Millaiset perhejuhlat teillä olisi, jos mies olisi niiden järjestelyvastuussa?
Olen suunnittelemassa ja järjestelemässä lapsemme rippijuhlia. Olen hankkinut astioita ja leivontavälineitä pitkin kevättä ja kohta alkaa leivontaurakka, siivoaminen, pöytäliinojen silitys ym. Mies on juuri ja juuri tietoinen minä päivänä konfirmaatio on. Aiemmissa perhejuhlissa on käynyt niinkin että miehellä ei ole ollut juhlapäivänä puhdasta paitaa kun vasta tuntia aiemmin on etsinyt vaatteensa. Ihmetyttää, että onko kaikilla niin, että juhlajärjestelyt on vaimon vastuulla? Millaiset juhlat tulisi jos mies ne järjestäisi? Meillä varmaan ei olisi laisinkaan vaan konfirmaation jälkeen ihmeteltäisiin, että onko tarkoitus juhlistaa rippilasta vielä jossakin ehkä ruuan kera ja mies olisi huuli pyöreänä ja vastaisi että eiköhän se ollut tässä.
Kommentit (70)
Sellaiset kuin anoppi miehen pyynnöstä järjestäisi.
Ihmettelen kun pyötäliinattomuus ja eripariastiat tulevat esille niin monessa vastauksessa? Meillä on harvoin pötäliinaa koska se nyt minusta näyttää vain niin mummomaiselta (tämä siis omalla pöydällä, muiden pellavaliinat ei silmää häiritse) ja kupit on todellakin eriparia jos on isommat juhlat. Pidättekö tai vuokraatteko todellakin isoa astiastoa kymmenille ihmisille niiden kerran viidessä vuodessa -juhlien vuoksi?
Meillä ei olisi siivottu ollenkaan. Tarjoiltuna olisi itsetehty kakku, joka luultavasti loppuisi kesken ja kaupan keksejä. Mutta tunnelma olisi huoleton ja kiva.
Mies on järjestänyt monet juhannusjuhlat. Hakenut koivut ovenpieleen, tehnyt uudet saunavastat, lämmittänyt rantasaunan, paistanut muurikalla lettuja ja tarjoillut makkaraa, mansikoita ja jäätelöä. Leikittänyt vielä lapsiakin, ovat tehneet pajupillejä ja juhannustaikoja. Ihania juhlia ovat olleet.
Mies todennäköisesti järjestäisi ne niin että varaisi paikan juhlille ja catering-firmalta palvelun ja syötävät. Eikä tässä tavassa kyllä mitään vikaa ole.
Todennäköisesti hänen äitinsä ja siskonsa järjestäisi juhlat, vaikka mies ei pyytäisi apua.
Mies järjesti itse omat viisikymppiset, oli tosi kivat juhlat ja täysin miehen näköiset. Hän vuokrasi viikonlopuksi Metsähallitukselta (vai mikä sen nimi nykyisin on) ison kämpän, jossa oli kaikki mukavuudet ja toistakymmentä petipaikkaa. Mies suunnitteli ruuat ja palkkasi tutun kokin kaveriksi. Kaikki muut perheen juhlat ovat jääneet lähes kokonaan minun vastuulle, mutta nuorimmaisen lakkiaisten jälkeen en ole yksiäkään juhlia järjestänyt enkä järjestä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kun pyötäliinattomuus ja eripariastiat tulevat esille niin monessa vastauksessa? Meillä on harvoin pötäliinaa koska se nyt minusta näyttää vain niin mummomaiselta (tämä siis omalla pöydällä, muiden pellavaliinat ei silmää häiritse) ja kupit on todellakin eriparia jos on isommat juhlat. Pidättekö tai vuokraatteko todellakin isoa astiastoa kymmenille ihmisille niiden kerran viidessä vuodessa -juhlien vuoksi?
