naapuri etsi pöörnauttilomalla uuden työn ja sitä ei oo vaivannu yhtään mikään koko aikana...

Kaikilla ei ole mahdollisuutta löytää hyvää mielekästä työtä, jolloin kitkutellaan paskahommassa. Joskus osataan alkaa asettaa rajoja paskahommissa paskapomoillekin burnerin jälkeen, aina ei.

Olen itse ollut " burnoutlomalla" entisen esimieheni takia. Jätin työni myöhemmin ja etsin uuden työpaikan.

Sama oli minulla tarkoituksena, mutta 5kk lomatkaan ei saaneet minua siihen jamaan, että olisin jaksanut, vaikka apuna oli monta ammattilaista. Minulla syy oli huono työilmapiiri, jota olen kestänyt 15v. Olen vahva ja kestän kaiken laista, kun ei tarvi kasvotusten olla, mutta mitta vaan tuli täyteen. Sittemmin olen palannut samaan työhön ja ollut hyvin innokas jatkamaan - miten ne lääkkeet saakaan ihmisille ihmeitä aikaan - mutta kyllä oli kova pala taas kestettävänä viime viikolla, jolloin kaduin, etten lähtenyt, kun meinasin. Hammasta purren kestin - kunnes minulta kysyttiin, etten kai loukkaantunut. Jos kysyjä olisi ollut joku muu kuin hän, joka ei kuulu näihin loukkaajiin, niin olisin varmaan lähtenyt huutaen ja ovet paukkuen, mutta kun hän oli se toinen, joka on jossain määrin pelastus minulle tässä ilmapiirissä, niin annoin olla.

ei kestetä yhtään omaan työhön kohdistuvaa kritiikkiä vaan heti ollaan haukkumassa työpaikkakiusaajaksi ja vaikka miksi. Meilläkin on töissä eräs tyyppi, joka väittää koko ajan, että on huono ilmapiiri ja kaikki muka sortavat häntä ja hänen ideoitaan. Totuus on se, että muut työntekijät viihtyvät työssään, mitään ongelmia ei ole. Tämä neiti kaikkitietävä on vaan vihoissaan, kun hänen kaikki ehdotuksensa ei mene sellaisenaan läpi. Lisäksi hänellä ei ole yhtä hyvää koulutusta kuin meillä muilla ja siksi työtehtävät ja toimenkuva on hieman erilainen muin muilla. Tämäkös kismittää häntä ja suuresti! Pomokin on hänen mielestään ihan perseestä (kun ei saanut yhtä suurta palkkaa kuin 20v talossa ollut suuttui neiti ja syytti esimiestä sortamisesta) No onneksi hän on meillä vain määtäaikaisena, tuskin jatketaan ruikuttajan sopimusta.

Tuollaisia tyyppejä on melkeinpä jokaisessa työpaikassa ainakin yksi.



-hän luulee, että tekee kaikki työt yksin, kukaan muu ei tee työtään NIIN omistautuneesti kuin hän. Ja siitä tulee stressi kun " joutuu yksin kantamaan huolta kaikesta" .( Kaikki muut tekevät kyllä työnsä hyvin)



-hän tkee töitä vapaa-ajallakin, merkitsemättä ylityötunteja



-kiukuttelee, itkeskelee, hakee väkisin kaikkialta merkkejä, että muut ovat hätä vastaan



jne.





Anteeksi AP, hiukan ohi aiheen meni. Mutta kyllä tiedän muutaman , jotka ovat olleet stressilomalla töistä, pitkäänkin. Ja aina syy ei todella ole tuollainen edellä kuvailemani ihminen ja hänen pikkumaisuutensa.

Olen hoitoalalla ja tunnetusti paikassa jos on hyvä ilmapiiri, vaikka työ on raskasta, kiireistä ja palkka on paska, on töihin kiva mennä kun tietää saavansa tukea työkavereita ja kaikkia kuunnellaan. Sijaisiakin on riittänyt, koska jo opiskelijat mainostavat toisilleen, mene sinne siellä hoidetaan ihmisiä eikä vaan säilötä.

Vaihtakaa ihmiset työpaikkaa älkääkö kärsikö koko elämäänne.

Naapurissa ei tietenkään voi olla mitään vikaa, ei ainakaan burnouttia, jos ap ei sitä tiedä ja myönnä. Naapuri ei itse tiedä omaa vointiaan, eikä lääkärikään. Ap tietää myös, millaista on naapurin työpaikalla ja miten hän siellä jaksaa. Ap tietää, ettei ihmisellä voi olla työuupumusta, jos se ei näy ulospäin. Vanhassa työpaikassa kannattaa tietysti jatkaa, vaikka siellä menisi miten ja vaikka siellä uupuisi burnouttiin asti. Työpaikkaa ei saa vaihtaa missään tapauksessa.

että oot muka oikeutettu toisia arvostelemaan heidän tekemisistä!! Erittäin fiksu liike naapuriltasi! samaa ei voi sanoa sinusta! Taidat olla vaan V****n kateellinen naapurillesi!! hanki oma elämä!