Miten paljon olette auttaneet omilleen muuttavaa nuorta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Tarkennan vähän kysymyksen taustoja ja motiiviani kysellä. Omat lapsemme eivät ole ihan vielä tuossa vaiheessa, mutta ystäväni poika on muuttamassa nyt kesällä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Tulin sanoneeksi tälle ystävälleni, että teillä on nyt tulossa puuhakas loma, kun on tiedossa kaikki hankinnat, siivoukset ja muutot ja lisäsin vielä, että no me tullaan sitten perässä muutaman vuoden päästä, ja sanoin myös, että on se jännää aikaa koko perheelle. Tähän ystäväni kommentoi, että minä olenkin vähän sellainen hössöttävä äiti, joka varmaan hankkii joka kipin ja kupin valmiiksi ja hinkkaa kämpänkin puhtaaksi ennen muuttoa. Ei hän sitä pahalla sanonut, mutta tuli itselleni sellainen olo, ettei niin kuuluisi tehdä (vaikka tiedän luultavasti juuri noin tekeväni ja toisaalta tiedän, ettei minulle vanhempani niin tehneet enkä sellaista edes odottanut enkä tiedä edes olisinko halunnutkaan...). Mietin, että olenkohan juurikin sellainen hössöttäjä?

Olet. Omilleen muutetaan siksi, että opetellaan pärjäämään itse .

Mutta omilleen muuttavan ei vielä siinä tilanteessa tarvitse osata pärjätä itse. Siitä sitä ehtii opetella vanhempien avulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Tarkennan vähän kysymyksen taustoja ja motiiviani kysellä. Omat lapsemme eivät ole ihan vielä tuossa vaiheessa, mutta ystäväni poika on muuttamassa nyt kesällä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Tulin sanoneeksi tälle ystävälleni, että teillä on nyt tulossa puuhakas loma, kun on tiedossa kaikki hankinnat, siivoukset ja muutot ja lisäsin vielä, että no me tullaan sitten perässä muutaman vuoden päästä, ja sanoin myös, että on se jännää aikaa koko perheelle. Tähän ystäväni kommentoi, että minä olenkin vähän sellainen hössöttävä äiti, joka varmaan hankkii joka kipin ja kupin valmiiksi ja hinkkaa kämpänkin puhtaaksi ennen muuttoa. Ei hän sitä pahalla sanonut, mutta tuli itselleni sellainen olo, ettei niin kuuluisi tehdä (vaikka tiedän luultavasti juuri noin tekeväni ja toisaalta tiedän, ettei minulle vanhempani niin tehneet enkä sellaista edes odottanut enkä tiedä edes olisinko halunnutkaan...). Mietin, että olenkohan juurikin sellainen hössöttäjä?

Olet. Omilleen muutetaan siksi, että opetellaan pärjäämään itse .

Mutta omilleen muuttavan ei vielä siinä tilanteessa tarvitse osata pärjätä itse. Siitä sitä ehtii opetella vanhempien avulla.

Tuleeko vanhempi kotiin myös solmimaan kengännauhat? Tai auttamaan vessassa? Kun itse pärjääminen on niin vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Tarkennan vähän kysymyksen taustoja ja motiiviani kysellä. Omat lapsemme eivät ole ihan vielä tuossa vaiheessa, mutta ystäväni poika on muuttamassa nyt kesällä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Tulin sanoneeksi tälle ystävälleni, että teillä on nyt tulossa puuhakas loma, kun on tiedossa kaikki hankinnat, siivoukset ja muutot ja lisäsin vielä, että no me tullaan sitten perässä muutaman vuoden päästä, ja sanoin myös, että on se jännää aikaa koko perheelle. Tähän ystäväni kommentoi, että minä olenkin vähän sellainen hössöttävä äiti, joka varmaan hankkii joka kipin ja kupin valmiiksi ja hinkkaa kämpänkin puhtaaksi ennen muuttoa. Ei hän sitä pahalla sanonut, mutta tuli itselleni sellainen olo, ettei niin kuuluisi tehdä (vaikka tiedän luultavasti juuri noin tekeväni ja toisaalta tiedän, ettei minulle vanhempani niin tehneet enkä sellaista edes odottanut enkä tiedä edes olisinko halunnutkaan...). Mietin, että olenkohan juurikin sellainen hössöttäjä?

