Lue keskustelun säännöt.
Selviytymiskeinoja yksinäiseen juhannukseen?
Juhannus yksin...ahdistaa
17.06.2019 |
Olen vastikään eronnut ja juhannus ahdistaa ihan hillittömästi. Nyt ollaan vasta maanantaissa mutta loppuviikko ahdistaa, kuristaa ja oksettaa jo nyt. Olen ystäväpiirini ainut sinkku, muut viettävät pariskuntajuhannusta toisten pariskuntien kanssa mökeillä. Ei ole kutsuttu mukaan (ja vaikka kutsuttaisi niin ei tekisi mieli mennä katsomaan muiden kuhertelua ja onnea kun itsellä pahin mahdollinen olotila ja erotuska päällä). Autoa en omista. Ei ole lapsia. Mitä tehdä yksin kaupungissa ja miten selvitä juhannus?
Kommentit (28)
Minä menen aattona torille. Varaan rahaa sen verran, että voin ostaa mansikoita, perunoita ja kukkakimpun. Ainakin Helsingissä Hakaniemen torilla on ollut kiva tunnelma, siellä voi viipyä pitempäänkin. Kiertelee ja katselee. Ja ihan yksin olen. Sitten lenkkeilen, syön perunoita ja uunissa paistettua makkaraa, otan muutaman viinin, jos maistuu. Hoidan parvekelaatikon kukkasia, ja istun parvekkeella katselemassa pilviä ja pääskyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos juhannus on vaikea niin ootappa kun pääset jouluun. Mikset hommaa miestä, se on naisille helppoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ihan normaali aikuinen ihminen ja pärjään illat ja arkiviikonloput ihan hyvin itsekseni, mutta nämä arjen juhlat, juhannukset, joulut ja pääsiäiset tuntuu jotenkin tosi kurjalta yksinään. Ymmärrän aloittajaa hyvin, ja tavallaan noita kommentoijiakin, tätä on varmaan tosi hankala ymmärtää jos itse ei ole kokenut.
Olen kokenut monia jouluja ja juhannuksia yksin, enkä silti ymmärrä. Mikä estää tekemästä ihan mitä huvittaa? Onhan sitä hyvä ihminen maailmassa satoja muitakin kiinnostavia ja kivoja asioita kuin parin kanssa kädestä pitely!
Itse haluaisin jonkun jakamaan niitä kivoja hetkiä. Tai vaikka ruokailuhetken. Ei tarvitse pitää kädestä kiinni, mutta vaikka kaveri seuraksi vähäksi aikaa. Ei kai se tavatonta ole että kaipaa joskus seuraa ellei ole aivan erakkoluonnne?
Mutta tiedäthän sinä, että joudut ihan itse nyt tekemään jotain sen seuran eteen? Kukaan ei tule sua kotoa hakemaan, että lähdetääs nyt ja ollaas nyt yhdessä.
Miksi olla tahallaan ilkeä ihmisille jolla on jo apea olo? Täytyy olla kurja elämä jos tuosta jotain iloa saa.
Tottakai olen yrittänyt itsekin olla aktiivinen ja järjestää ohjelmaa, mutta tutut viettävät nämä pyhät perheidensä kanssa tai muiden pariskuntien kanssa. Aikuisena uusienkaan ystävien löytäminen on hankalampaa, vaikka sosiaalinen ja aktiivinen olenkin. Varmasti ovat yrittäneet muutkin tässä ketjussa yksinäistä juhannustaan harmitelleet.
Minä en kirjoittanut kommettia ilkeällä mielellä. Sinä tulkitsit asian niin. :) Mutta se kertoo, että olet ahdistunut ja koet nyt kaiken negatiivisen kautta. Olet saanut ihan hyviä neuvoja, jos vaan pystyt niitä lukemaan ilman tunnelatauksia, saatat löytää niistä jotain "onkeen otettavaa".
