Kuusivuotiaan hörökorvaleikkaus vain esteettisistä syistä
Minulla on kuusivuotias lapsi. Hän on ollut päiväkodissa ja eskarissa todella suosittu ja sosiaalinen lapsi, muut lapset suorastaan kilpailevat hänen seurastaan ja huomiostaan ja hän tykkää leikkiä kaikkien kanssa. Ulkoisesti hän on todella kaunis (tätä kuulen ihan joka puolelta), mutta hänellä on hyvin vahvasti höröttävät korvat; näin ei ollut syntyessä vaan korvat ovat korostuneet kasvun myötä.
Lapseni on luonteeltaan kiltti ja herkkä, rohkaisemme häntä koko ajan olemaan itsevarmempi ja hyväksymään itsensä sellaisena kuin on. Nyt koulun lähestyessä kuitenkin olen alkanut miettiä altistavatko nuo hörökorvat hänet kiusaamiselle ja pitäisikö asialle tehdä jotain vielä kesän aikana?Ja kyllä, näen tämän ristiriidan hänen itsensä hyväksymiseen kannustamisen ja tämän operaation välillä.
Minua itseäni kiusattiin omaan ulkonääkööni liittyen hyvin raskaasti koko yläaste ja jos olisin voinut välttää sen pienellä kauneusoperaatiolla, olisin tehnyt sen ilomielin. Lapset osaavat olla todella julmia toisilleen ja haluaisin estää kiusaamista kaikin mahdollisin tavoin. Lapseni ei ole itse "tajunnut" että hänen korvansa ovat höröllä, mutta eiköhän joku k-pää sen hänelle vielä kerro :(
Onko tässä järkeä? Heijastanko omaa traumaani ihanaan lapseeni?
Hän on elänyt todella suojattua elämäää pienessä päiväkodissa ja sen eskarissa, missä lapset ovat kaikki hyvin kasvatettuja ja kiusaamista ei ole ilmennyt. Nyt ison koulun aloitus usean tuntemattoman kanssa hirvittää ainakin itseäni.
Neuvoja ja kokemuksia? Teenkö kärpäsestä härkäsen oman traumani tähden?
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti kallistuisin itse leikkauksen puolelle koska lapset voivat olla todella julmia kun keksivät jonkun asian josta kiusata. Nämä on niin vaikeita kysymyksiä kun varsinaista kiusaamista ei ole vielä ollut mutta sitten kuitenkaan kukaan vanhempi ei halua altistaa omaa lastaan kiusaamiselle tulevaisuudessakaan. Yrittäisin kuitenkin selittää lapselle leikkausta jollain lääketieteellisellä syyllä enkä tuolla ulkonäköasialla. Lapsi voisi hyvinkin hyväksyä syyksi jonkin kuuloon liittyvän syyn. Parempi pieni valkoinen valhe kuin totuuden aiheuttama mahdollinen haitta lapsen itsetunnolle.
Ei eskari-ikäinen tyhmä ole ja taatusti tulee muistamaan leikkauksen ikuisesti ja kysyy todennäköisesti siitä myöhemmin. Valehtelu on älytön ajatus.
Pari tuttavaani ovat myöhemmällä iällä kysyneet vanhemmiltaan miksi eivät vieneet lapsena hörökorvaleikkaukseen. Ovat itse menneet kun ovat olleet siinä iässä että saavat päättää asioista.
Minua ei kukaan koskaan kiusannut hörökorvista - ennen kuin ne yläasteiässä leikattiin. Sitten alkoi haukkuminen ja huutelu, miten apinalta on leikattu korvat.
Ei mun lasta (teini jo) ole kiusattu hörökorvista. Joku on joskus jotain huomauttanut mutta lapsi on tokaissut jotain kipakasti takaisin niin se loppui siihen. Jokaisella on joku ulkonäköpuute, jos oikein tarkkaan ruvetaan katsomaan.
