Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minkä ikäisten lasten "pitää" osata käyttäytyä ravintolassa?
väsyttää
10.06.2019 |
T. en kehtaa mennä omieni kanssa ulos syömään ehkä koko kesänä, kun ei perseet pysy penkissä edes sen aikaa, että ruoka saapuu, saati että muut seurueessa ovat syöneet.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Riippuu lapsesta. Ei se ole iästä kiinni, ja ravintolaan mennään vasta kun se lapsi osaa käyttäytyä. Ja kyllä, sitä voi opetella myös etukäteen kotona ja mennä ravintolaan vasta kun sujuu.
Kauniit ruokailutavat opetellaan kotona mutta ravintolassa oppii käymään vain käymällä ravintolassa. Ei kannata heti viedä kolmen ruokalajin illalliselle ravintolaan pientä lasta, joka tulee nopeasti kylläiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oltiin viime viikolla klo 19:30-22:30 ravintolassa seurueella johon kuului viisi 5-12-vuotiasta lasta. Jokaista lasta piti ruokailun aikana jossain vaiheessa ohjeistaa / muistuttaa käytöksestä, esim. volyymista, kurkottelusta tai siitä miten kommentoidaan ruokaa joka ei maistu. Kolme pienintä (isoin näistä jo koululainen) kävi jossain vaiheessa möyrimässä aikuisten sylissä ja nuorimman kanssa meinasi pitää käydä kuistilla purkamassa paineita kun hän 3. ruokalajin kohdalla keksi haluta lähes koskematta jääneen ja jo pois viedyn 2. ruokalajin takaisin, mutta siitäkin päästiin eteenpäin.
Mitä se on kun "osaa käyttäytyä"? Minusta tuo meni oikein hyvin, vaikka tarvitsivatkin ohjausta ja kuului muutama huuli rullalla narina ja vähän väsynyttä voihkintaa. Kukaan ei huutanut tai juossut, äänekästä naurua piti hetkittäin himmailla. Pienemmille sallitaan hetkellisesti sitä huutoa ja juoksuakin, johon aikuinen sitten reagoi ja ohjaa muuhun, eikä ketään haittaa jos taapero välillä jumppaa oman seurueen jaloissa. Paljon on myös merkitystä osaako aikuiset käyttäytyä: kuunnella, osallistaa keskusteluun, päästää syliin, ohjata kauniisti, tsempata, huomioida ja kiittää. Ja ottaa tarvittaessa piirustusvälineet mukaan.
Muistan lukeneeni että jossain Euroopan maassa olisi tapana ettei alle 7-vuotiaalla edes kateta tuolin ääreen kun lapsen ei oletetakaan istuvan pöydän ääressä vaan vain poikkeavan napsimassa. Ei kuulosta mun tyyliltä, mutta se että "osaa käyttäytyä" on varsin subjektiivista.
Sori vaan mutta ravintolaillallisenne kuulostaa aika kauhealta. En olisi halunnut kuulua seurueeseenne, enkä myöskään aterioida naapuripöydässä. Lapset koko ajan mesoamassa, ei kiva.
Tämä johtunee siitä että luettelin viestissäni juuri ne tilanteet joita joku tiukkanuttura voi pitää huonona käytäksenä, jolloin voi helposti syntyä rauhaton vaikutelma. Mutta kun kyse on _kolmen tunnin_ ja neljän ruokalajin ateriasta, niin ei se ole koko ajan mesoamista jos lasten nauru kahdesti karkaa hiljennettävälle voimakkuudelle tai jos 5-vuotias narisee jostain minuutin tai lapset poikkeavat sylissä matkalla vessasta pöytään. Viereisessä pöydissä puhuttiin kovemmalla äänellä ja rampattiin tupakalla tiuhempaan.
Mutta tätä juuri tarkoitin, että jos lasten oletetaan käyttäytyvän kuin posliinipatsaat niin saattaa pettyä.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, missä iässä pitäisi. Omani istuivat kauniisti pöydässä ja söivät veitsellä ja haarukalla 3- ja 5-vuotiaina. Söivät muuten Caesar-salaattia ja Roquefort-etanoita eikä mitään nauravia nakkeja.
