Monikulttuuriset parit, haloja?

:)

Ja ihan siksi vierailimme heti aluksi hänen kotimaassaa ,koska ymmärrämme molemmat että meillö on kulttuurieroja, ja minun oli tärkeää tuntea ne heti aluksi. Mutta ainakaan vielä ei ole ollut mitään ongelmaa sillä molemmat olemme niin suvaitsevaisia ja mikä tärkeintä : kunnioitamme molempien perhettä, tapoja, kulttuuria, uskontoa, historiaa ja tavoitteita

Onnea teille !!!!!

Egyptissä oli vielä jokin aika sitten ympärileikattuja naisia. En ole perillä, että miten yleistä leikkaminen on nykyaikana, mutta kannattaa selvittää. Tiedän suomimiehen joka nai ympärileikatun somalinaisen. Saivat lapsia, mutta ovat jo eronneet. En tiedä, että miten hoitivat sopimisen uskonasioista, mutta olen kuullut, että jotkut välttävät ongelmat, jopa maallistuneen suvun kanssa tulee on ongelmia, nimellisellä kääntymisellä uskontoon. Musliminainen ei monen mielestä saa naida kristittyä miestä.

Vierailija kirjoitti:

Egyptissä oli vielä jokin aika sitten ympärileikattuja naisia. En ole perillä, että miten yleistä leikkaminen on nykyaikana, mutta kannattaa selvittää. Tiedän suomimiehen joka nai ympärileikatun somalinaisen. Saivat lapsia, mutta ovat jo eronneet. En tiedä, että miten hoitivat sopimisen uskonasioista, mutta olen kuullut, että jotkut välttävät ongelmat, jopa maallistuneen suvun kanssa tulee on ongelmia, nimellisellä kääntymisellä uskontoon. Musliminainen ei monen mielestä saa naida kristittyä miestä.

Tottakai haasteita on tiedossa. Mutta uskomne niiden ylittämiseen vahva. Uskontoa ei ole tarvetta vaihtaa. Vaikkakin jos päädymme naimisiin, naimisiin menemme moskeijassa sekä maistraatissa ( jonne haluamme papin) näin voimme olla toinen toisemme arvojen ymmärtäjiä. Aiheesta on puhuttu ja se on molemmille tärkeää.

Upea pari vaikutatte olevan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa, että olette löytäneet toisenne. Itsellä on eurooppalainen mies, joten kulttuurit ei kovin erilaisia. Kuitenkin puhuimme jo suhteellisen ajoissa paljon esim. siitä, miten lasten kanssa toimitaan, kun niitä myöhemmin aiotaan hankkia. Mitä kieliä puhutaan kotona lapsen kanssa, miten rahat jaetaan avioliitossa, miten kummankin suku/perhe osallistuu, kuka hoitaa mitkäkin asiat kotona ja mitkä meidän odotukset ylipäänsä on. Tärkeintä on puhua asiat jo hyvissä ajoin selväksi ettei tule yllätyksiä :)

Kulttuurierot vaikuttaa yllättävän paljon (jopa meillä!) ja siksi itselle ihan tavallisen oloiset asiat voi olla toiselle yllätyksiä. Hyvä kommunikaatio on tärkeää.

Mukavaa että teillä mennyt silti hyvin. Meitä kyllä tuijotetaan kun kävelemme ulkona. Miksiköhän? Eivätkö ole nähneet valkoista miestä tumman naisen kanssa? Jokatapauksessa toivomme yhteistä tulevaisuutta :)

Muiden mielipiteistä ei kyllä kannata välittää yhtään! Jos olette tosissanne, niin yhdessä asuminen avaa silmät ihan eri tavalla. Alku voi olla vaikeaa mutta ainakin siinä huomaa hyvin millainen toinen on. Voisithan vaikka kokeilla kesätoitä tai vaihto-opintoja tytön kotimaassa, jossa voisitte asua yhdessä. Samalla tutustusit hänen kulttuuriin.

Hyvä idea. Töitäkin voisin saada perheensä ( sukulaisen) yrityksestä. Olen kyllä vieraillut kotimaassaan kanssaan.

