Lue keskustelun säännöt.
Miltä synnytys tuntuu?
vähän.pelottaa
15.06.2019 |
Luin vanhoja vauva- ja suomi24 -keskusyeluja synnytyksestä kun ollaan miehen kanssa vähän siitä puhuttu. Olen siis parikymppinen ja aina olen halunnut saada omia lapsia mutta nyt alkoi vähän pelottamaan kun luki noita keskusteluja.
Itellä on aika pahat menkkakivut ja synnytystä kuvailtiin mm. "menkkakivut potenssiin 1000" sekä "pahin tuska mitä on ikinä kokenut".
Voisiko joku kertoa omia kokemuksiaan???
Kommentit (87)
se on kaikilla ynsilöllistä mutta itellä tuntui aluksi siltä että olisi tosi voimakkaat menkat ja haaraväli repeää.
en halua pelotella mutta lähtökohta on se että tekee kipeetä. onneksi on olemassa kaike laisia puudutuskonsteja ja voi olla että sulla kivut ei ees tunnu niin pahasti. ja olen kuullut että jos on kovat menkkakivut niin on jo vähn "tottunut" samankaltaiseen kipuun ja tietää miten rentoutua yms.
ei kannata jännittää, siitä selviää ja lapsen saaminen on kaiken arvoista :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytyskipu (synnytykseen kuuluu aina jossain määrin kipua, enemmän tai vähemmän) on siitä jännää että yhtenä hetkenä sattuu aivan helkutisti ja sitten hetken päästä ei tunnu missään.
Mulla supistukset tuntui ainakin alkuun jollain lailla samalta kuin kovan treenin aikana lihasten polttelu. Myöhemmin supistusten koventuessa kipu muuttui enemmän ehkä viiltäväksi. Tähän auttoi mielikuva siitä miten supistus vetää kohdunkaulaa ylöspäin ja auki.
Olen kokeillut monenlaisia kivunlievityksiä: kipulääke, aquarakkulat, hieronta, konttaaminen ja eri asennot, ilokaasu, akupunktio, epiduraali- ja spinaalipuudutukset.
Kaikista niistä on ollut apua jossain kohtaa synnytystä.
Ponnistusvaihe tuntui kirvelevänä poltteena alapään kudoksissa, mutta itsellä ilmeisesti puudutteet olleet niin hyvin kohdillaan että tunne ei ollut mitenkään erityisen kamala.
Olen kärsinyt sappikivistä ja se kipu on paljon kamalampaa kuin synnyttäminen! Synnyttäminen on ollut hauskaa puuhaa siihen verrattuna. Ja olen siis synnyttänyt 4 yli 4 kg:n painoista lasta alateitse.
Aina se jossain määrin kirpaisee. Eipä ole tainnut kukaan vielä kuolla synnytykseen vain kivun vuoksi ja muutkin kuolinsyyt synnytyksessä ovat nykyisin hyvin harvinaisia. Synnytys on varsin ainutlaatuinen tilanne, joten luultavimmin sun mielentila ja hormonit ohjaavat sua sietämään tavallista enemmän kipua ja käsittelemään sitä eri tavalla. Siksi ei oikeastaan ole mielekästä verrata synnytyskipua muihin kipuihin ja muiden kokemukset kivusta eivät kerro miten itse siitä selviäisit. Kyllä itse näkisin, että aivan muut syyt painavat siinä kohtaa, kun harkitsee lasten hankkimista kuin synnytyskipu. Synnyttäminen kun on ihan häviävän pieni osio koko kuviosta, mikä liittyy lapsen hankkimiseen ja kasvattamiseen. Sanoisin, että älä turhaan tee synnytyskivusta mitään suurta mörköä itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Aina se jossain määrin kirpaisee. Eipä ole tainnut kukaan vielä kuolla synnytykseen vain kivun vuoksi ja muutkin kuolinsyyt synnytyksessä ovat nykyisin hyvin harvinaisia. Synnytys on varsin ainutlaatuinen tilanne, joten luultavimmin sun mielentila ja hormonit ohjaavat sua sietämään tavallista enemmän kipua ja käsittelemään sitä eri tavalla. Siksi ei oikeastaan ole mielekästä verrata synnytyskipua muihin kipuihin ja muiden kokemukset kivusta eivät kerro miten itse siitä selviäisit. Kyllä itse näkisin, että aivan muut syyt painavat siinä kohtaa, kun harkitsee lasten hankkimista kuin synnytyskipu. Synnyttäminen kun on ihan häviävän pieni osio koko kuviosta, mikä liittyy lapsen hankkimiseen ja kasvattamiseen. Sanoisin, että älä turhaan tee synnytyskivusta mitään suurta mörköä itsellesi.
Joo en tietenkään anna sille synnytykselle lapsen hankinnassa liikaa painoa, lapsen kasvatus ja ylipäätänsä vastuu on kyllä ihan varmasti raskainta ja vaikeinta. Tykkään vaan ottaa asioista mahdollisimman paljon selvää ennen kuin se tapahtuu niin tiedän mitä odottaa jos joku päivä raskaustesti näyttääkin positiivista ja raskaus ja synnytys edessä :D
- aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet voi kokeilla siten että laittavat tapin persieen ja juovat pullollisen ulostuslääkettä ja sitten pinnistelevät ulostamatta pari tuntia.