Vanhemmilta käytös opitaan, pääasiassa mallista.
Minulla ovat molemmat lapset allergisia ja kokki teki heille varta vasten puolikkaat aikuisten ruoka-annoksesta eikä mitään lastenlistan ruokia. Lapset olivat aivan haltioissaan kun saivat syödä ”hyvää” ivan kuten aikuisetkin. Kiitän vieläkin mielessäni tarjoilijaa ja kokkia, jotka olivat noin yhteistyöhaluisia vaikka asiakkaat olivat hankalia!
Monesti kuvitellaan, että lapset eivät kaipaa mitään sen kummempaa kuin lastenlistan ruokaa. Kyllä lapsetkin haluavat elämyksiä! Kannattaa kysyä, saako lapsille puolikkaita aikuisten annoksista?
Ymmärrän hyvin, etteivät nauravat nakit ja ranskalaiset ole niin mielenkiintoisia että niitä muistelisi haltioituneena vaikka olisi kuinka hienossa ravintolassa hyvänsä.
Itse vaadin kolmivuotiaan käyttäytyvän ravintolassa. Otin kuitenkin huomioon myös lapsen. Eli lyhyt ruokailu, ei pitkiä seurustelyita. Lapselle jotain uutta tekemistä esim.pieni koottava lelu tms. Ja myös lapsen kanssa keskustellaan. Hyvin ovat oppineet. Mutta omilla lapsilla ei ole ollut mitään pahaa uhmista eli ovat olleet helppoja. Toistenlaisten lapsien kanssa olisin mennyt toisella tavalla. Luultavasti palkannut lapsenvahdin kotiin heille ja mennyt yksin ravintolaan.
Vaadin käytöstä myös hampurilaispaikoissa. Vaikka lapset vetosivat toisten lasten käytöksiin. Hampurilaispaikkojen leikkialueet, helpotti ruokailun jälkeistä aikaa.
Niin en voi sanoa yleistä ikää. Se riippuu niin paljon lapsista. En olisi ottanut riskiä kiukkuraivosta. Omani ensin itisevät, sitten kitisevät. Itinävaiheessa voi lelulla pitkittää olemista, niin että ruokailu sujuu kauniisti loppuun.
Vierailija kirjoitti:
On koitettu opettaa, mut tuntuu että varsinkin 3-4v iässä korvat ihan hukassa ja ei osata olla hetkeäkään tylsyyksissään.
Kaikki vinkit otetaan vastaan, miten tuon ikäisen saa kuuntelemaan.
Lainaa kirjastosta lastenkirja, jossa kerrotaan ravintolakäynnistä tai tehkää itse sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kehtaa edes lähikauppaan mennä uhmaikäisen 3v kanssa saati ravintolaan.
Jokainen, jolla on omia suurempia lapsia, ymmärtää kyllä miksi uhmaikäinen saa uhmakohtauksia. Minä en edes kiinnitä huomiota uhmaikäisiin lapsiin vaan kierrän heidät. Jos joku haluaa parkua maaten kaupan lattialla niin parkukoon. Pääasia, että vanhempi on siinä turvallisesti vieressä ikäänkuin lapsen henkisenä tukena. Huonoin tapa kohdella uhmaikäisiä on uhata hylätä heidät. Hehän harjoittelevat itsenäistymistä ja se on heillä ihan yhtä vaikeaa kuin teineilläkin.
Monesti olen kyllä pannut merkille, että suomalaiset uhkaavat nimenomaan hylätä lapsen juuri silloin kuin lapsi tarvii heitä eniten eli uhmakohtauksen aikana. Lapsen pitäisi oppia, että on aivan turvallista vaikka oma tahto kasvaakin eikä sitä, että oman tahdon kasvaminen on vaarallista koska vanhemmat hylkäävät.
