Lue keskustelun säännöt.
Soitat monta puhelua, mutta et laita viestiä mistä on kysymys. MIKSI?
10.06.2019 |
Laita viesti, niin ei tarvitse arvailla että onko kyse kiireellisestä vai jostain joka voi odottaa! Viestiin on myös helpompi vastata jos on tilanteessa jossa ei voi puhua tai jos on vaikka masentunut.
Eli kysymys: miksi pommitat puhelimella etkä selitä mistä on kyse?
Kommentit (151)
No nythän mä tajusin! Soitat monta puhelua samalle henkilölle...just. En koskaan tee niin, soitan kerran, ellei vastaa oletan ettei ollut hyvä hetki ja hän soittaa myöhemmin takaisin tai laittaa viestiä. Sori en jaksa koko ketjua lukea mutta ihmettelin otsikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tarviin jonkun palveluksen, esim. lapset hoitoon jonnekin tai vippaan rahaa joltakulta, mun ei kannata laittaa sitä viestillä. Vastaaja ehtii miettiä ja sen on helpompi kieltäytyä. Mutta kun soitan, voin heti aloittaa että missäs päin oot tai mitä sä teet viikon päästä perjantaina klo 17. Harva hoksaa siinä mitään estettä laittaa ja tadaa, kersat on hoidossa. Lisäksi puhelimessa voi alkaa maanittelemaan ja painostamaan kaveria. Viestillä se ei niin onnistu.
Jos on varaa soitella, niin yleensä kannattaa soittaa. On ärsyttävää, kun joku lähettää viestin ja kysyy jotain turhanpäiväistä asiaa, koska en haluaisi käyttää vähiä rahojani turhien tekstiviestien lähettelyyn. (Ei, minulla ei ole whatsappia eikä sellaista puhelintakaan, jolla sitä voisi käyttää.) On myös ahdistavaa odottaa turhaan vastausta lähettämäänsä tärkeään kysymykseen, joten jos on jotain kysyttävää niin on parempi soittaa.
Vierailija kirjoitti:
No nythän mä tajusin! Soitat monta puhelua samalle henkilölle...just. En koskaan tee niin, soitan kerran, ellei vastaa oletan ettei ollut hyvä hetki ja hän soittaa myöhemmin takaisin tai laittaa viestiä. Sori en jaksa koko ketjua lukea mutta ihmettelin otsikkoa.
Ja sitten se henkilö ajattelee, että soitat kyllä uudestaan jos sinulla on oikeasti jotain asiaa, ja unohtaa koko jutun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No yritän soittaa ensin ja katsoa kuka mahdollisesti vastaa. Tälläisiä tilanteita on oikeastaan vaan jos esimerkiksi auto hajoaa ja jättää minut tien poskeen. En minä rupea siinä tilanteessa naputtelemaan tekstiviestiä että soitatko kun pääset kokouksesta :D
No tämä ei kuulu kategoriaan turha pommitus. Tottakai tuolloin soitellaan puhelin läpi. Olen kyllä vastaavassa tilanteessa laitellut viestejäkin perään, siltä varalta jos joku huomaisi ja on tilanteessa josta voi lähteä auttamaan. Jos ehtii soittaa tienposkesta 10 puhelua samalle henkilölle niin samassa ajassa on kirjoittanut jo viestinkin.
No ei niin. Vastasin vain ap:n kysymykseen miksi soitan enkä laita viestiä. Oikeastikko teillä on soittelijoina kavereita jotka soittaa 10 kertaa minuutissa vain siksi että haluavat tietää mitä kuuluu keskellä päivää? Minä soitan muutaman kerran peräkkäin vain jos tarvitsen sillä hetkellä apua tai tietoa tms. jos asiani ei ole tärkeä, en soita ollenkaan vaan laitan viestiä ja vastaa sit kun jaksaa.
No kun kyse on juuri siitä että näitä ihmisiä on. Jos ei nyt ihan mitä kuuluu -osastoa niin joku asia minkä hoitaisi viidessä sekunnissa viesteillä ja joka ei ole kiireellinen. Suurin osa ihmisistä, kuten sinäkin, tajuavat miten viestimiä käytetään ja eivät harrasta tätä häirintää. Tein aloituksen kun halusin tietää miksi jotkut tekevät näin.