Mun tyttärellä on tuollaiset korvat kuin näyttelijä Kate Hudsonilla, eli vähän eriparisetkin.
Meidän tyttären korvat leikattiin vasta 16-vuotiaana, sinä kesänä kun siirtyi yläkoulusta lukioon. Hänellä on suht pienet korvat mutta yläosat hörötti näkyvästi, ja olivat vieläpä ihan erinäköiset keskenään.
Seurasin tosi tarkasti koko sen ala- ja yläkoulun ajan, aletaanko korvista kiusaamaan. Hänellä on aika paljon hyviä ja kivoja ystäviä, eikä koskaan sanonut että korvista olisi kiusattu. Hänellä on paksut hiukset ja piti niitä aika paljon ihan vaan auki ja korvat pysyi piilossa.
16-vuotiaana sanoi, että olisihan se ihan kiva jos ne ei törröttäisi ihan niin kauheasti ja siispä ne leikattiin. Hänen ystävänsä olivat ihan järkyttyneitä, he olivat ihan että et saa leikata sun ihania korvia :D
Teette miten tykkäätte. Me ei itse koskaan kommentoitu negatiivisesti hänen korviaan, sanottiin joskus vaan että jos ne tuntuu häiritseviltä esim pipon tai laskettelukypärän kanssa, ne voi kyllä leikata ja pääsee leikkaukseen jos haluaa.
Minun vanhempani eivät aikanaan suostuneet leikkauttamaan korviani. Sen sijaan äiti mm. teippasi korvani koulukuviin ja joulu/kevätjuhliin... Olin juuri ja juuri 16 vee kun varasin salaa ajan lääkärille. Silloin leikkaus tehtiin julkisella puolella ja leikkaus järjestyi muistaakseni nopeasti. Olen ollut niin monta kertaa katkera vanhemmilleni siitä, että he eivät hoitaneet asiaa ja onnellinen siitä itse laitoin asian liikkeelle.
Neuvona sanoisin, että leikkauta lapsesi korvat nyt.
Vierailija kirjoitti:
Minua ei kukaan koskaan kiusannut hörökorvista - ennen kuin ne yläasteiässä leikattiin. Sitten alkoi haukkuminen ja huutelu, miten apinalta on leikattu korvat.
Ilmeisesti sinulle on naurettu selän takana etkä ole onneksi huomannut. Tai sitten sinusta tuli kadehdittavan kaunis leikkauksen jälkeen ja kateelliset purki pahaa oloaan.
Kyllä niitä hörökorvaisia lähes aina kiusataan ja korvia kommentoidaan. Oman tyttäreni korville jopa aikuiset naureskelivat ja ”vitsailivat”. Korvat leikattiin.
Huippumallillakin voi olla hörökorvat, se voi olla jopa "se juttu" jonka ansioista ylipäätään pinnalle pääsee. Esim. Laura O’Grady
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän minullekin joskus jonkun riidan tiimellyksessä mainittiin ulkonäöstäni, mutta minä sanoin niin törkeästi takaisin samantien että ei sanottu enää koskaan uudestaan. Lapsissa on tässä huikeita eroja, siis siinä suostuuko paskaa ottamaan niskaan vai ei.
/5
Ap kertoo lapsensa eläneen ympäristössä, jossa ei ole kiusattu. Silloin ilkeät kommentit tulevat niin yllättäen, että yleensä niihin ei kykene reagoimaan, eivätkä mitkään vastailkeydet tule edes mieleen, kun ei ole tottunut sellaisia kuulemaan/käyttämään. Aikuisillakin on vaikeuksia samanlaisissa tilanteissa. Sinä olit jo lapsena varmaankin kuullut ja nähnyt paljon enemmän ilkeyttä.