Ajatelkaapa, jos teinillä ei ole laisinkaan omaa tahtoa päässyt kasvamaan ja hänet voi viedä vaikka minkälaisen lössin mukana. Lapsien ja nuorten uhmakaudet ovat kehitystehtäviä. Ajatelkaa positiivisesti, että lapsi tai nuori harjoittelee nyt itsenäistymistä turvallisessa ympäristössä älkääkä uhotko hylkäämisellä.
Vierailija kirjoitti:
On koitettu opettaa, mut tuntuu että varsinkin 3-4v iässä korvat ihan hukassa ja ei osata olla hetkeäkään tylsyyksissään.
Kaikki vinkit otetaan vastaan, miten tuon ikäisen saa kuuntelemaan.
Pari pettymystä siitä ettei kuunnellut, niin alkaa kuuntelemaan.
Meillä käytetty yksinkertaistettuna: sanotaan että mennään jäätelölle johonkin kivaan paikkaan ja pyydetään lasta olemaan rauhassa. Jos lapsi ei ole rauhassa, niin ei voida mennä jäätelölle riehumaan. Mutta en alkaisi nälkäiselle tai väsyneelle lapselle tuollaista tekemään. Ja innokkuus pitää voida purkaa jotenkin. Eli kuulostaa ehkä natsilta, mutta mielestäni ei ole kuin pettymyksen tuottaminen ja lapsi ymmärtää syy ja seurauksen yhteyden. Tosi nopeasti oppivat kuuntelemaan ja toimimaan sen perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaiken ikäisten pitää osata käyttäytyä.
Oleellisinta lienee kuitenkin että vanhemmat edes yrittävät pitää lapsensa kurissa, eikä käännä päätään pois lapsen tekemisistä. Se ainakin itseäni eniten noissa tapauksissa ärsyttää. Ettei vanhemmat edes yritä opettaa lastaan olemaan fiksusti vaan kaikki on sallittua ja vanhemmat haluaa kaikinvoimin unohtaa koko lapsen mukana olon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oltiin viime viikolla klo 19:30-22:30 ravintolassa seurueella johon kuului viisi 5-12-vuotiasta lasta. Jokaista lasta piti ruokailun aikana jossain vaiheessa ohjeistaa / muistuttaa käytöksestä, esim. volyymista, kurkottelusta tai siitä miten kommentoidaan ruokaa joka ei maistu. Kolme pienintä (isoin näistä jo koululainen) kävi jossain vaiheessa möyrimässä aikuisten sylissä ja nuorimman kanssa meinasi pitää käydä kuistilla purkamassa paineita kun hän 3. ruokalajin kohdalla keksi haluta lähes koskematta jääneen ja jo pois viedyn 2. ruokalajin takaisin, mutta siitäkin päästiin eteenpäin.
Mitä se on kun "osaa käyttäytyä"? Minusta tuo meni oikein hyvin, vaikka tarvitsivatkin ohjausta ja kuului muutama huuli rullalla narina ja vähän väsynyttä voihkintaa. Kukaan ei huutanut tai juossut, äänekästä naurua piti hetkittäin himmailla. Pienemmille sallitaan hetkellisesti sitä huutoa ja juoksuakin, johon aikuinen sitten reagoi ja ohjaa muuhun, eikä ketään haittaa jos taapero välillä jumppaa oman seurueen jaloissa. Paljon on myös merkitystä osaako aikuiset käyttäytyä: kuunnella, osallistaa keskusteluun, päästää syliin, ohjata kauniisti, tsempata, huomioida ja kiittää. Ja ottaa tarvittaessa piirustusvälineet mukaan.
Muistan lukeneeni että jossain Euroopan maassa olisi tapana ettei alle 7-vuotiaalla edes kateta tuolin ääreen kun lapsen ei oletetakaan istuvan pöydän ääressä vaan vain poikkeavan napsimassa. Ei kuulosta mun tyyliltä, mutta se että "osaa käyttäytyä" on varsin subjektiivista.
Sori vaan mutta ravintolaillallisenne kuulostaa aika kauhealta. En olisi halunnut kuulua seurueeseenne, enkä myöskään aterioida naapuripöydässä. Lapset koko ajan mesoamassa, ei kiva.
