Siis miksi kaikkia lapsia ei laiteta päiväkotiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki pitäisi oppia ja osata nopeammin?

Siinä kun lapsi kehittyy menee tiettyjä ikkunoita kiinni ja asioita on lapsen myöhemmin vaikeaa omaksua. Tai niihin tottua, lähinnä. Minusta on hyvä, että lapsi totutetaan kaikenlaiseen. Kotona hissuttelu ja suojelvuus on aivan turhaa ja kertoo vain vanhempien omista peloista.

Ei ole järkevää hypätä vaiheiden yli vain siksi koska pitää jo vauvana olla eka ja paras. Meillä ei hissutella. Meillä kasvaa rohkeita, uteliaita ja ennakkoluulottomia ihmisiä.

Mä hoidan lasta kotona kolmivuotiaaksi. Lapsi on temperamentiltaan ulospäinsuuntautunut. Hän käy joka päivä leikkipuistossa minun, isänsä, lastenhoitajan tai mummonsa kanssa. Hän käy myös kerran viikossa kerhossa. Päiväkotia hän ehtii käydä neljä vuotta tästä huolimatta. Muiden lasten seura alkaa kiinnostaa noin 2-2,5-vuotiaana. Sitä kutsutaan sosiaalistumiskaudeksi. Sitä ennen lapsi ei hyödy päiväkodista.

Hiton sairasta, miten normina pidetään sitä että lapset laitetaan viettämään suurin osa valveillaoloajastaan muiden kuin omien vanhempiensa kanssa heti, kun se vain on mahdollista. Luonnoton ja vinksahtanut yhteiskunta, tässäkin mielessä.

Töitä ehdin silti tehdä 50 vuotta kirjoitti:

Mä hoidan lasta kotona kolmivuotiaaksi. Lapsi on temperamentiltaan ulospäinsuuntautunut. Hän käy joka päivä leikkipuistossa minun, isänsä, lastenhoitajan tai mummonsa kanssa. Hän käy myös kerran viikossa kerhossa. Päiväkotia hän ehtii käydä neljä vuotta tästä huolimatta. Muiden lasten seura alkaa kiinnostaa noin 2-2,5-vuotiaana. Sitä kutsutaan sosiaalistumiskaudeksi. Sitä ennen lapsi ei hyödy päiväkodista.

Eikä ole yksiselitteistä, että lapsi hyötyisi varhaiskasvatuksesta vielä silloin parivuotiaanakaan. Monien tutkimusten mukaan ja omasta mielestäni ovat liian pieniä vielä silloin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki pitäisi oppia ja osata nopeammin?

Siinä kun lapsi kehittyy menee tiettyjä ikkunoita kiinni ja asioita on lapsen myöhemmin vaikeaa omaksua. Tai niihin tottua, lähinnä. Minusta on hyvä, että lapsi totutetaan kaikenlaiseen. Kotona hissuttelu ja suojelvuus on aivan turhaa ja kertoo vain vanhempien omista peloista.

Miksi kotihoito tarkoittaisi hissuttelua tai suojelevuutta? Mikä ikkuna menee automaattisesti tai edes todennäköisesti ohi jos lapsi on kotihoidossa? Meille muille kun kotihoito ei tarkoita kellariin lukkiutumista vaikka sinulle tarkoittaisi.

No se on useimmille syy olla laittamatta lasta päiväkotiin. Hissuttelu ja suojelu siis. Ja siis nyt puhutaan näistä 6-vuotiaiksi saakka kotihoidetuistä. Menee siinä vaan ikkuna kiinni, lapsen on sitten hiukan vaikeampaa oppia isommassa ryhmässä olemista, kun ei ole siihen tottunut. Meidän lapset siis olivat kotona eskariin saakka, enkä ole nähnyt mitään etuja siinä. Mies hoiti lapsia, itse hoidin noin 3-vuotiaiksi. Sen jälkeen olisin mieluummin todellakin laittanut heidät ihmisten ilmoille ja päiväkotiin.

