Lue keskustelun säännöt.
Naiset! Jos haluatte romanttisen ja paljon läheisyyttä sisältävän suhteen, älkää vaatiko yhteen muuttamista
15.06.2019 |
"Aluksi hurmataan ja sit rentoudutaan, mutta nainen haluaa huomiota, läheisyyttä ja romantiikkaa. Ei ihme että tunteet kuolee ja suhde muuttuu kämppissuhteeksi, kaipaa jotain enemmän. Kunpa useampi mies tajuaisi tämän."
Näin kirjoittaa nainen. Ja hän on aivan oikeassa. Mutta näin vastaa mies:
Kyllähän minä tajuan oikein hyvin. Mutta kun käytännössä melkein kaikkien naisten täytyy saada se yhteinen koti ja talous pyöritettäväksi ja hirvittävästi kaikenlaisia kodinhoitorooleja ja tehtäviä jaettavaksi ja stressattavaksi, vaikka noilla ei ole seurustelun kannalta mitään merkitystä. Yhdessä asuminen ei paranna suhdetta.
Minulle riittää aivan hyvin se, että kumpikin hoitaa oman taloutensa ja yhteinen aika käytetään kokonaisuudessaan toisen huomiointiin, läheisyyteen ja romantiikkaan. Sillä lailla pysyy suhde yhtä tyydyttävänä kuin ensimmäisten seurustelukuukausien aikana. Samaa haluavia naisia vain on hyvin harvassa.
Kaikkea ei voi saada. Priorisoikaa, naiset.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset odottavat nykyisin tosi paljon kumppaneilta. Tulee hirveät paineet yhden ihmisen niskaan. Saman tyypin pitäis olla rakastaja, kasvatuskumppani, paras ystävä, kiinteistönhoitokumppani, arjen jakaja, tukihenkilö, psykologi... Kannattaa miettiä, mikä itselle on oikeasti tärkeää ja mikä toissijaista.
Tämä! On ihan perverssiä odottaa yhdeltä ihmiseltä kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset odottavat nykyisin tosi paljon kumppaneilta. Tulee hirveät paineet yhden ihmisen niskaan. Saman tyypin pitäis olla rakastaja, kasvatuskumppani, paras ystävä, kiinteistönhoitokumppani, arjen jakaja, tukihenkilö, psykologi... Kannattaa miettiä, mikä itselle on oikeasti tärkeää ja mikä toissijaista.
Tämä! On ihan perverssiä odottaa yhdeltä ihmiseltä kaikkea.
ohis
Jos haluat asua yhdessä ja perustaa perheen, mitä jätät pois?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset odottavat nykyisin tosi paljon kumppaneilta. Tulee hirveät paineet yhden ihmisen niskaan. Saman tyypin pitäis olla rakastaja, kasvatuskumppani, paras ystävä, kiinteistönhoitokumppani, arjen jakaja, tukihenkilö, psykologi... Kannattaa miettiä, mikä itselle on oikeasti tärkeää ja mikä toissijaista.
Tämä! On ihan perverssiä odottaa yhdeltä ihmiseltä kaikkea.
ohis
Jos haluat asua yhdessä ja perustaa perheen, mitä jätät pois?
Itse jätän pois nimenomaan yhdessä asumisen ja perheen perustamisen. Mutta jos noita tarvitsee, niin sitten kasvatuskumppani ja arjen jakaja ovat varmaan niitä rooleja, joiden täytyy ehdottomasti toimia. Usein se on kai juuri se romantiikka ja suhteen alkuvaiheen seurustelunomainen kanssakäyminen, joka kärsii eniten. Tämä on tietysti ok niin kauan kuin molemmilla on samat prioriteetit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset odottavat nykyisin tosi paljon kumppaneilta. Tulee hirveät paineet yhden ihmisen niskaan. Saman tyypin pitäis olla rakastaja, kasvatuskumppani, paras ystävä, kiinteistönhoitokumppani, arjen jakaja, tukihenkilö, psykologi... Kannattaa miettiä, mikä itselle on oikeasti tärkeää ja mikä toissijaista.
Tämä! On ihan perverssiä odottaa yhdeltä ihmiseltä kaikkea.
Fiksuimmilla on useita ihmissuhteita, jotka yhdessä vastaavat kaikkiin tarpeisiin. Yksi tai useampi näistä voi sisältää seksiä ja romantiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset odottavat nykyisin tosi paljon kumppaneilta. Tulee hirveät paineet yhden ihmisen niskaan. Saman tyypin pitäis olla rakastaja, kasvatuskumppani, paras ystävä, kiinteistönhoitokumppani, arjen jakaja, tukihenkilö, psykologi... Kannattaa miettiä, mikä itselle on oikeasti tärkeää ja mikä toissijaista.
