Lue keskustelun säännöt.
Älkää suostuko kummeiksi! Ov
17.06.2019 |
Jälkiviisaus :( Olisi lisäksi pitänyt pyytää kaikille lapsille sukulaisia kummeiksi, olisivat ehkä paremmin pysyneet elämässä mukana. Tai parempi, ettei olisi koko kirkkoon liittynyt... Parin kummilapsen kanssa olen tekemisissä, jotka suvusta. Parin muun kanssa en, sen hetkisiä tuttuja... Yhteydenpito jäänyt, puolin ja toisin. Yhden perheen kanssa todella harvoin yhteyksissä, en tunne kummilastani eikä myöskään heidän puolelta ole tutuksi tullut meidän lapsi heille. En mennyt rippijuhliin, en tunne koko lasta.
Voi kun saisi perua kaikki Kummit jotka ei kuulu elämään, ja pääsisi itsekin pois turhasta taakasta. Lapsille toivon kaikkea hyvää elämään, uskon että muut Kummit ovat olleet lähellä. Oman lapsen rippijuhlat tänä kesänä, ei tuu Kummit paikalle :(
Ajatuksia/kokemuksia?
Kommentit (24)
Ajatuksia?
Itsellä syyllisyyden tunteet kun en ole ollut kaikkien kummilasten elämässä mukana... Mut sit taas, puolin ja toisin, ei hekään ole olleet omien kummilastensa elämässä. Ei tunneta ja ahdistaa olla vaan rahan jakaja... Ei tunnu hyvältä. Kukaan ei siihen velvoita enkä halua että kummius kummankaan suunnalta olisi tälläistä.
Nyt tekisin toisin, suostuisin korkeintaan siskoni lapsen kummiksi. Jotain olen oppinut, sanomaan kohteliaasti ei, kun kummiksi on pyydetty...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lapsesi menee ripille? Oletteko oikeasti uskovia?
Ei tulisi mielenkään suostua kenenkään kummiksi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsesi menee ripille? Oletteko oikeasti uskovia?
Itse olen uskossa. Olen eronnut kirkosta. Lapsille olen myös sanonut, että on heidän asia haluaako kuulua kirkkoon. Ja jokainen tekee oman valinnan mihin ja miten uskoo. Tärkeintä ehkä se, että on avoin ja utelias elämälle :)
Yks lapsista sanoi onko pakko olla uskonnon tunneilla, sanoin ettei ole, voi mennä elämänkatsomustiedon tunneille.
Rippijuhlat on nykyisin aikalailla rahalla leikkimistä, valitettavasti
Ap
Jep :( Yhdelle lapselle olen kummi. Lapsi on nyt 4v, kolmeen vuoteen en ole nähnyt. Ei olla lapsen vanhempien kanssa väleissä. Olimme vuoden verran pelkkä lahjakone, ristiäisiin, synttäreille ja jouluksi tuli niin tarkat ja kalliit toiveet, ettei edes omille lapsille pystytä sellaisia ostaan. Koskaan ei tullut meille kummeille mitään, esim. korttia !
Samaa mietin. Voi kun voisin perua kaiken. Vaikka käytännössähän en mikään kummi edes ole. Tuskin lapsi edes tuntisi mua.
Niin ja heiltä itseltään tuli meille joululahjaksi lapsille yhteiseksi värityskirja ja 2 kynää. En viitsi kirjoittaa heidän toivettaan, mutta toiveita oli kaksi, toinen n. 50e hintainen ja toinen lähes 80euron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tulisi mielenkään suostua kenenkään kummiksi.
Olet viisas! Onnittelut! :) Lapsen elämässä kun voi olla läsnä ilman että on kummin viittaa päällä :)
Ap
Miksi kummihommista tehdään niin vaikeita. Meillä on suvussa ollut tapana, että aletaan kummiksi ja kummilla ei ole mitään velvollisuuksia. Koska oli pakko saada kaksi kummia ja suvussa paljon lapsia, niin vaikea olisi ollut keksiä kummeja, jotka olisi ostelleet 18 vuotta lahjoja ja olleet elämässä tukena koko ajan.
Eli olen kummi monelle sukuni lapsista ja en ole sen kummemmin asiaa miettinyt, enkä lahjoja ostellut. Omien lapsien kummeille tehtiin myös heti selväksi, että ei velvoita mihinkään, kunhan alatte vain kummeiksi, että saadaan kastettua.