Olet. Omilleen muutetaan siksi, että opetellaan pärjäämään itse .

Mutta omilleen muuttavan ei vielä siinä tilanteessa tarvitse osata pärjätä itse. Siitä sitä ehtii opetella vanhempien avulla.

Tuleeko vanhempi kotiin myös solmimaan kengännauhat? Tai auttamaan vessassa? Kun itse pärjääminen on niin vaikeaa.

Sinä varmaan heitit uimista opettelevan lapsen laiturilta veteen, että alas uida?

Minut heitettiin aikoinaan pois kotoa, joten halusin lapsille pehmeämmän lähdön. Ihan kaikkea ei tarvitse opetella kantapään kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoria saa auttaa niin paljon kuin itse haluaa. "Yli" menee siinä vaiheessa, kun paasataan sitä nuorta siellä uudessakin kodissa, esim. käydään tekemässä ruoka, siivoamassa ja pesemässä pyykkiä.

Minusta yli mennään myös silloin, jos vanhempi ostaa esim. siivoustarvikkeet, astiat ja huonekalut nuoren asuntoon. Kyllä nuoren pitää itse kantaa päävastuu tästä. Toki vanhempi voi antaa raha-apua ostoksiin ja jopa ostaa lahjaksi jonkin yksittäisen jutun, mutta se ei ole tervettä, että vanhempi käy kaupassa nuoren puolesta.

Mitä kummaa on siivoustarvikkeiden ostamisessa? Hyvä mikrokuitumoppi maksaa opiskelijan budjetilla paljon, joten ostin sen ja paljon muuta lahjaksi. Olen itse pessyt lattioita kontaten vanhalla t-paidalla, mutta kun parempia menetelmiä on, niin miksipä niitä ei käyttäisi? Muuttosiivousta lukuunottamatta en ole lasten asunnoissa siivonnut, he osaavat tehdä sen itse.

Mulla ei autettu pätkän vertaa. Haukuttiin sen johdosta, että en jäänyt heidän kotiin hoivaamaan heitä, kun heillä ei ollut mitään omaa mielenkiintoista elämää. Eli ihan yksin sain olla näiden asioiden kanssa. Silti tuntuu jotenkin karulta nämä joskus palstalla tulevat kenties provot aloitukset, että otetaan rahaa omalta lapselta, jos tulee viikonlopuksi käymään tms. Mulla on kaveri, jolle kotoa lähtiessä ostettiin oma asunto ja kaikki päälle. En ole kateellinen, mutta keskustelu tällaisen ihmisen kanssa on aika hankalaa, kun on niin eri todellisuus siitä, minkä verran joutuu itse ponnistelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Nuoria saa auttaa niin paljon kuin itse haluaa. "Yli" menee siinä vaiheessa, kun paasataan sitä nuorta siellä uudessakin kodissa, esim. käydään tekemässä ruoka, siivoamassa ja pesemässä pyykkiä.

Jassoo, no minäpä aina ollessani lapsen/kodinvahtina , nykyisin suht harvoin,( lapset ala-ja yläasteella) , siivoan siellä (vaikka käykin siivooja ) . Riittää yli 200neliössä minullekkin jotain nuolemista. Pistän pyykkikoneen ja astianpesukoneen pyörimään ,jos on pestävää jne.

Niin , ja nämä ”nuoret” ovat itsekkin tehokkaita työelämässä kuin myös kotona. Tämmöisiä helikopterivanhempia meitä on. Kaikki olemme tyytyväisiä tilanteeseen. Minulla on aikaa ja voimia myös.

Minusta on hyvä, että lapsi itsenäistyy, oppii pärjäämään itse ja hoitamaan omat asiansa. Autan kyllä, jos apua tarvitsee, mutta minusta täytyy antaa nuoren yrittää pärjätä itse eikä tuputtaa kaikkea valmiina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoria saa auttaa niin paljon kuin itse haluaa. "Yli" menee siinä vaiheessa, kun paasataan sitä nuorta siellä uudessakin kodissa, esim. käydään tekemässä ruoka, siivoamassa ja pesemässä pyykkiä.