Vitsi vaikutat ihanalle tyypille! Jos voit saada sieltä töitä, niin suosittelen lämpimästi. Meillä esim. Siisteyskäsitys oli erilainen. Nyt mies on tsempannut. Hän myös on tosi suvaitsevainen sen suhteen, jos haluan jäädä pidemmäksi aikaa kotiin tai osa-aikatöihin jos lapsia tulee. Ei kuitenkaan painosta, ja ymmärtää, että olen suomalainen itsenäinen nainen. Vähän aikaa piti opetella siihen, että mies hoitaa autoasiat, rempat ja ravintolalaskut sun muut ja minä sitten vähän enemmän kotijuttuja (ihan reilua kun hän tekee raskaammat jutut). Mies ja hänen perhe oli ihan ymmällään kun minä tulin muuttoon avuksi kantamaan painavia tavaroita. Tällaisia pieniä juttuja :) tsemppiä sulle jatkoon!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa, että olette löytäneet toisenne. Itsellä on eurooppalainen mies, joten kulttuurit ei kovin erilaisia. Kuitenkin puhuimme jo suhteellisen ajoissa paljon esim. siitä, miten lasten kanssa toimitaan, kun niitä myöhemmin aiotaan hankkia. Mitä kieliä puhutaan kotona lapsen kanssa, miten rahat jaetaan avioliitossa, miten kummankin suku/perhe osallistuu, kuka hoitaa mitkäkin asiat kotona ja mitkä meidän odotukset ylipäänsä on. Tärkeintä on puhua asiat jo hyvissä ajoin selväksi ettei tule yllätyksiä :)

Kulttuurierot vaikuttaa yllättävän paljon (jopa meillä!) ja siksi itselle ihan tavallisen oloiset asiat voi olla toiselle yllätyksiä. Hyvä kommunikaatio on tärkeää.

Mukavaa että teillä mennyt silti hyvin. Meitä kyllä tuijotetaan kun kävelemme ulkona. Miksiköhän? Eivätkö ole nähneet valkoista miestä tumman naisen kanssa? Jokatapauksessa toivomme yhteistä tulevaisuutta :)

Muiden mielipiteistä ei kyllä kannata välittää yhtään! Jos olette tosissanne, niin yhdessä asuminen avaa silmät ihan eri tavalla. Alku voi olla vaikeaa mutta ainakin siinä huomaa hyvin millainen toinen on. Voisithan vaikka kokeilla kesätoitä tai vaihto-opintoja tytön kotimaassa, jossa voisitte asua yhdessä. Samalla tutustusit hänen kulttuuriin.

Hyvä idea. Töitäkin voisin saada perheensä ( sukulaisen) yrityksestä. Olen kyllä vieraillut kotimaassaan kanssaan.

Vitsi vaikutat ihanalle tyypille! Jos voit saada sieltä töitä, niin suosittelen lämpimästi. Meillä esim. Siisteyskäsitys oli erilainen. Nyt mies on tsempannut. Hän myös on tosi suvaitsevainen sen suhteen, jos haluan jäädä pidemmäksi aikaa kotiin tai osa-aikatöihin jos lapsia tulee. Ei kuitenkaan painosta, ja ymmärtää, että olen suomalainen itsenäinen nainen. Vähän aikaa piti opetella siihen, että mies hoitaa autoasiat, rempat ja ravintolalaskut sun muut ja minä sitten vähän enemmän kotijuttuja (ihan reilua kun hän tekee raskaammat jutut). Mies ja hänen perhe oli ihan ymmällään kun minä tulin muuttoon avuksi kantamaan painavia tavaroita. Tällaisia pieniä juttuja :) tsemppiä sulle jatkoon!

Kiitos paljon! Saako kysyä mistä päin eurooppaa miehesi oli? (Jos olet sama vastaaja)

Toivottavasti onnistuu, mutta ette voi jäädä sinne asumaan, koska siellä on paljon niitä, joiden mielestä vääräuskoiset pitää tappaa ja jonkun sukulainen ei hyväksy, niin tappavat teidät kaikki. Ja jos tänne tulette, niin niitä on täälläkin.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti onnistuu, mutta ette voi jäädä sinne asumaan, koska siellä on paljon niitä, joiden mielestä vääräuskoiset pitää tappaa ja jonkun sukulainen ei hyväksy, niin tappavat teidät kaikki. Ja jos tänne tulette, niin niitä on täälläkin.

Sen riskin voi rakkauden eteen ottaa. Mutta toivomme kuitenkin elämää täällä suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa, että olette löytäneet toisenne. Itsellä on eurooppalainen mies, joten kulttuurit ei kovin erilaisia. Kuitenkin puhuimme jo suhteellisen ajoissa paljon esim. siitä, miten lasten kanssa toimitaan, kun niitä myöhemmin aiotaan hankkia. Mitä kieliä puhutaan kotona lapsen kanssa, miten rahat jaetaan avioliitossa, miten kummankin suku/perhe osallistuu, kuka hoitaa mitkäkin asiat kotona ja mitkä meidän odotukset ylipäänsä on. Tärkeintä on puhua asiat jo hyvissä ajoin selväksi ettei tule yllätyksiä :)

Kulttuurierot vaikuttaa yllättävän paljon (jopa meillä!) ja siksi itselle ihan tavallisen oloiset asiat voi olla toiselle yllätyksiä. Hyvä kommunikaatio on tärkeää.

