Millaisia ongelmia teillä oli tapailuvaiheessa/suhteen alussa?

Oikeastaan se, että kumppani ei halunnut kertoa minusta muille ja salasi suhteemme. Ja se oli kyllä erittäin iso ongelma, siihen liittyvät syyt johtivat aikoinaan eroon asti. Nykyisin olemme kuitenkin taas yhdessä, naimisiin menossa, eikä salailua enää ole.

Miehen ex-vaimo halusi vaikeuttaa meidän seurustelua. Katkera kun oli.

Huom! Olivat jo eronneet lähes vuosi sitten kun tapasimme.

Vierailija kirjoitti:

Up

Down

Vierailija kirjoitti:

Miksi olla jonkun kanssa, jos heti alussa on ongelmia?

Koska kaikilla meillä ei "pariutuminen" taahdu luontavasti ja kivuttomasti kuin romanttisessa sadussa.

Minulla on ja toistaiseksi aina ollut ongelmana se, ett suhde vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa on alkanut hyvin ja lupaavasti kunnes sitten on mennyt hetken aikaa ja minulle on tehty tiettäväksi useinkauniista ja huomaavaisesti tahdikkain ja kauniin sanakääntein, etä josko kuitenkin voitaisiin olla ystäviä tai vaikka vain kavereita. - Ei siinä mitään arvostan ja kunnioitan ystävyyttä todella korkealle ja pidän sitä erinomaisen merkittävänä asiana. Mutta kieltämättä joskus sitä toivosi olevansa muutakin kuin "vain" hyvä ja luoettava ystävä. Harmillsempia tilaneteita ovat olleet ne, joissa kauniit ja huomaavaiset sanat eiät ole tarkottaneet lopulta mitään. Kiva kuitenkin että sanoi tai edes kirjoitti tekstiviestin lopuksi kaunnisti, eikä hävinnyt ja kadonnut yllättäen tavoittamattomiin sanomatta tai toeamatta ja tai vastaamatta enää mitään. 

Enemmän oli ongelmia kavereiden kanssa jotka eivät olleet nähneet miestäni.

Exäni oli henkistä väkivaltaa käyttävä sekoilija, joten kuvittelivat että olen taas sellaisen ottanut.

Meni välit heihin, kun ihan normaaleihin asioihinkin vastasivat "no mitäs miehes siihen sanoo" eivätkä ymmärtäneet, että mieheni ajattelee minua eikä jotain rikki mennyttä laitetta.

Olin vastaamassa, että ei mitään..

Mutta esim. miehelle oli määrätty juuri ennen seurustelumme alkua mielialalääkkeitä, jotka vaikuttivatkin erektioon. Käytiin neuvotteluja, mies lopetti lääkkeen ja pyysi lääkäriltä myös jonkun erektiolääkkeen, että seksuaalinen itsetunto ei menisi kokonaan. Kun tästä päästiin yli niin meillä oli ihan normiseksiä ja asiat normalisoitui, eli olin itse jo unohtanutkin koko asian:) Nyt mies jo ex sitten muista syistä:)

Paljon mielenkiintoisempi jatkokysymys olisi: mitkä olivat sellaisia ongelmia, jotka menivät ohi ja mitkä sellaisia, jotka myöhemmin kuormittivat suhdetta huomattavasti tai jopa veivät eroon?

Vierailija kirjoitti:

Paljon mielenkiintoisempi jatkokysymys olisi: mitkä olivat sellaisia ongelmia, jotka menivät ohi ja mitkä sellaisia, jotka myöhemmin kuormittivat suhdetta huomattavasti tai jopa veivät eroon?

