Muita, joiden lapset eivät kutsu sinua äidiksi, vaan nimeltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muista milloin alkoi, vuosia sitten kuitenkin. Lapset 8 v ja 6 v. Joskus ärsyttää, kun julkisella paikalla karjuvat etunimeä sellaisella valittavalla ”äitiäiti”-sävyllä. Muuten ei haittaa.

Oppineet todennäköisesti isältään, joka puhuttelee minua etunimellä.

No siis tottakai lasten isä puhuttelee sinua etunimelläsi, niin kuin muillakin, ei kai kenenkään mies puhuttele puolisoaan äidiksi? :D

Heh, täälläpäin ihan tavallista pitkään yhdessä olleilla. Minunkin isä puhuttelee äitiäni sanalla ”äiti”. Äiti meni kauppaan, äiti missä on se kori jne 😄

Mamman hyväksyn. Se tuli siitä, kun koirille olin mamma. Äite/Äiree ovat eniten käytettyjä

ja lapsenlapsille olen mummo.

Tunsin yhden perheen, missä tytär kutsui isäänsä Kapteeniksi.  Tytär oli lievästi kehitysvammainen ja jossain vaiheessa isommaksi tultuaan vaan alkoi kutsua isäänsä näin.  Se oli kaikista vain mukavaa, isästäkin.  

Minulla oli huono lapsuus ja kutsuin vanhempiani nimellä. En pitänyt sitä outona kunnes joku alkoi ihmettelemään, että miksi? Vissiin vanhemmat vaan eivät tuntuneet..vanhemmilta?

Meillä kyllä sanottiin isäksi ja äidiksi, mutta nyt kun asiaa ajattelin, niin miksiköhän äiti sanoi isää yleensä etunimellä, mutta isä ei kutsunut ikinä äitiä tämän oikealla nimellä.  En varmaan koskaan kuullut hänen suustaan äidin nimeä.  Isälle äiti oli aina "äiti."  Tai mikä pahempaa, "äite."

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kuulostan ikävältä tässä suhteessa, mutta itse en hyväksyisi lapselta sitä, että kutsuisi minua muuksi kuin äidiksi. Ja kyllä siitäkin saisi kuulla, jos kutsuisi isäänsä etunimellä. Me olemme isä ja äiti lapsillemme. Emme mitään kamuja, joita kutsutaan etunimillä tai lempinimillä. Vanhemmat ovat oikeutettuja sekä velvoitettuja olemaan isä ja äiti lapsilleen, lasten tulee kunnioittaa sitä.

Oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kuulostan ikävältä tässä suhteessa, mutta itse en hyväksyisi lapselta sitä, että kutsuisi minua muuksi kuin äidiksi. Ja kyllä siitäkin saisi kuulla, jos kutsuisi isäänsä etunimellä. Me olemme isä ja äiti lapsillemme. Emme mitään kamuja, joita kutsutaan etunimillä tai lempinimillä. Vanhemmat ovat oikeutettuja sekä velvoitettuja olemaan isä ja äiti lapsilleen, lasten tulee kunnioittaa sitä.

Oikein.

Joo, mutta se, millä nimityksellä kutsuu vanhempiaan, ei kerro mitään lapsen ja vanhempien suhteesta. Ja vaikka jostakusta ulkopuolisesta voikin olla outoa se, että lapsi kutsuu vanhempaansa etunimellä, sillä ei ole mitään merkitystä, vain sillä on, mitä perheenjäsenet ajattelevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kuulostan ikävältä tässä suhteessa, mutta itse en hyväksyisi lapselta sitä, että kutsuisi minua muuksi kuin äidiksi. Ja kyllä siitäkin saisi kuulla, jos kutsuisi isäänsä etunimellä. Me olemme isä ja äiti lapsillemme. Emme mitään kamuja, joita kutsutaan etunimillä tai lempinimillä. Vanhemmat ovat oikeutettuja sekä velvoitettuja olemaan isä ja äiti lapsilleen, lasten tulee kunnioittaa sitä.

