Lue keskustelun säännöt.
Naiset! Jos haluatte romanttisen ja paljon läheisyyttä sisältävän suhteen, älkää vaatiko yhteen muuttamista
15.06.2019 |
"Aluksi hurmataan ja sit rentoudutaan, mutta nainen haluaa huomiota, läheisyyttä ja romantiikkaa. Ei ihme että tunteet kuolee ja suhde muuttuu kämppissuhteeksi, kaipaa jotain enemmän. Kunpa useampi mies tajuaisi tämän."
Näin kirjoittaa nainen. Ja hän on aivan oikeassa. Mutta näin vastaa mies:
Kyllähän minä tajuan oikein hyvin. Mutta kun käytännössä melkein kaikkien naisten täytyy saada se yhteinen koti ja talous pyöritettäväksi ja hirvittävästi kaikenlaisia kodinhoitorooleja ja tehtäviä jaettavaksi ja stressattavaksi, vaikka noilla ei ole seurustelun kannalta mitään merkitystä. Yhdessä asuminen ei paranna suhdetta.
Minulle riittää aivan hyvin se, että kumpikin hoitaa oman taloutensa ja yhteinen aika käytetään kokonaisuudessaan toisen huomiointiin, läheisyyteen ja romantiikkaan. Sillä lailla pysyy suhde yhtä tyydyttävänä kuin ensimmäisten seurustelukuukausien aikana. Samaa haluavia naisia vain on hyvin harvassa.
Kaikkea ei voi saada. Priorisoikaa, naiset.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Meillä se oli kyllä mies joka halusi muuttaa yhteen vuoden seurustelun jälkeen. Kohta piti mennä kihloihin ja sitten hän halusi ehdottomasti naimisiin. Lapsia sitten lopulta haluttiin molemmat, mutta mies olisi halunnut yhden enemmän kuin minä ja minähän sen asian tietysti päätin. Ja omakotitalo, se pitää olla, ei ole kuulemma mies eikä mikään, jos ei ole omaa taloa ja isoa pihaa. Muut on jotain nyhveröitä. Näin meillä.
Hahah ihana 😂 mä oisin ilonen tuollasesta miehestä. Selvästi haluaa pitää susta huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuhuuma kestää max 2 vuotta ja jos tätä pidentää sillä, että tapaa vain viikonloppuisin vaikkapa lauantait, huumaa voisi kestää 2 x 7 v. Viikonloppuja varten virittäydyttäisiin aivan erityisen huolellisesti eikä parisuhde haittaisi naisenkaan uraa. Ihanaa! Kohdun voisi vuokrata sitten 14 vuoden jälkeen, jos vielä yhden lapsen haluaisi hankkia.
En asu yhdessä.Enkä odota rakkautta ja romantiikkaa kun kokemus on osoittanut että miehet rakastavat vain ja ainoastaan itseään ja romantiikkaa ei miehet anna.Siksi Otan vaan sen minkä haluan eli panon aina kun haluan.Mies luulee että seurustellaan ja se pano 1-2krt/viikossa on sama kuin romantiikka.Antaa luulla.Romantiikan saan elokuvista, kirjoista ja mielikuvituksesta.Eipähän tartte vaihtaa miehen vaippoja sitten kun se on 80-vuotias eikä hoitaa muutenkasn
Hyvä idea ap muuten, mitta rakkautta ja romantiikkaa on naisten turha toivoa.En usko.Sori, jos joku loukkaantuu, mutta olen pahan liian paljon nähnyt....
Vierailija kirjoitti:
Alkuhuuma kestää max 2 vuotta ja jos tätä pidentää sillä, että tapaa vain viikonloppuisin vaikkapa lauantait, huumaa voisi kestää 2 x 7 v. Viikonloppuja varten virittäydyttäisiin aivan erityisen huolellisesti eikä parisuhde haittaisi naisenkaan uraa. Ihanaa! Kohdun voisi vuokrata sitten 14 vuoden jälkeen, jos vielä yhden lapsen haluaisi hankkia.
Ajattelitko viedä sen lapsen myös hoitoon jonnekin, vai kuka sen hoitaisi? No mies ei ainakaan
Vierailija kirjoitti:
Alkuhuuma kestää max 2 vuotta ja jos tätä pidentää sillä, että tapaa vain viikonloppuisin vaikkapa lauantait, huumaa voisi kestää 2 x 7 v. Viikonloppuja varten virittäydyttäisiin aivan erityisen huolellisesti eikä parisuhde haittaisi naisenkaan uraa. Ihanaa! Kohdun voisi vuokrata sitten 14 vuoden jälkeen, jos vielä yhden lapsen haluaisi hankkia.