On totta, että aikuisena ystäviä on hankalampi saada. Mutta totuus on, ettei se sinun exä tule takaisin sinua hakemaan, ja ne muut ystävät, niillä on omat menonsa pariskuntina/perheinä. Niin se nyt vaan on, se ei ole sinun vika, mutta ei heidänkään. Ihan oikeasti, sinulle nyt vaan jää joko asiaan tyytyminen tai sitten uuden tien etsiminen. Miten teet, on sinun asia,
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ihan normaali aikuinen ihminen ja pärjään illat ja arkiviikonloput ihan hyvin itsekseni, mutta nämä arjen juhlat, juhannukset, joulut ja pääsiäiset tuntuu jotenkin tosi kurjalta yksinään. Ymmärrän aloittajaa hyvin, ja tavallaan noita kommentoijiakin, tätä on varmaan tosi hankala ymmärtää jos itse ei ole kokenut.
Mikä ihmeen arjen juhla? Pyhiä nuo on mitä luettelit.
Ensinnäkään siitä juhannuksesta ei tarvitse tehdä numeroa, se on ihan sun valinta että keskitytkö siihen että nyt se on se juhannus ja minä tässä yksin surkuttelen kun muut yhdessä juhlii juhannusta, juhannus, juhannus. Toinen vaihtoehto on koittaa laittaa ajatukset juhannuksesta taka-alalle ja keksiä tekemistä. Ei tuo nykyään oikeasti eroa arkiviikonlopusta sen kummemmin, kaupungeissa vähemmän porukkaa mutta kaupat on auki ja elämä rullaa niinkuin muulloinkin.
Ensimmäinen ehdotukseni on siis että päästä irti odotuksista ja ajatuksista juhannuksista ja ota viikonloppu vastaan siinä missä joku toinenkin. Puuhailet kotona ja ympäristössä ihan niitä tuttuja puuhia mitä muulloinkin, kyllä se maanantai äkkiä tulee.
Mikäli et tuohon kuitenkaan pysty niin sitten kannattaa keksiä tekemistä ja nopeasti. Ei kaikkeen tarvitse kaveria, lähde reissuun (lähelle tai kauas, mihin budjetti riittää), mene tansseihin, näe sukulaisia. Tai kaiva naftaliinista ne kaverit jotka unohdit kun seurustelit ja hengasit (ilmeisesti) vain muiden seurustelevien ihmisten kanssa, lataa tinder ja sovi treffit, mene kylpylään, mene kesäteatteriin, kierrä kaikki kaupungin torit.. Ihan mitä vaan mutta keksi tekemistä ja aikatauluta viikonloppusi täyteen.
(Ennustan että vastaus tähän on että sukulaisia on vain vähän, asuvat kaukana ja välit on etäiset tai että sukulaiset on reissussa tms. Kuitenkin joku este on sille että näkisit heitä :) Ja varmaan sama noiden kavereiden kohdalla, juuri ne sinkkukaverit ovatkin reissuissa jonne et millään voi mennä mukaan)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mä saisin olla juhannuksen yksin, mä
- hakisin kirjastosta kasan kirjoja ja lukisin
- katsoisin Netflixistä jonkun hömppäsarjan maratonina
- lähtisin pitkälle kävelylenkille musiikkia tai äänikirjaa kuunnellen - reitin varrelle jätskikioski tai pari
- tekisin jalkakylvyn ja kasvonaamion
- söisin omia herkkujani piittaamatta siitä, mihin aikaan jollain muulla on nälkä tai että jonkun toisen mielestä feta on pahaa tai perunat ja silli ei ole kokonainen ateria
- ottaisin päiväunet. ehkä toisetkin, jos oikein villiksi heittäytyisin
- neuloisin ensi talveksi villatakin äänikirjaa kuunnellen
- kuuntelisin nuoruuteni hittibiisejä ja tanssisin keskellä olohuonetta
Juhannuksen vietto: hae olutta ja avaa pornhub
Miksi olla tahallaan ilkeä ihmisille jolla on jo apea olo? Täytyy olla kurja elämä jos tuosta jotain iloa saa.
Tottakai olen yrittänyt itsekin olla aktiivinen ja järjestää ohjelmaa, mutta tutut viettävät nämä pyhät perheidensä kanssa tai muiden pariskuntien kanssa. Aikuisena uusienkaan ystävien löytäminen on hankalampaa, vaikka sosiaalinen ja aktiivinen olenkin. Varmasti ovat yrittäneet muutkin tässä ketjussa yksinäistä juhannustaan harmitelleet.