Ap
Sinulle ystäväsi ja muut ihmiset joilla on numerosi, niin heidän juttunsa ovat rasitteita selkeästi. Muutama minuutti heille on sinun ajantuhlaamista.
En ole koskaan ajatellut, että ystäväni voisivat kokea suulliset yhteydenottoni noin vastenmielisinä ja häiritsevinä. Kuinka aika kanssani pitää saada minimoitua minimiin ja valita se kaikkein vähiten vievä viestintä muoto.
Minne teillä on kiire, että pyritään siihen kommunikointi tapaan, jolla se yhteydenpito saadaan vietyä siihen sekunttitasolle?
”Käytän päivässä 35 sekuntia ystäville viestittämiseen ja tunteja heidän sometilejä selaillen ja puhuin heidän kanssaan kerran puolessa vuodessa 20 minsaa, 2 tuntia YouTubea ja loput temppareita, mutta onpa hyvät ihmisuhteet”.Aloitus ei ehkä koske sinua. Juuri siksi haluan karsia turhan ja ylimääräisen elämästä, jotta aikaa ja energiaa on mm olla ystävien kanssa. Nämä kymmenen puhelun pommittajat ilman selitystä vievät sitä energiaa. Saatan olla esim kahvilla ystäväni kanssa ja en vastaa siksi (ei ole kohteliasta räplätä puhelinta seurassa) ja siitä lähden pitkään vuoroon töihin. Jos on paljon yhteydenottoja tullut siinä välissä niin en vastaa kaikkiin. Enkä varsinkaan aloituksessa mainittuun häirintään.
Ap
Just joo :D mikset laita estolle näitä häiriköitä. Kyllä jos mun puhelin ystävän seurassa soi niin voin hyvällä omalla tunnolla vastata tai laittaa viestin itse että en pysty nyt vastaamaan tai jotain muuta, laittaa vaikka puhelimen kiinni. Kuulostaa siltä ettet vain halua puhua puhelimessa. Mistä kaikki tuttavat sun työvuorotkin voisi tietää.
Estolle olen tavallaan laittanutkin, eli en vaan enää vastaa ja ovat lopettaneet soittelemasta. Ja hyvä niin.
Aloituksessa kysyin, MIKSI joku soittaa monta puhelua selittämättä.
Ei tarvi tietää toisen työvuoroja, vaan voi soittaa kerran pari ja laittaa viestin perään jos oli jotain asiaa johon haluaa vastauksen. Pidän mielelläni yhteyttä tällaisten ihmisten kanssa, joita on onneksi suurin osa ystävistäni, työkavereistani ja sukulaisistani.
Ap
No onhan se puhuminen nyt ihan eri asia kuin viestintä. Minuutissa puhut paljon enemmän mitä kirjoitat. Siksi.
No miksi et sitten sano sitä asiaasi vastaajaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei pysty, kerkeä,tms. sitä viestiä laittamaan, niin helpommallahan pääsisit, kun kertoisit vastaajaan asiasi.
Etkä jatkaisi soittelua useampaan kertaan.
Vierailija kirjoitti:
No miten vaikeaa on vain kirjoittaa viesti "soita kun ehdit, on tärkeää asiaa", jos asiaa ei voi viestissä kertoa?
Paljon vaikeampaa kuin se, että vastaisit puhelimeen ja saisin suullisesti kerrottua, mitä asiaa minulla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No yritän soittaa ensin ja katsoa kuka mahdollisesti vastaa. Tälläisiä tilanteita on oikeastaan vaan jos esimerkiksi auto hajoaa ja jättää minut tien poskeen. En minä rupea siinä tilanteessa naputtelemaan tekstiviestiä että soitatko kun pääset kokouksesta :D
No tämä ei kuulu kategoriaan turha pommitus. Tottakai tuolloin soitellaan puhelin läpi. Olen kyllä vastaavassa tilanteessa laitellut viestejäkin perään, siltä varalta jos joku huomaisi ja on tilanteessa josta voi lähteä auttamaan. Jos ehtii soittaa tienposkesta 10 puhelua samalle henkilölle niin samassa ajassa on kirjoittanut jo viestinkin.