Minusta yli mennään myös silloin, jos vanhempi ostaa esim. siivoustarvikkeet, astiat ja huonekalut nuoren asuntoon. Kyllä nuoren pitää itse kantaa päävastuu tästä. Toki vanhempi voi antaa raha-apua ostoksiin ja jopa ostaa lahjaksi jonkin yksittäisen jutun, mutta se ei ole tervettä, että vanhempi käy kaupassa nuoren puolesta.

Mitä kummaa on siivoustarvikkeiden ostamisessa? Hyvä mikrokuitumoppi maksaa opiskelijan budjetilla paljon, joten ostin sen ja paljon muuta lahjaksi. Olen itse pessyt lattioita kontaten vanhalla t-paidalla, mutta kun parempia menetelmiä on, niin miksipä niitä ei käyttäisi? Muuttosiivousta lukuunottamatta en ole lasten asunnoissa siivonnut, he osaavat tehdä sen itse.

Olennaista on se, että nuori itse kantaa päävastuun sen miettimisestä, mitä kaikkea uudessa kodissa tarvitaan. Vanhempi voi toki antaa rahaa ostoksiin ja myös neuvoa silloin, jos nuori kysyy neuvoja. Mutta jos äiti miettii kaikki hankinnat nuoren puolesta, niin eihän nuori opi tässä hoitamaan asioita itse.

Eikä se nuori ole millekään erämaavaellukselle lähdössä, vaan jos hän myöhemmin huomaa jotain puuttuvan, voi kaupasta ostaa tarvittavia asioita myöhemminkin. Paljon paremmin näin oppii suunnittelemaan kuin silloin, kun äiti miettii kaiken valmiiksi. Kaikkein välttämättömimmissä asioissa (esim. muuttoilmoitus, sähkösopimus ja kotivakuutus) vanhemmat voivat toki nuorelta kysyä ja varmistaa, että hän on muistanut hoitaa ne.

Sellaisen surullisen asian olen huomannut, että nämä helikopterivanhemmat saattavat olla hyvinkin ilkeitä ja epäreiluja muille kuin niille omille nuorille esim työpaikoilla tai muissa kohtaamisissa. Eli onko tämä kanaemon käytös suoraan verrannollinen kyynärpäillä etenemiseen vain se oma ja oman lapsen napa edellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoria saa auttaa niin paljon kuin itse haluaa. "Yli" menee siinä vaiheessa, kun paasataan sitä nuorta siellä uudessakin kodissa, esim. käydään tekemässä ruoka, siivoamassa ja pesemässä pyykkiä.

Minusta yli mennään myös silloin, jos vanhempi ostaa esim. siivoustarvikkeet, astiat ja huonekalut nuoren asuntoon. Kyllä nuoren pitää itse kantaa päävastuu tästä. Toki vanhempi voi antaa raha-apua ostoksiin ja jopa ostaa lahjaksi jonkin yksittäisen jutun, mutta se ei ole tervettä, että vanhempi käy kaupassa nuoren puolesta.

Mitä kummaa on siivoustarvikkeiden ostamisessa? Hyvä mikrokuitumoppi maksaa opiskelijan budjetilla paljon, joten ostin sen ja paljon muuta lahjaksi. Olen itse pessyt lattioita kontaten vanhalla t-paidalla, mutta kun parempia menetelmiä on, niin miksipä niitä ei käyttäisi? Muuttosiivousta lukuunottamatta en ole lasten asunnoissa siivonnut, he osaavat tehdä sen itse.

Olennaista on se, että nuori itse kantaa päävastuun sen miettimisestä, mitä kaikkea uudessa kodissa tarvitaan. Vanhempi voi toki antaa rahaa ostoksiin ja myös neuvoa silloin, jos nuori kysyy neuvoja. Mutta jos äiti miettii kaikki hankinnat nuoren puolesta, niin eihän nuori opi tässä hoitamaan asioita itse.

Eikä se nuori ole millekään erämaavaellukselle lähdössä, vaan jos hän myöhemmin huomaa jotain puuttuvan, voi kaupasta ostaa tarvittavia asioita myöhemminkin. Paljon paremmin näin oppii suunnittelemaan kuin silloin, kun äiti miettii kaiken valmiiksi. Kaikkein välttämättömimmissä asioissa (esim. muuttoilmoitus, sähkösopimus ja kotivakuutus) vanhemmat voivat toki nuorelta kysyä ja varmistaa, että hän on muistanut hoitaa ne.

