Lue keskustelun säännöt.
Millaiset perhejuhlat teillä olisi, jos mies olisi niiden järjestelyvastuussa?
11.06.2019 |
Olen suunnittelemassa ja järjestelemässä lapsemme rippijuhlia. Olen hankkinut astioita ja leivontavälineitä pitkin kevättä ja kohta alkaa leivontaurakka, siivoaminen, pöytäliinojen silitys ym. Mies on juuri ja juuri tietoinen minä päivänä konfirmaatio on. Aiemmissa perhejuhlissa on käynyt niinkin että miehellä ei ole ollut juhlapäivänä puhdasta paitaa kun vasta tuntia aiemmin on etsinyt vaatteensa. Ihmetyttää, että onko kaikilla niin, että juhlajärjestelyt on vaimon vastuulla? Millaiset juhlat tulisi jos mies ne järjestäisi? Meillä varmaan ei olisi laisinkaan vaan konfirmaation jälkeen ihmeteltäisiin, että onko tarkoitus juhlistaa rippilasta vielä jossakin ehkä ruuan kera ja mies olisi huuli pyöreänä ja vastaisi että eiköhän se ollut tässä.
Kommentit (70)
Ei olisi juhlia, jos minä saisin päättää. Vaimolla on joku juttu, että niitä on joskus oltava. Muuten kuulemma hävettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä olisi mies ostanut kaiken valmiina leipomoista, kaupasta jne. Tarjottavaa olisi enemmän kuin kukaan ikinä jaksaa syödä, ihan laidasta laitaan, tyyliin enempi parempi. Servetit ehkä unohtaisi ostaa ja äkkipäätä ajaisi S-Markettiin ostamaan koko hyllyn suunnilleen tyhjäksi.
(eilen juuri keskusteltiin aiheesta tyttären rippijuhlat, ja tytön kanssa jouduttiin miestä jo vähän toppuuttelemaan, kun alkoi ideoita pulputa. Oli suunnilleen 100 hengelle mitoittamassa tarjoiluja, kun parikymmentä vierasta ehkä tulee oikeasti. Mies on muutenkin jo näihin tuleviin juhliimme sopinut juhlapaikan sekä hoitanut paikalle emännän)
Vierailija kirjoitti:
Meillä olis liian vähän tarjottavaa, allergioita ei huomioitaisi ruoissa, mitään koristeita ei olisi, ei kukkia, astioita ei tarpeeksi joten tarjoilupöydässä olisi juhla-astiastoa ja muumimukeja sekaisin, ehkä jopa pari paperilautasta, ei servettejä, ei pöytäliinaa, kaikkea alettais suunnitella stressaavan viime tingassa. Kaikkia sellaisia ei kutsuttaisi, joita minä kutsuisin (no, ehkä se oliskin vaan hyvä jättää kutsumatta kaikki kumminkaimanserkut), kutsukortteja ei lähetettäisi (vaan tekstarilla, no sekin tietty hyvä ja ekologista) eikä kiitoskortteja. Lapsilla olis kenties liian pienet viimevuotiset juhla-asut ja ne ei sopis keskenään yhteen: yhdellä saattais olla vaalea kesämekko ja toisella musta talvimekko paksuine sukkahousuineen. Erityistä ohjelmaa ei varmaan suunniteltaisi.
Vois olla tietyllä tavalla rennompaa, mutta luulen että tilanteen arvokkuus kärsisi ja mua hermostuttaisi sivusta seurata kun asiat hoidetaan h i t a a s t i. Ja varmaan kaikkea sellaista ei osattais miettiä etukäteen, mitä minä osaisin ja sitten tulis pulmaa että mihin nämä kaikki lahjat nyt mahtuu ja kuinka paljon sitä kahvia oikeen pitääkään keittää ja missä ihmiset mahtuu syömään kun ei ole sohvapöytiä putsattu tavaroista.
Onko siis nykyisin oletus, että lasten juhlavaatteiden tulee sopia yhteen? Kysyn, koska olen lapseton ja elin oman lapsuuteni 80-ja 90-luvuilla.
Meistä kumpikaan ei tykkää juhlien järjestämisestä, joten emme järjestä.
Minun mieheni jättää iloiten kaiken järjestelyvastuun minulle. Jättää myös yksin keittiöön orjailemaan juhlien ajaksi ja keskittyy vieraiden kanssa seurusteluun, mikä on ehkä se inhottavin puoli. Kerran sovittiin miehen kanssa että olisi vastuussa alkumaljoista, mutta senkin sitten sain loppujen lopuksi hoitaa itse, koska mies ensin unohti ja sitten ei kuunnellut kun yritin saada huomiota ja muisttuttaa asiasta kun hän piti hauskaa vieraiden kanssa. Murrr!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitään ei olisi järjestetty valmiiksi. Mies alkaisi soitella juhlapäivän aamuna sukulaisilleen.