No ei niin. Vastasin vain ap:n kysymykseen miksi soitan enkä laita viestiä. Oikeastikko teillä on soittelijoina kavereita jotka soittaa 10 kertaa minuutissa vain siksi että haluavat tietää mitä kuuluu keskellä päivää? Minä soitan muutaman kerran peräkkäin vain jos tarvitsen sillä hetkellä apua tai tietoa tms. jos asiani ei ole tärkeä, en soita ollenkaan vaan laitan viestiä ja vastaa sit kun jaksaa.
No kun kyse on juuri siitä että näitä ihmisiä on. Jos ei nyt ihan mitä kuuluu -osastoa niin joku asia minkä hoitaisi viidessä sekunnissa viesteillä ja joka ei ole kiireellinen. Suurin osa ihmisistä, kuten sinäkin, tajuavat miten viestimiä käytetään ja eivät harrasta tätä häirintää. Tein aloituksen kun halusin tietää miksi jotkut tekevät näin.
Ap
Sinulle ystäväsi ja muut ihmiset joilla on numerosi, niin heidän juttunsa ovat rasitteita selkeästi. Muutama minuutti heille on sinun ajantuhlaamista.
En ole koskaan ajatellut, että ystäväni voisivat kokea suulliset yhteydenottoni noin vastenmielisinä ja häiritsevinä. Kuinka aika kanssani pitää saada minimoitua minimiin ja valita se kaikkein vähiten vievä viestintä muoto.
Minne teillä on kiire, että pyritään siihen kommunikointi tapaan, jolla se yhteydenpito saadaan vietyä siihen sekunttitasolle?
”Käytän päivässä 35 sekuntia ystäville viestittämiseen ja tunteja heidän sometilejä selaillen ja puhuin heidän kanssaan kerran puolessa vuodessa 20 minsaa, 2 tuntia YouTubea ja loput temppareita, mutta onpa hyvät ihmisuhteet”.Aloitus ei ehkä koske sinua. Juuri siksi haluan karsia turhan ja ylimääräisen elämästä, jotta aikaa ja energiaa on mm olla ystävien kanssa. Nämä kymmenen puhelun pommittajat ilman selitystä vievät sitä energiaa. Saatan olla esim kahvilla ystäväni kanssa ja en vastaa siksi (ei ole kohteliasta räplätä puhelinta seurassa) ja siitä lähden pitkään vuoroon töihin. Jos on paljon yhteydenottoja tullut siinä välissä niin en vastaa kaikkiin. Enkä varsinkaan aloituksessa mainittuun häirintään.
Ap
Just joo :D mikset laita estolle näitä häiriköitä. Kyllä jos mun puhelin ystävän seurassa soi niin voin hyvällä omalla tunnolla vastata tai laittaa viestin itse että en pysty nyt vastaamaan tai jotain muuta, laittaa vaikka puhelimen kiinni. Kuulostaa siltä ettet vain halua puhua puhelimessa. Mistä kaikki tuttavat sun työvuorotkin voisi tietää.
Estolle olen tavallaan laittanutkin, eli en vaan enää vastaa ja ovat lopettaneet soittelemasta. Ja hyvä niin.
Aloituksessa kysyin, MIKSI joku soittaa monta puhelua selittämättä.
Ei tarvi tietää toisen työvuoroja, vaan voi soittaa kerran pari ja laittaa viestin perään jos oli jotain asiaa johon haluaa vastauksen. Pidän mielelläni yhteyttä tällaisten ihmisten kanssa, joita on onneksi suurin osa ystävistäni, työkavereistani ja sukulaisistani.
Ap
No onhan se puhuminen nyt ihan eri asia kuin viestintä. Minuutissa puhut paljon enemmän mitä kirjoitat. Siksi.
No miksi et sitten sano sitä asiaasi vastaajaan?
Jos asia on luokka "äiti joutui onnettomuuteen ja on nyt kriittisessä tilassa sairaalassa", ei sitä mielestäni ole sopivaa sanoa vastaajaan. Sellaiset asiat haluan sanoa suoraan sille henkilölle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No yritän soittaa ensin ja katsoa kuka mahdollisesti vastaa. Tälläisiä tilanteita on oikeastaan vaan jos esimerkiksi auto hajoaa ja jättää minut tien poskeen. En minä rupea siinä tilanteessa naputtelemaan tekstiviestiä että soitatko kun pääset kokouksesta :D
No tämä ei kuulu kategoriaan turha pommitus. Tottakai tuolloin soitellaan puhelin läpi. Olen kyllä vastaavassa tilanteessa laitellut viestejäkin perään, siltä varalta jos joku huomaisi ja on tilanteessa josta voi lähteä auttamaan. Jos ehtii soittaa tienposkesta 10 puhelua samalle henkilölle niin samassa ajassa on kirjoittanut jo viestinkin.
