Miten paljon olette auttaneet omilleen muuttavaa nuorta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ostanut huonekalut ja kotitaloustarvikkeet. Auttanut muutossa. Laittanut kuukausittain menemään ruokarahan tilille. Avustanut lisää taloudellisesti , mikäli tarvitsee. Haluan, että lapseni voi opiskella ilman taloudellisia huolia ja keskittyä opiskeluun.

Muuten hienoa, mutta tuo ajatus opiskeluun keskittymisestä on ihan väärin. Niin valmistutaan työttömäksi. Opiskeluaikana pitää haalia kaikki mahdollinen yhtään järkevä työ, jotta valmistuessa on kokemusta ja jonkinlainen verkosto.

Ei nyt aina noinkaan. Meillä keskittyivät vain ja ainoastaan opiskeluun, edes kesätöissä eivät olleet. Valmistuivat nopeasti ja hyvin arvosanoin ja heti löytyi paikka hyvin palkatuissa koulutusta vastaavissa töissä. Ei voine valittaa, kun vuosipalkka on 150.000€?

Tämä voi toimia, jos opiskelee lääkäriksi, mutta kyllä ainakin vastavalmistuneen DI:n on tosi vaikea saada töitä, jos ei ole opiskeluajalta edes kesätyökokemusta. Tämä silloinkin, kun todistuksessa on huippuarvosanat.

Minun poika muutti opiskelijatyttöystävän kanssa pojan ostamaan omakotitaloon. Annan pojan tehdä puolta päivää täydellä kk-palkalla. Itse päivystän 24/7, ja teen työt, jotta ehtivät remontoida, minä pyöritän hommaa että rahaa tulee "lapsille" jaettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Nuoria saa auttaa niin paljon kuin itse haluaa. "Yli" menee siinä vaiheessa, kun paasataan sitä nuorta siellä uudessakin kodissa, esim. käydään tekemässä ruoka, siivoamassa ja pesemässä pyykkiä.

Minusta yli mennään myös silloin, jos vanhempi ostaa esim. siivoustarvikkeet, astiat ja huonekalut nuoren asuntoon. Kyllä nuoren pitää itse kantaa päävastuu tästä. Toki vanhempi voi antaa raha-apua ostoksiin ja jopa ostaa lahjaksi jonkin yksittäisen jutun, mutta se ei ole tervettä, että vanhempi käy kaupassa nuoren puolesta.

Silloin kun muutin opiskelemaan niin vanhempani avustivat sen verran, että joitain tavaroita ostivat (käytettyjä huonekaluja muutamalla kympillä sekä joitain keittiötavaroita kuten paistinpannun). Lisäksi opiskelujeni ajan vanhempani maksoivat kuukausirahaa 100€/kk. Sinäänsä hassua, koska silloin kun kotona olen asunut, en ole koskaan mitään kuukausirahaa saanut. Eli aika pienimuotoista avustusta olen saanut.

Useita opiskelukavereitani avustettiin paljon enemmän. Esimerkiksi erään kaverini vanhemmat maksoivat lähes kaikki laskut (vuokrat, puhelimet jne.).

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Tarkennan vähän kysymyksen taustoja ja motiiviani kysellä. Omat lapsemme eivät ole ihan vielä tuossa vaiheessa, mutta ystäväni poika on muuttamassa nyt kesällä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Tulin sanoneeksi tälle ystävälleni, että teillä on nyt tulossa puuhakas loma, kun on tiedossa kaikki hankinnat, siivoukset ja muutot ja lisäsin vielä, että no me tullaan sitten perässä muutaman vuoden päästä, ja sanoin myös, että on se jännää aikaa koko perheelle. Tähän ystäväni kommentoi, että minä olenkin vähän sellainen hössöttävä äiti, joka varmaan hankkii joka kipin ja kupin valmiiksi ja hinkkaa kämpänkin puhtaaksi ennen muuttoa. Ei hän sitä pahalla sanonut, mutta tuli itselleni sellainen olo, ettei niin kuuluisi tehdä (vaikka tiedän luultavasti juuri noin tekeväni ja toisaalta tiedän, ettei minulle vanhempani niin tehneet enkä sellaista edes odottanut enkä tiedä edes olisinko halunnutkaan...). Mietin, että olenkohan juurikin sellainen hössöttäjä?

No kuuluuko vai meneekö liian pitkälle, riippuu kai eniten siitä, mitä se nuori itse haluaa ja kelpuuttaa. Älä hössötä siinä, mihin hän ei apua halua, vaan anna hänen hoitaa itse ja luota siihen, että se hoituu sun säätämättäkin.

Jos taas nuori haluaa ja kelpuuttaa apua, anna kaikki, mihin pystyt saattamatta itseäsi tai ketään muuta kestämättömiin vaikeuksiin.