Näin on saatu pidettyä välit kaikkien kanssa hyvänä, kun kukaan ei ole vaatinut keltään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tärkein sanoma unohtui, siis älkää suostuko hetken mielijohteesta kummiksi, miettikää tarkkaan. Kuitenkin isosta asiasta kyse <3
Ap
Ei ole isosta asiasta kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tulisi mielenkään suostua kenenkään kummiksi.
Olet viisas! Onnittelut! :) Lapsen elämässä kun voi olla läsnä ilman että on kummin viittaa päällä :)
Ap
No minä nimenomaan en halua olla läsnä sukulaislasteni elämässä, joten siksikään en kummiksi halua. Mutta ymmärrän toki pointtisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei koskaan kukaan ole pyytänyt kummiksi. En ole ollut asiasta pahoillani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on kaksi kummilasa. - Ei heistä toisaiseksi ole ollut taakkaa tai vaivaa minulle. Minulle kummius on ollut luottamusehtävä ja alusta asti olen tehny selväksi, että suostun ja olen valmis kummiuteen, jos ja kun saan toeuttaa sitä omalla tavallani. (Aina en ole ottanu kummiutta vastaan, kun siä on tarjottu)
- Olen pyrkinyt olemaan kummilapsilleni lähinnä yksi "luottoaikuinen" jolla on suunnilleen samantapainen arvomaailma kuin hänen (tai heidän) vanhemmillaan. Yrittäen muistaa ja huomioida kummilapsiani muinakin hetkinä kuin erityisinä juhlapäivinä. Lahja-automaatti en ole, mutta ei siä kukaan ole minulta vaatinu tai odottanutkaan.
Kenties saatan edustaa lapsille myös jotain pysyvämpää, kun perheet ja suvut ovat heillä muutoin melko pieniä ja lähipiirisä löytyy, ehkä melko vähän sellaisia aikuisia, joiden voinee luottaa, että ovat läheisiä ja haluava olla myös jatkosssa. - Uskon siihen, että kenelle tahansa on hyväksi jos omaan lähipiiriin kuuluu eri ikäisiä ja eri elämäntilaneissa olevia läheisiä.
Vierailija kirjoitti:
Jep :( Yhdelle lapselle olen kummi. Lapsi on nyt 4v, kolmeen vuoteen en ole nähnyt. Ei olla lapsen vanhempien kanssa väleissä. Olimme vuoden verran pelkkä lahjakone, ristiäisiin, synttäreille ja jouluksi tuli niin tarkat ja kalliit toiveet, ettei edes omille lapsille pystytä sellaisia ostaan. Koskaan ei tullut meille kummeille mitään, esim. korttia !
Samaa mietin. Voi kun voisin perua kaiken. Vaikka käytännössähän en mikään kummi edes ole. Tuskin lapsi edes tuntisi mua.
Niin ja heiltä itseltään tuli meille joululahjaksi lapsille yhteiseksi värityskirja ja 2 kynää. En viitsi kirjoittaa heidän toivettaan, mutta toiveita oli kaksi, toinen n. 50e hintainen ja toinen lähes 80euron.
Ihan turhaa hommaa nykypäivänä. Minä olin 15 v lahjakone (asuttiin 700 km päässä toisistamme joten harvoin nähtiin mutta muistin jokaikinen synttäri ja joulu), sitten tuli rippijuhlien aika ja ihmettelin kun huomasin että rippijuhlat oli pidetty enkä ollut saanut kutsua. Vuosien aikana sain lapsesta yhden kuvan, välit meni lopullisesti kun äiti ilmoitti etten saanut kutsua koska oli tällä välin eronnut kirkosta. Olin keskustellut äidin kanssa eroamisestani että kyse oli henk. koht. vakaumukseni puutteesta, olin vain tullut tulokseen etten voi uskoa. Tämä henk koht ratkaisuni kuulemma loukkasi hänen uskoaan.. no lahjat kyllä kelpasi siitä huolimatta :O moukka on moukka vaikka voissa paistaisi. Onneksi omat lapset välttyvät moiselta tekopyhältä toimitukselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kummihommista tehdään niin vaikeita. Meillä on suvussa ollut tapana, että aletaan kummiksi ja kummilla ei ole mitään velvollisuuksia. Koska oli pakko saada kaksi kummia ja suvussa paljon lapsia, niin vaikea olisi ollut keksiä kummeja, jotka olisi ostelleet 18 vuotta lahjoja ja olleet elämässä tukena koko ajan.
