Lue keskustelun säännöt.
Miten saan voimaa jättää ihmisen, joka tulee seurauksista kärsimään?
09.06.2019 |
Kyseessä siis vähitellen monellakin tavalla psyykkisesti häiriintyneeksi paljastunut ihminen. On tukeutunut minuun ihan hirveästi samalla, kun en itse ole saanut suhteestamme mitään.
Välitän ihmisestä ja haluaisin, että hän saisi apua ongelmiinsa. En osaa häntä auttaa mutta hän itse ei näe käytöksessään mitään vikaa. Enkä suinkaan ole ainoa ihminen, joka näkee hänen oman käytöksensä tuhoavan hänen omia mahdollisuuksiaan.
Eli tällainen ihminen pitäisi nyt sitten jättää eli hylätä. En jaksa olla kaikkien ongelmien purkupaikka enkä jaksa loputtomiin kannustaa ihmistä, jonka käytöksessä olisi paljon kritisoitavaa mutta joka ei itseensä kohdistuvaa kritiikkiä kestä.
Kommentit (17)
Pelasta ensin itsesi. Et voi olla kenellekään avuksi, jos itsekin romahdat.
Toiseksi: älä ajattele olevasi kaikkivoipa tai näkeväsi tulevaisuuteen. Jos jätät tämän ihmisen, se voi olla hänelle käännekohta, josta hän tajuaa hakea apua ja muuttaa elämänsä. Jos ei tajua, se ei ole sinun syysi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö häntä saisi jotenkin ohjattua terapiaan? Auttaisiko se?
Millaista tuo käytös on? Mitä kritisoitavaa siinä olisi?
Minulla on vähän tällainen parisuhde. Ei siinä oikein muuta voi, kuin sanoa että haluaa erota. Emme ole kenellekään parisuhdetta velkaa. Emme edes ystävyyssuhdetta. Yritän itse lohduttautua sillä, että olen auttanut ja tukenut miestä näiden kuluneen kahden vuoden aikana todella paljon.
Itse tein viime vuonna niin, että estin joka paikassa ja estin puhelut. Ei ollut helppoa, koska olin aina ajatellut, etten voisi jättää kaveria. Mutta siinä vaiheessa kun ei voi enää mennä toisen luo käymään vetämättä ensin kännejä on ehkä ihan ok alkaa suojella itseään. Toki rahanpyytely oli siinä vaiheessa jo jokaviikkoista. Jaksoin niinkin pitkään, koska toisella oli niin pahoja ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko siis ystävä kyseessä? Kauan olette tunteneet?
Kyseessä miesystävä. Olemme tunteneet noin vuoden, josta suurin osa on ollut minulle ihan tajuttoman rankkaa. Aina on ollut jokin kriisi menossa ja olen ajatellut, että tämän kriisin jälkeen lopetan suhteen. Sitten on tullut uusi kriisi (miehellä) jne.
Vierailija kirjoitti:
Millaista tuo käytös on? Mitä kritisoitavaa siinä olisi?
Henkilö ei itse näe käyttäytyvänsä tökerösti ja loukkaavasti muita kohtaan. Suuruudenkuvitelmia ja isoja puheita, joilla paikkaa huonoa itsetuntoaan.
Kaveripiiristä kaikki järkevät ovat näköjään lähteneet/ottaneet etäisyyttä ja jäljellä ovat ne ihmiset, jotka eivät tiedä miehen todellista tilannetta tai ovat itsekin jonkinlaisia elämäntapaintiaaneja (=työelämän ulkopuolella eläviä).
Mies ei kykene vastavuoroiseen keskusteluun. Puhuu loputtomasti itsestään. Pystyy puhumaan vain tietyistä aiheista, joissa hänen käsityksensä poikkeaa merkittävästi historiankirjoihin kirjoitetusta (uskoo mm. avaruudesta tulleisiin siviilisaatioohin koska luulöytöjä maan päällä).