Tällä ykkösvastaaja on pyrkinyt menemään. Joskus se on vaatinut itsensä pideättelemistä, joskus taas ylimääräisiä kurkotteluita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ostanut huonekalut ja kotitaloustarvikkeet. Auttanut muutossa. Laittanut kuukausittain menemään ruokarahan tilille. Avustanut lisää taloudellisesti , mikäli tarvitsee. Haluan, että lapseni voi opiskella ilman taloudellisia huolia ja keskittyä opiskeluun.

Muuten hienoa, mutta tuo ajatus opiskeluun keskittymisestä on ihan väärin. Niin valmistutaan työttömäksi. Opiskeluaikana pitää haalia kaikki mahdollinen yhtään järkevä työ, jotta valmistuessa on kokemusta ja jonkinlainen verkosto.

Ei nyt aina noinkaan. Meillä keskittyivät vain ja ainoastaan opiskeluun, edes kesätöissä eivät olleet. Valmistuivat nopeasti ja hyvin arvosanoin ja heti löytyi paikka hyvin palkatuissa koulutusta vastaavissa töissä. Ei voine valittaa, kun vuosipalkka on 150.000€?

Noh, jos tuo on totta, niin aika lailla harvinaisia tuollaiset tapaukset. Sen verran yliopistomaailmaa olen nähnyt, että vastavalmistunut ilman työkokemusta on pääosin varsin heikoilla. Ja jos ei omaa alaa, niin ne kassatyöt yms ovat tyhjää parempi nekin.

Koska olemme melko vähävaraisia, niin olen jokaiselle jo pari vuotta etukäteen alkanut ostaa kaikenlaista kodintavaraa aina kun olen kirpparilta tai alesta bongannut. Nuori itse on hoitanut pakkaamisen. Opiskelijakämppään olemme ostaneet kaikki tarvittavat huonekalut ja täyttäneet kaapit ruualla. Yo-lahjarahat ja kesätienestit ovat käyttäneet sitten ihan elämiseen. Kämpän olemme siivonneet porukalla, joka kerta on ollut melkoinen kuuraaminen, yhdessä asunnossa oli torakoitakin.

Siitä lähtien ovat sitten omillaan pärjänneet, meillä ei ikävä kyllä ole varaa juurikaan rahallisesti auttaa. Aina kun käyvät kotona (matkaa satoja km) maksetaan junaliput, myös puhelinlasku maksetaan (ei ole monta euroa) ja laitan mukaan ruokia ja leipomuksiani. Joulu- ja synttärilahjaksi ostetaan jotain mitä oikeasti tarvitsevat tai annetaan rahaa. Hyvin ovat pärjänneet, kämpät on siistit, ruokaa laittavat, pyykit pesevät. Kesätöiden palkalla ovat pärjänneet aina vuoden, ei ole lainaa tarvinnut ottaa ollenkaan, mutta niukasti kyllä elävätkin. Nuorin lähtee nyt syksyllä ja häntä tässä varustelen maailmalle. Voi miten haikeaa! Vaikka olen tietysti onnellinen ja kiitollinen, että ovat selvinneet jo näin pitkälle, että ovat kaikki saaneet opiskelupaikan ja että ylipäänsä rohkenevat lähteä omaan elämään. Juuri näinhän se pitää mennä ja tähänkin tottuu ja vähitellen alkaa huomata ne hyvät puolet, mitä kahdestaan elämisessä on.

Eräs entinen luokkakaveri muutti isänsä ostamaan ja kalustamaan asuntoon. Arvosteli aina muiden vaatteita tai tylsää elämää. Omat rahat meni vaatteisiin ja joka viikonloppuiseen juhlimiseen. Melko ylelliseen elämään tottui. Tietääkseni maksaa edelleen osan palkastaan ulosottoon. Ei myöskään ikinå myöntänyt, jos hänen luokse unohtui jokin tavara, vaan piti omanaan.

Autan sen verran, minkä pystyn. Lapsi kuitenkin jo naimisissa, ja minä yksineläjä. Mutta autan esim. niin että ostan lahjaksi tarpeellisia asioita, en turhaa roinaa, kun huomaan, että heiltä puuttuu jotakin. Ihan tulee sama tunne vielä, kun vauvaa ruokkiessa. Äiti tulee onnelliseksi, kun pitää lapsensa masun täynnä. Hassua. Mutta yritän myös tarkoituksella tuuppia itsenäiseksi. Kasvatan jos ei hoida raha- ym asioitaan.

Me annoimme rahat takuuvuokraan. Perustarvikkeet keittiöön yms. Muutaman huonekalun hankimme. Autoimme muutossa.