Tämä! On ihan perverssiä odottaa yhdeltä ihmiseltä kaikkea.
ohis
Jos haluat asua yhdessä ja perustaa perheen, mitä jätät pois?
Itse jätän pois nimenomaan yhdessä asumisen ja perheen perustamisen. Mutta jos noita tarvitsee, niin sitten kasvatuskumppani ja arjen jakaja ovat varmaan niitä rooleja, joiden täytyy ehdottomasti toimia. Usein se on kai juuri se romantiikka ja suhteen alkuvaiheen seurustelunomainen kanssakäyminen, joka kärsii eniten. Tämä on tietysti ok niin kauan kuin molemmilla on samat prioriteetit.
Tuon takia tuo kuulostaa karulta. Jos haluaa erillissuhteen niin on helppo toimia tuon ohjeen mukaan. Jos ei niin pitäiskö valmiiksi jo varautua ja tyytyä siihen että romantiikka ja kanssakäyminen kärsii. Toisaalta, kai erillissuhdekin arkipäiväistyy jossain vaiheessa jollain tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset odottavat nykyisin tosi paljon kumppaneilta. Tulee hirveät paineet yhden ihmisen niskaan. Saman tyypin pitäis olla rakastaja, kasvatuskumppani, paras ystävä, kiinteistönhoitokumppani, arjen jakaja, tukihenkilö, psykologi... Kannattaa miettiä, mikä itselle on oikeasti tärkeää ja mikä toissijaista.
Tämä! On ihan perverssiä odottaa yhdeltä ihmiseltä kaikkea.
Fiksuimmilla on useita ihmissuhteita, jotka yhdessä vastaavat kaikkiin tarpeisiin. Yksi tai useampi näistä voi sisältää seksiä ja romantiikkaa.
Useamman paneminen onkin eri juttu. Yllättävän moni edelleenkään ei sellaista halua.
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset odottavat nykyisin tosi paljon kumppaneilta. Tulee hirveät paineet yhden ihmisen niskaan. Saman tyypin pitäis olla rakastaja, kasvatuskumppani, paras ystävä, kiinteistönhoitokumppani, arjen jakaja, tukihenkilö, psykologi... Kannattaa miettiä, mikä itselle on oikeasti tärkeää ja mikä toissijaista.
Tämä! On ihan perverssiä odottaa yhdeltä ihmiseltä kaikkea.
ohis
Jos haluat asua yhdessä ja perustaa perheen, mitä jätät pois?
Itse jätän pois nimenomaan yhdessä asumisen ja perheen perustamisen. Mutta jos noita tarvitsee, niin sitten kasvatuskumppani ja arjen jakaja ovat varmaan niitä rooleja, joiden täytyy ehdottomasti toimia. Usein se on kai juuri se romantiikka ja suhteen alkuvaiheen seurustelunomainen kanssakäyminen, joka kärsii eniten. Tämä on tietysti ok niin kauan kuin molemmilla on samat prioriteetit.
Tuon takia tuo kuulostaa karulta. Jos haluaa erillissuhteen niin on helppo toimia tuon ohjeen mukaan. Jos ei niin pitäiskö valmiiksi jo varautua ja tyytyä siihen että romantiikka ja kanssakäyminen kärsii. Toisaalta, kai erillissuhdekin arkipäiväistyy jossain vaiheessa jollain tavalla.
On tietysti asioita, joita yhdessä asuessakin voi tehdä, ettei suhde arkipäiväistyisi. Se neuropsykologinen ilmiö siellä taustalla on nimeltään hedoninen adaptaatio (hedonic adaption), ja sen vaikutusta vastaan toimimiseksi on kehitetty jonkin verran erilaisia tekniikoita ja käytäntöjä (google auttaa).
Se, että on omaa elämää, omia harrastuksia, omia menoja, omaa tilaa, omaa aikaa jne. on todella hyödyllistä, jopa välttämätöntä. Erillissuhteen etu tuleekin juuri siitä, että romantiikan kannalta elintärkeän erillisyyden ja itsenäisyyden ylläpitäminen on valtavan paljon helpompaa.
Esther Perelin kirjoihin ja TED-luentoihin kannattaa myös tutustua. Hän on kirjoittanut paljon siitä, miten pitkässä parisuhteessa pdietään intohimoa yllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aha, no mä oon saanut kaiken mitä tahdoin vaikka yhteen muutettiin samana päivänä kun tavattiin.... Että poikkeuksiakin löytyy :) <33333 naiset, älkää kuunnolko onnettoman ihmisen neuvoja :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset odottavat nykyisin tosi paljon kumppaneilta. Tulee hirveät paineet yhden ihmisen niskaan. Saman tyypin pitäis olla rakastaja, kasvatuskumppani, paras ystävä, kiinteistönhoitokumppani, arjen jakaja, tukihenkilö, psykologi... Kannattaa miettiä, mikä itselle on oikeasti tärkeää ja mikä toissijaista.
