Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ei yhtään huvittaisi mennä katsomaan lasta laitokseen
16.06.2019 |
Vuosikausien sinnittelyn jälkeen lapselle tarjottiin mahdollisuutta lähteä vähäksi aikaa yhteen laitokseen arvioitavaksi. Meidän välit on menneet niin huonoksi. Jatkuvaa riitelyä ja rähinää. Olen vähän pettynyt. Lapsi ei tunnu olevan moksiskaan siitä, että joutui sinne suurelta osin oman käytöksensä takia. Toki myös se, että olen äitinä ihan loppuunpalamispisteessä jatkuvan huolen takia. En ole yli vuoteen saanut edes töitä tehdä rauhassa kun jatkuva huoli siitä missä lapsi luuhaa sillä aikaa ja tuleeko rähisemään minulle kesken työpäivänkin. Lapsi kuuluu vaan iloitsevan kaikesta siitä viihteestä ja huvista mitä se laitos tarjoaa. Minä voin käydä häntä katsomassa milloin vain. Ei ole kiellettyä. Oikeastaan aika suositeltavaa kuulemma. Ei vaan huvittaisi. Viimeksi kun kävin katsomassa lapsi oli heti ajamassa minua pois koska pilasin huvit ja alkoi talsia jaloilleni. Kuulemma lapsi on siellä kuin enkeli muiden mielestä. Niin iloinen ja ystävällinen. Minulle on sanottu että ottaisin itsekin tämän erossaoloajan levon kannalta. En oikein tiedä. En oikein jaksa itkeäkään vaikka ne varmaan odottavat että romahtaisin vaan. Olisi sossuille niin kätevää käyttää sitä minua vastaan ja jatkaa jollain muulla sijoituksella. Ei minua ole täällä kukaan tsemppaamassa jos masentaisikin niin pitää vaan jäädyttää itsensä ja tehdä noita töitäni kunnes kesäloma alkaa. Luultavasti lapsesta ei löydy edes mitään vikaa omasta takaa vaan kaikki on ihan vaan minun huonoa vanhemmuutta ja sitä että olen vaan niin tylsä ja ikävä ihminen. Joku varmaan kysyy nyt lapsen isästä. Se ei vaan ota mitään vastuuta. En tiedä, heitänkö senkin pihalle, kun ei ole kiinnostunut kuin omasta navastaan ja menee omia teitään miten lystää. Sukua ei ole paljon ja vähiä sukulaisia ei myöskään kiinnosta. Ei tätä häpeää lapsen sijoituksesta kodin ulkopuolelle kehtaa edes tutuille sanoa. Kaikki vaan aina kehuvat että voi miten suloinen ja iloinen lapsi, voi se on vaan lapsi joka vasta opettelee... Kyllä minä tuota lasta rakastan... tai haluan rakastaa mutta tuntuu siltä että ei se sitä rakkautta halua. Se haluaa vaan riidellä. Ei vaan jaksaisi aina sitä että tavarat alkaa lennellä ja menee fyysiseksi, ja sitten se on se uhri omasta mielestään. Mutta ottaa niin päähän tuo että laitoksessa on niin iloinen ja viihtyvä. Kuvittelee olevansa jollain kesäleirillä ja lomalla. Kehtaanko edes mennä. Ei lapsi ole minua edes pyytänyt sinne eikä ole ikävöinyt kotiin. Ei tämä koti niin hirveä paikka voi olla. Jotain arvostusta minäkin kaipaisin. Olen tehnyt niin paljon töitä oman hyvinvointini kustannuksella koska tosiasia on että ei minusta kukaan välitä ja mahdollista ikinä edes hetken rauhaa. No tässä tämä rauha nyt sitten on. Olla yksin kotona, lapsi laitoksessa ja mies missä onkaan.