Tämä johtunee siitä että luettelin viestissäni juuri ne tilanteet joita joku tiukkanuttura voi pitää huonona käytäksenä, jolloin voi helposti syntyä rauhaton vaikutelma. Mutta kun kyse on _kolmen tunnin_ ja neljän ruokalajin ateriasta, niin ei se ole koko ajan mesoamista jos lasten nauru kahdesti karkaa hiljennettävälle voimakkuudelle tai jos 5-vuotias narisee jostain minuutin tai lapset poikkeavat sylissä matkalla vessasta pöytään. Viereisessä pöydissä puhuttiin kovemmalla äänellä ja rampattiin tupakalla tiuhempaan.
Mutta tätä juuri tarkoitin, että jos lasten oletetaan käyttäytyvän kuin posliinipatsaat niin saattaa pettyä.
Joo ja kuka koko ajan seuraa viereisen pöydän tapahtumia? No minä, kuuntelin kerran kahden naisen seksiseikkailuja. Ei voinut olla kuulematta tai kuuntelematta. 🐵
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oltiin viime viikolla klo 19:30-22:30 ravintolassa seurueella johon kuului viisi 5-12-vuotiasta lasta. Jokaista lasta piti ruokailun aikana jossain vaiheessa ohjeistaa / muistuttaa käytöksestä, esim. volyymista, kurkottelusta tai siitä miten kommentoidaan ruokaa joka ei maistu. Kolme pienintä (isoin näistä jo koululainen) kävi jossain vaiheessa möyrimässä aikuisten sylissä ja nuorimman kanssa meinasi pitää käydä kuistilla purkamassa paineita kun hän 3. ruokalajin kohdalla keksi haluta lähes koskematta jääneen ja jo pois viedyn 2. ruokalajin takaisin, mutta siitäkin päästiin eteenpäin.
Mitä se on kun "osaa käyttäytyä"? Minusta tuo meni oikein hyvin, vaikka tarvitsivatkin ohjausta ja kuului muutama huuli rullalla narina ja vähän väsynyttä voihkintaa. Kukaan ei huutanut tai juossut, äänekästä naurua piti hetkittäin himmailla. Pienemmille sallitaan hetkellisesti sitä huutoa ja juoksuakin, johon aikuinen sitten reagoi ja ohjaa muuhun, eikä ketään haittaa jos taapero välillä jumppaa oman seurueen jaloissa. Paljon on myös merkitystä osaako aikuiset käyttäytyä: kuunnella, osallistaa keskusteluun, päästää syliin, ohjata kauniisti, tsempata, huomioida ja kiittää. Ja ottaa tarvittaessa piirustusvälineet mukaan.
Muistan lukeneeni että jossain Euroopan maassa olisi tapana ettei alle 7-vuotiaalla edes kateta tuolin ääreen kun lapsen ei oletetakaan istuvan pöydän ääressä vaan vain poikkeavan napsimassa. Ei kuulosta mun tyyliltä, mutta se että "osaa käyttäytyä" on varsin subjektiivista.
Sori vaan mutta ravintolaillallisenne kuulostaa aika kauhealta. En olisi halunnut kuulua seurueeseenne, enkä myöskään aterioida naapuripöydässä. Lapset koko ajan mesoamassa, ei kiva.
Mene ravintolaan paremmassa seurassa niin et edes tajua häiriintyä siitä että joku nauraa tai narisee hetken naapuripöydässä. Jos taas et halua kuulla mitään ääniä naapuripöydistä, pysy kotona. Ei kukaan aikuiselle nipota siitä jos hän naurahtaa äänekkäästi (kaksi tuntia putkeen kotkottava ihminen on eri asia, mutta siitähän tässä ei ollut kyse).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kehtaa edes lähikauppaan mennä uhmaikäisen 3v kanssa saati ravintolaan.