Oikein.

Joo, mutta se, millä nimityksellä kutsuu vanhempiaan, ei kerro mitään lapsen ja vanhempien suhteesta. Ja vaikka jostakusta ulkopuolisesta voikin olla outoa se, että lapsi kutsuu vanhempaansa etunimellä, sillä ei ole mitään merkitystä, vain sillä on, mitä perheenjäsenet ajattelevat.

Se miten kutsuu vanhempiaan nimenomaan kertoo kaiken oleellisen lapsen ja vanhempien suhteesta.

Tunnen aikuisen, joka kutsuu (on lapsesta asti kutsunut) äitiään etunimellä, mutta isäänsä isäksi. Molemmat ovat kuitenkin hänen oikeita ja alkuperäisiä vanhempiaan, mikä oli tullut esiin keskusteluissamme lapsuudenperheistämme. En ollut aiemmin törmännyt ilmiöön ja kysyin häneltä hienovaraisesti syytä siihen, mutta hän ei osannut tai halunnut kertoa, todennäköisesti ei vain osannut.

Kuten joku sanoi edellä, minustakin se kuulostaa vähän kylmältä ja etäiseltä. Toisaalta tuolla tutullanikin on hyvät välit molempiin vanhempiinsa.

Väitän,että varhaislapsuudesta kyse."oi,onko sinulla nälkä,Äitipä antaa ruokaa" -tyyppisten toteamusten kautta lapsi oppii nimeämään äidiksi.Jos mitään tälläistä rupattelua ei ole ollut alusta asti,niin eiköhän se ole sattumaa,puhutteleeko lapsi vanhempiaan etunimillä vai "perhesuhteen titteleillä".

Mieheni (nyt 70 v.) on ainakin sen ajan, kun olen hänet tuntenut (50 v.), kutsunut isovanhempiaan ja vanhempiaan (nyt jo kaikki kuolleita) etunimeltä. Samoin teki ja tekee hänen siskonsa. Eli on ollut perheen tapa. Ihan normaali suomalainen perhe ja suku, ei mitään romani tms. kytköksiä. Niin ja sama tapa on muuten siirtynyt omaan perheeseemme, lapset alkoivat jossakin vaiheessa kutsua meitä vanhempia etunimeltä. Alle 10-vuotiat lapsenlapset kutsuvat meitä vielä mummuksi ja vaariksi.

Mun lapsi saattoi sanoa nimeltä kun oli pieni, mutta sanoin hänelle tietenkin, että sanoo minua äidiksi. So simple.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kuulostan ikävältä tässä suhteessa, mutta itse en hyväksyisi lapselta sitä, että kutsuisi minua muuksi kuin äidiksi. Ja kyllä siitäkin saisi kuulla, jos kutsuisi isäänsä etunimellä. Me olemme isä ja äiti lapsillemme. Emme mitään kamuja, joita kutsutaan etunimillä tai lempinimillä. Vanhemmat ovat oikeutettuja sekä velvoitettuja olemaan isä ja äiti lapsilleen, lasten tulee kunnioittaa sitä.

Minustakin tämä on täysin luonnollista. Ei lapsi näe siinä mitään väärää, toisin kuin puolesta uhriutuja - social warriorsit av:llä. Uskoisin, että lapsi sanoi nimeltä siksi, että isikin sanoi. Hölmöhän se sellainen äiti on, joka ei korjaa asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Väitän,että varhaislapsuudesta kyse."oi,onko sinulla nälkä,Äitipä antaa ruokaa" -tyyppisten toteamusten kautta lapsi oppii nimeämään äidiksi.Jos mitään tälläistä rupattelua ei ole ollut alusta asti,niin eiköhän se ole sattumaa,puhutteleeko lapsi vanhempiaan etunimillä vai "perhesuhteen titteleillä".