No ei niin. Vastasin vain ap:n kysymykseen miksi soitan enkä laita viestiä. Oikeastikko teillä on soittelijoina kavereita jotka soittaa 10 kertaa minuutissa vain siksi että haluavat tietää mitä kuuluu keskellä päivää? Minä soitan muutaman kerran peräkkäin vain jos tarvitsen sillä hetkellä apua tai tietoa tms. jos asiani ei ole tärkeä, en soita ollenkaan vaan laitan viestiä ja vastaa sit kun jaksaa.
No kun kyse on juuri siitä että näitä ihmisiä on. Jos ei nyt ihan mitä kuuluu -osastoa niin joku asia minkä hoitaisi viidessä sekunnissa viesteillä ja joka ei ole kiireellinen. Suurin osa ihmisistä, kuten sinäkin, tajuavat miten viestimiä käytetään ja eivät harrasta tätä häirintää. Tein aloituksen kun halusin tietää miksi jotkut tekevät näin.
Ap
Sinulle ystäväsi ja muut ihmiset joilla on numerosi, niin heidän juttunsa ovat rasitteita selkeästi. Muutama minuutti heille on sinun ajantuhlaamista.
En ole koskaan ajatellut, että ystäväni voisivat kokea suulliset yhteydenottoni noin vastenmielisinä ja häiritsevinä. Kuinka aika kanssani pitää saada minimoitua minimiin ja valita se kaikkein vähiten vievä viestintä muoto.
Minne teillä on kiire, että pyritään siihen kommunikointi tapaan, jolla se yhteydenpito saadaan vietyä siihen sekunttitasolle?
”Käytän päivässä 35 sekuntia ystäville viestittämiseen ja tunteja heidän sometilejä selaillen ja puhuin heidän kanssaan kerran puolessa vuodessa 20 minsaa, 2 tuntia YouTubea ja loput temppareita, mutta onpa hyvät ihmisuhteet”.Aloitus ei ehkä koske sinua. Juuri siksi haluan karsia turhan ja ylimääräisen elämästä, jotta aikaa ja energiaa on mm olla ystävien kanssa. Nämä kymmenen puhelun pommittajat ilman selitystä vievät sitä energiaa. Saatan olla esim kahvilla ystäväni kanssa ja en vastaa siksi (ei ole kohteliasta räplätä puhelinta seurassa) ja siitä lähden pitkään vuoroon töihin. Jos on paljon yhteydenottoja tullut siinä välissä niin en vastaa kaikkiin. Enkä varsinkaan aloituksessa mainittuun häirintään.
Ap
Just joo :D mikset laita estolle näitä häiriköitä. Kyllä jos mun puhelin ystävän seurassa soi niin voin hyvällä omalla tunnolla vastata tai laittaa viestin itse että en pysty nyt vastaamaan tai jotain muuta, laittaa vaikka puhelimen kiinni. Kuulostaa siltä ettet vain halua puhua puhelimessa. Mistä kaikki tuttavat sun työvuorotkin voisi tietää.
Estolle olen tavallaan laittanutkin, eli en vaan enää vastaa ja ovat lopettaneet soittelemasta. Ja hyvä niin.
Aloituksessa kysyin, MIKSI joku soittaa monta puhelua selittämättä.
Ei tarvi tietää toisen työvuoroja, vaan voi soittaa kerran pari ja laittaa viestin perään jos oli jotain asiaa johon haluaa vastauksen. Pidän mielelläni yhteyttä tällaisten ihmisten kanssa, joita on onneksi suurin osa ystävistäni, työkavereistani ja sukulaisistani.
Ap
No onhan se puhuminen nyt ihan eri asia kuin viestintä. Minuutissa puhut paljon enemmän mitä kirjoitat. Siksi.