Tämä! On ihan perverssiä odottaa yhdeltä ihmiseltä kaikkea.
Fiksuimmilla on useita ihmissuhteita, jotka yhdessä vastaavat kaikkiin tarpeisiin. Yksi tai useampi näistä voi sisältää seksiä ja romantiikkaa.
Useamman paneminen onkin eri juttu. Yllättävän moni edelleenkään ei sellaista halua.
eri
Ei haluakaan. Se johtuu siitä, että aika usein ihminen rakastuu johonkin panoistaan ja tuntuu pahalta jos ihminen, johon rakastut ei rakastu sinuun vaan johonkin toiseen panoonsa, joka myös rakastuu omaan neljänteen panoonsa jne jne jne... Helpointa ja tyydyttävintä on rakastua vastavuoroisesti ja rakastella yksiavioisesti. Toki paremman puutteessa moni harrastaa seksiä myös ilman rakkauden tunteita, sekin on luonnollista. Mutta helposti sitä sitten rakastuu eikä panojärjestely enää olekaan niin yksinkertainen. Siitä voi saada pahan mielen.
Jotta sosiaaliset tarpeet täyttyvät on simppeleintä ylläpitää ystävyys- ja perhesuhteita, harrastella ja osallistua yhteiskuntaan. Rakastua yhteen ja seurustella hänen kanssaan. Seksiseikkailijoita pidän vähän ressukoina ja tunnevammaisina, olen itse harrastanut sitä siinä täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Ei vain sovi suurimmalle osalle ihmisistä.
-,eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset odottavat nykyisin tosi paljon kumppaneilta. Tulee hirveät paineet yhden ihmisen niskaan. Saman tyypin pitäis olla rakastaja, kasvatuskumppani, paras ystävä, kiinteistönhoitokumppani, arjen jakaja, tukihenkilö, psykologi... Kannattaa miettiä, mikä itselle on oikeasti tärkeää ja mikä toissijaista.
Tämä! On ihan perverssiä odottaa yhdeltä ihmiseltä kaikkea.
Fiksuimmilla on useita ihmissuhteita, jotka yhdessä vastaavat kaikkiin tarpeisiin. Yksi tai useampi näistä voi sisältää seksiä ja romantiikkaa.
Useamman paneminen onkin eri juttu. Yllättävän moni edelleenkään ei sellaista halua.
eri
Ei haluakaan. Se johtuu siitä, että aika usein ihminen rakastuu johonkin panoistaan ja tuntuu pahalta jos ihminen, johon rakastut ei rakastu sinuun vaan johonkin toiseen panoonsa, joka myös rakastuu omaan neljänteen panoonsa jne jne jne... Helpointa ja tyydyttävintä on rakastua vastavuoroisesti ja rakastella yksiavioisesti. Toki paremman puutteessa moni harrastaa seksiä myös ilman rakkauden tunteita, sekin on luonnollista. Mutta helposti sitä sitten rakastuu eikä panojärjestely enää olekaan niin yksinkertainen. Siitä voi saada pahan mielen.
Jotta sosiaaliset tarpeet täyttyvät on simppeleintä ylläpitää ystävyys- ja perhesuhteita, harrastella ja osallistua yhteiskuntaan. Rakastua yhteen ja seurustella hänen kanssaan. Seksiseikkailijoita pidän vähän ressukoina ja tunnevammaisina, olen itse harrastanut sitä siinä täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Ei vain sovi suurimmalle osalle ihmisistä.
-,eri
On myös mahdollista rakastaa useampaa kumppania ja harrastaa heidän kanssaan seksiä. Sinä et välttämättä siihen pysty, mutta ei se ihan tavatontakaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset odottavat nykyisin tosi paljon kumppaneilta. Tulee hirveät paineet yhden ihmisen niskaan. Saman tyypin pitäis olla rakastaja, kasvatuskumppani, paras ystävä, kiinteistönhoitokumppani, arjen jakaja, tukihenkilö, psykologi... Kannattaa miettiä, mikä itselle on oikeasti tärkeää ja mikä toissijaista.
Tämä! On ihan perverssiä odottaa yhdeltä ihmiseltä kaikkea.
Fiksuimmilla on useita ihmissuhteita, jotka yhdessä vastaavat kaikkiin tarpeisiin. Yksi tai useampi näistä voi sisältää seksiä ja romantiikkaa.