Entä kun joissakin perheissä toiset kutsuu nimillä, toiset äiti/isä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väitän,että varhaislapsuudesta kyse."oi,onko sinulla nälkä,Äitipä antaa ruokaa" -tyyppisten toteamusten kautta lapsi oppii nimeämään äidiksi.Jos mitään tälläistä rupattelua ei ole ollut alusta asti,niin eiköhän se ole sattumaa,puhutteleeko lapsi vanhempiaan etunimillä vai "perhesuhteen titteleillä".

Entä kun joissakin perheissä toiset kutsuu nimillä, toiset äiti/isä?

Meillä nuorimmainen kutsuu isää etunimellä, mutta äitiä äidiksi. Johtuu ehkä siitä että isä oli varhaislapsuudessa paljon työmatkoilla. Kuitenkin isällä ja lapsella on hyvä suhde toisiinsa.

Vähän ehkä särähtää muiden korviin ja ajattelevat että on ottoisä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kuulostan ikävältä tässä suhteessa, mutta itse en hyväksyisi lapselta sitä, että kutsuisi minua muuksi kuin äidiksi. Ja kyllä siitäkin saisi kuulla, jos kutsuisi isäänsä etunimellä. Me olemme isä ja äiti lapsillemme. Emme mitään kamuja, joita kutsutaan etunimillä tai lempinimillä. Vanhemmat ovat oikeutettuja sekä velvoitettuja olemaan isä ja äiti lapsilleen, lasten tulee kunnioittaa sitä.

Oikein.

Joo, mutta se, millä nimityksellä kutsuu vanhempiaan, ei kerro mitään lapsen ja vanhempien suhteesta. Ja vaikka jostakusta ulkopuolisesta voikin olla outoa se, että lapsi kutsuu vanhempaansa etunimellä, sillä ei ole mitään merkitystä, vain sillä on, mitä perheenjäsenet ajattelevat.

Se miten kutsuu vanhempiaan nimenomaan kertoo kaiken oleellisen lapsen ja vanhempien suhteesta.

No, jos oleellisena pitää sitä tietoa, millä nimityksellä lapsi vanhempiaan kutsuu, niin varmasti sitten.

Vierailija kirjoitti:

Väitän,että varhaislapsuudesta kyse."oi,onko sinulla nälkä,Äitipä antaa ruokaa" -tyyppisten toteamusten kautta lapsi oppii nimeämään äidiksi.Jos mitään tälläistä rupattelua ei ole ollut alusta asti,niin eiköhän se ole sattumaa,puhutteleeko lapsi vanhempiaan etunimillä vai "perhesuhteen titteleillä".

Meillä 1,5 vuotta vanhempi sisarukseni on aina kutsunut äitiä ja isää etunimillä ja minä taas sanonut äidiksi ja isäksi.

Ihan samanlaiset lirkuttelut ja äiti sekä isi höpöttelyt ollaan molemmat saatu.

Eikä ole vanhempiakaan häirinnyt.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ja hänen siskonsa (syntyneet 1960-luvulla) eivät kutsuneet vanhempiaan isäksi ja äidiksi, vaan aina lempinimillä, tyyliin Make ja Ritu. Joskus kysyessäni mies sanoi, että tuntuisi lapselliselta sanoa isä ja äiti. Eivät olleet riidoissa, eivät adoptoituja eivätkä romaneja, vaan ihan tavallinen työläisperhe.

Make ja Ritu

kätevänpi kutsua nimellä. kun sattuu jotain ja haluaa maken tai ritun huomion huutaa nimellä. Jos huutaa äiti 20 naista kääntää.pään ostarissa

Mun alakouluikäset lapset kutsuu mua nimellä. Tarttu niihin aikoihin, kun meillä oli kotona hoitolapsia, jotka huuteli mua nimellä. Hetken yritin korjata asiaa, mutta totesin liia työlääks, kun ei se itelle nyt niin maailmanlopun asia ole.