Mutta käytännössä oli helpompaa tehdä yksi reissu Ikeaan kuin pistää nuori kuskailemaan kodintavaroita pyörän tarakalla.

eri

Auttaminen ei ole sitä että tehdään tai päätetään puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Tarkennan vähän kysymyksen taustoja ja motiiviani kysellä. Omat lapsemme eivät ole ihan vielä tuossa vaiheessa, mutta ystäväni poika on muuttamassa nyt kesällä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Tulin sanoneeksi tälle ystävälleni, että teillä on nyt tulossa puuhakas loma, kun on tiedossa kaikki hankinnat, siivoukset ja muutot ja lisäsin vielä, että no me tullaan sitten perässä muutaman vuoden päästä, ja sanoin myös, että on se jännää aikaa koko perheelle. Tähän ystäväni kommentoi, että minä olenkin vähän sellainen hössöttävä äiti, joka varmaan hankkii joka kipin ja kupin valmiiksi ja hinkkaa kämpänkin puhtaaksi ennen muuttoa. Ei hän sitä pahalla sanonut, mutta tuli itselleni sellainen olo, ettei niin kuuluisi tehdä (vaikka tiedän luultavasti juuri noin tekeväni ja toisaalta tiedän, ettei minulle vanhempani niin tehneet enkä sellaista edes odottanut enkä tiedä edes olisinko halunnutkaan...). Mietin, että olenkohan juurikin sellainen hössöttäjä?

Olet. Omilleen muutetaan siksi, että opetellaan pärjäämään itse .

Mutta omilleen muuttavan ei vielä siinä tilanteessa tarvitse osata pärjätä itse. Siitä sitä ehtii opetella vanhempien avulla.

Kyllä perusasiat pitäisi opettaa jo kotona. Pyykinpesu, ruuanlaitto yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Tarkennan vähän kysymyksen taustoja ja motiiviani kysellä. Omat lapsemme eivät ole ihan vielä tuossa vaiheessa, mutta ystäväni poika on muuttamassa nyt kesällä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Tulin sanoneeksi tälle ystävälleni, että teillä on nyt tulossa puuhakas loma, kun on tiedossa kaikki hankinnat, siivoukset ja muutot ja lisäsin vielä, että no me tullaan sitten perässä muutaman vuoden päästä, ja sanoin myös, että on se jännää aikaa koko perheelle. Tähän ystäväni kommentoi, että minä olenkin vähän sellainen hössöttävä äiti, joka varmaan hankkii joka kipin ja kupin valmiiksi ja hinkkaa kämpänkin puhtaaksi ennen muuttoa. Ei hän sitä pahalla sanonut, mutta tuli itselleni sellainen olo, ettei niin kuuluisi tehdä (vaikka tiedän luultavasti juuri noin tekeväni ja toisaalta tiedän, ettei minulle vanhempani niin tehneet enkä sellaista edes odottanut enkä tiedä edes olisinko halunnutkaan...). Mietin, että olenkohan juurikin sellainen hössöttäjä?

Olet. Omilleen muutetaan siksi, että opetellaan pärjäämään itse .

Mutta omilleen muuttavan ei vielä siinä tilanteessa tarvitse osata pärjätä itse. Siitä sitä ehtii opetella vanhempien avulla.

Kyllä perusasiat pitäisi opettaa jo kotona. Pyykinpesu, ruuanlaitto yms.

Ja kun ne sujuu jo valmiiksi, alkuun auttaminen ei aiheuta mitään vahinkoa.

Taitaa olla yleistä, että nykyinen vanhempi ei saanut kotoa muuttaessaan mitään. Itse sain ottaa omat vaatteeni. En saanut mitään taloustavaroitakaan. Ensimmäisenä muuton jälkeisenä päivänä kävin ostamassa kaksi julkaisua ja pari lusikkaa. Olisinko saanut yhden pyyhkeen?

Omille pojilleni annoin kaikkea mikä vain kelpasi. Rahaa en voinut antaa työttömänä, mutta keräsin Lidlistä ison Ikea-kassillisen pesuaineita ja kuivatavaraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoria saa auttaa niin paljon kuin itse haluaa. "Yli" menee siinä vaiheessa, kun paasataan sitä nuorta siellä uudessakin kodissa, esim. käydään tekemässä ruoka, siivoamassa ja pesemässä pyykkiä.