Useamman paneminen onkin eri juttu. Yllättävän moni edelleenkään ei sellaista halua.
eri
Ei haluakaan. Se johtuu siitä, että aika usein ihminen rakastuu johonkin panoistaan ja tuntuu pahalta jos ihminen, johon rakastut ei rakastu sinuun vaan johonkin toiseen panoonsa, joka myös rakastuu omaan neljänteen panoonsa jne jne jne... Helpointa ja tyydyttävintä on rakastua vastavuoroisesti ja rakastella yksiavioisesti. Toki paremman puutteessa moni harrastaa seksiä myös ilman rakkauden tunteita, sekin on luonnollista. Mutta helposti sitä sitten rakastuu eikä panojärjestely enää olekaan niin yksinkertainen. Siitä voi saada pahan mielen.
Jotta sosiaaliset tarpeet täyttyvät on simppeleintä ylläpitää ystävyys- ja perhesuhteita, harrastella ja osallistua yhteiskuntaan. Rakastua yhteen ja seurustella hänen kanssaan. Seksiseikkailijoita pidän vähän ressukoina ja tunnevammaisina, olen itse harrastanut sitä siinä täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Ei vain sovi suurimmalle osalle ihmisistä.
-,eri
On myös mahdollista rakastaa useampaa kumppania ja harrastaa heidän kanssaan seksiä. Sinä et välttämättä siihen pysty, mutta ei se ihan tavatontakaan ole.
On myös mahdollista, että monet eivät ole aitoja ja rehellisiä ihmissuhteissaan edes itselleen.
Jos rakastat jotain, et leiki hänen tunteillaan. Vaikka ihminen olisi kuinka turvallisesti kiintynyt, rakastunut ihminen pelkää rakastamansa ihmisen rakastuvan toiseen tämän rakastellessa toisen kanssa. Koska ihminen voi rakastua ja hullaantua vain yhdestä ihmisestä kerrallaan. Useampaa voi rakastaa rakastumisien jälkeen, mutta rakastua voi vain yhteen kerrallaan. Jos rakastat jotain on sinun vaikea jakaa häntä ja päästää rakastumaan muihin. Koska voit menettää rakkaasi.
Toki ihminen, joka ei ole oikeasti kokenut rakastumista voi kuvitella rakastavansa kaikkia, joiden kanssa rakastelee, tasapuolisesti. Se on kuitenkin todellisuudessa tavattoman paljon harvinaisempaa kuin "polyamorikot" itse kuvittelevat. Todennäköisesti sinäkin kuulut korkeintaan näihin "polyamorisiin", jotka eivät tiddä mitään rakkaudesta, vain panemisesta. Se ei tietenkään ole laitonta. Rehellisyys itselleen on kuitenkin aina hyväksi pidemmän päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset odottavat nykyisin tosi paljon kumppaneilta. Tulee hirveät paineet yhden ihmisen niskaan. Saman tyypin pitäis olla rakastaja, kasvatuskumppani, paras ystävä, kiinteistönhoitokumppani, arjen jakaja, tukihenkilö, psykologi... Kannattaa miettiä, mikä itselle on oikeasti tärkeää ja mikä toissijaista.
Tämä! On ihan perverssiä odottaa yhdeltä ihmiseltä kaikkea.
Fiksuimmilla on useita ihmissuhteita, jotka yhdessä vastaavat kaikkiin tarpeisiin. Yksi tai useampi näistä voi sisältää seksiä ja romantiikkaa.
Useamman paneminen onkin eri juttu. Yllättävän moni edelleenkään ei sellaista halua.
eri
Ei haluakaan. Se johtuu siitä, että aika usein ihminen rakastuu johonkin panoistaan ja tuntuu pahalta jos ihminen, johon rakastut ei rakastu sinuun vaan johonkin toiseen panoonsa, joka myös rakastuu omaan neljänteen panoonsa jne jne jne... Helpointa ja tyydyttävintä on rakastua vastavuoroisesti ja rakastella yksiavioisesti. Toki paremman puutteessa moni harrastaa seksiä myös ilman rakkauden tunteita, sekin on luonnollista. Mutta helposti sitä sitten rakastuu eikä panojärjestely enää olekaan niin yksinkertainen. Siitä voi saada pahan mielen.
Jotta sosiaaliset tarpeet täyttyvät on simppeleintä ylläpitää ystävyys- ja perhesuhteita, harrastella ja osallistua yhteiskuntaan. Rakastua yhteen ja seurustella hänen kanssaan. Seksiseikkailijoita pidän vähän ressukoina ja tunnevammaisina, olen itse harrastanut sitä siinä täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Ei vain sovi suurimmalle osalle ihmisistä.