Ei sitä oikein voi kuvailla, kipu oli sellaista mitä en ole koskaan ennen tuntenut. Sattui kyllä paljon, mutta epiduraalin jälkeen synnytys oli ihan ok, ei nyt miellyttävä mutta ei sattunut enää yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puudutuspiikit ja epiduraali, niin ei satu.
Itselläni on kovat kuukautiskivut, mutta tämä kipu oli erilaista. Supistus tuntui jotenkin taaempana ja alempana kuin menkkakrampit, jotenkin epäluonnollisemmilta ja kylmemmiltä. Mutta samantyylistä aaltomaisuudessaan ne olivat. Välillä olin aivan kivuton ja naureskelin, lopussa sain puudutteet joten en enää tuntenut kipua. Pahimmillaan kipu oli sellaista, että en pysynyt pystyssä, ikään kuin heitti minut polvilleni, mutta ilokaasu teki tästä vaiheesta nopean tuntuisen. Jokainen kokee sen kai erilailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytin ilman kivunlievitystä. Avautumisvaiheessa kipu on ensin hetkellistä lihaskramppia muistuttavaa joka välillä loppuu täysin. Viimeiset supistukset ennen ponnistusvaihetta ovat pitkää kipuaaltoa joka alkaa kohdun alaosasta ja liikkuu ylävatsaan asti. Tämä on koko synnytyksen pahin osa. Ponnistusvaihe oli kohdallani lyhyt 10 min. En muista tunteneeni muuta kuin venyttävä painon tunnetta kun lapsen pää työntyi ulos.
10 jatkaa vielä sen verran, että oloni oli äärettömän onnellinen, vaikka sattui. Jonkinlaisessa rauhallisessa kuplassa meni koko synnytys, viimein saisin nähdä lapseni :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu eri tekijöistä esim. oma kipukynnys, synnytyksen kesto,lapsen tarjonta. Itsellä synnytykset sujuivat nopeasti. Toki kipuakin oli mutta se oli siedettävää eikä niistä saisi revittyä mitään kauhutarinaa. Luota ammattilaisiin ja omaan kroppaasi, että se hoitaa homman kotiin. Ja jos ammattilaiset eivät kuuntele, niin VAADI kivunlievitystä, mieleistä synnytysasentoa ym. mitä ikinä se vaatiikaan, että synnytys sujuu omasta mielestäsi siedettävästi.
Raskaus kestää 9 kk myös sen takia, että kasvat ajatukseen synnyttämisestä ja viime metreillä olet valmis henkisesti puskemaan lapsen maailmaan. Kipu saa sinut keskittymään synnytykseen joka solullasi ja saat hallintaan kehosi niin, että pystyt toimimaan kätilön ohjeiden mukaan. Tavoitteenahan on saada lapsi maailmaan.
Toisaalta välttäisin toisten synnytystarinoiden lukemista. Koskaan et etukäteen tiedä, miten oma synnytys edistyy ja mitä tapahtuu. Synnytykseen ei voi tehdä kuivaharjoittelua tai päättää etukäteen, miten haluaa sen sujuvan.
Olen synnyttänyt neljä kertaa ja kaikki synnytykset ovat olleet täysin erilaisia.
No kyllä se sattuu enemmän tai vähemmän mutta kun lapsi on maailmassa, on kivut ohi. Älä turhaan hekumoi toisten kipukuvauksilla, yksilöllistähän se on. Täällä kun kuvaillaan värikkäästi kauheimmat kokemukset niin et kohta uskalla leikkiin lähteäkään. Luottavaisin mielin vaan toivoen parasta. Sairaalassa autetaan.
Minusta supistuskivun kyllä kestää. Se tuntuu tavalliselta. Siltä kuin kuukautiset mutta kovalta. Ponnistuskipu on pahempi. Se on niin friikkiä. Tuntuu kuin takapuoli halkeaisi. Tuntuu siltä että kroppa kerta kaikkiaan ratkeaa. Se on kauhea tunne. Eikä siinäkään se kipu, vaan se tunne että ruumiillesi tapahtuu jotain mitä se ei mitenkään voi kestää. Se kestää vain hetken, mutta sen hetken se tuntuu kuolemiselta.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä se sattuu enemmän tai vähemmän mutta kun lapsi on maailmassa, on kivut ohi. Älä turhaan hekumoi toisten kipukuvauksilla, yksilöllistähän se on. Täällä kun kuvaillaan värikkäästi kauheimmat kokemukset niin et kohta uskalla leikkiin lähteäkään. Luottavaisin mielin vaan toivoen parasta. Sairaalassa autetaan.
Kaikilla kivut ei ole silloin ohi. Lakatkaa hokemasta tuota klisettä.
Nykyajan lääketiede kyllä pystyy lievittämään synnytyskipuja, esim. epiduraalilla. Lukemalla toisten synnytyskokemuksia vain pelottelet itsesi turhaan.