Ei se pöytäliina tai hieno astiasto tee juhlaa, mutta itse esteetikkona vaan aidosti nautin kauniista juhlapöydästä. Saan siitä hyvää mieltä, kun on kauniisti katettu.
Pöytäliina on kiva, koska pöydässä itsessään on kaikenlaista rumaa naarmua, lommoa ja tahraa, näyttää ikävältä. Kuppeja meillä on kolme kokonaista hienompaa settiä, jotka itse laitan esille niin että samanlaiset ovat vierekkäin siististi rivissä, kukkien väriin sopivat servetit taiteltuna. Revin siitä itselleni iloa ja tyydytystä.
Meillä olisi varmaan vastaavat juhlat kuin minunkin järjestämät, mutta aikataulu menisi tiukoille järjestämisen kanssa. Ainoa, missä tarvisi mun apua oikeasti, olisi lasten juhlavaatteet ja niiden suunnittelu/etsiminen/ostaminen (meillä on tyttöjä). Tai sitten delegoisi isompien lasten juhlavaatteet heille itselleen.
Millaisia palloja te naiset olette jalkaanne kiinnittäneet? Oma mieheni leipoisi maistuvat tarjottavat, tai hankkisi ne jostakin cateringistä, siivoaisi kotimme kiiltäväksi minun kanssani ja hoitaisi kaikesta vähintäänkin puolet! Ja näin aiomme kasvattaa kaksi poikalastamme myös: mikään ei ole "vaan naistenhomma", ei ole myöskään "miesten töitä"! Tottakai nämä äitiensä paapomat miehet jatkaa laiskottelua jos te suostutte siihen! Minun mieheni äiti kasvatti hänet tasa-arvoiseksi naisten kanssa.
En ole ikinä omistanut yhtään pöytäliinaa tai kahvikuppia. (Juon kahvini mukeista.) Silti ihmisillä on ollut minun juhlissani aina todella hauskaa.
Mun mies aina osallistuu. Kävis kaupat ja kokkais ja leipois syötävät yms.
Pikku juttuja saattais unohtua. Servetit, juomia vain pari, tuoleja tarpeeksi..
Me ollaan aika hyvä tiimi järjestelemään juhlia. Selvät osa-alueet hallussa.
Meillä on juhannusjuhlien järkkäily hyvällä mallilla. Menu selkee. Piipahdus Latviaan hakemaan kesäjuomia yms
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kun pyötäliinattomuus ja eripariastiat tulevat esille niin monessa vastauksessa? Meillä on harvoin pötäliinaa koska se nyt minusta näyttää vain niin mummomaiselta (tämä siis omalla pöydällä, muiden pellavaliinat ei silmää häiritse) ja kupit on todellakin eriparia jos on isommat juhlat. Pidättekö tai vuokraatteko todellakin isoa astiastoa kymmenille ihmisille niiden kerran viidessä vuodessa -juhlien vuoksi?
Ei se pöytäliina tai hieno astiasto tee juhlaa, mutta itse esteetikkona vaan aidosti nautin kauniista juhlapöydästä. Saan siitä hyvää mieltä, kun on kauniisti katettu.
Pöytäliina on kiva, koska pöydässä itsessään on kaikenlaista rumaa naarmua, lommoa ja tahraa, näyttää ikävältä. Kuppeja meillä on kolme kokonaista hienompaa settiä, jotka itse laitan esille niin että samanlaiset ovat vierekkäin siististi rivissä, kukkien väriin sopivat servetit taiteltuna. Revin siitä itselleni iloa ja tyydytystä.
Okei, sitten ymmärrän paremmin. Olen itsekin esteetikko ja laitan aina pöydän kauniiksi kukilla tai koristeilla tai kynttilöillä/valoilla, ilman sitä pöytäliinaa vain. Pöytä on kyllä hyvässä kunnossa, naarmuinen arkipöytä tarvitsee tosiaan liinan.
Laitan myös eriaparikupit omiin ryhmiinsä, mutta muuten se eriparittomuus ei haittaa. Todella kaunista on jos on kaikki kupit erilaisia vanhoja mummonkuppeja.