-,eri
On myös mahdollista rakastaa useampaa kumppania ja harrastaa heidän kanssaan seksiä. Sinä et välttämättä siihen pysty, mutta ei se ihan tavatontakaan ole.
On myös mahdollista, että monet eivät ole aitoja ja rehellisiä ihmissuhteissaan edes itselleen.
Jos rakastat jotain, et leiki hänen tunteillaan. Vaikka ihminen olisi kuinka turvallisesti kiintynyt, rakastunut ihminen pelkää rakastamansa ihmisen rakastuvan toiseen tämän rakastellessa toisen kanssa. Koska ihminen voi rakastua ja hullaantua vain yhdestä ihmisestä kerrallaan. Useampaa voi rakastaa rakastumisien jälkeen, mutta rakastua voi vain yhteen kerrallaan. Jos rakastat jotain on sinun vaikea jakaa häntä ja päästää rakastumaan muihin. Koska voit menettää rakkaasi.
Toki ihminen, joka ei ole oikeasti kokenut rakastumista voi kuvitella rakastavansa kaikkia, joiden kanssa rakastelee, tasapuolisesti. Se on kuitenkin todellisuudessa tavattoman paljon harvinaisempaa kuin "polyamorikot" itse kuvittelevat. Todennäköisesti sinäkin kuulut korkeintaan näihin "polyamorisiin", jotka eivät tiddä mitään rakkaudesta, vain panemisesta. Se ei tietenkään ole laitonta. Rehellisyys itselleen on kuitenkin aina hyväksi pidemmän päälle.
Heh. Ihminen, joka myöntää itsekin olevansa tunnevammainen, ei ehkä ole oikea ihminen luennoimaan rakastamisesta ja polyamorisista suhteista. Varmasti se on vaikea ymmärtää muita, kun omassa tunne-elämässä on ollut ilmeisiä vaikeuksia.
Näin kokeilin mutta paskaksi meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset odottavat nykyisin tosi paljon kumppaneilta. Tulee hirveät paineet yhden ihmisen niskaan. Saman tyypin pitäis olla rakastaja, kasvatuskumppani, paras ystävä, kiinteistönhoitokumppani, arjen jakaja, tukihenkilö, psykologi... Kannattaa miettiä, mikä itselle on oikeasti tärkeää ja mikä toissijaista.
Tämä! On ihan perverssiä odottaa yhdeltä ihmiseltä kaikkea.
ohis
Jos haluat asua yhdessä ja perustaa perheen, mitä jätät pois?
Itse jätän pois nimenomaan yhdessä asumisen ja perheen perustamisen. Mutta jos noita tarvitsee, niin sitten kasvatuskumppani ja arjen jakaja ovat varmaan niitä rooleja, joiden täytyy ehdottomasti toimia. Usein se on kai juuri se romantiikka ja suhteen alkuvaiheen seurustelunomainen kanssakäyminen, joka kärsii eniten. Tämä on tietysti ok niin kauan kuin molemmilla on samat prioriteetit.
Eli miehenä haluat vain rusinat pullasta.Romantiikka ja intohimo : saat p* aina kun haluat
,kasvatuskumppanuus: saat lapset ja perheen, mutta nainen hoitaa arjen ja vastuun
Ihanko vttu luulet, että kukaan nainen haluaa tuota?Ole sitten jatkossakin ilman
Ohi
Sehän on osa romantiikkaa, että esim. yhdessä tehdään se päivällinen, kolataan pihamaa ja lämmitetään sauna.
Vikaan menee siinä kohtaa, kun mies ilta toisensa jälkeen parkkeeraa takapuolensa sohvalle telkkarin eteen. Ja antaa vaimon hoitaa yksin kotityöt. Ja sit ihmettelee miksi vaimo ei lämpeä siinä kohtaa kun illalla kömmitään sänkyyn. Sama toimii toki toisinkinpäin, onhan niitä vaimojakin jotka istuu sohvalla ja somettaa sen aikaa kun mies hoitaa kaikki hommat yksin.
Yhdessä oleminen ja tekeminen on kaiken suola. Se ei tarkoita, etteikö mitään saisi tehdä yksin, saa ja pitää. Mutta hyvä parisuhde koostuu siitä että PÄÄOSIN molemmat haluaa olla toisen lähellä ja tehdä juttuja yhdessä. Erillään asuessa voi toki olla paljon intohimoa ja erotiikkaa, mutta siitä puuttuu yhteenkuuluvuus ja sen tuoma romantiikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset odottavat nykyisin tosi paljon kumppaneilta. Tulee hirveät paineet yhden ihmisen niskaan. Saman tyypin pitäis olla rakastaja, kasvatuskumppani, paras ystävä, kiinteistönhoitokumppani, arjen jakaja, tukihenkilö, psykologi... Kannattaa miettiä, mikä itselle on oikeasti tärkeää ja mikä toissijaista.
