Lapseni erilaiset arvot
On kestämistä lukiolaisessa. Kova, materialistinen, rasistisia vitsejä, itsekeskeinen, anti-feministinen, persujen pahimpien kommenttien toistaminen..
Ja varmasti ei ole vanhemmilta omaksunut!
Onneksi osaa tiettävästi säädellä ettei joka paikassa päästele ulos. Jotakin jankutus auttanut...?
Kommentit (15)
Tuohonkin olen yrittänyt vedota. Mutta ilmeisesti kaveriporukassa on olla "coolia" tuollainen.
Nuoret naiset alkaa itsekin olla varsin rasistiasia. Tiedoksi
Onneksi ei ole mun lapseni. Kertoo kyllä melkoisesta kypsymättömyydestä. Toivottavasti menee ohi?
Krääsää on kiva ostella ja polttaa muiden roskien joukossa
Vierailija kirjoitti:
Ei paljon taida tytöt pyöriä tällaisen herran ympärillä.
Kyllä pyörii. Ei välttämättä jaa samoja ajatuksia tytön kanssa, mutta sentään on miehekäs.
Ilmeisesti vaan lapsesi ei ole maailmanhalaaja joka ei osaa ajatella esim. semmoista asiaa kuin:
Elämä on ihanaa, milläs KAIKKI maksetaan?
Vierailija kirjoitti:
Nuoret naiset alkaa itsekin olla varsin rasistiasia. Tiedoksi
Nuorilla naisilla on siihen hyvät syyt. Tiedoksi.
Eläintarhaäityli asialla?
Vastareaktio kun huomaa kuinka kuutamolla mutsi on.
Sillä, joka ei ole nuorena vasemmistolainen, ei ole sydäntä.
Sillä, joka ei vanhana ole oikeistolainen, ei ole järkeä.
Kapinavaihe eli täytyy kapinoida vanhempien arvomaailmaa vastaan. Siis tärkeintä ei ole, onko siinä mitään järkeä, vaan kunhan vaan kapinoi. Näin uskoisin hänen ajattelevan. Aina nuoret sellaisia ovat olleet.
Vierailija kirjoitti:
Tuohonkin olen yrittänyt vedota. Mutta ilmeisesti kaveriporukassa on olla "coolia" tuollainen.
Moniin poikiin iskee juuri myöhäisteini-iän/parinkympin kieppeillä juuri tuollainen kummallinen luolamiesvirus. Eli toisin sanoen uhoaminen, homo- ja ulkomaalaisvastaisuus, naisiin alentuvasti tai vihamielisesti suhtautuminen ja muu öykkäröinti koetaan miehekkääksi ja cooliksi. Exäni oli 18-vuotiaana tällainen, toisaalta kovin liberaali mm. seksin ja päihteiden käytön suhteen mutta vain omalla kohdallaan. Minun olisi pitänyt olla siveä absolutisti, kuunnella kiltisti hänen itsekeskeisiä juttujaan ja haluta tehdä hänelle lapsia. Törmäsin häneen hiljattain - on nyt vähän vajaa kolmekymppinen - ja jopa on mies muuttunut. Sanoi itsekin, että "mä luulin silloin joskus kaheksantoistavuotiaana tietäväni kaiken mutta enhän mä oikeesti tienny yhtään mitään". Toivoa siis on ;)
Uli uli, vituttaako vassariryhistä kun jälkikasvu ei purematta niele kommaripakotustasi, vaan osaa ajatella ihan itse?
Apua, voiko noin käydä :/ milloin muutos alkoi ap?
Ei paljon taida tytöt pyöriä tällaisen herran ympärillä.