Jokainen, jolla on omia suurempia lapsia, ymmärtää kyllä miksi uhmaikäinen saa uhmakohtauksia. Minä en edes kiinnitä huomiota uhmaikäisiin lapsiin vaan kierrän heidät. Jos joku haluaa parkua maaten kaupan lattialla niin parkukoon. Pääasia, että vanhempi on siinä turvallisesti vieressä ikäänkuin lapsen henkisenä tukena. Huonoin tapa kohdella uhmaikäisiä on uhata hylätä heidät. Hehän harjoittelevat itsenäistymistä ja se on heillä ihan yhtä vaikeaa kuin teineilläkin.
Monesti olen kyllä pannut merkille, että suomalaiset uhkaavat nimenomaan hylätä lapsen juuri silloin kuin lapsi tarvii heitä eniten eli uhmakohtauksen aikana. Lapsen pitäisi oppia, että on aivan turvallista vaikka oma tahto kasvaakin eikä sitä, että oman tahdon kasvaminen on vaarallista koska vanhemmat hylkäävät.
Ajatelkaapa, jos teinillä ei ole laisinkaan omaa tahtoa päässyt kasvamaan ja hänet voi viedä vaikka minkälaisen lössin mukana. Lapsien ja nuorten uhmakaudet ovat kehitystehtäviä. Ajatelkaa positiivisesti, että lapsi tai nuori harjoittelee nyt itsenäistymistä turvallisessa ympäristössä älkääkä uhotko hylkäämisellä.
Tottahan tuo on. Mutta armoa vanhemmillekin, hylkäämisellä uhkaaminen on usein se tilanne, jolloin vanhempikin kokee olevansa keinoton. Ja omien vanhempien kasvatusmalleja on yllättävän vaikeaa muuttaa, minkä huomaa erityisesti sen 3-vuotiaan tarmonpesän kanssa. Nykypolvet ovat sentään luopuneet tukkapöllystä, kenties seuraavat tästä lievästä henkisestä väkivallasta.
On tuo tullut itsellänikin lipsautettua. Esim. kun toinen on töninyt pikkuveljeä, niin olen sanonut että sitten sun pitää mennä tuonne yksin leikkimään ja me jäädään tähän, jos et anna toisen olla. Varmasti on fiksumpiakin keinoja hoitaa tilanne, mutta jostain selkärangasta se tulee. Enkä usko, että mitään ylitsepääsemättömiä tunneongelmia on syntynyt, sillä kyllä lohdutan lapsia, puhun tunteista ja raivokohtauksissa olen läsnä vierellä.
Kannattaa myös muistaa, että julkisissa paikoissa useimmat vanhemmat ovat ankarampia kuin kotona, kun pelätään että muuta arvostelevat kasvatusta (ja kyllähän ne arvostelevat).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oltiin viime viikolla klo 19:30-22:30 ravintolassa seurueella johon kuului viisi 5-12-vuotiasta lasta. Jokaista lasta piti ruokailun aikana jossain vaiheessa ohjeistaa / muistuttaa käytöksestä, esim. volyymista, kurkottelusta tai siitä miten kommentoidaan ruokaa joka ei maistu. Kolme pienintä (isoin näistä jo koululainen) kävi jossain vaiheessa möyrimässä aikuisten sylissä ja nuorimman kanssa meinasi pitää käydä kuistilla purkamassa paineita kun hän 3. ruokalajin kohdalla keksi haluta lähes koskematta jääneen ja jo pois viedyn 2. ruokalajin takaisin, mutta siitäkin päästiin eteenpäin.
Mitä se on kun "osaa käyttäytyä"? Minusta tuo meni oikein hyvin, vaikka tarvitsivatkin ohjausta ja kuului muutama huuli rullalla narina ja vähän väsynyttä voihkintaa. Kukaan ei huutanut tai juossut, äänekästä naurua piti hetkittäin himmailla. Pienemmille sallitaan hetkellisesti sitä huutoa ja juoksuakin, johon aikuinen sitten reagoi ja ohjaa muuhun, eikä ketään haittaa jos taapero välillä jumppaa oman seurueen jaloissa. Paljon on myös merkitystä osaako aikuiset käyttäytyä: kuunnella, osallistaa keskusteluun, päästää syliin, ohjata kauniisti, tsempata, huomioida ja kiittää. Ja ottaa tarvittaessa piirustusvälineet mukaan.