Mieheni on myös esteetikko, joten pöytä olisi varmasti kivan näköinen jos hän joskus laittaisi.
Meillä ei olisi minkäänlaisia juhlia jos mies olisi niistä vastuussa.
Meillä mies ideoi ja toteuttaa juhlia siinä missä minäkin.
Juuri äsken suunnitteli ruokalistaa juhannusjuhliin ja tarjoiluja äitinsä pyöreiden vuosien sukujuhliin. Ja myös tekee ison osan ruuista sekä kattaa pöydän ja siivoaa talon juhlia varten. Ja siivoaa talon juhlien jälkeen
Minulla on se periaate, että hän järjestää, joka juhlat haluaa. Jos ei halua, ei ole pakko.
Eksän kanssa jos mä en ois tehnyt, ois varmaan itkenyt äitinsä tekemään, jätin sen miesvauvan. Vähän se lasten synttäreillä laittoi astioita koneeseen tms.
Nyksäni järjesti poikansa rippijuhlat äskettäin. Tarjouduin leipomaan mutta ei kuulemma tarvinnut. Kakut tuli pitopalvelusta ja kutsut ja kaikki oli ajoissa. Autoin tarjoilemisessa. Ja siivoilussa. Kaikki sujui hyvin.
Miesvauvan avuttomuus on mahdollista kun sen mahdollistaa. Eksäni on joutunut eron jälkeen ottamaan vastuuta eikä se ihan sujuvaa ole mutta ruokaa lapset isällä saavat, koti siellä sekainen ja vaatteet ym hankinnat heille hoidan yhä. Kun pian on rippijuhlien aika, en odota siltä luuserilta kuin taloudellista osallistumista, ihassama. Kunhan ei tarvii sen kans enää asua niin onnellinen oon!
Vierailija kirjoitti:
Millaisia palloja te naiset olette jalkaanne kiinnittäneet? Oma mieheni leipoisi maistuvat tarjottavat, tai hankkisi ne jostakin cateringistä, siivoaisi kotimme kiiltäväksi minun kanssani ja hoitaisi kaikesta vähintäänkin puolet! Ja näin aiomme kasvattaa kaksi poikalastamme myös: mikään ei ole "vaan naistenhomma", ei ole myöskään "miesten töitä"! Tottakai nämä äitiensä paapomat miehet jatkaa laiskottelua jos te suostutte siihen! Minun mieheni äiti kasvatti hänet tasa-arvoiseksi naisten kanssa.
Omat pojat olen opettanut siihen, että heiltä sujuu kaikki kotityöt ruuanlaittoa ja leipomista myöten. Minusta on vallan hellyttävää, kun he laittavat minulle kuvia tekemistään ruuista ja leivonnaisista. Miehen suhteen olen luovuttanut, oli liian iso homma.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on se periaate, että hän järjestää, joka juhlat haluaa. Jos ei halua, ei ole pakko.
Aika iso nakki lapselle järjestää omat synttärit tai rippijuhlat.
Meillä miehellä olisi suuret suunnitelmat, tehtäisiin sitä ja tätä ja kaikenlaista. Ajankäytöstä ei vain tajua mitään, joten lopulta asia menisi näin: juhla-aamuna tiskattaisiin, siivottaisiin tavarat lattialta ja imuroitaisiin. Istuskelisi pari tuntia kännykällä koska eihän leipomiseen jne mene kuin hetki. Alkaa leipomaan. Kun ensimmäiset vieraat tulevat, jättää leipomisen ja käy leikkaamassa parran, lähtee kauppaan ostamaan kaikkea mahollista herkkua ja tuo sitä ison läjän. Kun vieraat on ollu pari tuntia, mies alkaa keittää kahvia. Siitä tunnin päästä päästään juhlapöytään. Allergisille ei tietenkään löydy mitään. Mutta hauskat ne juhlat näin muutoin olisi. :D