Kaipaatko jotakuta mutta et ota yhteyttä? Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Googlen kuvahaulla tulee hänen nimellään jälleen uusi lutikka - nyt Oulusta. Ei kiitos.

Mitä?

Ota itse yhteyttä ja kysy kuulumisia esim. että onko asia korjaantunut tms.

Kaipasin kyllä todella pljon, mutta mies halusi vain jotain ystävyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että en kiinnosta jos otan itse yhteyttä. Vaikutan perässä roikkujalta ja olen sitä joskus ollutkin. En halua nolata enää itseäni tyrkyttämällä seuraani.

Minulla tämä sama.

Kaipaan välillä pois muuttanutta miespuolista kaveriani, mutta en ota yhteyttä. Harmittaa, että hänkään ei ota. Mutta koen, että en voi, koska en tiedä tykkäsikö hän seurastani samalla tavalla kuin minä hänen. En siis ihastunut, hän vain oli tosi mukavaa juttuseuraa.

Itse olen naimisissa ja kolmen lapsen äiti ja hän sinkku ainakin silloin kun muutti. Koen oloni hölmöksi. Mitä jos hän luulee, että olen hänestä kiinnostunut?

Vierailija kirjoitti:

Ota itse yhteyttä ja kysy kuulumisia esim. että onko asia korjaantunut tms.

Enkä. Jos ei osaa tehdä omaa osuuttaan, jääköön ilman.

Kiinnostunut mies ottaa aina säännöllisesti kontaktia - oli tilanne mikä hyvänsä. Taukoja pitävä ja katoileva käyttää hyväkseen - monta rautaa tulessa.

En nyt tiedä kaipaa ko erästä miestä, nuoruuteni ihastusta, mutta olisihan se kiva jutella taas. Olemme aina silloin tällöin törmänneet ja muutama vuosi sitten muutaman hetken jutelleetkin, mutta kiireen takia molempien oli riennettävä taas toisaalle.

Kaipaan tottakai! Tai en tiedä kaipaanko sinänsä yksittäisistä henkilöistä muuta kuin tytärtäni, muista kaipaan sitä mitä joskus oli. Syitä miksi en ota yhteyttä; Tyttären kohdalta se, että hän saa nyt pitää sitä elämää mitä halusikin. Hän ottaa itse aina yhteyttä kun haluaa, minä olen siirtynyt takavasemmalle. Muiden kohdalla en ota yhteyttä siksi, että ei se mennyt aika enää palaa, vaikka kyseisen ihmisen tapaisinkin, ja häneen olisin yhteydessä. 

Vierailija kirjoitti:

On muutama ihminen ja esim. lapsuuden ystävä joihin olisi kiva pitää yhteyttä edes silloin tällöin mutta jotenkin ehkä häpeän elämääni ja itseäni etten kehtaa enää pitää yhteyttä. 

Sama juttu minulla. En oikein kehtaa kunnolla tavata lapsuuden kaveria, kun oma elämäni ei ole mennyt kovinkaan hyvin tähän mennessä ja vaikka tiedän ettei hän varmaan arvostelisi niin silti en vaan kehtaa tunnustaa kaikkea. Olen jotain kertonyt, mutta tavallaan hänellä erilainen kuva minusta ja en enää pystyisi päästämään häntä niin lähelle. Uskon, että häpeisin itseäni todella paljon. Samaten kaipaan yhtä toista kaveria johon joskun pidin yhteyttä, mutta sitten hän muutti. Ei enää vastannut viesteihin. Olimme aika samanlaisia ihmisiä ja senkin vuoksi hänen menettämisensä oli ikävää. Emme siis eronneet riidoissa, mutta yhteyden pito hiipui ja en enää ole itse ottanut yhteyttä, kun hän ei ole vastanut minulle mitään pitkään aikaan. Toivon, että hänellä on kaikki kunnossa. Uskon, että' hän myös ymmärtäisi elämääni hyvin ja senkin vuoksi oli ikävää menettää hänet täysin.

Lisäksi kaipaan yhtä miestä edelleen. Olimme samassa opiskelupaikassa ja  vaikka emme olleet yhdessä niin kuitenkin jotain "ihastumisen merkkejä" oli.  Oikeastaan se elämäntilanne oli vaan sellainen, ettei meistä olisi voinut silloin tulla mitään. Nyt välillä mietin häntä, että olisi kiva tavata. Ei minulla silti ole oikein keinoja ottaa yhteyttä häneen ja en usko koskaan sitä tekeväni. Samat syyt eli varmasti häpeäisin elämääni ja en koe eläväni nyt sellaista elämää josta voisin hänelle kunnolla kertoa. Hän on kuitenkin niin upea ihminen ja siis todellakin sellainen karismaattinen ja muutenkin mieleenjäävä upea ihminen, että en koe minun olevan oikea ihminen hänen elämäänsä. Voisi muutenkin olla liian noloa jos ottaisin yhteyttä häneen. Silti kaipaan häntä välillä todella paljon.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostunut mies ottaa aina säännöllisesti kontaktia - oli tilanne mikä hyvänsä. Taukoja pitävä ja katoileva käyttää hyväkseen - monta rautaa tulessa.