Tämä! On ihan perverssiä odottaa yhdeltä ihmiseltä kaikkea.
ohis
Jos haluat asua yhdessä ja perustaa perheen, mitä jätät pois?
Itse jätän pois nimenomaan yhdessä asumisen ja perheen perustamisen. Mutta jos noita tarvitsee, niin sitten kasvatuskumppani ja arjen jakaja ovat varmaan niitä rooleja, joiden täytyy ehdottomasti toimia. Usein se on kai juuri se romantiikka ja suhteen alkuvaiheen seurustelunomainen kanssakäyminen, joka kärsii eniten. Tämä on tietysti ok niin kauan kuin molemmilla on samat prioriteetit.
Eli miehenä haluat vain rusinat pullasta.Romantiikka ja intohimo : saat p* aina kun haluat
,kasvatuskumppanuus: saat lapset ja perheen, mutta nainen hoitaa arjen ja vastuun
En halua parisuhteelta lapsia tai perhettä. Haluan vain romantiikkaa, intohimoa, hyvää seksiä, kaveria harrastuksiin, hyvää keskustelua, rohkaisevia halauksia ja toisen seurasta nauttimista.
n30v kirjoitti:
Sehän on osa romantiikkaa, että esim. yhdessä tehdään se päivällinen, kolataan pihamaa ja lämmitetään sauna.
Vikaan menee siinä kohtaa, kun mies ilta toisensa jälkeen parkkeeraa takapuolensa sohvalle telkkarin eteen. Ja antaa vaimon hoitaa yksin kotityöt. Ja sit ihmettelee miksi vaimo ei lämpeä siinä kohtaa kun illalla kömmitään sänkyyn. Sama toimii toki toisinkinpäin, onhan niitä vaimojakin jotka istuu sohvalla ja somettaa sen aikaa kun mies hoitaa kaikki hommat yksin.
Yhdessä oleminen ja tekeminen on kaiken suola. Se ei tarkoita, etteikö mitään saisi tehdä yksin, saa ja pitää. Mutta hyvä parisuhde koostuu siitä että PÄÄOSIN molemmat haluaa olla toisen lähellä ja tehdä juttuja yhdessä. Erillään asuessa voi toki olla paljon intohimoa ja erotiikkaa, mutta siitä puuttuu yhteenkuuluvuus ja sen tuoma romantiikka.
Eipä meillä ainakaan erikseen asuminen ole estänyt yhdessä kokkailua tai yhteistä saunavuoroa. Tiskeistä riitelyn ja toisen naaman kyllästymisen se on kyllä estänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset odottavat nykyisin tosi paljon kumppaneilta. Tulee hirveät paineet yhden ihmisen niskaan. Saman tyypin pitäis olla rakastaja, kasvatuskumppani, paras ystävä, kiinteistönhoitokumppani, arjen jakaja, tukihenkilö, psykologi... Kannattaa miettiä, mikä itselle on oikeasti tärkeää ja mikä toissijaista.
Tämä! On ihan perverssiä odottaa yhdeltä ihmiseltä kaikkea.
Fiksuimmilla on useita ihmissuhteita, jotka yhdessä vastaavat kaikkiin tarpeisiin. Yksi tai useampi näistä voi sisältää seksiä ja romantiikkaa.
Useamman paneminen onkin eri juttu. Yllättävän moni edelleenkään ei sellaista halua.
eri
Ei haluakaan. Se johtuu siitä, että aika usein ihminen rakastuu johonkin panoistaan ja tuntuu pahalta jos ihminen, johon rakastut ei rakastu sinuun vaan johonkin toiseen panoonsa, joka myös rakastuu omaan neljänteen panoonsa jne jne jne... Helpointa ja tyydyttävintä on rakastua vastavuoroisesti ja rakastella yksiavioisesti. Toki paremman puutteessa moni harrastaa seksiä myös ilman rakkauden tunteita, sekin on luonnollista. Mutta helposti sitä sitten rakastuu eikä panojärjestely enää olekaan niin yksinkertainen. Siitä voi saada pahan mielen.
Jotta sosiaaliset tarpeet täyttyvät on simppeleintä ylläpitää ystävyys- ja perhesuhteita, harrastella ja osallistua yhteiskuntaan. Rakastua yhteen ja seurustella hänen kanssaan. Seksiseikkailijoita pidän vähän ressukoina ja tunnevammaisina, olen itse harrastanut sitä siinä täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Ei vain sovi suurimmalle osalle ihmisistä.
