Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa joku että miksi se on parisuhteessa ok että puolisoilla on eri elintasot
14.06.2019 |
Täällä usein on näitä keskusteluja että miten pitäisi menot jakaa kun puolisoilla on erilaiset tulot. Ja usein on jopa niinkin että ihan oikeasti puolisoilla on täysin erilaiset elintasot.
Perusteluna on aina se että ei ole reilua jos toinen maksaa toisen osuutta vain siksi että tienaa enemmän.
Mun mielestä tämä pätisi ehkä jos asuttaisiin jonkun randomin kämppiksen kanssa, jos olisi paras ystävä kämppiksenä ja tienaisin paljon enemmän kuin ystävä, niin siinäkin tapauksessa maksaisin isomman osuuden itse, koska mun rahoissa se ei tuntuisi niinkuin ystävän rahoissa ja haluaisin hyvä ystävä.
Mutta sitä en millään ymmärrä että jos olet rakastunut johonkin ihmiseen ja päättänyt tämän kanssa perusta perheen/yhteisen talouden (jonka yhteiskuntakin ihan olettaa olevan oikeasti yhteinen koska esim. toimeentulotukea tai asumistukea ei saa vain omien tulojen ja menojen perusteella vaan aina katsotaan koko talouden tulot ja menot, eikä myöskään lasten päivähoitomaksuja lasketa molemmille vanhemmille erikseen heidän tulojensa mukaan. Eli myös laki lähtee siitä että kun on yhteen menty samaan talouteen niin elintaso on sama koko ruokakunnalla) haluat pitää keinotekoisesti taloudet erillään. Kun rakastutaan, ja sitoudutaan toiseen, niin yleensä se sitoumus on tarkoitus kestää loppun elämää, ja siitä huolimatta että mitä elämässä muuten tapahtuu, rikastuu tai köyhtyy, on terve tai sairas.
En ymmärrä että miten voi rakastaa toista niin että ei halua jakaa rahojaan toisen kanssa, miten voi jakaa kaikki syvimmät tunteensa ja myös kehonsa toisen kanssa mutta sitten niinkin maallinen asia kuin raha on sellainen jota pidetään itsekkäästi vain itsellä tai ajatellaan että en halua että rakkaani elättää minua.
Yleensä vanhoissa rakkaustarinoissa sanotaan että kun rakastutaan niin pariskunnasta tulee toistensa puoliskoja, eli tavallaan sulaudutaan yhteen pariskunnaksi vaikka omia henkilöitään ollaankin, mutta sanotaan että kaikki mikä on minun on myös sinun, molemminpuolin.
Koska aika on mennyt sellaiseksi että raha menee rakkauden edelle?
Ja miten joku voi ajatella niin että jos hän nyt on sattumoisin opiskellut alalle jolla on hyvä palkka, ja sattumoisin saanut työpaikan jossa tienaa hyvin, että se on jotenkin sellainen asia josta rakkain ihminen maailmassa ei saisi mitenkään hyötyä? Ja vaikka se hyvä palkka olisikin sen ansiota että tekee paljon enemmän töitä kuin toinen, niin miksi sitä työtä tekisi jos sen hedelmistä ei yhdessä rakkaimman kanssa nauttisi? Jos haluaa nautiskella vain itsekseen oman työnsä tuloksista, niin ei missään nimessä pitäisi yhdistää talouttaan kenenkään kanssa.
Meillä minä olen ollut se huonommin tienaava kun olen ollut lasten kanssa kotona ja työttömänä paljon, ja puoliso on joutunut raatamaan työssä jota inhoaa. Minun hartain toiveeni on se että löytäisin niin hyvän työn että tienaisin vähintään saman kuin puoliso nyt, ja puoliso voisi jäädä vähintään vuorotteluvapaalle tai jopa kokonaan pois töistä ja minä ottaisin perheen elättämisessä vetovastuun.
Minä olen opiskellut paljon enemmän kuin puoliso, puolisolla vaan kävi tuuri yli 20 vuotta sitten että sai työpaikan ja se sitten muutaman vuoden kuluttua vakinaistettiin, minulla taas ei ole koskaan eläissäni ollut vakituista työtä vaikka olen jo keski-ikäinen. Jos mulla kävisi tuuri niin voisin tienata enemmänkin kuin puolisoni joidenkin vuosien päästä koska puolisollani on jo täydet ikälisät ja kaikki, hänen palkkansa ei voi enää nousta, mutta minä voisin edetä urallani sellaiselle tasolle missä on hyvä palkka.
Kommentit (117)
Vierailija kirjoitti:
Opettele kappalejako.
!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä ainakaan opiskellut persettäni verille ja pyrkinyt koviin tuloihin siksi, että voisin myöhemmin parantaa jonkun loiseläinukkelin elintasoa. Kukin elää kuten ansaitsee, yhteiseen talouteen en suostuisi koskaan. Rakkaus on eri asia kuin raha, vaikka ap muuta luuleekin.