Kotona saa käydä syömässä, ja muutaman kerran on pyytänyt auttamaan bussilipun ja puhelinlaskun kanssa. Mutta siinäpä se pääosin.

Kotoa on ottaneet mukaan omat huonekalunsa ja Ikeasta on ostettu astioita ja liinavaatteita yms tarvittavaa 150--200 eurolla. Huonekaluja on ditten ostettu vähitellen lisää tarpen mukaan.

Heillä on ollut omaa rahaa säästössä kesätöistä yms joten eivät ole halunneet meiltä enempää

Mun mielestä kaikkein tärkeintä on henkinen tuki ja tietysti on kiva, jos voi auttaa muutenkin. Omilleen muutto on suuri elämänmuutos ja siinä helpottaa huomattavasti, jos on sellainen olo, että saa perheeltä tukea. Se voi olla ihan vaan sitä, että auttaa valitsemaan vuokra-asuntoa ja kilpailuttamaan sähkösopimuksen ja sanoo, että kotiin saa aina tulla käymään kun siltä tuntuu. Jos taloudellisesti on mahdollista, on tietysti tosi hienoa, jos pystyy auttamaan hankinnoissa ja vaikka tukemaan ruokaostoksissa. Omilla ulkopiakkakunnalta muuttaneilla kavereilla monien vahnemmat maksoivat juna- tai bussiliput, kun menivät käymään lapsuuden kotiin ja mun mielestä se on todella ihana keino tukea ja osoittaa välittämistä, jos se taloudellisesti onnistuu.

Jos muuttaa aivan uudelle opiskelupaikkakunnalle eikä tunne sieltä ketään, voi ihan sellaisen normaalin juttelun ja kuulumisetn vaihdon tärkeys korostua. Omilleen muuttoon liittyy paljon uusia asioita ihan byrokratian puolesta, niin jo se, että juttelee nuoren kanssa käytännön asioista ja on valmis neuvomaan niissä, on iso tuki. Mitään ilmoituksia ja muita ei kannata tehdä nuoren puolesta, vaan tarvittaessa opastaa ja neuvoa niissä ja keroa vaikka omia kokemuksia esim. vakuutuksista ja sähkösopimuksista ja tukea nuoren omaa päätöksentekoa. Nuorella on mietittävänä kaikki opiskeluun liittyvät käytännön kuviot, joissa vanhemmista ei yleensä hirveästi ole apua, niin noissa käytännön jutuissa, joista itsellä on kokemusta, voi sitten parhaansa mukaan koittaa auttaa.

Sanoisin, että tärkeintä on, että nuorella on sellainen fiilis, että hänellä on perheensä tuki, mutta riittävästi omaa tilaa ja vapautta. On siis tärkeää kuulostella mitä nuori haluaa ja vaikka ehdottaa miten voisi olla avuksi ja antaa nuoren valita.

Sain pyykinpesukoneen ja astianpesukoneen ja astiat. Muun jouduin maksamaan itse. Muutin tosin vuoden jälkeen pois, omistusasunnossa asuvan tapaamani miehen luo. Osin kiirehdin muuttoa juurikin siksi, että ei huvittanut maksaa vuokrakämpästä.

Sinänsä tuo kuulostaa paljolta, ja tiedän, että moni ei saa tuotakaan, mutta suhteellisesti se oli todella vähän. Omilla vanhemmillani on 500 000 euron edestä autoja, 300 neliön talo ja rutosti rahaa osakkeissa, mutta vuokralle minut lykkäsivät. Pikkusisarukselleni ovat nyt puhuneet ostavansa sijoituskämpän, jostakin ihmeen syystä. Eivät kyllä tykänneet siitä, että muutin pois asunnostani niin äkkiä.

Minun opiskelemaan muuttaneet lapseni hakivat itse asuntonsa ja huolehtivat opinto- ja asumistukensa hakemiset. Olivat saaneet lahjaksi astioita ja liinavaatteita, minä huolehdin näiden lisäksi muut asialliset keittiötarvikkeet, matot ja verhot ym (bongailin tarjouksia ja pidin silmät auki kirpputorilla ja otin vastaan sukulaisilta kattiloita tms) huonekalut kävimme ostamassa yhdessä, muutimme ja miåuuttosiivosimme lapsen kanssa yhdessä. Itse sai täyttää kaappinsa ym. Muuttopäivänä kävimme yhdessä ostamassa ruokaa ja päivittäistavaroita. Sitten vilkutin ja olin rauhallisella mielellä, että arjen asiat ovat mallillaan, ja hyvin ovat pärjänneetkin,

Ei hössötystä kirjoitti:

Itse en aikoinani saanut itään apua mihinkään. Nyt kun omat lapset ovat lähdössä, autan kyllä siinä missä voin ja rahkeet riittää. Ja luonnollisesti lapset ovat tervetulleita takaisin kotiin miolloin vain haluavat. Kodin ovet ovat AINA AVOINNA! 