Minusta yli mennään myös silloin, jos vanhempi ostaa esim. siivoustarvikkeet, astiat ja huonekalut nuoren asuntoon. Kyllä nuoren pitää itse kantaa päävastuu tästä. Toki vanhempi voi antaa raha-apua ostoksiin ja jopa ostaa lahjaksi jonkin yksittäisen jutun, mutta se ei ole tervettä, että vanhempi käy kaupassa nuoren puolesta.

Hankinnat voi tehdä niin, ettå mennään yhdessä kauppaan ja nuori valitsee haluamansa tavarat. Vanhempi voi tehdä ehdotuksia ja antaa vinkkejä ja maksaa ostokset. Ensimmäiseen kotiin tarvitsee monenlaista, joten yhdessä ostokset hoituvat parhaiten.

Vierailija kirjoitti:

Jo omana opiskeluaikana 90-luvun alkupuolella perheet tuki voimavarojensa mukaan. Osa asui vanhempien omistamissa asunnoissa ja ajeli autoilla, jotkut sai ehkä pienen ruokapaketin käydessään ja melkein kaikki sai vähintään matkarahat käydessään kotona. Ja turha rutista, että nuo "isukin asunnossa asuneet" olisi jotenkin luusereita. Ne opiskeli kokopäiväisesti ja ovat kaikki erittäin hyvässä uraputkessa nyt keski-iässä. Taustalla oli vain varakas perhe, joka halusi tukea. Eniten pudokkaita tuli niistä, joilla kodin tuki oli joka tavalla heikoin. Joillain se tuki oli vain henkistä, joillain sekä henkistä että taloudellista.

Itselle vanhemmat maksoi vuokran siihen asti, kun menin neljännen opiskeluvuoden jälkeen töihin tekemään gradua. Palkka oli sen verran hyvä, että tipahdin tavallaan omilleni siinä vaiheessa. Sen jälkeen taloudellinen apu vanhemmilta on ollut enemmänkin hankintoihin, remppoihin yms. Normaalit juoksevat menot olen aina maksanut tuosta graduvaiheesta lähtien ja pärjään kyllä omillani.

Toi kyl edustaa jo esi-pullamössöpolvee. Ja mielestäni pitempää opiskeli noi joilla rahaa virtas kotoa. Vaikka opinnot venyi noilla eikä tietoa työnteosta urat urkeni pappan tuttujen firmoihin. Näin se vaan menee. Ne ketkä rahoitti itse opiskeli nopeiten eikä vaan viettäny huoletonta opiskelijaelämää.

Itse joutusin kaiken opintovelalla ja kesätöillä hoitaan ja kituuttaan.

Isä oli jo silloin haudattu. Näin 80-luvun alkupuolella.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon se nuori tarvitsee kamaa, jos jo vuosia etukäteen pitää niitä kerätä? Ennen tilanne oli toinen, kun liinavaatteet piti itse kutoa ja nimikoida. Nyt voi vaan mennä kauppaan tai facen kirppissivuille. Ei astioita tms. tarvitse kovin paljon, eikä heti tarvitse olla merkkikamaa. Vanhojen lakanoiden ja pyyhkeiden luulisi kelpaavan.

Kyse ei niinkään ole siitä, että kamaa tarvittaisiin paljon, vaan siitä, että on helpompaa ostaa vähitellen ja silloin kun löytyy jotain sopivaa. Jos kaiken aikoo hankkia kerralla, rahaa palaa ja paljon. Omalla nuorella on omilleen muutto edessä varmaankin vuoden päästä, mutta ostin juuri pari kattilaa ja paistinpannun, kun sai laadukkaita puoleen hintaan. Kirjoitat itsekin, että nyt voi vaan mennä kauppaan. Miksei sinne kauppaan voisi mennä useamman kerran ja jo aiemmin?

Riippuu aika paljon siitä, minkä ikäisestä nuoresta puhutaan. Onko 16-vuotias vai 19 vai vielä vanhempi.

Oma lapsi on lähdössä lukioon toiselle paikkakunnalle ja aion auttaa niin paljon kuin pystyn ja käydä siellä mahdollisimman usein.