Kommentit (44)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä sulle! <3 <3 <3 Ymmärrän sua. Aika menee eteenpäin, lapsesi kasvaa. Saat yhä enemmän omaa aikaa ja voit alkaa miettimään, mikä tekee sut onnelliseksi. Älä syyllistä itseäsi. Voisiko olla, ettei todellisuus ole vielä valjennut lapsellesi? Toisaalta, joskus voi olla myös parempi olla hetki erillään, jos välit ovat kovin tulehtuneet. Halaus sulle :)
Epäonnistumisen häpeä ohjaa sua nyt. Sulla on jostain syystä itsetunto niin poljettu, että lapsesi on saanut susta niskalenkin. Yritä unohtaa häpeän tunne ja mieti asiaa objektiivisesti: mikä on paras sinulle, mikä lapselle mikä kokonaisuudelle. Ero ja lapsi miehelle? Ehkä valitsisin itse sen. Lapsi kotiin ja sulle joku supernanny avuksi että saatte valtasihteet kohdalleen?. Ei ehkä tule toteutumaan, vaikka olisi ehkä paras ratkaisu. Lapsi huostaan? Vois avata lapsen silmät, ei se tuu siellä olemaan pelkkää ruusuilla tanssimista. Sinulle tietysti se kovin paikka. Toisaalta - voisi olla hyvä opetella olemaan välittämättä muiden mielipiteistä. Liiallisen miellyttämisen takia olet varmaan tähänkin ajautunut...
Minkä ratkaisun sitten teetkin, niin toivotan sulle onnea ja voimia. Elämä ei ole helppoa eikä me ihmiset olla täydellisiä, vaikka kaikenlaiset lyttääjät tietysti kuvittelevat itse olevansa...
Ota nyt levon kannalta ja muutenkin pidä käynnit sellaisina lyhyinä piipahduksina niin kauan,että teinissä jotain muutostyöskentelyä käynnistyy.On ihan ok ottaa etäisyyttä nyt kun teini on muiden vastuulla.Jos yhdessä oleminen on hankalaa,tarvitsette perhetyötä jo nyt sijoituksen aikana tueksi.Sossu ei kyllä sua syyllistä tästä.
Ei äidinkään tarvitse ihan kaikkea kestää lapselta. Ota tämä siltä kannalta että nyt sinä ja lapsi saatte olla erillään "ihan luvan kanssa", huolehdi itsestäsi ja tee jotain mukavaa :) äläkä ota syyllisyyttä että pitäisi siellä laitoksessa rampata; siellä se lapsi on ammattilaisten kanssa turvassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen lapsi?
Lapsi on vasta 7 v. Sen verran asia edennyt että yksi lääkäri laittoi diagnoosiksi epäilyn uhmakkuushäiriöstä. Pitääpä ihan miettiä mikä olisi se raja, mitä lapsi kunnioittaisi ja mitä kaikkia rajoja rikkoo. Joo, taidan katsoa tämän päivän ihan fiiliksen mukaan, että viitsinkö tehdä mitään. Tuossa aamulla ajattelin että voi mikä ihana tunne kun ei ole miestä eikä lasta haukkumassa täällä mitä teen ja olen tekemättä ja väärin teen sen silti ja vähintään potkun naamaan ansaitsisin? Kiitos ei. Vaikka olisin miten huono äiti, niin minua ei potkita ainakaan päähän.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole ainoa. Myös mun lapsi on sijoitettuna. Toisinaan käyn katsomassa mutta usein tulee vaan paha mieli samoista syistä. Jaksamista sulle, yritä ottaa toipumisen kannalta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen lapsi?
Lapsi on vasta 7 v. Sen verran asia edennyt että yksi lääkäri laittoi diagnoosiksi epäilyn uhmakkuushäiriöstä. Pitääpä ihan miettiä mikä olisi se raja, mitä lapsi kunnioittaisi ja mitä kaikkia rajoja rikkoo. Joo, taidan katsoa tämän päivän ihan fiiliksen mukaan, että viitsinkö tehdä mitään. Tuossa aamulla ajattelin että voi mikä ihana tunne kun ei ole miestä eikä lasta haukkumassa täällä mitä teen ja olen tekemättä ja väärin teen sen silti ja vähintään potkun naamaan ansaitsisin? Kiitos ei. Vaikka olisin miten huono äiti, niin minua ei potkita ainakaan päähän.
Ap
Eli lapsi on ottanut isästä mallia miten äitiä kohdellaan?! Jotain perheterapiaa tarvittaisiin, että vinksahtanut dynamiikka teidän kaikkien välillä saataisiin muutettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä lastani kävin säännöllisesti katsomassa/tapaamassa, ei ne aina tietenkään hyvin menneet, mutta lapseni on jälkeenpäin sanonut arvostaneensa, että kaikesta huolimatta jaksoin, enkä vain hylännyt laitokseen. Lapsi kävi siis kotona kaksi kertaa kuukaudessa ja minä kävin kahdesti kuukaudessa hänen luonaan, kyllä siinä jäi aikaa riittävästi omaankin lepoon.