Teoria ei aina toimi käytännössä, tuo teoria varsinkaan. Aika tuskaa olisi rakastavaisten elämä jos he näkisivät vain lauantaisin. Miksi joku haluaa keinotekoisesti pitkittää rakastumista eikä antautua sille täysin? + Se huuma kestää missä vain oloissa max 5 vuotta.
Vitsihän tuo oli kyllä vissiin, ihan hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa parisuhdemalli johon suostuisin olisi se että molemmat asuu omissa kodeissaan.
N37
On varmasti totta, että romantiikka ja intohimo kärsii yhdessä asumisesta. Jos näkee vain viikonloppuisin tai joka toinen viikonloppu, säilyy jännitys, kiihkeys ja toisen näkemisen odottaminen ihan toisella tavalla.
Itse kyllä ihan silloin 19v, kun tapasin mieheni, ihan jo tiedostin, että nyt eletään sitä huumaa ja nuoruudeen ja rakkauden aikaa, että nautitaan tästä ajasta ja tämän jälkeen joskus myöhemmin tulee toisenlainen parisuhde aika.
Miksi parisuhteessa edes pitäisi tavoitella jatkuvaa tunteiden paloa ja säkenöivää intohimoa? Elämä on ihan kamalan raskasta ja siksi sitä vain on niin paljon mukavampaa viettää jonkun toisen kanssa, joka on hyvä ihminen ja joka kunnioittaa ja rakastaa sinua, vaikka et tuntisi (eikä hänkään tuntisi) sitä samaa paloa ja huumaa kuin alussa. Minusta ja miehestäni on ainakin nyt yli 20 yhteisen vuoden jälkeen mukava muistella, miten silloin alussa oltiin toistemme kimpussa koko ajan. Nykyisin elämä on erilaista. On lapsia, työmatkoja, arviointikeskusteluja, harrastus kuskaamisia, kihomatoja, lasten murheita, teini-ikäisten murheita ja omia sairauksia.
Itse näen parisuhteen, ihan kuten elämänkin, jatkumona, jossa on vaiheita. Jotkut vaiheet eivät enää tule takaisin, kun taas jotkut vaiheet ovat vielä edessä. Se tekee elämästä ja parisuhteesta kauniin. Että se, mitä meillä nyt on, ei palaa enää koskaan, vaan siitä pitää yrittää ottaa kaikki irti juuri nyt. Nykyisin tunnen enemmän kaveruutta miestäni kohtaan kuin suurta intohimoa. Se on minulle ainakin ihan riittävä parisuhteen kannalta, sillä tässä vierssä on kuitenkin mies, joka on hyvä, luotettava, keskustelukykyinen ja joka rakastaa minua. Elämä on pitkä, enkä usko, että koko sille matkalle riittää intohimoa jatkuvasti yhtä paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On varmasti totta, että romantiikka ja intohimo kärsii yhdessä asumisesta. Jos näkee vain viikonloppuisin tai joka toinen viikonloppu, säilyy jännitys, kiihkeys ja toisen näkemisen odottaminen ihan toisella tavalla.
Itse kyllä ihan silloin 19v, kun tapasin mieheni, ihan jo tiedostin, että nyt eletään sitä huumaa ja nuoruudeen ja rakkauden aikaa, että nautitaan tästä ajasta ja tämän jälkeen joskus myöhemmin tulee toisenlainen parisuhde aika.
Miksi parisuhteessa edes pitäisi tavoitella jatkuvaa tunteiden paloa ja säkenöivää intohimoa? Elämä on ihan kamalan raskasta ja siksi sitä vain on niin paljon mukavampaa viettää jonkun toisen kanssa, joka on hyvä ihminen ja joka kunnioittaa ja rakastaa sinua, vaikka et tuntisi (eikä hänkään tuntisi) sitä samaa paloa ja huumaa kuin alussa. Minusta ja miehestäni on ainakin nyt yli 20 yhteisen vuoden jälkeen mukava muistella, miten silloin alussa oltiin toistemme kimpussa koko ajan. Nykyisin elämä on erilaista. On lapsia, työmatkoja, arviointikeskusteluja, harrastus kuskaamisia, kihomatoja, lasten murheita, teini-ikäisten murheita ja omia sairauksia.
Itse näen parisuhteen, ihan kuten elämänkin, jatkumona, jossa on vaiheita. Jotkut vaiheet eivät enää tule takaisin, kun taas jotkut vaiheet ovat vielä edessä. Se tekee elämästä ja parisuhteesta kauniin. Että se, mitä meillä nyt on, ei palaa enää koskaan, vaan siitä pitää yrittää ottaa kaikki irti juuri nyt. Nykyisin tunnen enemmän kaveruutta miestäni kohtaan kuin suurta intohimoa. Se on minulle ainakin ihan riittävä parisuhteen kannalta, sillä tässä vierssä on kuitenkin mies, joka on hyvä, luotettava, keskustelukykyinen ja joka rakastaa minua. Elämä on pitkä, enkä usko, että koko sille matkalle riittää intohimoa jatkuvasti yhtä paljon.