Käyttäytynyt väkivaltaisesti minua kohtaan koska kuulemma olin vaikuttanut kylmältä ja etäiseltä.
Olen väsynyt kuuntelemaan juttujaan ja tukemaan samalla henkisesti sekä myös rahallisesti. Mies on kaiken lisäksi kroonisessa rahapulassa. Minusta hän on yksinkertaisesti henkisesti sairas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö häntä saisi jotenkin ohjattua terapiaan? Auttaisiko se?
Olen yrittänyt useasti. Ei halua, kuulemma on joskus kokeillut ja käynti oli kuulemma katastrofi (voin vain kuvitella henkilön räjähdysherkän luonteen vuoksi). Olen itse käynyt juttelemassa terapeutille miehen minulle aiheuttaman pahan olon vuoksi.
Ei tuossa ole mitään miettimistä enää. Lähde sillä aikaa, kun mies on jossakin. Saattaa muuten käydä päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäytynyt väkivaltaisesti? Ja olet vielä huolissaan tästä ihmisestä? Soita nyt hyvä ihminen turvakotiin tai johonkin auttavaan puhelimeen jos et itse saa lähdettyä, tarvitset paljon apua tässä.
Mieti elämää ilman miestä. Rauhallista, joskin ehkä alussa vähän yksinäistä. Saat tehdä mitä haluat ja olla mukavien ihmisten seurassa. Säilytä tuo mielikuva, se antaa sinulle voimia olla itsekäs.
Kannattaa myös tajuta, että mies hyötyy siitä, että vastentahtoisesti hänen kanssaan oleva ihminen lopettaa ystävyyden teeskentelyn.
Sitten kirjoitat kirjeen tuolle miehelle, jossa ilmaiset syyt sille, että et halua enää olla hänen kanssaan. Sisällytä siihen kasikommentissasi kertomasi asiat.
Ja sitten todella et enää vastaa hänen viesteihinsä, etkä päästä häntä luoksesi. Todennäköisesti hän käyttäytyisi sinua kohtaan väkivaltaisesti, ja stalkkaamisen riskikin on iso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole hylännyt ystävääni, joka on seonnut. Alkoi sekoilla jo 15 vuotta sitten. Lukuisia kertoja pakkohoidossa. Jättää aina lääkkeet ajan mittaan, kun ne lihottavat ym.
Mulle vielä on ihan ok, että soittaa pitkiä puheluita joissa tilittää elämäänsä ja kehuu itseään. Puhuu ikivanhoja asioita. Puhelut ovat lähes pelkästään hänen juttuaan jostain vaikka yhteisen kaverin symtymäpäiviltä 10 vuotta sitten tai uimaretkestä rannalle 20 vuotta sitten.
Mutta kun tulee vainoharhaiseksi ja alkaa syytellä pimeistä asioista. Sitä en meinaa kestää. Eli siis kokee mut silloin vihollisekseen joka aikoo t"ppaa hänet. Kuulun muka esim rikolliseen moottoripyöräjengiin tms. (vaikken oo koskaan ees ajanu moottoripyörällä) Hän uhkailee sitten ties millä. Raivoaa kuin hullu. On näkö-ja kuuloharhoja.
Rasittavaa ja pelottavaa olla raivon kohteena.
Tällä hetkellä on paremmassa kunnossa, kuten aina välillä. Saan kuulla hänen kouluaikaisista numeroistaan ja se aikaisista poikaystävistään. Ikivanhoja asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaista tuo käytös on? Mitä kritisoitavaa siinä olisi?
Henkilö ei itse näe käyttäytyvänsä tökerösti ja loukkaavasti muita kohtaan. Suuruudenkuvitelmia ja isoja puheita, joilla paikkaa huonoa itsetuntoaan.
Kaveripiiristä kaikki järkevät ovat näköjään lähteneet/ottaneet etäisyyttä ja jäljellä ovat ne ihmiset, jotka eivät tiedä miehen todellista tilannetta tai ovat itsekin jonkinlaisia elämäntapaintiaaneja (=työelämän ulkopuolella eläviä).