No miksi et sitten sano sitä asiaasi vastaajaan?
Jos asia on luokka "äiti joutui onnettomuuteen ja on nyt kriittisessä tilassa sairaalassa", ei sitä mielestäni ole sopivaa sanoa vastaajaan. Sellaiset asiat haluan sanoa suoraan sille henkilölle.
Entäs ne 95% kerroista, kun näin tärkeää asiaa ei ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätkäshenkilö 47 vuotta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätkäshenkilö 47 vuotta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sen verran vanhan kansan ihminen, että ajattelen puhelimen ensisijaisesti puhumista varten. Koska on sen kojeen nimikin on
p u h e l i n. Ei t e k s t i t i n.
Oivoi, aikaa ennen kännyköitä. Ja sitä aikaa kun kännyköissä ei ollut tekstinkirjoitustoimintoa.
Hyvin pärjättiin ja vastattiin.
Myös olen oppinut aikoinani, että puhelimeen vaan on kohteliasta vadtata tai soittaa itse takaisin kun on huomannut jonkun yrittävän soittaa.Ja jos on joku kovin bisnes- tai tyorientoitunut ihminen niin varmaan hänelle monikaan ei edes yritä soittaa työaikana. Uskoisin, että tutut soittajat tietää, ettei kannata soittaa. Ja miten jotkut tuntemattomat yleensä toiselle tuntemattomalle paljonkaan soittavat?
Yleensähän yleensä tuntee jo ennestään kyseisen ihmisen ja kyseisen ihmisen elämäntilanteen jolle on jotain asiaa.Kyllä tuntuu, että nämä niin kovin kiireiset, satoja yhteydenottoja saavat henkilöt hiukan nyt tekevät itsensä tärkeiksi. Kun niin kovin häiriintyvät kun joku yrittää soittaa ja ei he eivät millään ja missään nimessä "ehdi" vastata eikä soittaa myöhemmin takaisin. Voi kamalaa kun elämä on kamalaa ja vaikeeta.
Ja muut tyhmät vielä tekevät sen vaikeeksi.Selkeytettynä siis kiireiselle ja runsaan ystäväpiirin omaavalle ihmiselle nämä vastaavat kiireiset ja myös runsaan ystäväpiirin omaavat ihmiset tuskin soittelevat itsekään monia kertoja putkeen.
Tietävät toistensa tilanteen.
Eli aloittajan ongelma on hyttysen luokkaa.
Tai kärpäsestä halutaan tehdä härkänen.Tämän on pakko olla trolli tai joku täysin todellisuudesta vieraantunut vanhus.
No oletpa välkky: tuo kirjoittajahan mainitsi heti ensimmäisessä lauseessaan olevansa "sen verran vanhan kansan ihminen", että hän ajattelee puhelimen olevan ensisijaisesti puhumista varten. Ja kirjoitustyylistäkin huomaa, että hän on hiukan iäkkäämpi kirjoittaja.
Minä en ole ihan hänen ikäluokkaansa, vaan olen varmaan n. 30 vuotta nuorempi, mutta olen hänen kanssaan täsmälleen samaa mieltä: tämä vanhempi kirjoittaja kirjoittaa asiaa ja tavoitti oleellisen tästä ultrapostmodernista uuden vuosituhannen lapsellisesta ilmiöstä.
Te tekstimaanikot olette itse elämästä vieraantuneita pelleilijöitä. Te haluatte simputtaa ihmisiä pakottamalla heidät kirjoittamaan vaikka soittaminen olisi paljon nopeampaa ja yksinkertaisempaa, kun te kaikki olette näennäisesti lennokkaista "manager haistapaska-countment-executive-representative" jne -sanahelinänimikkeistänne huolimatta ihan tavistyöväenluokkaisia proletaareja ettekä mitään oikeita johtajia (eikä niillä oikeilla johtajilla, raharikkailla tai vallanhaltijoilla tuollaisia periaatteita olekaan), ja ne teidän jokapäiväiset "palaverinne" (pieceblood in English) ynnä kokouksenne ovat yksi heikosti tuottavan suojatyön muoto. Noihin teidän "palaveri-" ja kokoustöihinne pystyy kuka tahansa, myös juopot, aivovammaiset, ns. hitaalla käyvät ja kaikenlaiset oudot hiipparit.