Mukavaa että teillä mennyt silti hyvin. Meitä kyllä tuijotetaan kun kävelemme ulkona. Miksiköhän? Eivätkö ole nähneet valkoista miestä tumman naisen kanssa? Jokatapauksessa toivomme yhteistä tulevaisuutta :)

Muiden mielipiteistä ei kyllä kannata välittää yhtään! Jos olette tosissanne, niin yhdessä asuminen avaa silmät ihan eri tavalla. Alku voi olla vaikeaa mutta ainakin siinä huomaa hyvin millainen toinen on. Voisithan vaikka kokeilla kesätoitä tai vaihto-opintoja tytön kotimaassa, jossa voisitte asua yhdessä. Samalla tutustusit hänen kulttuuriin.

Hyvä idea. Töitäkin voisin saada perheensä ( sukulaisen) yrityksestä. Olen kyllä vieraillut kotimaassaan kanssaan.

Vitsi vaikutat ihanalle tyypille! Jos voit saada sieltä töitä, niin suosittelen lämpimästi. Meillä esim. Siisteyskäsitys oli erilainen. Nyt mies on tsempannut. Hän myös on tosi suvaitsevainen sen suhteen, jos haluan jäädä pidemmäksi aikaa kotiin tai osa-aikatöihin jos lapsia tulee. Ei kuitenkaan painosta, ja ymmärtää, että olen suomalainen itsenäinen nainen. Vähän aikaa piti opetella siihen, että mies hoitaa autoasiat, rempat ja ravintolalaskut sun muut ja minä sitten vähän enemmän kotijuttuja (ihan reilua kun hän tekee raskaammat jutut). Mies ja hänen perhe oli ihan ymmällään kun minä tulin muuttoon avuksi kantamaan painavia tavaroita. Tällaisia pieniä juttuja :) tsemppiä sulle jatkoon!

Kiitos paljon! Saako kysyä mistä päin eurooppaa miehesi oli? (Jos olet sama vastaaja)

Italialainen :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa, että olette löytäneet toisenne. Itsellä on eurooppalainen mies, joten kulttuurit ei kovin erilaisia. Kuitenkin puhuimme jo suhteellisen ajoissa paljon esim. siitä, miten lasten kanssa toimitaan, kun niitä myöhemmin aiotaan hankkia. Mitä kieliä puhutaan kotona lapsen kanssa, miten rahat jaetaan avioliitossa, miten kummankin suku/perhe osallistuu, kuka hoitaa mitkäkin asiat kotona ja mitkä meidän odotukset ylipäänsä on. Tärkeintä on puhua asiat jo hyvissä ajoin selväksi ettei tule yllätyksiä :)

Kulttuurierot vaikuttaa yllättävän paljon (jopa meillä!) ja siksi itselle ihan tavallisen oloiset asiat voi olla toiselle yllätyksiä. Hyvä kommunikaatio on tärkeää.

Mukavaa että teillä mennyt silti hyvin. Meitä kyllä tuijotetaan kun kävelemme ulkona. Miksiköhän? Eivätkö ole nähneet valkoista miestä tumman naisen kanssa? Jokatapauksessa toivomme yhteistä tulevaisuutta :)

Muiden mielipiteistä ei kyllä kannata välittää yhtään! Jos olette tosissanne, niin yhdessä asuminen avaa silmät ihan eri tavalla. Alku voi olla vaikeaa mutta ainakin siinä huomaa hyvin millainen toinen on. Voisithan vaikka kokeilla kesätoitä tai vaihto-opintoja tytön kotimaassa, jossa voisitte asua yhdessä. Samalla tutustusit hänen kulttuuriin.

Hyvä idea. Töitäkin voisin saada perheensä ( sukulaisen) yrityksestä. Olen kyllä vieraillut kotimaassaan kanssaan.

Vitsi vaikutat ihanalle tyypille! Jos voit saada sieltä töitä, niin suosittelen lämpimästi. Meillä esim. Siisteyskäsitys oli erilainen. Nyt mies on tsempannut. Hän myös on tosi suvaitsevainen sen suhteen, jos haluan jäädä pidemmäksi aikaa kotiin tai osa-aikatöihin jos lapsia tulee. Ei kuitenkaan painosta, ja ymmärtää, että olen suomalainen itsenäinen nainen. Vähän aikaa piti opetella siihen, että mies hoitaa autoasiat, rempat ja ravintolalaskut sun muut ja minä sitten vähän enemmän kotijuttuja (ihan reilua kun hän tekee raskaammat jutut). Mies ja hänen perhe oli ihan ymmällään kun minä tulin muuttoon avuksi kantamaan painavia tavaroita. Tällaisia pieniä juttuja :) tsemppiä sulle jatkoon!

