Te jotka löysitte hyvän miehen, mietitteko / kaipaatteko koskaan exäänne? Tai yhden illan juttuja?

Löysin elämäni rakkauden. En enää edes näe ketään muuta, saati mieti tai varsinkaan kaipaa. 

Joka ilta kun hiplaan itseäni

Every night

Everest niight

En suhteessa ollessa todellakaan miettinyt muita.

Mutta nyt sinkkuna välillä mietin mitähän entisille ihastuksille kuuluu ja ovatko mahdollisesti vapaana, siis niille jotka pääsivät karkuun vaikka olisivat olleet potentiaalisia kumppaneita aikanaan.

Ei sitä suhteen aikana mieti, mutta heti kun suhde on päättynyt tulee yksi tietty henkilö aina mieleen. Sinne ikäänkuin palaa aina yhteen tiettyyn ihmiseen

En toivo mitään muuta niin paljon kuin että joskus löydän jonkun joka saa minut unohtamaan exän.

Yksi ex on, jonka kanssa perustin perheen. En todellakaan kaipaa. En halua ikinä olla missään tekemisissä. 

En kaipaa yhtäkään ex:ää. Ovat ihan syystä exiä. 

Ei ole miestä. En kaipaa entisiä muutamia nuoruuden kontakteja. Olen kiitollinen niistä hyvistä teoista, jotka muutama teki. Yhden kivan ja fiksun joutui jättämään, en voinut lähteä parisuhteeseen tietyistä syistä. Hän joikin aika reippaasti. Noin muuten olisi kiva tietää miten ihmisille kävi, hyvin vai mitä tapahtui.

Vierailija kirjoitti:

En kaipaa yhtäkään ex:ää. Ovat ihan syystä exiä. 

Palstamamman iltahuuto.

Lähinnä mietin niitä syitä mitkä johtivat eroon ja miten onnekas olin, että pääsin heistä eroon.

Yhdenillan jutuissa ainakaan ei ole mitään muisteltavaa. Sori siitä.

Ei kaivata. Pimppiä saatetaan kaivata.

En kaipaa. Mietin joskus että toivottavasti hänellä on kaikki hyvin ja olisipa löytänyt itselleen kivan naisen, ellei sitten nimenomaan viihdy sinkkuna. Tai miehen, jos hän aidosti olikin vaikka biseksuaalisuus, no ihmisen kuitenkin. 

Hyväkään mies (tai suhde) ei joka hetki ole täydellinen.

Silloin tällöin mietin entistä ihastusta, mitään suhdetta meillä ei ollut mutta mietin mitä siitä olisi voinut tulla. Ja mitä hänelle kuuluu nyt, monen vuoden jälkeen.