Vierailija kirjoitti:
Huippumallillakin voi olla hörökorvat, se voi olla jopa "se juttu" jonka ansioista ylipäätään pinnalle pääsee. Esim. Laura O’Grady
tässä kuva
Vierailija kirjoitti:
Huippumallillakin voi olla hörökorvat, se voi olla jopa "se juttu" jonka ansioista ylipäätään pinnalle pääsee. Esim. Laura O’Grady
Miten lapsellinen kommentti. Pääsee joo pinnalle, KUNHAN ENSIN ON TARPEEKSI PITKÄ.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän minullekin joskus jonkun riidan tiimellyksessä mainittiin ulkonäöstäni, mutta minä sanoin niin törkeästi takaisin samantien että ei sanottu enää koskaan uudestaan. Lapsissa on tässä huikeita eroja, siis siinä suostuuko paskaa ottamaan niskaan vai ei.
/5
Ap kertoo lapsensa eläneen ympäristössä, jossa ei ole kiusattu. Silloin ilkeät kommentit tulevat niin yllättäen, että yleensä niihin ei kykene reagoimaan, eivätkä mitkään vastailkeydet tule edes mieleen, kun ei ole tottunut sellaisia kuulemaan/käyttämään. Aikuisillakin on vaikeuksia samanlaisissa tilanteissa. Sinä olit jo lapsena varmaankin kuullut ja nähnyt paljon enemmän ilkeyttä.
Päinvastoin, uskon että turvallinen ja mukava lapsuuteni suojasi kiusaamiselta tai nälvimiseltä ylipäätään. Tiesin arvoni ja sen, miten ihmisiä kohdellaan hyvin ja millaista käytöstä ei kenenkään tarvitse sietää. Sinä mutuilet nyt hyvin vahvasti, mutta toki minäkin jonkun verran.
/5
Aria kirjoitti:
Minun vanhempani eivät aikanaan suostuneet leikkauttamaan korviani. Sen sijaan äiti mm. teippasi korvani koulukuviin ja joulu/kevätjuhliin... Olin juuri ja juuri 16 vee kun varasin salaa ajan lääkärille. Silloin leikkaus tehtiin julkisella puolella ja leikkaus järjestyi muistaakseni nopeasti. Olen ollut niin monta kertaa katkera vanhemmilleni siitä, että he eivät hoitaneet asiaa ja onnellinen siitä itse laitoin asian liikkeelle.
Neuvona sanoisin, että leikkauta lapsesi korvat nyt.
Ymmärrän katkeruutesi. Vanhemmat eivät suostuneet leikkauksen mutta teippailuhommat osoittavat, että eivät hyväksyneet korviasi sellaisena kuin luoja ne loi. Ihan suututtaa ajatus, että korvat teipataan sellaisissa tilaisuuksissa missä vanhemmat on paikalla mutta muuten sait pärjätä omillasi kiusaajien keskellä. Oli rohkea teini kun järjestit itse asian.
Leikkaus on kuitenkin leikkaus. Onko ap valmis riskeihin? Vai kannattaisiko odottaa että lapsi itse edes ilmaisee jotenkin haluavansa sellaiseen?
Toisaalto onko kyseessä edes "aito" hörökorvaisuus kuten tässä kuvassa
https://static1.squarespace.com/static/550ee742e4b07f1da6778a68/t/56fde…
vai sellaiset että ne ovat ulkonevat vain yläosastaan (tyypillinen ja aika yleinen suomalaislapsilla)?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huippumallillakin voi olla hörökorvat, se voi olla jopa "se juttu" jonka ansioista ylipäätään pinnalle pääsee. Esim. Laura O’Grady
Miten lapsellinen kommentti. Pääsee joo pinnalle, KUNHAN ENSIN ON TARPEEKSI PITKÄ.
No voi luoja, mitä se pituus tähän liittyy, tuskin ap ammattimallin uraa lapselle havittelee? Pointti oli siinä että myös kauneudella aanuraa luovilla voi olla hörökorvat. Kaikki ei todellakaan ajattele että ne rumentaa vaan niitä pidetään persoonallisina.
