Minkä ikäisten lasten "pitää" osata käyttäytyä ravintolassa?

Me vietiin lapsi vauvasta asti niin tottui ja osaa käyttäytyä vaikka vilkas luonne. Vaikea kuvitella että pitäis ummikkona 10 v. vasta opetella.

Kannattaa viedä italialaisten ravintoloihin koska ne suhtautuu paljon ymmärtäväisemmin lapsiin kuin suomalaiset. Esim. Etelänmatka loistoaika opetella

Pitäkää ne apinat kotona ja tulkaa ravintoloihin vasta kun ne osaavat käyttäytyä kunnolla.

Vaikea sanoa. Itse olen 64 ja en ole kertaakaan käynyt ravintolassa. Luultavasti en osaisi käyttäytyä, kuten pitää.

Minä sanoisin, että lapsi joka osaa kotona ruokailla ilman viihdykkeitä (tv, tabletti, lelut ruokapöydässä) pystyy varmasti selviytymään kunnialla myös ravintolaruokailusta. Siinähän voi samalla käydä läpi, että miksi on tärkeää jaksaa käyttäytyä ja huomioida muutkin asiakkaat. Ei lapsilta silti mitään ylivoimaisia ponnistuksia tarvitse odottaa. Yllättyisitte jos näkisitte kuinka moni lapsi osaa esim päiväkodissa odottaa keskustellen aterian etenemistä/päättymistä. 

En käy "vakavissani" ravintoloissa, joissa lasten aiheuttama häiriö olisi todennäköistä. Taaperoita ei mielestäni tarvitse viedä minkäänlaisiin ravintoloihin ainakaan käyttäytymään - jos jossain reissussa on tankattava, paikat ovat sellaisia, joissa pikkulapsia on aina muillakin, ja muut asiakkaat ymmärtänevät, että kyse on matkanteon ruokailusta, ei sivistyskasvatuksesta. Olipa kyseessä kahvila, kauppa tai mikä vain paikka, yleensä meluavilla lapsilla on meluavat vanhemmat. Rauhallinen vanhempi saa tilanteen hallintaansa, kuten ilmeisesti yleensäkin, ennen kuin se ehtii haitata liikaa ketään ja kun lapsi vielä kykenee tyyntymään.

2-vuotiasta voi tutustuttaa esim. Hesburgerin tmv kautta ravintolamaailmaan. Ruokaa odotellessa voi touhuta leikkipaikalla. Jostain se pitää aloittaa.

Kouluikäisten. Ajattelen kuitenkin niin, että pienet kiukkupuuskat ja kyllästymiset ovat ihan ok, kunhan ravintolassa asioidaan ennen klo 19. Siinä vaiheessa pitäisi jo siirtyä kotiin iltatoimille, varsinkin jos ei osaa käyttäytyä. 

Vierailija kirjoitti:

Aloittaa helpoista ja lapsiperheen suosimista buffet paikoista, joissa on leikkipaikka. Ei kai sinne kukaan järjissään oleva mene, jos haluaa syödä ruokansa hiljaisuudessa. Kouluikäiset veisin jo hienompaan paikkaan tai nuoremmat, jotka osaavat jo odottaa rauhassa ruokaa

Tilauksen odotusta voi opetella esim. rossossa, jossa myös kiva leikkipaikka.

Sitten toki uhmaikäisten kanssa on aina vaiheita, jolloin menot kannattaa minimoida. Pahimpana kautena ei kannata mennä pahoittamaan koko perheen mieltä ravintolaan.

Noissa leikkipaikoissa on se ikävä puoli, että lapset alkavat odottaa sinne pääsyä ja entistä huonommin jaksetaan istua pöydässä.

Mieluummin ottaa mukaan jotakin pientä puuhaa, jota voi tehdä siinä pöydän ääressä.

Varmaan olen nyt paskoista vanhemmista paskoin, mutta niissä ravintoloissa, missä ei ole leikkipaikkaa, ovat lapsemme saaneet katsoa kännykältä tai padilta lastenohjelmia vaimealla äänellä ennen ruoan tarjoilua ja oman aterioinnin päätyttyä.

Eskari-ikäisinä heille on kerrottu, että nyt he ovat riittävän isoja jaksamaan koko ravintolakäynnin ajan ilman ruutuja. Ja niin he ovat jaksaneetkin. 