Muistan lukeneeni että jossain Euroopan maassa olisi tapana ettei alle 7-vuotiaalla edes kateta tuolin ääreen kun lapsen ei oletetakaan istuvan pöydän ääressä vaan vain poikkeavan napsimassa. Ei kuulosta mun tyyliltä, mutta se että "osaa käyttäytyä" on varsin subjektiivista.
Sori vaan mutta ravintolaillallisenne kuulostaa aika kauhealta. En olisi halunnut kuulua seurueeseenne, enkä myöskään aterioida naapuripöydässä. Lapset koko ajan mesoamassa, ei kiva.
Mene ravintolaan paremmassa seurassa niin et edes tajua häiriintyä siitä että joku nauraa tai narisee hetken naapuripöydässä. Jos taas et halua kuulla mitään ääniä naapuripöydistä, pysy kotona. Ei kukaan aikuiselle nipota siitä jos hän naurahtaa äänekkäästi (kaksi tuntia putkeen kotkottava ihminen on eri asia, mutta siitähän tässä ei ollut kyse).
Eli se on minun seurastani ole kiinni, jos naapuripöydässä mesoaminen alkaa häiritä?
Mistään ei lapsille siis saa antaa kritiikkiä, muuten on kauhea nipo? Toiset lapset pystyvät kuitenkin olemaan ihan nätisti ravintolassakin, tässä seurueessa meno ei vain kuulostanut siltä.
Meillä ei siis saada mitään raivokohtauksia, vaan kyse enemmän siitä levottomuudesta, ettei jakseta odottaa ruokaa, sitten ei edes syödä sitä, eikä jakseta istua pöydän ääressä, vaan lähdetään harhailemaan tai rummutetaan ruokaluvälineillä pöytää tms. Tai ruvetaan kiusaamaan sisarusta. Ja kielloista ja uhkailuista ei mitään hyötyä.
Yleensä suositaan myös leikkipaikallisia ravintoloita, mutta eilenkin oltiin ulkoilemassa ja päätettiin extempore mennä syömään kahvila-ravintolaan, jossa ei lapsille ollut virikkeitä. Juomalasi kaatui kertaalleen ja jouduin itse poistumaan pöydästä hakemaan toista lasta alvariinsa, niin oli vähän väsynyt olo tähän touhuun itsellä.
Paljon asiallisiakin kommentteja ja vertaistukea, kiitos niistä!
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on taas niin kädetöntä ja päätöntä porukkaa ettei ymmärretä sitä, että jos takapuolen jtkuva pysyminen penkissä on ravintolaanmenon ehto, niin jotkut eivät voisi edes 18-vuotiaina käydä ravintoloissa syömässä :D
Riippuu lapsesta. 3-vuotias on vielä liian pieni siihen että häneltä odotetaan hiljaa paikallaan istumista, VAIKKA moni tuon ikäinen siihen pystyykin. Vrt, oma lapseni ei istunut paikallaan vielä 10-vuotiaanakaan, mutta hän LUKI jo kolmevuotiaana. En siis tästä voi päätellä että lapsen tulee lukea jo 3-vuotiaana vaikka omani niin tekikin.
Niin, tai sitten et itse ymmärrä, että tuntemattoman lapsen levottomuudet ei ole yhtä pikku juttu ravintolaillallisesta kalliisti maksavalle kuin oman lapsen käytös. En todellakaan halua maksaa ravintolaruokailusta ja sitten antaa jonkun ihan random-muksun pilata koko illan.
Persaukisten ei kannata käydä ravintoloissa lainkaan, jos ravintolaan meno on tuollainen THE Tapahtuma, että naapuripöydän lasten käytös PILAA koko ILLAN.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oltiin viime viikolla klo 19:30-22:30 ravintolassa seurueella johon kuului viisi 5-12-vuotiasta lasta. Jokaista lasta piti ruokailun aikana jossain vaiheessa ohjeistaa / muistuttaa käytöksestä, esim. volyymista, kurkottelusta tai siitä miten kommentoidaan ruokaa joka ei maistu. Kolme pienintä (isoin näistä jo koululainen) kävi jossain vaiheessa möyrimässä aikuisten sylissä ja nuorimman kanssa meinasi pitää käydä kuistilla purkamassa paineita kun hän 3. ruokalajin kohdalla keksi haluta lähes koskematta jääneen ja jo pois viedyn 2. ruokalajin takaisin, mutta siitäkin päästiin eteenpäin.