-,eri
On myös mahdollista rakastaa useampaa kumppania ja harrastaa heidän kanssaan seksiä. Sinä et välttämättä siihen pysty, mutta ei se ihan tavatontakaan ole.
On myös mahdollista, että monet eivät ole aitoja ja rehellisiä ihmissuhteissaan edes itselleen.
Jos rakastat jotain, et leiki hänen tunteillaan. Vaikka ihminen olisi kuinka turvallisesti kiintynyt, rakastunut ihminen pelkää rakastamansa ihmisen rakastuvan toiseen tämän rakastellessa toisen kanssa. Koska ihminen voi rakastua ja hullaantua vain yhdestä ihmisestä kerrallaan. Useampaa voi rakastaa rakastumisien jälkeen, mutta rakastua voi vain yhteen kerrallaan. Jos rakastat jotain on sinun vaikea jakaa häntä ja päästää rakastumaan muihin. Koska voit menettää rakkaasi.
Toki ihminen, joka ei ole oikeasti kokenut rakastumista voi kuvitella rakastavansa kaikkia, joiden kanssa rakastelee, tasapuolisesti. Se on kuitenkin todellisuudessa tavattoman paljon harvinaisempaa kuin "polyamorikot" itse kuvittelevat. Todennäköisesti sinäkin kuulut korkeintaan näihin "polyamorisiin", jotka eivät tiddä mitään rakkaudesta, vain panemisesta. Se ei tietenkään ole laitonta. Rehellisyys itselleen on kuitenkin aina hyväksi pidemmän päälle.
Heh. Ihminen, joka myöntää itsekin olevansa tunnevammainen, ei ehkä ole oikea ihminen luennoimaan rakastamisesta ja polyamorisista suhteista. Varmasti se on vaikea ymmärtää muita, kun omassa tunne-elämässä on ollut ilmeisiä vaikeuksia.
En ole tunnevammainen eikä tunne-elämässäni ole mitään ilmeisiä vaikeuksia. Olen rehellinen ja aito ihminen.
Sinäkin elät ilmeisesti itsellesi mieluista elämää ja hyvähän se jos olet tyytyväinen. Et ole kuitenkaan rakastunut jokaiseen kumppaniisi eikä sinun toki tarvitsekaan olla. Voivathan he olla tietyssä mielessä rakkaita kuitenkin. Onhan se kuitenkin aivan eri asia rakastella ihmisen kanssa, johon on rakastunut kuin ihmisten kanssa, johon ei ole koskaan rakastunut. Ja jos on johonkin rakastunut niin ymmärtänee miksi häntä on vaikea jakaa. Et toki voi estää häntä rakastumasta muihin mutta jos olette molemmat rakastuneet joskus toisiinne, ei sitoutuminen ole ongelma. Eihän rakastuminen tapahdu silmän räpäyksessä, joten jos rajaatte muut suhteenne ulkopuolelle, saatte pitää toisenne, rakkaanne. Jos toisen päästää ilman huolen häivää rakastelemaan muita, ilman pelkoa, että hän rakastuu toiseen ja lähtee, ei ole kummoisesti rakastunut. Tämän jokainen kumppaniinsa rakastunut tietää.
Toki seksiä saa harrastaa ja suhteen muodostaa myös sellaisten kanssa, joihin ei ole rakastunut. En tuomitse vaikka toivon jokaisen rakkautta kaipaavan kokevan aidon rakkauden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset odottavat nykyisin tosi paljon kumppaneilta. Tulee hirveät paineet yhden ihmisen niskaan. Saman tyypin pitäis olla rakastaja, kasvatuskumppani, paras ystävä, kiinteistönhoitokumppani, arjen jakaja, tukihenkilö, psykologi... Kannattaa miettiä, mikä itselle on oikeasti tärkeää ja mikä toissijaista.
Tämä! On ihan perverssiä odottaa yhdeltä ihmiseltä kaikkea.
Fiksuimmilla on useita ihmissuhteita, jotka yhdessä vastaavat kaikkiin tarpeisiin. Yksi tai useampi näistä voi sisältää seksiä ja romantiikkaa.
Useamman paneminen onkin eri juttu. Yllättävän moni edelleenkään ei sellaista halua.
eri
Ei haluakaan. Se johtuu siitä, että aika usein ihminen rakastuu johonkin panoistaan ja tuntuu pahalta jos ihminen, johon rakastut ei rakastu sinuun vaan johonkin toiseen panoonsa, joka myös rakastuu omaan neljänteen panoonsa jne jne jne... Helpointa ja tyydyttävintä on rakastua vastavuoroisesti ja rakastella yksiavioisesti. Toki paremman puutteessa moni harrastaa seksiä myös ilman rakkauden tunteita, sekin on luonnollista. Mutta helposti sitä sitten rakastuu eikä panojärjestely enää olekaan niin yksinkertainen. Siitä voi saada pahan mielen.