Minä taas uskon että oikean kumppanin kanssa intohimoa voi riittää loppuun saakka. Se ei ole verrattavissa välttämättä alkuhuumaan, mutta intohimoa kuitenkin.
En voisi elää parisuhteessa joka on pelkkä tasainen kaverisuhde. Siksi exä on nyt exä.
Mies se on aina joka haluaa muuttaa yhteen. Sen hammasharja ja partakone ilmestyy kylpyhuoneeseesi, sen kamat pikkuhiljaa alkaa vallata kotiasi. Minä huomasin itse että mies asuu meillä kun minun päivittäinen kosmetiikka ei enää mahtunut kylpyhuoneeseen vaan hyllyn valtasi 80% miehen tuotteet. Sitten mies kantoikin jo vaatteensa ja tavaransa sisään ja siinä sitä sitten asuttiin yhdessä. Tämä oli yksi tapaus, muut on selkeästi vaan sanoneet että pitää asua yhdessä ja toinen on avioliittoon painostaminen, se on kanssa miesten juttu että naimisiin pitää mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas pitäis mennä niinkuin mies tahtoo. Jospa sä et neuvois niin paljon.
Tässähän nimenomaan kehotettiin jokaista naista miettimään, mitä lopulta tahtoo. Onko turvallinen, ennustettava, jaettu arki tärkeintä? Vai romantiikka, emotionaalinen yhteys, intohimo ja toisen kohtaaminen rakastajana?
Mutta silti nimenomaan miehen halujen ehdoilla. Lue nyt se aloituksesi ajatuksella, äläkä ala jankkaamaan.
Miksi oletetaan, että nainen haluaa muuttaa yhteen. Olen nainen, joka haluaa suhteen mutta ei yhdessäasumista. Parikin alkavaa seurustelusuhdetta on kaatunut siihen, että miehellä on niin kiire muuttaa yhteen. Lisäksi he ajattelivat, etten ole tosissani, kun en halua asua yhdessä. Onneksi sopiva kumppani löytyi jo kolme vuotta sitten.
Tämä ap ei selvästikään ole ollut parisuhteessa.Alkuhuuma ei kestä vaikka mitä tekisi.Suhde kehittyy, rakastuminen muuttaa rakastamiseksi-myötä ja vastamäissä ja se on hyvä asia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämähän sopii jos molemmat haluavat niin ja kyseessä 2x aikuista joilla ei lapsia
Mutta jos perheen meinaat perustaa, niin miten ajattelit tämän asian hoitaa?Nainen hoitaa lapset ja sinä käyt vain "kylässä"?
Ap:n ehdotuksessa käy niin, että "pariskunta" viettää aikaansa vain naisen luona, nainen luonnollisesti maksaa oman kotinsa tarjoilut ja hoitaa kotinsa siivoukset. Mies vapaamatkustaa täysillä ilman huolia ja velvoitteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ap ei selvästikään ole ollut parisuhteessa.Alkuhuuma ei kestä vaikka mitä tekisi.Suhde kehittyy, rakastuminen muuttaa rakastamiseksi-myötä ja vastamäissä ja se on hyvä asia
En ole ap, mutta olen ollut yli 10v parisuhteessa, nyt muutaman vuoden sinkkuna. Lapsia on 2 ja enempää en halua. Parisuhteessa voisin olla, mutta vain siinätapauksessa että molemmat hoitavat omat huushollinsa ja yhteinen aika on vapaa arkirutiineista. Olen aivan samaa mieltä että tämä auttaa suhdetta pysymään tuoreena, kunhan luotettavuus on molemminpuolista.
Mulla ainaki toimi, ehkä loppuvaiheessa tuli kyllästyminen, emt oisko tullu muutenkin.
Meillä se oli kyllä mies joka halusi muuttaa yhteen vuoden seurustelun jälkeen. Kohta piti mennä kihloihin ja sitten hän halusi ehdottomasti naimisiin. Lapsia sitten lopulta haluttiin molemmat, mutta mies olisi halunnut yhden enemmän kuin minä ja minähän sen asian tietysti päätin. Ja omakotitalo, se pitää olla, ei ole kuulemma mies eikä mikään, jos ei ole omaa taloa ja isoa pihaa. Muut on jotain nyhveröitä. Näin meillä.