joten jos jatkuvasti "joutuu" kiusauksen kohteeksi niin ehkä vaan itse päässään muuttaa normaalitkin vuorovaikutustilanteet kiusaamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun samoja ihmisiä kiusataan vuodesta toiseen, vaikka vaihtavat koulua, paikkakuntaa, kasvavat aikuisiksi ja menevät töihin.
Jep, koska se kiusaaminen tapahtuu oman pään sisällä ja kaikki poikittaiset sanat tms eleet, kommentit muilta ihmisiltä, joilta kukaan ei voi muutenkaan välttyä, ovat tottakai kiusaamista ja näin ollen henkilö puhuu kokemuksistaan "yliopisto, amk, työpaikka, koti ja harrastuskiusaamisena".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Supistaan luennolla ja ruokalassa? Antaisin supista ihan rauhassa ja keskittyisin omaan opisleluuni.
Kerrohan esimerkkejä vuosia kestäneestä kiusaamisestasi ja kuinka olet oppinut jättämään kuulemasi tietoisuutesi ulkopuolelle.
Kerrohan syitä minkä takia antaa kiusaamisen jatkua vuosia ?
Kerrohan miksi puhut luvan "antamisesta" ?
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun samoja ihmisiä kiusataan vuodesta toiseen, vaikka vaihtavat koulua, paikkakuntaa, kasvavat aikuisiksi ja menevät töihin.
Ajattele sitä kummaa miten paljon Suomessa on kiusaajia.
"Suomi on työpaikkakiusaamisen kärkimaa
Suomessa työpaikkakiusaamista tapahtuu enemmän kuin muissa EU-maissa, sekä eurooppalaisten että kotimaisten työolotutkimusten mukaan."
https://yle.fi/uutiset/3-6112047
Mitä Suomessa voitaisiin tehdä toisin, että kiusattuja lakattaisiin kiusaamasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun samoja ihmisiä kiusataan vuodesta toiseen, vaikka vaihtavat koulua, paikkakuntaa, kasvavat aikuisiksi ja menevät töihin.
Jep, koska se kiusaaminen tapahtuu oman pään sisällä ja kaikki poikittaiset sanat tms eleet, kommentit muilta ihmisiltä, joilta kukaan ei voi muutenkaan välttyä, ovat tottakai kiusaamista ja näin ollen henkilö puhuu kokemuksistaan "yliopisto, amk, työpaikka, koti ja harrastuskiusaamisena".
Sinusta -"tuollakin tuo oksettava takki taas päällä" ei ole kiusaamista?
Ihan hyvin tuollaiselta voi välttyä kun opettelee olemaan sanomatta rumia asioita toisten vaatteista. Ainakin heidän kuultensa. Kotona voi sitten yökötellä vaikka itsensä uneen kaverin kanssa sillä miten hirveitä muut ovat. Se huono energia kannattaa jättää omaan itseen.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ole yliopistossa kiusaamista huomannut. Itse olen vähän vanhempi opiskelija ja perheellinen, joten en tietty ole mukana siinä opiskelijatoiminnassa (omasta halustani en lainkaan). Mutta ryhmätöissä olen ollut ihan tasavertainen jäsen ja yleensä (ehkä iän tuoman auktoriteetin takia) olen se ryhmänvetäjä ja ryhmätyöt on saatu kasaan ihan ilman ongelmia.
Kukaan ei ole ainakaan päin naamaa naureskellut huonolle kielitaidolleni, vaan aina on tsempattu jne.
Sanoisin, että juuri yliopistossa jos kokee olevansa kiusattu niin saattaa olla peiliin katsomisen paikka. Ryhmät, kurssit jne. vaihtuvat koko ajan ja läsnäoloa on loppujen lopuksi hyvin vähän, joten jos jatkuvasti "joutuu" kiusauksen kohteeksi niin ehkä vaan itse päässään muuttaa normaalitkin vuorovaikutustilanteet kiusaamiseksi.
Eli kun sinun kielitaitoasi ei ole haukuttu niin kenenkään muun kielitaitoa ei ole voitu haukkua, koska sinä olet jumalolento ja kaikki toistuu muiden elämässä juuri kuten sinun elämässäsi ja sinun kokemuksissasi?
Jos toisten haukkuminen on sinun mielestä normaali vuorovaikutustilanne niin sinun on aika käydä terapiassa virittämässä itsesi takaisin oikealle taajuudelle.
Kyllä kiusaajia on ihan kaikkialla. Aika naiivi ajattelutapa, että se loppuisi sinne peruskouluun. Samat ihmiset voivat olla koko elämänsä kiusaajia.
Vierailija kirjoitti:
Minua kiusasi opettaja. Yritin varovasti puhua asiasta yliopiston henkilökunnalle, vaikka tilanne hävetti valtavasti. Ei siellä oikein otettu asiaa vakavasti eikä kukaan ollut innokas puuttumaan siihen.
Olen jo toipunut kokemuksesta, mutta en tiedä, haluanko enää opiskella yliopistossa. Hyviäkin opiskelukokemuksia on ollut, mutta olen kärsinyt niiden huonojen kokemusten takia niin paljon, että opiskeluinnostus tuntuu kadonneen. Enkä tiedä, voiko se enää koskaan tulla takaisin.
Ikävä tilanne sinulla. Huomaan myös kuinka suuri vaikutus ikävällä opettajalla on oppimiseen.
Oon ollut 15 vuotta töissä yliopistolla ja mitä ylemmäs edennyt niin sitä mulkumpia ovat ihmiset.
Kyllä näitä riittää. Pahin tuntemani kiusaaja oli oppilaskunnan hallituksessa. Puhui melkein kaikista pskaa selän takana (etenkin niistä, joilla meni paremmin), joillekkin jopa päin naamaa "rehellisyydestä". Välillä jopa suoranaisesti haastoi riitaa jos joku oli eri mieltä. Mutta ulospäin tietysti oli kaikkien kaveri jne.
Tytöt kiusaa aina? Tai sitten olivat pihkassa meitzii.
Meillä fiksuin mutta ei tietenkään älykkäin egoisti, teki ilmapiiristä sellaista että sitä presenssiä ei kaivata työpaikoilla.
Kommunisti-sossuopiskelijat ovat tuollaisia kiusaajia myös yliopistoissa, muissa tiedekunnissa ei kuulemma niin paljoa, tuo on epäsosiaalisin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä fiksuin mutta ei tietenkään älykkäin egoisti, teki ilmapiiristä sellaista että sitä presenssiä ei kaivata työpaikoilla.
Eli kateus iski teihin huonompiin ja fiksuinta syrjisitte? Sillatavalla, Suomi nousuun.
Itse aikuisena - en siis ihan yhtä nuorena kuin opiskelutoverit - olin ammatillisessa täydennyskoulutuksessa eräässä yliopistossa. Koin ignoorausta ryhmätyössä, ilmeisesti pidettiin tyhmänä juuri iän takia. Nuorten ryhmätyötaidot olivat olemattomat ja ryhmän vetäjäksi valittu henkilö ei ollut tehtävänsä tasalla ollenkaan.
Koska olin jo vakiduunissa arvostetussa paikassa, mielestäni nuorten olisi pitänyt ymmärtää "verkostoitua" kanssani, eikä sortua aliarviointiin. Myöhemmin jouduin torppaamaan yhden huonosti käyttäytyneen ryhmän jäsenen työnhaun meille, koska työpaikassani sosiaaliset taidot ja ymmärrys tiimissä toimimisesta ovat tärkeä edellytys sen muun ammatillisen osaamisen toteuttamiselle.