Tuo tuollainen "Minä en ehdi puhua puhelimessa" on huomiohakuisen persoonan väsynyttä ja mielikuvituksetonta erikoisuudentavoittelua. Ei teitä kukaan normaalijärkinen tuollaisen takia ihaile eikä arvosta, vaan päinvastoin: normaalijärkiset nauravat teitä ja noita teidän infantiileja tekstiviestirituaalejanne.
Joku tuolla edellä mietti, ovatko ihmiset jotenkin tyhmistyneet. Kyllä se kovasti siltä näyttää, kun puhelimeen vastaamisestakin, jonka vielä esim. 1980-luvullakin jokainen yli viisivuotias osasi ilman mitään oikuttelua ja joka kuului jokaisen täysipäisen ihmisen itsestäänselvään yleisosaamiseen, ei tämä someajan postmoderni diginatiivi enää selviä ilman pitkää proseduuria noita ihan pimeitä soidintansseja.
Ja mitään oikeaa kiirettähän teillä ei mihinkään ole.
Eikä toki minullakaan, niin että en tätä sillä sano, mutta minä vastaankin puhelimeen silloin - valitettavan harvoin - kun joku soittaa jos vain olen hereillä; ja jos olen ollut nukkumassa, soitan herättyäni takaisin.
Minä olen sua 10 vuotta vanhempi ja oppinut laittamaan viestejä. Oppinut sen, että kun ei enää ole lankapuhelimia (joihin vastataan vain kotona ja silloin, kun on aikaa), kuka vaan voi ottaa yhteyttä milloin vaan ja missä vaan. Ymmärrän sen, että joku voi olla juuri kaupan kassalla maksamassa ostoksiaan, hammaslääkärissä, ajamassa autoa, hautajaisissa, työpalaverissa, saunassa, vessassa pa.skalla tai jossain muussa tilanteessa, jossa puhelimeen vastaaminen on joko mahdotonta tai hankalaa. Siksi viesti. Viestiin voi aivan hyvin vain laittaa: "soita, kun ehdit", jos pidemmän viestin kirjoittaminen tuottaa vaikeuksia.
Uskoisin, että aika monella meistä on hyvin vähän sellaisia ihmisiä, joiden puheluihin vastaaminen on elämän ja kuoleman kysymys. Ystävät ja kaverit eivät kuulu heihin, mutta lähiomaiset saattavat kuuluakin. Joku haluaa ehtiä läheisensä sairaalavuoteen viereen ennenkuin tämä kuolee tai varata välittömästi lennon maapallon toiselle puolelle, jossa oma lapsi on joutunut syystä tai toisesta pulaan. Ennen lankapuhelimia kirjoitettiin kirjeitä ja ennen postilaitosta lähetettiin kirjekyyhky tai savumerkkejä. Nyt on nyt ja laitetaan viestejä eikä ole kuin hyvin harvoin välttämätöntä soittaa.
Taidamme puhua (tai siis palstalla kirjoittaa) osittain eri asiasta, ja toisaalta myös itse taisin kirjoittaa ehkä pikkuisen liian laveasti: tietenkään kaupan kassalla, hississä jos siinä sattuu olemaan muitakin "matkustajia" kuulemassa, suihkussa, skeidalla jne, ei juuri sillä hetkellä voi vastata, enkä tuollaista tilannetta tarkoittanutkaan kun kirjoitin mm. tekstiviestimaanikoista, infantiileista rituaaleista ja postmoderneista diginatiiveista; vaan tarkoitin lähinnä sitä ihmistyyppiä ja asennetta, ettei sen akuutin tilanteen jälkeenkään soiteta takaisin vaikka soiton- ja tavoitteluyrityksen kohde näkee, että on tullut puhelu; sekä sitä, että puhelimeen puhumista (nimenomaan puhelimen merkityksessä) vierotaan kun se on niin vanhanaikaista (Miten puhuminen voi olla vanhanaikaista? Onko ns. diginatiivien evoluutio muuraamassa niiden suuta umpeen?), "kammotaan sosiaalisesti" tai jotenkin "pelätään" ja sitä kohtaan tunnetaan "fobiaa" (Voi Pyhä Sylvi näitä näiden vaivoja!), kun kymmenessä sekunnissa ihminen lausuu tekstiä varmasti vähintään sen tekstiviestillisen 160 merkkiä, jonka nyppimiseen jollain liukkaalla lasipurkilla menee helposti vähintään kaksi minuuttia.