Alussa miehen ex ei millään hyväksynyt heidän eroa ja kun kuuli, että aloimme seurustelemaan, niin sekosi. Soitteli vuoden verran ja pommitti miehen sukulaisiakin pitkään. Exä rauhoittui aikanaan. Toinen haaste alussa oli asumisjärjestelyt. Tai siis ovat vieläkin. Emme virallisesti asu yhdessä, mutta vietämme miehen kotona enemmän aikaa. Aikuinen poikani asuttaa nyt lähes yksin asuntoani, josta tietenkin kulut pyörii kukkarossani. En halua muuttaa miehen luo kokonaan, koska en koe hänen kämppää kodikseni ja se on aikanaan miehen exän valitsema. Kun poikani valmistuu, niin etsimme oman asunnon ja myyn omani. Lisäksi suhdettamme rasittaa mieheni pojan kaksospojat, jotka tuodaan usein hoitoon ilmoittamatta. Tullaan kylään ja "jätetään" ukin hoitoon. Varsinkin nyt terassikautena ovat meidän kanssa usein. Ottaa päähän, ettei mies osaa sanoa ei. Me sitten perutaan omia menoja, ettei vain tarvitsisi pojan mieltä pahoittaa.  Tämä ei varmaan enää kauaa kestä, koska pojat menee 2. luokalle ja todennäköisesti eivät kohta enää halua ukin luo viikonlopuksi. Tästä syystä en asuntoani vielä myy. Pääsen sinne välillä pakoon kun lapset jää yökylään. Olen puhunut tästä hänelle monta kertaa ja viimein alkaa tajuamaan, että pojan käytös vaikuttaa meidän suhteeseen. Ihanat kaksospojat ovat ja hyvin kasvatettu noin muuten, mutta se yllätyshoito ottaa päähän. 

Vierailija kirjoitti:

Paljon mielenkiintoisempi jatkokysymys olisi: mitkä olivat sellaisia ongelmia, jotka menivät ohi ja mitkä sellaisia, jotka myöhemmin kuormittivat suhdetta huomattavasti tai jopa veivät eroon?

No kerro!

Minä en vielä tiedä, olen vasta alussa..

Ekat kolme vuotta oli kaukosuhdetta, mies toiselta puolen Suomea. Mustasukkaisuutta oli molemmin puolin, enemmän kuitenkin mun puolelta sillä miehellä oli kaksi exää joista toisesta eronnut puoli vuotta ennen tapaamistamme ja suhde oli pitkä. Itse olin täysin kokematon, kahden viikon säätö joskus pojan kanssa ja ainoa mitä olin hommaillut oli pussailu. Olin varma että exät oli parempia sängyssä, kauniimpia, kivempia jne...

Toinen riidanaihe oli seksi. Itsellä on paljon enemmän fantasioita ja fetissejä kuin miehellä ja kaukosuhteessa oli vaikea enää hetken jälkeen miellyttää. Puhelimessa erilaisten tarinoiden puhuminen ja kuvat tuntuivat käyvän tylsiksi ja mies syyllisti kun en keksinyt häntä miellyttäviä juttuja vaan usein mietin tapahtumia mitkä itseäni kiihottivat. Kuitenkin seksi toimi täydellisesti aina kun tavattiin ja nykyään siitäkään ei tarvitse riidellä.

Toisen juomiset ja kaverit oli myös usein aihe kinasteluun. Mies tuntui olevan joka ilta mieluummin kuskaamassa yhtä ja samaa kaveriaan baariin kuin että olisi jutellut minulle. Itse en olisi saanut lähteä kuskaamaan, koska sain "helpommin miehiä riesakseni". Kertaakaan en miehiä kuskannut. Lisäksi joka kerta jos olisin lähtenyt näkemään kavereita, joita näin muutenkin hyvin harvoin (1x 1-2kk), suuttui mies kuinka hylkään hänet ja itselläkin meni fiilis pilalle.

Suhteessa jatkoin koska tiesin näiden kriisien korjaantuvan kun päästään muuttamaan yhteen. Nykyään elo on leppoisaa ja harvoin tulee kinasteltua suuremmin, nälkäkiukkuilua jne. <3