Mies: "Mitä suunnitelmia teillä on tälle päivälle?"
Sukulainen : "Me mennään tänään mökille/mulla on tänään työpäivä."
Mies: "Eipä tässä sitten mitään. Ajattelin vaan, että oisitte kahvilla käynyt, mutta katotaan sitä joskus muulloin."
Meillä mies järjesti minulle pyöreät juhlat. Oli bändit ja kaikki!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä olis liian vähän tarjottavaa, allergioita ei huomioitaisi ruoissa, mitään koristeita ei olisi, ei kukkia, astioita ei tarpeeksi joten tarjoilupöydässä olisi juhla-astiastoa ja muumimukeja sekaisin, ehkä jopa pari paperilautasta, ei servettejä, ei pöytäliinaa, kaikkea alettais suunnitella stressaavan viime tingassa. Kaikkia sellaisia ei kutsuttaisi, joita minä kutsuisin (no, ehkä se oliskin vaan hyvä jättää kutsumatta kaikki kumminkaimanserkut), kutsukortteja ei lähetettäisi (vaan tekstarilla, no sekin tietty hyvä ja ekologista) eikä kiitoskortteja. Lapsilla olis kenties liian pienet viimevuotiset juhla-asut ja ne ei sopis keskenään yhteen: yhdellä saattais olla vaalea kesämekko ja toisella musta talvimekko paksuine sukkahousuineen. Erityistä ohjelmaa ei varmaan suunniteltaisi.
Vois olla tietyllä tavalla rennompaa, mutta luulen että tilanteen arvokkuus kärsisi ja mua hermostuttaisi sivusta seurata kun asiat hoidetaan h i t a a s t i. Ja varmaan kaikkea sellaista ei osattais miettiä etukäteen, mitä minä osaisin ja sitten tulis pulmaa että mihin nämä kaikki lahjat nyt mahtuu ja kuinka paljon sitä kahvia oikeen pitääkään keittää ja missä ihmiset mahtuu syömään kun ei ole sohvapöytiä putsattu tavaroista.
Onko siis nykyisin oletus, että lasten juhlavaatteiden tulee sopia yhteen? Kysyn, koska olen lapseton ja elin oman lapsuuteni 80-ja 90-luvuilla.
En usko että se mikään oletus on, mutta itselleni esteettisenä ihmisenä tuo olisi asia, johon kiinnittäisin huomiota, mutta mieheni ei. Eli tässä olis yksi ero, joka meissä juhlien järjestäjänä olisi. Mutta voisihan se olla hankalaa, että kesäjuhlissa olisi päällä paksusta kankaasta tukala juhla-asu.
Vierailija kirjoitti:
Ei olisi mitään juhlia. Ja koska minuakaan ei kiinnosta järjestää, emme juuri järjestä.
Aika ikävää lapsenne kannalta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaset lasten kaverisynttäri-tyyliset.
Lidlin pikkupizzoja, limsaa, sipsiä ja karkkia.
Kahvia kyllä keittäisi ja pyytäisi äitiään leipomaan jotain.
Hirveä stressi ja ahdistus ja känni päälle heti ku vieraat on lähteneet.
Suurimmassa osassa tapauksia varmasti ihan hyvät juhlat. Eikö palstalaisten miehet ole parempipalkkaisia keskimäärin, johtavissa asemissa toisin kuin vaimot? Juhlat eivät vaadi ylenmääräistä koordinaatiota etteikö normaalijärjellä varustettu mies siitä selviäisi. Eri asia menisikö kaikki juuri niin kuin nainen on sen päässään halunnut menevän. Meillä mies järjestää noin puolet juhlista, tekee sen tehokkaammin ja tasokkaammin kuin minä. Saakin järjestää viralliset juhlat, minä järjestän epävirallisemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa lukea, että muutkin,kuin minä, ovat osanneet valita fiksun miehen, ja mieheni fiksun vainon. ❤️
Meilläkin juhlat on hoidettu aina yhdessä, nuorena aloitettiin esikoisen ristiäisistä ja kuopuksen ylppäreihin päätettiin.
Kysyttiin vanhemmiltamme neuvoa silloin ensimmäisten juhlien alla ja fiksuina ihmisinä opittiin koko ajan lisää.
Jos hänen täytyisi järjestää yksin, onnistuisi aivan varmasti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei olisi mitään juhlia. Ja koska minuakaan ei kiinnosta järjestää, emme juuri järjestä.