Vierailija kirjoitti:

Oltiin viime viikolla klo 19:30-22:30 ravintolassa seurueella johon kuului viisi 5-12-vuotiasta lasta. Jokaista lasta piti ruokailun aikana jossain vaiheessa ohjeistaa / muistuttaa käytöksestä, esim. volyymista, kurkottelusta tai siitä miten kommentoidaan ruokaa joka ei maistu. Kolme pienintä (isoin näistä jo koululainen) kävi jossain vaiheessa möyrimässä aikuisten sylissä ja nuorimman kanssa meinasi pitää käydä kuistilla purkamassa paineita kun hän 3. ruokalajin kohdalla keksi haluta lähes koskematta jääneen ja jo pois viedyn 2. ruokalajin takaisin, mutta siitäkin päästiin eteenpäin.

Mitä se on kun "osaa käyttäytyä"? Minusta tuo meni oikein hyvin, vaikka tarvitsivatkin ohjausta ja kuului muutama huuli rullalla narina ja vähän väsynyttä voihkintaa. Kukaan ei huutanut tai juossut, äänekästä naurua piti hetkittäin himmailla. Pienemmille sallitaan hetkellisesti sitä huutoa ja juoksuakin, johon aikuinen sitten reagoi ja ohjaa muuhun, eikä k

Tuohon aikaan pitää lasten olla jo nukkumassa, eikä riehumassa jossain ravintolassa. Minä en maksa siitä, että joudun katsomaan sinun nulikoittesi mesoamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, missä iässä pitäisi. Omani istuivat kauniisti pöydässä ja söivät veitsellä ja haarukalla 3- ja 5-vuotiaina. Söivät muuten Caesar-salaattia ja Roquefort-etanoita eikä mitään nauravia nakkeja.

Vanhemmilta käytös opitaan, pääasiassa mallista.

 

Minulla ovat molemmat lapset allergisia ja kokki teki heille varta vasten puolikkaat aikuisten ruoka-annoksesta eikä mitään lastenlistan ruokia. Lapset olivat aivan haltioissaan kun saivat syödä hyvää ivan kuten aikuisetkin. Kiitän vieläkin mielessäni tarjoilijaa ja kokkia, jotka olivat noin yhteistyöhaluisia vaikka asiakkaat olivat hankalia!

Monesti kuvitellaan, että lapset eivät kaipaa mitään sen kummempaa kuin lastenlistan ruokaa. Kyllä lapsetkin haluavat elämyksiä! Kannattaa kysyä, saako lapsille puolikkaita aikuisten annoksista?

Ymmärrän hyvin, etteivät nauravat naki

Noita lastenlistoja en ymmärrä ollenkaan. Pitäisi saada ihan mistä tahansa annoksesta lasten koko vastaavalla hinnalla.

katse peiliin

Vierailija kirjoitti:

Riippuu mitä tarkoitat ja minne olisitte menossa syömään.

Meillä on 2 ja 4 vuotiaat ja tietenkään eivät istu paikoilleen ruuan tilaamisesta laskun maksamiseen. Mennään siksi sellaisiin ravintoloihin missä on leikkipaikka. Eivät huuda eivätkä juoksentele ympäriinsä.

Isompien (alle 10v) lasten kanssa voi mennä vaikka ABC jossa on isompien lasten leikkipaikka. Joissakin ravintoloissa voi olla leikkipuisto ikkunan takana eli siellä saisi lapset purkaa energiaa ruokaa odottaessa.

Meillä on istunut 2v. alkaen ja pöytätapoja on opeteltu kotona ja tiettävästi myös päiväkodissa. Ruokapöydässä syödään, ei katsota tablettia, puhelinta eikä leikitä. Kun on syöty sanotaan kiitos ruoasta saanko poistua. Pakko ei ole syödä kaikkea, mutta herkkuja (jälkiruokaa) ei tule jos ei syödä sitä mitä on otettu (pyydetty). Ravintolassa poikkeus, koska annokset ovat joskus isoja. Ikinä ei ole huutanut tai riehunut ravintolassa. Eli kyllä ne pienetkin oppii kun harjoitellaan.

 Meidän lapselle ravintolassa käyminen tuli tutuksi jo vauvasta asti. Ensin oli vaunuissa kun me vanhemmat syötiin, kasvaessaa sitten ihan nätisti istui syöttötuolissa, ja myöhemmin siirtyi tavalliseen tuoliiin. Ihan niin kuin kotona. Aina on oannut käyttäytyä. Ei meillä kotonakaan ole koskaan saanut riekkua ruokapöydässä ja juoksennella muualla kesken ruokailun. Kun tämä on pienestä asti ollut johdonmukainen itsestäänselvä sääntö, ei lapselle ole koskaan tullut mieleenkään, että voisi toimia toisin. Kun lapsi oli pieni käytiin sellaisissa ravintoloissa, missä oli jonkinlainen leikkipaikka lapsille. Lapsi sai sitten siellä leikkiä ruokaa odotellessa, ja jos/kun oli syönyt valmiiksi ennen meitä vanhempia. Itse ruokailun ajan istui kyllä nätisti paikallaan eikä koskaan kyseenalaistanut tätä mitenkään. 

