Älkää suostuko kummeiksi! Ov
Jälkiviisaus :( Olisi lisäksi pitänyt pyytää kaikille lapsille sukulaisia kummeiksi, olisivat ehkä paremmin pysyneet elämässä mukana. Tai parempi, ettei olisi koko kirkkoon liittynyt... Parin kummilapsen kanssa olen tekemisissä, jotka suvusta. Parin muun kanssa en, sen hetkisiä tuttuja... Yhteydenpito jäänyt, puolin ja toisin. Yhden perheen kanssa todella harvoin yhteyksissä, en tunne kummilastani eikä myöskään heidän puolelta ole tutuksi tullut meidän lapsi heille. En mennyt rippijuhliin, en tunne koko lasta.
Voi kun saisi perua kaikki Kummit jotka ei kuulu elämään, ja pääsisi itsekin pois turhasta taakasta. Lapsille toivon kaikkea hyvää elämään, uskon että muut Kummit ovat olleet lähellä. Oman lapsen rippijuhlat tänä kesänä, ei tuu Kummit paikalle :(
Ajatuksia/kokemuksia?
Kommentit (24)
Lapsenlapsillani on sekä virallisia että epävirallisia kummisuhteita, koska suurin osa ei kuulu kirkkoon.
Kummit lapsen vanhempien sisaruspiiristä ja taitaapa siellä yksi hyvä kaverikin olla.
Lapsista on kivaa, että on oma kummiksikin nimetty vaikka ovat oikeasti seitä, täejä ja enoja.
Lahjovat vapaamuotoisesti, koska juhliinkin kutsutaan.
Vaikeaa tästä ei tarvitse tehdä ja perhepiirissä sujuu, kun suhteet toimivat muutenkin hyvin.
Mielestäni noloa - ja ilmiönä mielenkiintoista seurata - oli yhden kirkollisesti kastetun lapsenlapsen ristiäisissä, kun pappi kohteli hyvin yliolkaisen epäystävällisesti lapsen ei-kirkollisia kummeja. - Toteutti kaiketi siten omaa käsitystään kristillisestä lähimmäisenrakkauden aatteesta :)
..anteeksi konsonanttipula: setiä ja tätejä piti kirjoittamani.
Mun mies suostui kaverinsa lapsen kummiksi, lapsi on nykyään 4v mutta vanhemmat eronneet ja äiti kuspää yrittää kieltää isältä näkemiset, on muuttanu muualle se äippä ja lapsi.
Koita siinä sitten olla kummina.
Kaikesta tästä ahdistuksesta ja mielipahasta pääsee eroon helposti ja pysyvästi. Jättämällä uskonnot ja niiden perinteen muiden murheeksi.