Aika ikävää lapsenne kannalta
Ei meillä ole lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juhlissa ei olisi panostettu koristeluun. Makeana leivonnaisena olisi mokkapaloja, suolaisena kinkkupiirakkaa. Molempia todella paljon, että riittää, eikä sen enempää valikoimaa. Kahvikupit olisi laitettu esille ja kahvipannu kuumaksi. Kupit olisi kaikki eri paria, eikä turhaan serveteillä hienosteltu. Pienet yksityiskohdat, kuten laktoosittomuus saattaisivat unohtua. Taustamusiikkina olisi ehkä jotain kesäistä rocken rollia. Mies olisi pyykännyt, siivonnut vessan, imuroinut hyvin, pyyhkinyt pölyt ja piilottanut kaappeihin ne mitä ei jaksa järjestellä. Olutvalikoima olisi hyvä.
Juhlat olisivat mukavat.
Vierailija kirjoitti:
Juhlissa ei olisi panostettu koristeluun. Makeana leivonnaisena olisi mokkapaloja, suolaisena kinkkupiirakkaa. Molempia todella paljon, että riittää, eikä sen enempää valikoimaa. Kahvikupit olisi laitettu esille ja kahvipannu kuumaksi. Kupit olisi kaikki eri paria, eikä turhaan serveteillä hienosteltu. Pienet yksityiskohdat, kuten laktoosittomuus saattaisivat unohtua. Taustamusiikkina olisi ehkä jotain kesäistä rocken rollia. Mies olisi pyykännyt, siivonnut vessan, imuroinut hyvin, pyyhkinyt pölyt ja piilottanut kaappeihin ne mitä ei jaksa järjestellä. Olutvalikoima olisi hyvä.
Juhlat olisivat mukavat.
Kuulostaisi kyllä mukavan rennoilta juhlilta. :)
No ajatusleikki voi mennä vaikka niin, että minä olisin sairaalassa, ja tulisin sieltä kotiin juhlapäivän aamuna ja saisin vain maata sängyssä. Tai sitten olisin edelleen siellä sairaalassa.
Kotia ei olisi siivottu mitenkään. Puhumattakaan nyt mistään pöytäliinoista ja serveteistä, ei sellaisia olisi.
Mies pukisi päälleen jotain mielestään vähän parempaa, eli teepaidan sijaan kauluspaidan, ryppyisen. Lapsilla tavalliset vaatteet.
Vieraat tulisivat, mies ottaisi kukkakimput vastaan ja ne lojuisivat sitten jossain, koska ei mies etsisi niille maljakoita.
Mies keittäisi kahvia ja laittaisi kaikenmaailman eriparisia mukeja pöytään. Valmiin kakun hän olisi osannut ostaa kaupasta, se nostettaisiin pöytään. Mutta ei muuta.
Vieraitten viihdyttäminen olisi sitä, että toisten miesten kanssa painuttaisiin ulos ja autotalliin katselemaan milloin mitäkin sinne ilmestynyttä härveliä. Siinä se aika mukavasti heillä menisikin. Naiset sitten istuisivat ja juttelisivat keskenään ja lasten kanssa. Miehen mielestä oikein onnistuneet juhlat.
Joulunvietto meillä menisi niin, että meillä olisi kinkku ja graavilohta. Muuta ruokaa ei sitten kenties olisikaan. Jouluvalot voisi olla kyllä pihalla, jostain syystä mies rakastaa niitten kanssa sähläämistä. Mutta ei puhettakaan mistään joulusiivouksista tai koristeluista, saati lahjojen ostamisesta juuri kenellekään. Siitä mies pääsisi hyvin antamalla kaikille lahjottaville jonkun rahasumman. Ei mitään lasten rakastamia paketteja. Telkkarista katsoisivat elokuvia kaikki joulupyhät.
Joskus sitä ajattelee, että miksi me naiset teemme kaikesta niin vaivalloista ja aikaavievää. Elämähän olisi yksinkertaisempaa miesten tyyliin. Mutta kun se vaan ei meitä miellyttäisi. Miksi me niin rakastamme sitä tunnelmantekemistä? Kun se ei meidän mielestä synny ilman sitä kaikkea hilpetööriä ja siivoamista ja kaikkea mahdollista. Itse asiassa miehetkin kyllä pitävät siitä, kun vaan heidän ei itsensä tarvitse siihen osallistua. Meillä mies on aina kiittänyt minua, että kiitos kun teit kaiken ja kaiken järjestit, ei minusta vaan olisi ollut. Tokihan se lämmittää mieltä, mutta kyllä tuon kaiken vaan tekee ilman kiitostakin ihan mielellään.
Haluan uskoa, että koti olisi siivottu ja tarjottavat haettu kaupasta, ja ehkä jopa joku kukkakimppu pöydässä. Pöytäliinoja ei olisi, ja vaatteet hänelle ja lapselle suoraan kaapista vedetty (puhtaita, mutta ei ehkä sileitä). Astiat olisi ne mitä on, mies varmaan niitä tiskailisi jossain välissä.