Meillä lapset menneet myöhään, kuopus vasta eskariin. Kävimme kyllä töissä, muttakolmivuorotyöläisinä sumplimme vuorot niin että hoidettiin kotona.

Poika nyt menee 6. Luokalle, sosiaqlisesti lahjakas, pqljon kavereita, kiltti, ja kokeista eibkoskaq alle 9 tullut.

Oppi lukemaan 5 v, osasi silloin digitalisen ja tavallisen kellon, ja matikan 1. Ja 2. Vuosimäärän.

Ai niin, hyvä myös urheilussa.

Eli paljon riippuu minkälaista hoitoa saa, oli kotona tai tarhassa, meidän lqpsi ei olisi näin hyvin kehittynyt tarhassa

Sama täällä. Meillä myös kotihoidossa eskariin mennyt lapsi joka on useimmissa aineissa ylöspäin eriytettävä ja sosiaalisesti taitava, eläkeikää lähestyvä ope sanoi että harvoin on tavannut lasta joka on näin kaikin puolin pärjäävä. Kuopus meni päiväkotiin 3-vuotiaana ja senkin jälkeen monet taidot (esim. lukeminen, hienomotoriset taidot, äännevirheiden korjaantuminen) ovat tulleet kotona harjoittelun myötä kun päiväkoti suoraan myöntää että ei heillä ole aikaa eikä aikuisia. Päiväkotiryhmän vaihtuessa lapsen toiminnanohjaus otti takapakkia, tuli kiroilua ja keskisormen näyttelyä ja valehtelua. Lisäksi lapsi kertoo esim. tällaisia juttuja että hänellä on päivälevolla unilelu salaa vieressä eikä kainalossa koska muuten tulee kuuma, mutta hän ei uskalla kertoa kun sen kuulemma pitää olla kainalossa ja aikuiset suuttuu jos ei ole. Vettä ei voi pyytää juomiseksi ja kaveririitoihin ei voi pyytää apua kun ei ne kuuntele. Että sellaista (ja tietysti olen ottanut puheeksi).

- Jatkuva sairastelu

- Epäpätevä henkilökunta

- Terrorisoivat matulapset

Tuntuu kyllä, että aika hurjasti olisi kotiäitinä pitänyt juosta eri aktiviteeteissa, että olisi saanut 2-3 -vuotiaalle riittävästi seuraa ja virikkeitä. Itse aikoinaan kasvettu syrjäseudulla kaverina lähinnä sisarukset, ja nyt on ihan mahtavaa seurata kun vajaa 3v on sosiaalisesti taitava ja hänellä on jo nyt paljon kavereita ja osaa esim hienosti jakaa tavaroita ja vuorotella. Toisaalta osaa myöskin pitää puolensa. Meidän mielestä lapsi on hyötynyt päiväkodista valtavasti ja menee sinne mielellään. Lapset on aina kasvaneet ryhmissä, toki ei ehkä niin isoissa ryhmissä kuin päiväkodissa. Äiti yksin lapsensa kanss kotona kaiket päivät ja keskittyen 100% intensiteetillä vuorovaikutukseen on se poikkeama historiassa. Työkykyisillä naisilla on aina ennen ollut muutakin tekemistä.

Avutonta jos ihmiset eivät enää osaa lapsiaan itse kasvattaa. Meillä vanhimmat lapset olivat kotona kouluun asti. Nuorimmat kävivät eskarin, mutta hoidon järjestin kaveretten kesken, koska päiväkoti on kyttäämislaitos. Lapsistani ei tullut mitään metsäläisiä, ovat jo menestyviä nuoria aikuisia nämä kaksi kotona täysin hoidettua. Kotikouluakin vähän mietin, mutta koska esikoinen oli oikeasti haastava luonne, ajattelin että muut lapset saavat enemmän huomiota, kun vanhimmasta päästä laitetaan kouluun. Meidän lapsilla oli enemmänkin se ongelma, että osasivat liikaa kouluun mennessään, koulu oli pettymys kun siellä ei tehty mitään järkevää. Eivät osanneet opettajat ylöspäin eriyttämistä. Eivätkä vieläkään osaa, ihan sama ongelma vielä nuorimmaisellakin, joka on neljännelle luokalle menossa.