Ei lapset ravintolassa juoksentele ympäriinsä kesken ruokailun, jos eivät saa sitä kotonakaan tehdä. Ei vaadi edes kauheasti vaivannäköä vanhemmilta opettaa lapset pienestä pitäen sellaisille tavoille miten haluaa heidän toimivan. Riittää ihan kun aina asiat tehdään samalla tavalla. Moni on meidän lapsista ihmetellyt miten käyttäytyvät niin kauniisti ruokapöydässä, vievät pyytämättä omat astiansa pois, leikkiessään siivoavat itse jälkensä pyytämättä, eivät juokse ja hypi  huonekaluilla,ja osaavat muutenkin käyttäytyä, odottaa vuoroaan jne. Ihan helposti osaavat kun näin on aina tehty. Pienenä yhdessä vanhemman kanssa, ihan joka päivä. Helposti muodustuu rutiinit joita sitten noudatetaan yhtä itsestäänselvyyksinä kuin se että hampaat pestään aamuin ja illoin, ja kädet pestään wc-käynnin jälkeen ja ulkoa sisälle tullessa ym. Bussilla, junalla ja lentokoneella matkustaminen on myös aina sujunut ilman mitään ongelmia. 

Millä tavalla ruokapöytä tavat poikkeavat ravintolassa siitä miten kotona käyttäydytään? Saako muka joissain perheissä lapset kotona huutaa ja hillua vapaasti ja poistua pöydästä kesken ruokailun?

Olin eilen oman kaupunkini yhdessä suosituimmissa ravintoloissa syömässä. Paikka on lapsiystävällinen, mutta eilen en ainakaan huomannut että siellä olisi ollut yhtään lapsiperhettä. 

Meteliä silti oli. 

Aterimet kilisi ja kalisi, ihmiset puhui kovaankin ääneen, kuului naurua. 

Miksi lapsen normaali puhe, siirtyminen hetkeksi vanhemman lähelle toiselle puolelle pöytää, tai lapsen nauru häiritsisi? Huuto on eri asia, huutokiukuttelu on eri asia. Tuntuu vain, että Suomessa lapsi ei saisi sanoa sanaakaan, mutta viereisessä pöydässä aikuiset saa huutonauraa ja se on ok? 

Espanjassa olen aina ihan äimänä kun siellä kaikenikäiset lapset käyttäytyy (ja pukeutuu) ravintoloissa paremmin kuin Suomessa aikuiset.  Kukaan ei kiukuttele tai riehu, vaan siellä istutaan nätisti ja seurustellaan pöydässä olevien kanssa.  Tällä kaavalla menee aivan mutkattomasti jopa puolille öille, ilman että iskee väsy- tms. kiukkukohtaus.

Vierailija kirjoitti:

 Meidän lapselle ravintolassa käyminen tuli tutuksi jo vauvasta asti. Ensin oli vaunuissa kun me vanhemmat syötiin, kasvaessaa sitten ihan nätisti istui syöttötuolissa, ja myöhemmin siirtyi tavalliseen tuoliiin. Ihan niin kuin kotona. Aina on oannut käyttäytyä. Ei meillä kotonakaan ole koskaan saanut riekkua ruokapöydässä ja juoksennella muualla kesken ruokailun. Kun tämä on pienestä asti ollut johdonmukainen itsestäänselvä sääntö, ei lapselle ole koskaan tullut mieleenkään, että voisi toimia toisin. Kun lapsi oli pieni käytiin sellaisissa ravintoloissa, missä oli jonkinlainen leikkipaikka lapsille. Lapsi sai sitten siellä leikkiä ruokaa odotellessa, ja jos/kun oli syönyt valmiiksi ennen meitä vanhempia. Itse ruokailun ajan istui kyllä nätisti paikallaan eikä koskaan kyseenalaistanut tätä mitenkään. 

Tuollaista meidänkin elämä oli, kun olimme yhden rauhallisen lapsen vanhempia. Eihän tietynlaisen temperamentin lapselle tosiaan tule mieleen toimia toisin kuin vanhemmat.

Sitten tuli kaksi vilkasta pikkusisarusta, ja sitten tulikin muutaman vuoden stoppi ravintolakäyntien kanssa.