En kyllä ole ihan varma, osaisinko itsekään sen paremmin. Isompia juhlia ei ole vielä pidetty, ja mitään pöytäliinoja ei ole vielä silitelty pöytiin. Tosin emme kuulu kirkkoon, joten seuraavat juhlantapaiset on nyt rakenteilla olevan talon tuparit, sitten kummankin nelikymppiset ja sitten joskus lasten valmistujaiset.
Taidan vuokrata pöytäliinat ja astiat ja palkata pitopalvelun sitten kun niiden aika on. Päästään molemmat helpommalla.
Vierailija kirjoitti:
Mies olis varmaan ostanut vain kakkua ja kaatelisi itse kahvia.
Exä saattaisi ostaa kakun, jos ei äitinsä tai teini leivo mitään. Mutta kahvia se ei kaatele, se odottaa että joku naisvieraista tekee sen, itse istuu vain pöydässä kuin tatti.
Vierailija kirjoitti:
No ajatusleikki voi mennä vaikka niin, että minä olisin sairaalassa, ja tulisin sieltä kotiin juhlapäivän aamuna ja saisin vain maata sängyssä. Tai sitten olisin edelleen siellä sairaalassa.
Kotia ei olisi siivottu mitenkään. Puhumattakaan nyt mistään pöytäliinoista ja serveteistä, ei sellaisia olisi.
Mies pukisi päälleen jotain mielestään vähän parempaa, eli teepaidan sijaan kauluspaidan, ryppyisen. Lapsilla tavalliset vaatteet.
Vieraat tulisivat, mies ottaisi kukkakimput vastaan ja ne lojuisivat sitten jossain, koska ei mies etsisi niille maljakoita.
Mies keittäisi kahvia ja laittaisi kaikenmaailman eriparisia mukeja pöytään. Valmiin kakun hän olisi osannut ostaa kaupasta, se nostettaisiin pöytään. Mutta ei muuta.
Vieraitten viihdyttäminen olisi sitä, että toisten miesten kanssa painuttaisiin ulos ja autotalliin katselemaan milloin mitäkin sinne ilmestynyttä härveliä. Siinä se aika mukavasti heillä menisikin. Naiset sitten istuisivat ja juttelisivat keskenään ja lasten kanssa. Miehen mielestä oikein onnistuneet juhlat.
Joulunvietto meillä menisi niin, että meillä olisi kinkku ja graavilohta. Muuta ruokaa ei sitten kenties olisikaan. Jouluvalot voisi olla kyllä pihalla, jostain syystä mies rakastaa niitten kanssa sähläämistä. Mutta ei puhettakaan mistään joulusiivouksista tai koristeluista, saati lahjojen ostamisesta juuri kenellekään. Siitä mies pääsisi hyvin antamalla kaikille lahjottaville jonkun rahasumman. Ei mitään lasten rakastamia paketteja. Telkkarista katsoisivat elokuvia kaikki joulupyhät.
Joskus sitä ajattelee, että miksi me naiset teemme kaikesta niin vaivalloista ja aikaavievää. Elämähän olisi yksinkertaisempaa miesten tyyliin. Mutta kun se vaan ei meitä miellyttäisi. Miksi me niin rakastamme sitä tunnelmantekemistä? Kun se ei meidän mielestä synny ilman sitä kaikkea hilpetööriä ja siivoamista ja kaikkea mahdollista. Itse asiassa miehetkin kyllä pitävät siitä, kun vaan heidän ei itsensä tarvitse siihen osallistua. Meillä mies on aina kiittänyt minua, että kiitos kun teit kaiken ja kaiken järjestit, ei minusta vaan olisi ollut. Tokihan se lämmittää mieltä, mutta kyllä tuon kaiken vaan tekee ilman kiitostakin ihan mielellään.
Aikamoista sukupuoliyleistystä. Todella moni nainen hoitaa juhlat juuri niin rennosti kuin miehesi. En tunne yhtään 20-35-vuotiasta naista,joka tykkäisi laittaa show'ta pystyyn sukulaisia varten.
Me jarjestetaan aina yhdessa. Miehella on hyvia ideoita ruokien suhteen ja osaavia kavereita. Viimeiset juhlat oli grillibileet n. 20 hengelle. Miehen kaksi kaveria grillasi, mina huolehdin salaateista ja leivista, ja miehen kolmas kaveri huolehti musiikista (akustinen kitara). Mies toimi itse "tarjoilijana" eli huolehti etta kaikilla oli tarpeeksi juomia, sekoitti cocktaileja jne.