Minä olin lapsena päiväkodissa vain muutaman tunnin päivässä parina päivänä viikossa, muutoin olin kotona. Ja kun ajattelen niitä lapsia, jotka viedään päiväkotiin koko päiväksi ison lapsilauman keskelle jatkuvaan meluun ja hälinään ja "oppimaan ja kehittymään" mahdollisimman varhain, tajuan kuinka valtavan onnekas olin.

Kun aloitin koulun, kanssani ensimmäiselle luokalle tuli eräs poika, joka ei ollut ollut sen enempää päiväkodissa kuin eskarissakaan, vaan tuli suoraan kotoa kouluun. Hän sopeutui joukkoon heti ensimmäisestä päivästä lähtien, sai kavereita ja oli koulumenestyksessä ihan kärkipäässä.

Ollaan molemmat pärjätty elämässä hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu kyllä, että aika hurjasti olisi kotiäitinä pitänyt juosta eri aktiviteeteissa, että olisi saanut 2-3 -vuotiaalle riittävästi seuraa ja virikkeitä. Itse aikoinaan kasvettu syrjäseudulla kaverina lähinnä sisarukset, ja nyt on ihan mahtavaa seurata kun vajaa 3v on sosiaalisesti taitava ja hänellä on jo nyt paljon kavereita ja osaa esim hienosti jakaa tavaroita ja vuorotella. Toisaalta osaa myöskin pitää puolensa. Meidän mielestä lapsi on hyötynyt päiväkodista valtavasti ja menee sinne mielellään. Lapset on aina kasvaneet ryhmissä, toki ei ehkä niin isoissa ryhmissä kuin päiväkodissa. Äiti yksin lapsensa kanss kotona kaiket päivät ja keskittyen 100% intensiteetillä vuorovaikutukseen on se poikkeama historiassa. Työkykyisillä naisilla on aina ennen ollut muutakin tekemistä.

”Ihan mahtavaa seurata kun vajaa 3v on sosiaalisesti taitava ja hänellä on jo nyt paljon kavereita”.

Näitä asioita pidetään tooodella tärkeinä tänä someaikana.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin lapsena päiväkodissa vain muutaman tunnin päivässä parina päivänä viikossa, muutoin olin kotona. Ja kun ajattelen niitä lapsia, jotka viedään päiväkotiin koko päiväksi ison lapsilauman keskelle jatkuvaan meluun ja hälinään ja "oppimaan ja kehittymään" mahdollisimman varhain, tajuan kuinka valtavan onnekas olin.

Kun aloitin koulun, kanssani ensimmäiselle luokalle tuli eräs poika, joka ei ollut ollut sen enempää päiväkodissa kuin eskarissakaan, vaan tuli suoraan kotoa kouluun. Hän sopeutui joukkoon heti ensimmäisestä päivästä lähtien, sai kavereita ja oli koulumenestyksessä ihan kärkipäässä.

Ollaan molemmat pärjätty elämässä hyvin.

Itsekään en ole ollut päiväkodissa tai eskarissa, sen sijaan parina päivänä viikossa kerhossa ja leikkikavereita kävi kotona. No, musta "tuli" ujohko ja introvertti, mutta enpä usko että se pakkososiaalistaminen monta tuntia päivässä olisi kenenkään synnynnäistä temperamenttia juurikaan muuttanut. Varmasti olisin kärsinyt päivähoidossa.

Mekin viedään lapsi päiväkotiin jos sinä maksat sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin lapsena päiväkodissa vain muutaman tunnin päivässä parina päivänä viikossa, muutoin olin kotona. Ja kun ajattelen niitä lapsia, jotka viedään päiväkotiin koko päiväksi ison lapsilauman keskelle jatkuvaan meluun ja hälinään ja "oppimaan ja kehittymään" mahdollisimman varhain, tajuan kuinka valtavan onnekas olin.