Jotta sosiaaliset tarpeet täyttyvät on simppeleintä ylläpitää ystävyys- ja perhesuhteita, harrastella ja osallistua yhteiskuntaan. Rakastua yhteen ja seurustella hänen kanssaan. Seksiseikkailijoita pidän vähän ressukoina ja tunnevammaisina, olen itse harrastanut sitä siinä täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Ei vain sovi suurimmalle osalle ihmisistä.
-,eri
On myös mahdollista rakastaa useampaa kumppania ja harrastaa heidän kanssaan seksiä. Sinä et välttämättä siihen pysty, mutta ei se ihan tavatontakaan ole.
On myös mahdollista, että monet eivät ole aitoja ja rehellisiä ihmissuhteissaan edes itselleen.
Jos rakastat jotain, et leiki hänen tunteillaan. Vaikka ihminen olisi kuinka turvallisesti kiintynyt, rakastunut ihminen pelkää rakastamansa ihmisen rakastuvan toiseen tämän rakastellessa toisen kanssa. Koska ihminen voi rakastua ja hullaantua vain yhdestä ihmisestä kerrallaan. Useampaa voi rakastaa rakastumisien jälkeen, mutta rakastua voi vain yhteen kerrallaan. Jos rakastat jotain on sinun vaikea jakaa häntä ja päästää rakastumaan muihin. Koska voit menettää rakkaasi.
Toki ihminen, joka ei ole oikeasti kokenut rakastumista voi kuvitella rakastavansa kaikkia, joiden kanssa rakastelee, tasapuolisesti. Se on kuitenkin todellisuudessa tavattoman paljon harvinaisempaa kuin "polyamorikot" itse kuvittelevat. Todennäköisesti sinäkin kuulut korkeintaan näihin "polyamorisiin", jotka eivät tiddä mitään rakkaudesta, vain panemisesta. Se ei tietenkään ole laitonta. Rehellisyys itselleen on kuitenkin aina hyväksi pidemmän päälle.
Heh. Ihminen, joka myöntää itsekin olevansa tunnevammainen, ei ehkä ole oikea ihminen luennoimaan rakastamisesta ja polyamorisista suhteista. Varmasti se on vaikea ymmärtää muita, kun omassa tunne-elämässä on ollut ilmeisiä vaikeuksia.
En ole tunnevammainen eikä tunne-elämässäni ole mitään ilmeisiä vaikeuksia. Olen rehellinen ja aito ihminen.
Sinäkin elät ilmeisesti itsellesi mieluista elämää ja hyvähän se jos olet tyytyväinen. Et ole kuitenkaan rakastunut jokaiseen kumppaniisi eikä sinun toki tarvitsekaan olla. Voivathan he olla tietyssä mielessä rakkaita kuitenkin. Onhan se kuitenkin aivan eri asia rakastella ihmisen kanssa, johon on rakastunut kuin ihmisten kanssa, johon ei ole koskaan rakastunut. Ja jos on johonkin rakastunut niin ymmärtänee miksi häntä on vaikea jakaa. Et toki voi estää häntä rakastumasta muihin mutta jos olette molemmat rakastuneet joskus toisiinne, ei sitoutuminen ole ongelma. Eihän rakastuminen tapahdu silmän räpäyksessä, joten jos rajaatte muut suhteenne ulkopuolelle, saatte pitää toisenne, rakkaanne. Jos toisen päästää ilman huolen häivää rakastelemaan muita, ilman pelkoa, että hän rakastuu toiseen ja lähtee, ei ole kummoisesti rakastunut. Tämän jokainen kumppaniinsa rakastunut tietää.
Toki seksiä saa harrastaa ja suhteen muodostaa myös sellaisten kanssa, joihin ei ole rakastunut. En tuomitse vaikka toivon jokaisen rakkautta kaipaavan kokevan aidon rakkauden.
Et kykene rakastumaan kuin yhteen ihmiseen kerrallaan, joten oletat, että sama koskee myös kaikkia muita. Tämä on sinulle selvästi eräänlainen ymmärryksen kova raja. Sen ylittäminen olisi vähän niin kuin onnistuisi sokeana ymmärtämään, mitä värit ovat. Toivoisin toki, että voisit olla itsellesi tästä asiasta rehellinen etkä niin kärkkäästi soveltaisi omia tunne-elämän mallejasi muihin.
Onko sisätlukutaitoa? Lue se aloitus ja kirjoita sitten. Juu, yksin asuminen on tullut tutuksi sekin, ei mennyt henki.