Mitä se on kun "osaa käyttäytyä"? Minusta tuo meni oikein hyvin, vaikka tarvitsivatkin ohjausta ja kuului muutama huuli rullalla narina ja vähän väsynyttä voihkintaa. Kukaan ei huutanut tai juossut, äänekästä naurua piti hetkittäin himmailla. Pienemmille sallitaan hetkellisesti sitä huutoa ja juoksuakin, johon aikuinen sitten reagoi ja ohjaa muuhun, eikä ketään haittaa jos taapero välillä jumppaa oman seurueen jaloissa. Paljon on myös merkitystä osaako aikuiset käyttäytyä: kuunnella, osallistaa keskusteluun, päästää syliin, ohjata kauniisti, tsempata, huomioida ja kiittää. Ja ottaa tarvittaessa piirustusvälineet mukaan.
Muistan lukeneeni että jossain Euroopan maassa olisi tapana ettei alle 7-vuotiaalla edes kateta tuolin ääreen kun lapsen ei oletetakaan istuvan pöydän ääressä vaan vain poikkeavan napsimassa. Ei kuulosta mun tyyliltä, mutta se että "osaa käyttäytyä" on varsin subjektiivista.
Sori vaan mutta ravintolaillallisenne kuulostaa aika kauhealta. En olisi halunnut kuulua seurueeseenne, enkä myöskään aterioida naapuripöydässä. Lapset koko ajan mesoamassa, ei kiva.
Tämä johtunee siitä että luettelin viestissäni juuri ne tilanteet joita joku tiukkanuttura voi pitää huonona käytäksenä, jolloin voi helposti syntyä rauhaton vaikutelma. Mutta kun kyse on _kolmen tunnin_ ja neljän ruokalajin ateriasta, niin ei se ole koko ajan mesoamista jos lasten nauru kahdesti karkaa hiljennettävälle voimakkuudelle tai jos 5-vuotias narisee jostain minuutin tai lapset poikkeavat sylissä matkalla vessasta pöytään. Viereisessä pöydissä puhuttiin kovemmalla äänellä ja rampattiin tupakalla tiuhempaan.
Mutta tätä juuri tarkoitin, että jos lasten oletetaan käyttäytyvän kuin posliinipatsaat niin saattaa pettyä.
Täysin samaa mieltä. Minusta on käsittämätöntä, kuinka suomessa on ihan ok, että aikuiset keskustelevat ja nauravat ravintolassa kovaan ääneen, mutta auta armias jos lapset tekevät samaa -> huonoa käytöstä!
Pari siideriä wt-mammoille ja johan on väittely ja tappelu,vaikka ikää ois yli 20 jokaisella.
Muista sitten että se ei ole kaunista käytöstä, että katsoo pipsapossua äänet päällä ravintolassa, tai pelaa.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaa ottaa kyniä ja paperia tai vihko mukaan niin lapsi voi piirtää.
Itse olen ottanut lapsen jo vauvana ravintolaan mukaan ja hän tottui luontevasti olemaan siellä kun kerroin ennen menoa, ettei saa pilata muiden ruokarauhaa juoksentelemalla tai kiljumalla. Kannattaa aloittaa lyhyen kaavan mukaan.
Lapselle voi myös kertoa siitä jo ennen ravintolaan menoa, mikä tekee käynnistä erityisen ja neuvoa kuinka käyttäytyä kauniisti. Kannattaa kasvattaa mieluummin kehumalla hyvää käytöstä kuin heittäytyä itse raivoamaan lapselle ravintolassa. Lapsen voi hakea takaisin paikalleen ja pyytää istumaan siinä vaikka sitten piirtäen jos ruoka ei maita.