Kun aloitin koulun, kanssani ensimmäiselle luokalle tuli eräs poika, joka ei ollut ollut sen enempää päiväkodissa kuin eskarissakaan, vaan tuli suoraan kotoa kouluun. Hän sopeutui joukkoon heti ensimmäisestä päivästä lähtien, sai kavereita ja oli koulumenestyksessä ihan kärkipäässä.

Ollaan molemmat pärjätty elämässä hyvin.

Itsekään en ole ollut päiväkodissa tai eskarissa, sen sijaan parina päivänä viikossa kerhossa ja leikkikavereita kävi kotona. No, musta "tuli" ujohko ja introvertti, mutta enpä usko että se pakkososiaalistaminen monta tuntia päivässä olisi kenenkään synnynnäistä temperamenttia juurikaan muuttanut. Varmasti olisin kärsinyt päivähoidossa.

Kyllä, ja mitä sosiaalisuutta ylistävä ympäristö olisi tehnyt minäkuvallesi ja millaiseksi olisi kehittynyt stressinsietokykysi? Läheskään kaikki päiväkotilapset eivät ehdi palautua hoitopäivien välissä ja jatkuvasti koholla olevat kortisolitasot aiheuttaa aivoissa aikuisikään asti kantavia muutoksia ja lisää stressiherkkyyttä.

Huhhuh mikä määrä alapeukkuja kaikissa päivähoitomyönteisissä viesteissä. Kertoo vähän ihmisten työmotivaatiosta...

Miten päiväkodin vastakohdaksi laitettiin taas 100% lapseen keskittyvä kotiäiti, joka ei tee mitään? Mä oon lasten kanssa kotona, koulutukseltani olen sosionomi ja pärjään oikein mainiosti tehden lasten kanssa ikätasoisia asioita. Ulkoilen, lapset käy kerhossa, nähdään muita lapsia melkein päivittäin.

Mä kuulemma inhosin päiväkotia. Olen introvertti ja luulen, että lapsimäärä ahdisti minua. Äiti siirsi minut perhepäivähoitajalle ja olin koulussa edellä ikätasoani. Omaan täysin normaalit sosiaaliset taidot ihan ilman päiväkotia.

En pidä päiväkotia huonona, omat lapseni menevät sellaiseen kohta, mutta ei onneen ja autuuteen ole yhtä ainoaa kaikille sopivaa polkua.

Kannatetaan! Jäisi tälle työttömälle isälle enemmän aikaa videopeleille. :)

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki pitäisi oppia ja osata nopeammin?

Miksi ei?

Luin väärin, että ”lastenkotiin”. Mutta ehkäpä se onkin sama asia, mene tiedä.

No lastenkotejahan ne on. Kai jokainen sen ymmärtää että ne on kasvatuslaitoksia ja tarha nimelläkin ne tunnetaan. Mutta tämä on vähän kaks piippunen juttu onko ne hyviä paikkoja lapselle, riippuu mitä on kotona tarjolla...Kaikki vanhemmat eivät jostain syystä kykene rakastamaan ja kasvattamaan lastaan ja silloin tuollainen puolhuostaanotto on lapselle hyväksi. Toivottavasti siellä huomataan jos kotona ei ole kaikki hyvin. Jotku vain haluavat ulkoistaa vanhemmuuuden eivätkä välitä touhuta lastensa kanssa. Itse olin aikoinani kotiäitinä ja ne oli elämäni ihanimmat vuosikymmenet. Niitä yhdessä vietettyjä vuosia en olisi mitään hinnasta vaihtanut pois. Se on kuulkaa äkkiä kun lapset kasvavat ja kerkee sitä sen jälkeen tehdä töitä.

Meillä ei päiväkoti tarjoa hoitoa silloin, kun olen töissä. Ei ole järkeä viedä lasta hoitoon aamulla klo 5 ja hakea kotiin klo 21 ja olla siinä välillä 7 tuntia kotona ilman lapsia.