Tietenkään parisuhteessa elävillä ei pitäisi olla erilaisia elintasoja, mutta itselläni on kokemusta molemmista tilanteista, joten jossain määrin ymmärrän myös toisenlaisia näkökantoja. Olin vuosia suhteessa miehen kanssa, joka oli aina työtön/pätkätöissä, kun minä taas vuosikausia kustansin käytännössä kaiken. Leipäännyin vuosien saatossa niin, että siihen kuivui lopulta rakkaus ja kaikki ja kivireki sai lähteä. Nykyisin mieheni kanssa ei lasketa kumpi maksaa, koska käytännössä meillä on yhteiset rahat, vaikka kummallakin on omat tilit. Järjestely on meille helppo ja toimii, koska tienaamme kumpikin hyvin ja palkkamme ovat suunnilleen samat. Tässä tilanteessa ei ole vielä ikinä ollut riitaa rahasta, kuten ehkä voisi olla, jos välillämme olisi huomattava taloudellinen epätasapaino.
Emme asu yhdessä, emme tee samaa työtä, meillä ei ole samaa koulutusta. Miksi ihmeessä meillä olisi sama elintaso ellei sattumalta?
Ei ole ok.
Jos jonkun mielestä on, heivaa se sika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä asunnon omistusosuutta ole pakko jakaa 50-50. Voi sen jakaa vaikka 75-25 jaollakin. Enemmän tienaava omistaa ja maksaa siitä enemmän. Sehän on nyt täysin typerä vaihtoehto, että asunto omistettaisiin 50-50 suhteella, ja enemmän tienaava maksaisi siitä enemmän vain koska hän tienaa enemmän. Ruokakulut voi myös jakaa sen mukaan miten ruokaa kuluttaa.
Saisit enemmän kommentteja, kun oppisit kirjoittamaan lyhyemmin.
Mutta asiaan. Vaimolla oli tavatessamme pienemmät tulot kuin minulla, mutta paljon enemmän omaisuutta. Olisiko minun pitänyt päästä siitä hyötymään? Vai olisiko ollut kohtuullista, että minä olisin satojatuhansia euroja köyhempänä antanut vaimolleni lisää rahaa elämiseen?
Nämä asiat eivät koskaan ole noin yksinkertaisia kuin annat ymmärtää.
Me kuitenkin ratkaisimme asian niin, että minä olen säästänyt ja sijoittanut niin paljon, että elintasomme on ollut sama ja olen varallisuudessakin saanut melkein vaimon kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska lähtökohtaisesti täällä Suomessa kaikilla on mahdollisuus kouluttautua ja valita työpaikkansa. Tukien hakeminen ei pitäisi olla elämän tarkoitus, vaan itsensä ja lastensa elättämien.
Parisuhde on pelkkä positiiven lisä itsenäiseen hyvään elämään.
Itse olen parisuhteessa, tarkoituksella emme aviossa ja emme todellakaan yhdistäneet talouksia. Menoistamme toki suurin osa on yhteisiä.
Koska MeToo ja tasa-arvo eli naisenkin pitää elättää itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos aikoo pitää taloutensa erillisenä miksi edes vaivautua parisuhteeseen. Jos tulotason ero häiritsee kannattaa punnita potentiaalisen kumppanin varallisuus ekoilla treffeillä.
Ei ole mitään järkeä kituuttaa eri elintasolla.
Eipä sitä omaisuuttakaan kyllä mitenkään normisti jaeta, vaan ne asiat on puoliksi. Jos tulee ero, yhteinen omaisuus jaetaan joko sopivasti puoliksi tai sitten toinen ostaa toiselta tämän osuuden asioista. Kun muutimme mieheni kanssa yhteen, kaikki tavarat tulivat yhteiseen käyttöön, mutta tottakai niillä nähdään olevan alkuperäinen omistaja. Parisuhteessakin ihmisillä voi olla omaa omaisuutta. Miehellä esimerkiksi on kitara, miksi se muuttuisi minun kitaraksi, kun en edes sitä käytä? Miehen rahat ovat miehen rahoja, minun rahat ovat minun rahojani ja kaikkien rahojen käytöstä neuvotellaan yhdessä ja molemmat osallistuvat perheen juttuihin. Ei mies lähtisi matkalle ilman minua, koska tienaan vähemmän, vaan menot suhteutetaan tuloihin ja asiat tehdään yhdessä. Minulla vain sitä omaa käyttörahaa on vähemmän ja mikäli eroamme, minulla on rahaa vähemmän, koska niin se oli alunperinkin. En ole taloudellinen loinen, vaan tulotaso on oma valintani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kiva, kun mies tienaa huomattavasti enemmän ja on korkeakoulutettu toisin kuin minä. Ai miksikö kiva? No varsinkin sen takia, kun se tuntuu aiheuttavan päänvaivaa ulkopuolisille,jotka haluaisivat ympätä kaikki ihmiset samaan ahtaaseen muottiin, on se niin kiva ärsyttää pelkällä elämäntavallaan ja valinnoillaan.Toki ärsyttämisen lisäksi tästä asetelmasta on minulle paljon hyötyä, mikä on se pääpointti kaikessa. Mutta ei sentään näin mustavalkoista kaikki ole, minä olen saanut huomattavasti isommat perinnöt kuin puolisko...ai niin, mutta sekin taitaa ärsyttää joitakin.