Kiitos paljon! Saako kysyä mistä päin eurooppaa miehesi oli? (Jos olet sama vastaaja)

Italialainen :)

Okei. Mukavaa jatkoa teille :)

En kyllä zoooomalin kanssa pariutuisi.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä zoooomalin kanssa pariutuisi.

Hän on egyptiläinen

Mä olen stadilainen ja mies savolainen, siinä riittävästi monikulttuuria 😎

Vierailija kirjoitti:

Mä olen stadilainen ja mies savolainen, siinä riittävästi monikulttuuria 😎

Aika rohkeaa... 😆

Onko nainen koulutettu? Hänellä saattaa olla paineita elättää esim vanhempansa, sisaruksensa ja serkkunsa. Paine on varmaan isompi miehillä anyway, mutta koska olisit länsimainen puoliso, ota selvää naiseen ja puolisoon kohdistuvista odotuksista etukäteen. Kysy naiselta, että uskooko hän, että täytyy siirt'ää osa tuloista suoraan suvulle ja jos niin miten suuri osa ja ketä täytyy vähintään elättää? Riittääkö esim 10-15% nettopalkasta ja jos naisella ei ole tuloja, vain sinun tuloistasi? Ketkä kaikki jakavat elatusvastuuta? Lisäksi kysy, että jos naisen sukulainen sairastuu vakavaan tautiin, jonka hoitoon hänellä ei ole varaa, niin miten paljon maksetaan hoidoista? Kaikki mikä irtoaa ja otetaan velkaa? Esim. diabetes lääkitys jo tulee kalliiksi, jos itse joutuu kustantamaan. Näistä on liian helppoa saada viimeinen riita aikaiseksi, joten suunnitelkaa etukäteen.

Tämä menee vähän aiheen vierestä, koska ap kyseli esimerkkejä siten, että nainen on ulkomaalaistaustainen ja mies kantis. Meillä siis toisinpäin, eli minä suomalainen ja mies intialainen, emme asu kummankaan kotimaassa. Mies on korkeasti koulutetusta, ylemmän keskiluokan perheestä, joten tuo perhetausta jo vaikuttaa paljon siinä mielessä, ettei tule samanlaisia vaikeuksia mitä varmasti tulisi, jos puoliso olisi huonosti koulutetusta perheestä ja itsekin kouluja käymätön. Puolisoni on maallistunut, liberaali hindu, minä kirkkoon kuulumaton agnostikko. Isompia kulttuurieroista johtuvia ongelmia ei ole ollut mutta toisaalta keskustelemme paljon siitä, mitä odotamme parisuhteelta. Esim. olen oppinut, ettei mies pidä siitä, että sanon hänelle vastaan tai osoitan erimielisyyttä silloin kun paikalla on meidän lisäksi muitakin henkilöitä.  Tietyt jutut teen mieheni mieliksi, silloin kun vierailemme hänen sukulaistensa luona Intiassa, esim. pukeudun intialaisiin  vaatteisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Onko nainen koulutettu? Hänellä saattaa olla paineita elättää esim vanhempansa, sisaruksensa ja serkkunsa. Paine on varmaan isompi miehillä anyway, mutta koska olisit länsimainen puoliso, ota selvää naiseen ja puolisoon kohdistuvista odotuksista etukäteen. Kysy naiselta, että uskooko hän, että täytyy siirt'ää osa tuloista suoraan suvulle ja jos niin miten suuri osa ja ketä täytyy vähintään elättää? Riittääkö esim 10-15% nettopalkasta ja jos naisella ei ole tuloja, vain sinun tuloistasi? Ketkä kaikki jakavat elatusvastuuta? Lisäksi kysy, että jos naisen sukulainen sairastuu vakavaan tautiin, jonka hoitoon hänellä ei ole varaa, niin miten paljon maksetaan hoidoista? Kaikki mikä irtoaa ja otetaan velkaa? Esim. diabetes lääkitys jo tulee kalliiksi, jos itse joutuu kustantamaan. Näistä on liian helppoa saada viimeinen riita aikaiseksi, joten suunnitelkaa etukäteen.

Hän opiskelee yliopistossa. Perheensä on aika varakas ( toisin kuin mun) joten taloidellisia ongelmia ei toistaiseksi ole näkyvissä. Perheessään huolehditaan vanhemmista, mutta muu perhe ei asu täällä joten apu on vain "sosiaalista ja henkistä"

Nainen joutuu silti osallistumaan myös taloudellisesti vanhempiensa ja naimattomien sisarustensa elämän kustantamiseen? Varakkuus on suhteellista, varsinkin jos joku sairastuu vakavasti, niin pian ollaan jo köyhempiä.

Kokemusta yliopistokoulutuksen saaneiden perheestä.