Kirjoitin siis siitä, että pitää aivan tarkoituksella suosia sitä tekstilaitteen vaivalloista ja ikävää hinkkaamista, vaikka ihmislajin luontainen kommunikointimuoto on puhuminen.
En siis kirjoittanut siitä, että aina pitäisi vastata puheluun sillä sekunnilla, vaan tästä nyky-yhteiskunnassa ja "tapakulttuurissa" yleisesti vallitsevasta erakoitumis- ja epäsosiaalistumiskehityksestä, joka näkyy eritoten juuri tässä puhelimeen vastaamattomuudessa ja takaisin soittamattomuudessa: "Jos on jotain asiaa, lähetä tekstiviesti"; ja tietysti kaikki muu yhteydenpito kuin asia- (lue: työ-)soitot ovat kauhistus.
Sinun kirjoituksesi viimeinen lause oli: "Nyt on nyt ja laitetaan viestejä eikä ole kuin hyvin harvoin välttämätöntä soittaa."
A vot! Juuri tuosta asiasta ja asenteesta minä kirjoitin, ja sitä nimenomaan arvostelin!
Ja sitten kun tämä tekstipelleilykin käy liian vanhanaikaiseksi ja "Kehitys kehittyy" -ihmisten pitää keksiä jokin vieläkin hankalampi ja ikävämpi - ja ai että! niin hienostunut - tapa kommunikoida, niin alkavatko ne sitten riisua pöksynsä nilkkoihin ja nuuhkia toistensa paljaita persvärkkejä keskenään kuulumisia vaihdellessaan niinkuin koirat ja hyeenat?
Ei puhuminen ole vanhanaikaista. Ongelma on siinä, että kännykkäaikakaudella pitäisi olla puhumassa missä ja milloin tahansa. Hyvin monet ovat kyllästyneitä 24/7 tavoitettavissa olemiseen. Lankapuhelinten aikaan oli tavoitettavissa vain silloin, kun oli kotona. Jos lähti koiran kanssa ulos, käymään kaupassa tai tapaamaan ystäväänsä, ei tarvinnut eikä olisi edes voinut vastata puhelimeen. Eikä ollut mitään hajua, jos joku oli sillä aikaa soittanut, joten ei ollut myöskään mitään paineita soittaa takaisin ja kysyä, mitä asiaa toisella oli.
Puhelimessa puhuminen oli myös mielekkäämpää, koska kuuntelevat korvat olivat korkeintaan perheenjäseniä. Yleensä nekin saattoi häätää toiseen huoneeseen pois kuuntelemasta, mitä puhelimessa puhui. Nyt jos vastaat puhelimeen vaikka bussissa, voit vastailla ainoastaan "hmm", "aha", "niinkö?" jne, koska ympärilläsi on ihmisiä, joille asiasi ja soittajan asiat eivät kuulu millään tavalla. Puhelimessa ei voi silloin puhua vaan vain kuunnella ja hymistä jotain merkityksetöntä. Puhelimessa puhumisesta on tullut siis yksipuolista.
Lankapuhelinten aikaan ihmisillä oli yleensä myös vähemmän sosiaalisia suhteita kuin nykyisin ja ne olivat erilaisia. Joskus kirjoitettiin kaikessa rauhassa pitkiä kirjeitä eikä odotettu, että vastaus tulisi parissa päivässä. Tai laitettiin postikortti, jos ei ollut mitään varsinaista asiaa. Joskus soitettiin pidempiä tai lyhyempiä puheluita. Muita viestintätapoja ei ollut. Nykyisin on puhelut, tekstiviestit, Messenger, Skype, Whatsapp yms, joiden kautta tulee viestejä ja viesteihin odotetaan vastausta. Eikä riitä, että vastaa parin päivän päästä vaan pitäisi vastata mahdollisimman pian. Lankapuhelinten aikaan oli ihan normaalia, että koulukaverit 40 vuoden takaa, opiskelukaverit 30 vuoden takaa ja työkaverit 20 vuoden takaa olivat aikoja sitten unohtuneet. Nyt he ovat somen ansiosta putkahtaneet takaisin elämääsi, mikä sinänsä on tietysti ihan mukavaakin. Jos lankapuhelinten aikaan puhuit kolmen ihmisen kanssa illalla puhelimessa, se oli jo paljon. Nyt on ihan tavallista, että viestittelee joka päivä kymmenen tai useammankin ihmisen kanssa. Kun odotat vastausta yhdeltä, voit kirjoittaa vastausta muille. Sama ei onnistuisi, jos puhuisit jokaisen heistä kanssa puhelimessa.