Jos puolisoilla on eri pituudet on väistämätöntä, että elimetkin on eri tasolla. Haittaako se?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea. Opettele kappalejako.
Siinä on jotain 9 kappaletta, mutta teksti on kieltämättä pitkä. Minä olen tottunut lukemaan paljon niin tulee kirjoitettuakin enenmmän kuin tekstiviestiin mahtuu.
ap
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan opiskellut persettäni verille ja pyrkinyt koviin tuloihin siksi, että voisin myöhemmin parantaa jonkun loiseläinukkelin elintasoa. Kukin elää kuten ansaitsee, yhteiseen talouteen en suostuisi koskaan. Rakkaus on eri asia kuin raha, vaikka ap muuta luuleekin.
Ajattelet että rakastuisit loiseläinukkeliin? Eikö rakkaasi ansaitsisi samaa elintasoa kuin sinäkin? Miksi olet niin itsekäs? Raha on vain rahaa, se ei rakasta sinua takaisin vaikka itse sitä rakastaisit kuinka. Mun mielestä tuon voi rinnastaa siihen että et olisi puolisosi tukena jos hän vaikka sairastuu vakavasti tai jos olisitte uppoavassa laivassa niin jättäisit rakkaasi sinne hukkumaan ja itse lähtisit pelastusveneellä pois.
ap
Vierailija kirjoitti:
Emme asu yhdessä, emme tee samaa työtä, meillä ei ole samaa koulutusta. Miksi ihmeessä meillä olisi sama elintaso ellei sattumalta?
Ette asu yhdessä, joten teillä onkin eri taloudet. Ei teillä tarvitsekaan olla mitään yhteistä kun ette ole aviopari tai avopari, te vaan seurustelette vasta, molemmat tekevät mitä tykkäävät ilman että se liittyy mitenkään toiseen ihmiseen.
ap
Ei rakkaus edellytä rahojen jakamista. Riittää, että suurempituloinen on valmis laskemaan elintasonsa pienempituloisen tasolle. Näin molemmilla on sama elintaso. Mieheni tienaa paljon vähemmän kuin minä eikä hänellä ole omaisuuttakaan, mutta mä halusin mieluummin hänet kuin mukavan elintason.
Mulla on omistusasunto, mutta siinä on vuokralaiset. Yhdessä asumme vuokralla asunnossa, johon muehenkin tuloilla on varaa. Maksamme laskut puoliksi, mutta emme hanki mitään sellaista, mikä olisi miehen tuloilla liian kallista. Yksin voisin matkustaa monta kertaa vuodessa, mutta perheenä matkustamme vasta sitten, kun siihen on säästetty rahat eli noin joka kolmas vuosi.
Sun, mun vai yhteiset kirjoitti:
Saisit enemmän kommentteja, kun oppisit kirjoittamaan lyhyemmin.
Mutta asiaan. Vaimolla oli tavatessamme pienemmät tulot kuin minulla, mutta paljon enemmän omaisuutta. Olisiko minun pitänyt päästä siitä hyötymään? Vai olisiko ollut kohtuullista, että minä olisin satojatuhansia euroja köyhempänä antanut vaimolleni lisää rahaa elämiseen?
Nämä asiat eivät koskaan ole noin yksinkertaisia kuin annat ymmärtää.
Me kuitenkin ratkaisimme asian niin, että minä olen säästänyt ja sijoittanut niin paljon, että elintasomme on ollut sama ja olen varallisuudessakin saanut melkein vaimon kiinni.
Olisiko pitänyt päästä hyötymään? Jos ajatellaan vaikka että omaisuus ja tulot on legopalikoita, sulla on vihreitä palikoita x määrä mutta ei sinisiä palikoita ollenkaan, vaimolla on sinisiä palikoita y määrä, mutta vain vähän vihreitä palikoita. Kun te menette yhteen ja perustatte yhteisen perheen ja talouden, niin niistä kaikista vihreistä ja sinisistä palikoista rakennetaan yksi rakennelma joka on teidä yhteinen, sillä ei ole väliä minkä värisiä palikat on, vaan paljonko niitä on yhteensä koska se määrää rakennelmanne koon, vaikkapa legotornin korkuuden.
ap
Miksi ap olettaa, että erisuuruiset tulot tuovat erilaiset elintasot?
Jos sinusta on väärin, että puoliso tienaan enemmän, niin vaihda puoliso sellaiseen, joka tienaa kanssasi yhtä paljon. Tulot kun ei selitä elintasoeroja, rahankäyttötottumukset ne erot tuovat. Monessa perheessä on isoja elintasoeroja, koska se huonompituloinen pistää surutta parempituloisen rahat menemään samalla, kun se parempituloinen yrittää säästää.
En jaksanut lukea. Opettele kappalejako.