Mies ei kykene vastavuoroiseen keskusteluun. Puhuu loputtomasti itsestään. Pystyy puhumaan vain tietyistä aiheista, joissa hänen käsityksensä poikkeaa merkittävästi historiankirjoihin kirjoitetusta (uskoo mm. avaruudesta tulleisiin siviilisaatioohin koska luulöytöjä maan päällä).
Käyttäytynyt väkivaltaisesti minua kohtaan koska kuulemma olin vaikuttanut kylmältä ja etäiseltä.
Olen väsynyt kuuntelemaan juttujaan ja tukemaan samalla henkisesti sekä myös rahallisesti. Mies on kaiken lisäksi kroonisessa rahapulassa. Minusta hän on yksinkertaisesti henkisesti sairas.
Lähdet tietenkin suhteesta pois, mikäli yhtään välität itsestäsi, mutta ennen sitä voisit miettiä, miten olet päätynyt tällaisen ihmisen kanssa yhteen. Muistuttaako asetelma jotain sellaista, mitä olet joutunut kokemaan lapsuudessa?
Muista myös, että jos olet tosissasi lähdön suhteen, älä anna turhan pitkiä selityksiä. Muuten huomaat joutuvasi takaisin kuin itsestään. Sanot vain, että haluat lopettaa tämän suhteen, koska et saa siitä itse mitään. Varaudu siihen, että hän haukkuu sinut pystyyn ja vetelee kaikista mahdollisista naruista, jotka saavat sinut epävarmaksi tai tuntemaan syyllisyyttä. Tästä syystä juuri suosittelen oman taustan tsekkausta niin että et mene täysin sekaisin toisen reaktiosta ja anna sen mennä ns. ihon alle. Pidä mielessä, mitä itse haluat. Muu on epäoleellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole hylännyt ystävääni, joka on seonnut. Alkoi sekoilla jo 15 vuotta sitten. Lukuisia kertoja pakkohoidossa. Jättää aina lääkkeet ajan mittaan, kun ne lihottavat ym.
Mulle vielä on ihan ok, että soittaa pitkiä puheluita joissa tilittää elämäänsä ja kehuu itseään. Puhuu ikivanhoja asioita. Puhelut ovat lähes pelkästään hänen juttuaan jostain vaikka yhteisen kaverin symtymäpäiviltä 10 vuotta sitten tai uimaretkestä rannalle 20 vuotta sitten.
Mutta kun tulee vainoharhaiseksi ja alkaa syytellä pimeistä asioista. Sitä en meinaa kestää. Eli siis kokee mut silloin vihollisekseen joka aikoo t"ppaa hänet. Kuulun muka esim rikolliseen moottoripyöräjengiin tms. (vaikken oo koskaan ees ajanu moottoripyörällä) Hän uhkailee sitten ties millä. Raivoaa kuin hullu. On näkö-ja kuuloharhoja.
Rasittavaa ja pelottavaa olla raivon kohteena.
Tällä hetkellä on paremmassa kunnossa, kuten aina välillä. Saan kuulla hänen kouluaikaisista numeroistaan ja se aikaisista poikaystävistään. Ikivanhoja asioita.
Tämä mies ei vielä ole tuossa tilassa mutta uskon, että ryhtymällä alkoholistiksi pääsisi pian samoihin tunnelmiin. Tällä hetkellä ”lääkitsee” itseään kannabiksella.
Kuinka usein noita puheluita tältä ystävältäsi tulee? Tämä minun ”mieheni” saattaa soittaa monta kertaa päivässä ja yhteensä puhelut voivat kestää tunteja. Ei tahdo oma aika riittää toisen päänsisäisen sekamelskan kuunteluun. Osa ajatuksista on vahvasti paranoideja.
Voisin yrittää tarjota ystävyyttä seurustelun sijaan mutten tiedä, onko sekään hyvä vaihtoehto miehelle.