Lankapuhelinten aikaan sai siis olla rauhassa silloin, kun halusi. Itse olen ratkaissut jatkuvan tavoitettavissa olemisen ongelman sillä, että vain lähisukulaisillani ja ystävilläni on puhelinnumeroni. Aivan kuten lankapuhelinten aikaankin. Kaukaisemmilla sukulaisillani, kavereillani ja tuttavillani ei ole numeroani, joten he eivät voi edes soittaa mulle. Heihin pidän yhteyttä muilla viestintätavoilla.
Taidamme puhua (tai siis palstalla kirjoittaa) osittain eri asiasta, ja toisaalta myös itse taisin kirjoittaa ehkä pikkuisen liian laveasti: tietenkään kaupan kassalla, hississä jos siinä sattuu olemaan muitakin "matkustajia" kuulemassa, suihkussa, skeidalla jne, ei juuri sillä hetkellä voi vastata, enkä tuollaista tilannetta tarkoittanutkaan kun kirjoitin mm. tekstiviestimaanikoista, infantiileista rituaaleista ja postmoderneista diginatiiveista; vaan tarkoitin lähinnä sitä ihmistyyppiä ja asennetta, ettei sen akuutin tilanteen jälkeenkään soiteta takaisin vaikka soiton- ja tavoitteluyrityksen kohde näkee, että on tullut puhelu; sekä sitä, että puhelimeen puhumista (nimenomaan puhelimen merkityksessä) vierotaan kun se on niin vanhanaikaista (Miten puhuminen voi olla vanhanaikaista? Onko ns. diginatiivien evoluutio muuraamassa niiden suuta umpeen?), "kammotaan sosiaalisesti" tai jotenkin "pelätään" ja sitä kohtaan tunnetaan "fobiaa" (Voi Pyhä Sylvi näitä näiden vaivoja!), kun kymmenessä sekunnissa ihminen lausuu tekstiä varmasti vähintään sen tekstiviestillisen 160 merkkiä, jonka nyppimiseen jollain liukkaalla lasipurkilla menee helposti vähintään kaksi minuuttia.
Kirjoitin siis siitä, että pitää aivan tarkoituksella suosia sitä tekstilaitteen vaivalloista ja ikävää hinkkaamista, vaikka ihmislajin luontainen kommunikointimuoto on puhuminen.
En siis kirjoittanut siitä, että aina pitäisi vastata puheluun sillä sekunnilla, vaan tästä nyky-yhteiskunnassa ja "tapakulttuurissa" yleisesti vallitsevasta erakoitumis- ja epäsosiaalistumiskehityksestä, joka näkyy eritoten juuri tässä puhelimeen vastaamattomuudessa ja takaisin soittamattomuudessa: "Jos on jotain asiaa, lähetä tekstiviesti"; ja tietysti kaikki muu yhteydenpito kuin asia- (lue: työ-)soitot ovat kauhistus.
Sinun kirjoituksesi viimeinen lause oli: "Nyt on nyt ja laitetaan viestejä eikä ole kuin hyvin harvoin välttämätöntä soittaa."
A vot! Juuri tuosta asiasta ja asenteesta minä kirjoitin, ja sitä nimenomaan arvostelin!
Ja sitten kun tämä tekstipelleilykin käy liian vanhanaikaiseksi ja "Kehitys kehittyy" -ihmisten pitää keksiä jokin vieläkin hankalampi ja ikävämpi - ja ai että! niin hienostunut - tapa kommunikoida, niin alkavatko ne sitten riisua pöksynsä nilkkoihin ja nuuhkia toistensa paljaita persvärkkejä keskenään kuulumisia vaihdellessaan niinkuin koirat ja hyeenat?