Yksinäisyys jatkuu ja jatkuu

En ole totaaliyksinäinen, koska minulla on mies ja lapsi, mutta meidän liitto on siinä pisteessä, että koti pidetään pystyssä ja puhutaan vain säästä, ruuasta ja lapsen menoista.
Joka kerta, kun yksinäisyydestä tehdään aloitus (minun eka kerta) , niin vastauksena tulee: katso peiliin, sussa täytyy olla joku vika jos ei ole ystäviä. Mutta uskokaa, olen tuijottanut peiliin lukemattomat kerrat, harjoitellut ilmeitä, eleitä, repliikkejä, äänenpainoja, hymyjä, asentoja, vaihtanut vaatteita ja kampausta mutta eipä näytä tuottavan tulosta. Olen lähtenyt mukaan harrastuksiin, ryhmiin, tapahtumiin jne
Mutta juhannus lähestyy ja olis kiva viettää se ystäväporukassa, ja vaikka ei nyt just jussia, niin joskus edes.