Jos hän on väkivaltainen sinua kohtaan, niin pistä heti välit poikki. Sano että et jaksa enää hänen käytöstään. Blokkaa somessa ja älä vastaa puheluihin. Täysin poikki vaan.
Ei ole sinun asiasi pelastaa häntä. Kuulostaa että hän olisi narsisti, joka ei osaa eikä halua muuttua. Häntä et voi auttaa, mutta itseäsi voit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole hylännyt ystävääni, joka on seonnut. Alkoi sekoilla jo 15 vuotta sitten. Lukuisia kertoja pakkohoidossa. Jättää aina lääkkeet ajan mittaan, kun ne lihottavat ym.
Mulle vielä on ihan ok, että soittaa pitkiä puheluita joissa tilittää elämäänsä ja kehuu itseään. Puhuu ikivanhoja asioita. Puhelut ovat lähes pelkästään hänen juttuaan jostain vaikka yhteisen kaverin symtymäpäiviltä 10 vuotta sitten tai uimaretkestä rannalle 20 vuotta sitten.
Mutta kun tulee vainoharhaiseksi ja alkaa syytellä pimeistä asioista. Sitä en meinaa kestää. Eli siis kokee mut silloin vihollisekseen joka aikoo t"ppaa hänet. Kuulun muka esim rikolliseen moottoripyöräjengiin tms. (vaikken oo koskaan ees ajanu moottoripyörällä) Hän uhkailee sitten ties millä. Raivoaa kuin hullu. On näkö-ja kuuloharhoja.
Rasittavaa ja pelottavaa olla raivon kohteena.
Tällä hetkellä on paremmassa kunnossa, kuten aina välillä. Saan kuulla hänen kouluaikaisista numeroistaan ja se aikaisista poikaystävistään. Ikivanhoja asioita.
Tämä mies ei vielä ole tuossa tilassa mutta uskon, että ryhtymällä alkoholistiksi pääsisi pian samoihin tunnelmiin. Tällä hetkellä ”lääkitsee” itseään kannabiksella.
Kuinka usein noita puheluita tältä ystävältäsi tulee? Tämä minun ”mieheni” saattaa soittaa monta kertaa päivässä ja yhteensä puhelut voivat kestää tunteja. Ei tahdo oma aika riittää toisen päänsisäisen sekamelskan kuunteluun. Osa ajatuksista on vahvasti paranoideja.
Voisin yrittää tarjota ystävyyttä seurustelun sijaan mutten tiedä, onko sekään hyvä vaihtoehto miehelle.
Et tietenkään tarjoa ystävyyttä eron jälkeen. Olet jo tehnyt voitavasi. Jos et voinut parisuhderakkautta tarjoamalla auttaa, niin miten ystävänä voisit? Ja miksi se edes olisi sinun velvollisuutesi?
Sinun tulee nyt asettaa itsesi etusijalle ja katkaista kaikki yhteydet tuohon tyyppiin. Tarvitset varmasti myös terapiaa kokemuksesi jälkeen, jotta et koe huonoa omaa tuntoa ja syyllisyyttä lähtösi takia. Mies varmasti sinua syyllistää kaikin mahdollisin tavoin ja saattaa tehdä halyttäviäkin asioita saadakseen sinut muuttamaan mielesi. Viisainta ehkä olisi, että katkaiset kaiken yhteydenpidon ja laitat estot joka mediaan eron jälkeen. Näin ei pääse syyllistämään sinua.
Eräs tuntemani nainen onnistui lähtemään huonosta suhteesta, mutta sen jälkeinen aika traumatisoi hänet pahasti. Mies soitteli joka päivä useita kertoja ja itki ja uhkaili itsemurhalla ("seison nyt tässä sillalla, sun valinta hyppäänkö vai en"), pommitti sadoilla viesteillä sosiaalisen median kautta ("kato nyt millaiseksi sä teit mut, nytkin saan kohta turpaani kun huudan täällä ohikulkijoille").
Iso tsemppi!
Onko siis ystävä kyseessä? Kauan olette tunteneet?