Tää ei ole todellakaan näin.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostunut mies ottaa aina säännöllisesti kontaktia - oli tilanne mikä hyvänsä. Taukoja pitävä ja katoileva käyttää hyväkseen - monta rautaa tulessa.

Pidän pitkiä taukoja, etten vaikuta ahdistelijalta.

Yhtä ystävääni. Hän on jo vuosia liikkunut epämääräisissä rikollisporukoissa enkä halua sotkeentua hänen elämäänsä, koska en halua hänen porukoitaan omaan elämääni.

Vaihtelevissa määrin useampaakin. Lähinnä kai se tunne on itsessä ja kohdistuu sitten siihen, kuka kiva ihminen menneisyydestä mieleen sattuu. Toisaalta joitakin tärkeitä ihmisiä en kuitenkaan kaipaa, vaikken heitä näkisikään, mutta kun sitten näen, he lievittävät hetkellisesti tuota kaipausta. Ehkä sitä kaipaa jotain kohtaamista ja yhteyden tunnetta, lämpöä, henkistä läheisyyttä...

Omassakin mielessäni on kyllä päivittäin yksi tietty ihminen menneisyydestä. Varmaan sitten kaipaan kuitenkin juuri häntä, jollain tavalla, ystäväksi ehkä, vaikka joskus oli muutakin. En ota yhteyttä, kun en tiedä yhtään, mitä hän siitä ajattelisi tai mitä se kuulumisten kysely hyödyttäisi. Minullakin on tuo roikkumisen trauma, en halua roikkua enkä ahdistella. En ole hänessä roikkunutkaan, mutta hän aktivoi tuon pelon minussa. Siksi odotan häneltä lähestymistä tai jotain merkkiä siitä, että hän haluaa olla tekemisissä. Odotan luultavasti turhaan. Olenkin päättänyt, että lakkaan odottamasta, mutta eihän se niin helppoa ole.

Kaipaan yhtä miestä, mutta en ota enää itse yhteyttä. Pariin otteeseen olen viestiä laittanut tyyliin "tikusta asiaa", ja vastannutkin hän on. Tavattaessa meillä on oikein hyvät, lämpimätkin välit, mutta enää en ole aloitteellinen koska koen tyrkyttäni itseäni jos toista ei kiinnosta ottaa yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Yhtä ystävääni. Hän on jo vuosia liikkunut epämääräisissä rikollisporukoissa enkä halua sotkeentua hänen elämäänsä, koska en halua hänen porukoitaan omaan elämääni.

Ei se automaatio ole. Itse pidän ns. epämääräiset rikollisporukkani ja säännöllistä elämää viettävät kaverini ja sukulaiseni erillään.

Kahta tinderpanoani. Eivät kumpikaan vastanneet viimeisimpään viestiini joten poistin molempien numerot.

Kaipaan miestä jota tapailin. En ota yhteyttä koska ei vastannut kahteen edelliseen viestiini. Noloa vieläkin ikävöidä...

Kyllä kaipaan, yhtä henkilöä jonka tunsin. Hänellä pelottavan tarkka kyky nähdä kaikkien suojamuurieni läpi. Sanoa oikeat sanat oikeaan aikaan. Itsekin osasin vedellä oikeista naruista hänen kohdallaan. En edes tiennyt että tällaista voi olla. En ota yhteyttä, koska en tiedä, mitä ajatteli minusta. Oli kuitenkin kaikille kiva, ehkä liioittelin asiaa. Enkä halua antaa väärää kuvaa ja sotkea hänen elämää tai omaani. Kaipaan vain sitä tunnetta, että huolimatta vajavaisuudestani olen silti ok jollekin tässä maailmassa.

Kaipaan myös muutamaa hyvää ystävääni, mutta pidän yhteyttä harvakseltaan, koska en halua häiritä. Heillä on niin paljon kaikkea muuta, työ, perhe, harrastukset. Minulla on niin vähän tarjottavaa, koska kaikki energia menee siihen, että pidän itseni koossa ja kulissit pystyssä (talous ja parisuhdehuolia).

Vierailija kirjoitti:

Kaipaan tottakai! Tai en tiedä kaipaanko sinänsä yksittäisistä henkilöistä muuta kuin tytärtäni, muista kaipaan sitä mitä joskus oli. Syitä miksi en ota yhteyttä; Tyttären kohdalta se, että hän saa nyt pitää sitä elämää mitä halusikin. Hän ottaa itse aina yhteyttä kun haluaa, minä olen siirtynyt takavasemmalle. Muiden kohdalla en ota yhteyttä siksi, että ei se mennyt aika enää palaa, vaikka kyseisen ihmisen tapaisinkin, ja häneen olisin yhteydessä. 

Tätä en nyt ymmärrä, että  miksi ihmeessä et voi itse olla aktiivinen ja olla omaan tyttäreesi yhteydessä ? Ellet sitten ole itse pilannut välejäsi omaan lapseesi ja vaikka olisitkin, niin ne voi yrittää korjata.

Kaipaan yhtä ystävääni. En ota häneen yhteyttä, koska siinä ystävyyssuhteessa oli pahoja puutteita. Hän teki monta tylsää temppua minulle, mutta silti kaipaan keskusteluja hänen kanssaan.