Ajattele lapsesi parasta. Hän ei juuri nyt sinua eikä kotiinkaan kaipaa ja on tyytyväinen laitoksessa. Ratkaisu sijoittamisesta on siis ollut oikea. Lepää ja nauti elämästä nyt, kun ammattilaiset huolehtivat lapsestasi ja lapsellasi on ihan hyvä olla. 7 v on vielä liian pieni antamaan sulle kaipaamaasi arvostusta, joten unohda sellainen. 10-20 vuoden päästä tilanne voi olla jo toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähtökohtaisesti sinun epäonnistumisesi vanhempana on johtanut hänet laitokseen. Nyt rupeat suunnittelemaan miten toimit jatkossa toisin. Vanhemmat lapset ovat teidän vastuullanne, älkää antako liikaa valtaa lapsille, he eivät tiedä omaa parastaan.
Vastuuton isä ja hermoraunio äiti on huono yhdistelmä, kun lapsen pitäisi nähdä vanhemmat tietyllä tavalla auktoriteetteina, vahvoina, rajat luovina, mutta silti rajattomasti rakastavina ja turvallisina ihmisinä.
Lapsi kokeilee rajojaan, jos vanhemmat eivät niitä osaa asettaa. Tuon ikäiselle voidaan vielä jotakin tehdä, teini-ikäiselle ei enää mitää. Nyt perheterapiaan heti koko jengi. Älkää pilatko lapsenne elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annoin alapeukkua lukematta. Vituttaa nämä hurupäiden sekavat tekstiseinät. Pitäis varmaan pistää lääkitys kuntoon, jos on niin kiire paskapostata, ettei ehdi edes kappalejakoja käyttää.
Lapsi kyllä huomaa, jos käyt vain velvollisuuden tunteesta etkä aidosta halusta. Ja se herättää luultavasti lapsessa vaikeita tunteita, jotka purkautuvat hallitsemattomasti. Miksi edes menisit käymään, jos lapsella on siellä mukavaa ja käyntisi todennäköisesti häiritsisi hoitoa.
Taas malliesimerkki kuinka kasvatus voi mennä pieleen.
Onko tytöstä aivan itsestään kasvanut "ongelmalapsi"?
Varhaisvuosina lapsi viettää suurimman osan ajastaan vanhempien kanssa. Mistä se elämänmalli otetaan, jollei kotoa.
Älä hauku lastasi, mene itseesi, ja pohdi omaa käytöstäsi.
Luulin, että kyse oli teinistä. Jotenkin hurjaa, että 7 vuotias voi olla tuossa tilanteessa. Itselläni on saman ikäiset kaksoset ja eivät kyllä varmana potki tosiaan, saati meitä aikuisia.
Lapsi on niin pieni vielä, että kävisin kyllä päivittäin katsomassa. Omilla ainakin tulee kova ikävä jo päivän erosta, jos on ollut työmatkalla tms.
Hienoa kuitenkin, että saatte apua! Voisitko kysyä siellä henkilökunnalta, millaisia vierailuaikoja suosittelevat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen lapsi?
Lapsi on vasta 7 v. Sen verran asia edennyt että yksi lääkäri laittoi diagnoosiksi epäilyn uhmakkuushäiriöstä. Pitääpä ihan miettiä mikä olisi se raja, mitä lapsi kunnioittaisi ja mitä kaikkia rajoja rikkoo. Joo, taidan katsoa tämän päivän ihan fiiliksen mukaan, että viitsinkö tehdä mitään. Tuossa aamulla ajattelin että voi mikä ihana tunne kun ei ole miestä eikä lasta haukkumassa täällä mitä teen ja olen tekemättä ja väärin teen sen silti ja vähintään potkun naamaan ansaitsisin? Kiitos ei. Vaikka olisin miten huono äiti, niin minua ei potkita ainakaan päähän.
Ap
aika pienenä tullut jo ongelmia. Luulin että jo teini-ikäinen. Juttele ammatti ihmisten kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Älä mene. Lepuuta hermojasi jonkin rentouttavan tekemisen parissa.