Kaipaatko jotakuta mutta et ota yhteyttä? Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiset niin usein, tyrkyttelevät itseään miehille?

Yleensä täällä valitetaan että eivät tyrkytä, vaan mies joutuu tekemään aloitteen. Koittaa nyt päättää.

Olisi todella kiva tavata yhtä nuoruuden ystävääni. Ollaan jo yli 40-vuotiaita, molemmat siis naisia. Kun tässä vuosien varrella olen muutaman kerran yrittänyt ehdottaa tapaamista, toistuu aina sama kuvio. Hän on hyvin innoissaan tyyliin "tavataan ihan koska sulle vaan sopii, tehdään sitä ja tätä, ja voi kun ihana nähdä jne." Sitten pari päivää ennen tapaamista tulee joku yllättävä este hänen puoleltaan ja sitten ollaan "voi kamala kun tuli yhtäkkiä sellanen ja tällanen este, toivottavasti sä et kamalasti suutu". Ei oikein tee mieli enää ottaa yhteyttä, kun tuota on tapahtunut muutaman kerran. Taidan olla vaan tylsää seuraa hänen mielestään ja täytynee hyväksyä se :D

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kaipaan, yhtä henkilöä jonka tunsin. Hänellä pelottavan tarkka kyky nähdä kaikkien suojamuurieni läpi. Sanoa oikeat sanat oikeaan aikaan. Itsekin osasin vedellä oikeista naruista hänen kohdallaan. En edes tiennyt että tällaista voi olla. En ota yhteyttä, koska en tiedä, mitä ajatteli minusta. Oli kuitenkin kaikille kiva, ehkä liioittelin asiaa. Enkä halua antaa väärää kuvaa ja sotkea hänen elämää tai omaani. Kaipaan vain sitä tunnetta, että huolimatta vajavaisuudestani olen silti ok jollekin tässä maailmassa.

Kaipaan myös muutamaa hyvää ystävääni, mutta pidän yhteyttä harvakseltaan, koska en halua häiritä. Heillä on niin paljon kaikkea muuta, työ, perhe, harrastukset. Minulla on niin vähän tarjottavaa, koska kaikki energia menee siihen, että pidän itseni koossa ja kulissit pystyssä (talous ja parisuhdehuolia).

Voi Sua! Sulla on hirveesti stressitekijöitä elämässäsi!

Kaipaan aika ajoin entistä parasta ystävääni. Olimme vuosikaudet tosi kiinteä ja läheinen parivaljakko. Sitten elämä vei ja jossakin vaiheessa tämä ystäväni katkaisi välit kokonaan. En koskaan saanut vastausta miksi näin. Välirikosta on jo vuosia ja edelleenkin kaipaan häntä, keskusteluja ja hauskanpitoa hänen kanssaan.

Paria lapsuudenkaveria, joihin kyllä aion aina ottaa yhteyttä ja aiotaan nähdä aina kun sattumalta törmätään, mutta se vaan jää.

Aika kuluu ja tuollaiset jutut unohtuu.

Joululomalla kyllä nähtiin heistä toisen kanssa pitkästä aikaa, ja oli ihanaa, mutta ei olla taas sen jälkeen nähty.

Muistelen usein kaiholla vanhoja aikoja ja sitä, kun hengattiin jatkuvasti.

Toinen heistä oli vuosia paras kaverini ja edelleen sellainen ihminen, että yhtä minulle sopivaa seuraa on vaikea löytää.

Asutaan harmikseni myös eri puolilla Suomea nykyään.

Puhelimessakin olisi ihana jutella, mutta en kehtaa soittaa, kun ei olla nykyään sellaisissa väleissä, että soiteltaisiin toisille tuntien lätinäpuheluita kuten joskus.

Yhtä miestä kaipaan myös välillä, mutta hän on antanut ymmärtää ettei halua seuraani, joten en enää edes yritä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiset niin usein, tyrkyttelevät itseään miehille?

En ole koskaan tyrkyttänyt itseäni miehille. Harmi vaan etteivät myös tule kotoa hakemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtä ystävääni. Hän on jo vuosia liikkunut epämääräisissä rikollisporukoissa enkä halua sotkeentua hänen elämäänsä, koska en halua hänen porukoitaan omaan elämääni.

Ei se automaatio ole. Itse pidän ns. epämääräiset rikollisporukkani ja säännöllistä elämää viettävät kaverini ja sukulaiseni erillään.

Mä en halua ottaa edes riskiä. 

Miestä, jonka jätin, kun hän paitsi p*ni toista naista oli ihastunut, vietti öitä ym. Selitys lienee itsestäänselvä. Kaipaan silti häntä ihan hirveästi. :(