Mun lapsi on puolivälissä alakoulua, hänen hörökorvista ei ole kiusattu päiväkodissa, eskarissa ( jossa oli ihan eri porukka), eikä alakoulussa, vaikka vaihtoi kouluakin tokaluokalla ja joutui ihan uuteen isoon porukkaan. Ja hiukset yleensä kiinni eli korvat näkyy. Koulussa muitakin joilla hörökorvat enkä ole kuullut että ketään heistä olisi kiusattu.
Me pidetään lapsen korvia oikein kauniina, ei ole edes mietitty leikkausta. Leikkauksessa on kuitenkin aina riskinsä. Jos lapsi itse isompana haluaa asialle jotain tehtävän, niin sitten paikallipuudutuksessa leikkaus kun ikä riittää siihen. Toivon että arvostaa itseään ja kauniita korviaan.
Mua on kiusattu koulussa tosi pahasti, ei ole hörökorvia, joten mun kokemus on että kiusaajat löytää syyn kiusata ihan mistä vaan.
Ainoa joka on rumasti lapsen korvista sanonut on aikuinen tuttu, tippui sen jälkeen ystäväpiiristä ja lapsi oli onneksi niin pieni vauva ettei asiaa tajunnut.
Kaverini leikkautti hörökorvansa aikuisena ja oli aivan pöyristynyt, kun plastiikkakirurgi sanoi että tuo olisi kannattanut tehdä jo kuusivuotiaana (tai 7, ennen kouluun menoa), ja se olisi tehty julkisella. Hän ei ymmärrä, miksi vanhempansa eivät ole häntä tuolloin leikkaukseen vieneet, koska on aina hävennyt korvaansa, eikä koskaan ollut pitänyt hiuksia auki. Hänellä siis toinen korva normaali, toinen hörössä.
Ihmeen paljon alapeukuttajia jos joku kertoo olleensa tyytyväinen omaan leikkaukseensa tai olevansa katkera jos vanhemmat eivät suostuneet operaatioon.
Teillä ja teidän lapsillenne on ilmeisesti ns hyvät korvat tai oletteko niitä jotka ette suostu leikkaukseen aneluista huolimatta.
Nuo kommentit persoonallisesta ulkonäöstä tai linkit johonkin hörökorvaiseen malliin on ihan turhia ongelmasta kärsivälle.
Vierailija kirjoitti:
Ihmeen paljon alapeukuttajia jos joku kertoo olleensa tyytyväinen omaan leikkaukseensa tai olevansa katkera jos vanhemmat eivät suostuneet operaatioon.
Teillä ja teidän lapsillenne on ilmeisesti ns hyvät korvat tai oletteko niitä jotka ette suostu leikkaukseen aneluista huolimatta.
Nuo kommentit persoonallisesta ulkonäöstä tai linkit johonkin hörökorvaiseen malliin on ihan turhia ongelmasta kärsivälle.
No kun tässä kohtaa ei ollut kyse siitä että lapsi kärsii ja pyytää leikkausta vaan ongelma on vain aikuisten mielessä. Alapeukut tulee varmasti siitä että kyse on ollut ihan eri asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Ihmeen paljon alapeukuttajia jos joku kertoo olleensa tyytyväinen omaan leikkaukseensa tai olevansa katkera jos vanhemmat eivät suostuneet operaatioon.
Teillä ja teidän lapsillenne on ilmeisesti ns hyvät korvat tai oletteko niitä jotka ette suostu leikkaukseen aneluista huolimatta.
Nuo kommentit persoonallisesta ulkonäöstä tai linkit johonkin hörökorvaiseen malliin on ihan turhia ongelmasta kärsivälle.
Totta, mutta kun ap:n lapsi ei kärsi mistään ongelmasta.
/5
Kaverini lapsen hörökorvat leikattiin juuri ennen kouluikää. Valitettavasti meidän yhteiskuntamme on sellainen, että tyttöä tullaan kiusaamaan. Leikkausta suosittelen.