Eli olen kummi monelle sukuni lapsista ja en ole sen kummemmin asiaa miettinyt, enkä lahjoja ostellut. Omien lapsien kummeille tehtiin myös heti selväksi, että ei velvoita mihinkään, kunhan alatte vain kummeiksi, että saadaan kastettua.
Näin on saatu pidettyä välit kaikkien kanssa hyvänä, kun kukaan ei ole vaatinut keltään mitään.
Hieno asenne! :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tulisi mielenkään suostua kenenkään kummiksi.
Olet viisas! Onnittelut! :) Lapsen elämässä kun voi olla läsnä ilman että on kummin viittaa päällä :)
Ap
No minä nimenomaan en halua olla läsnä sukulaislasteni elämässä, joten siksikään en kummiksi halua. Mutta ymmärrän toki pointtisi.
Tämäkin on myös totta, ei kaikki halua olla suvun kanssa tekemisissä, jotkut enemmän ystävien kuin suvun. Ymmärrän sun pointin kans :)
Ap
Meillä on kummius ollut hyvin rentoa puolin ja toisin. Toista kummisetäänsä lapsi tapaa todella harvoin. Mies on yksineläjä ja persoonallinen tapaus. Mutta tuli konfirmaatioon ja aina on riemuisa jälleen näkeminen. Pyysimme häntä kummiksi tiedostaen hänen persoonansa erikoisuuden. Emme pyytäneet lahja-automaatiksi. Toinenkin kummi tuli rippijuhlaan, häntä näemme useammin. Rahalahjoja ei heiltä tullut eikä kukaan odottanutkaan. Pidimme ihanat pikku juhlat ja konfirmoitava oli hyvin iloinen kummeistaan!
Itselläni on pari kummilasta ja samalla tavoin rennosti olemme yhteyksissä. Ei pidä tehdä kaikesta niin kireää ja vaikeaa.
Olen usean kaverin lapsen kummi. Meillä kaikilla motiivi oli, että pidetään sitten yhteyttäkin elämän kiireissä. Jokaisen kohdalla on ollut huono omatunto siitä, etten ole heidän elämässään läsnä oikeasti ja tunnen vain pintapuolisesti. Lahjojen kanssa ei ole ollut kriisiä, ei ole edellytetty ikinä mitään. Kun olen kysynyt, toiveet ovat olleet tasoa "tykkää värittää" tai "leipominen on kova juttu". On myös joskus joulun alla pyydetty kainosti, ehdinkö viemään lapsen siskoineen leffaan valmiilla lipuilla, jotta äiti voi käydä salaa jouluostoksilla. Olin kummiksi pyydettäessä köyhä opiskelija... Unohtelenkin juhlapäiviä yms. Toisaalta olen iloinen, kun voi whatsuppailla välillä 10 v tytön ja 8 v pojan kanssa ja laitella jonkin yllätyslahjakortin tai reissutuliaisen nuorelle opiskelijalle "hyvällä syyllä". Jos olenkin vähemmän intensiivinen kummi ja melko vieras, on jossain elämänvaiheessa joka muksulle ollut merkitystä, että on oma aikuinen, joka laittaa kortin joskus, jolle vaikka voi laittaa whatsupp-viestin tai joka lukee sadun, kun käy.
Minä lopetin yhteydenpidon kummilapseeni, kun huomasin olevani lahja/raha-automaatti ja kotiorja, johon otettiin yhteyttä vain kun tarvittiin jotain ( yritin kyllä itse kuulua kummilapsen elämään, mutta minua ei normaalielämässä tarvittu.). Eli näillä asioilla on myös toinen puoli.
Joillain ihmisillä tuntuu vaan olevan tarve saada joku "läheinen ihminen" lapsen elämään, mikä käytännössä tarkoittaa lapsenvahtia jostain kummallisesta kummiuden velvoitteesta.
Tärkein sanoma unohtui, siis älkää suostuko hetken mielijohteesta kummiksi, miettikää tarkkaan. Kuitenkin isosta asiasta kyse <3
Ap