Saavatko muutkin tulla kotiisi milloin vain haluavat? Kun ovesi ovat AINA AVOINNA?

Kuinka paljon se nuori tarvitsee kamaa, jos jo vuosia etukäteen pitää niitä kerätä? Ennen tilanne oli toinen, kun liinavaatteet piti itse kutoa ja nimikoida. Nyt voi vaan mennä kauppaan tai facen kirppissivuille. Ei astioita tms. tarvitse kovin paljon, eikä heti tarvitse olla merkkikamaa. Vanhojen lakanoiden ja pyyhkeiden luulisi kelpaavan.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Tarkennan vähän kysymyksen taustoja ja motiiviani kysellä. Omat lapsemme eivät ole ihan vielä tuossa vaiheessa, mutta ystäväni poika on muuttamassa nyt kesällä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Tulin sanoneeksi tälle ystävälleni, että teillä on nyt tulossa puuhakas loma, kun on tiedossa kaikki hankinnat, siivoukset ja muutot ja lisäsin vielä, että no me tullaan sitten perässä muutaman vuoden päästä, ja sanoin myös, että on se jännää aikaa koko perheelle. Tähän ystäväni kommentoi, että minä olenkin vähän sellainen hössöttävä äiti, joka varmaan hankkii joka kipin ja kupin valmiiksi ja hinkkaa kämpänkin puhtaaksi ennen muuttoa. Ei hän sitä pahalla sanonut, mutta tuli itselleni sellainen olo, ettei niin kuuluisi tehdä (vaikka tiedän luultavasti juuri noin tekeväni ja toisaalta tiedän, ettei minulle vanhempani niin tehneet enkä sellaista edes odottanut enkä tiedä edes olisinko halunnutkaan...). Mietin, että olenkohan juurikin sellainen hössöttäjä?

Olet. Omilleen muutetaan siksi, että opetellaan pärjäämään itse .

Vierailija kirjoitti:

Sain pyykinpesukoneen ja astianpesukoneen ja astiat. Muun jouduin maksamaan itse. Muutin tosin vuoden jälkeen pois, omistusasunnossa asuvan tapaamani miehen luo. Osin kiirehdin muuttoa juurikin siksi, että ei huvittanut maksaa vuokrakämpästä.

Sinänsä tuo kuulostaa paljolta, ja tiedän, että moni ei saa tuotakaan, mutta suhteellisesti se oli todella vähän. Omilla vanhemmillani on 500 000 euron edestä autoja, 300 neliön talo ja rutosti rahaa osakkeissa, mutta vuokralle minut lykkäsivät. Pikkusisarukselleni ovat nyt puhuneet ostavansa sijoituskämpän, jostakin ihmeen syystä. Eivät kyllä tykänneet siitä, että muutin pois asunnostani niin äkkiä.

OT mutta melkoista hölmöyttä laittaa tuollainen summa autoihin. Ne ovat ehkä uutena maksaneet tuon, mutta niiden arvo on nyt enää murto-osa siitä. Joten ei autojen omistaminen kerro erityisestä varallisuudesta, vain siitä että rahaa on joskus hassattu niihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ostanut huonekalut ja kotitaloustarvikkeet. Auttanut muutossa. Laittanut kuukausittain menemään ruokarahan tilille. Avustanut lisää taloudellisesti , mikäli tarvitsee. Haluan, että lapseni voi opiskella ilman taloudellisia huolia ja keskittyä opiskeluun.

Muuten hienoa, mutta tuo ajatus opiskeluun keskittymisestä on ihan väärin. Niin valmistutaan työttömäksi. Opiskeluaikana pitää haalia kaikki mahdollinen yhtään järkevä työ, jotta valmistuessa on kokemusta ja jonkinlainen verkosto.

Opiskelun alussa on kyllä aika hankala päästä useimmilla aloilla edes kaukaisesti omaan alaan liittyvään työhön, josta olisi verkostoitumis/ kokemus hyötyä. Mäkkäri iltavuoro ja viikonloput ei DIn hommissa hyödytä. Toki kesätyöt, jos niitä saat, ovat varsinkin pitemmälle opiskelleilla tärkeä askel niihin oman alan töihin.

Kesätyö Mäkkärissä tai kaupan kassalla on kuitenkin teekkarillekin etu, kun seuraavana kesänä hakee oman alan kesätyöpaikkaa. Siksi suosittelen teekkareille ennemmin minkä tahansa kesätyöpaikan ottamista kuin kesällä opiskelua tai lomailua. Lukukausien aikana kannattaa minusta sen sijaan keskittyä opintoihin ja olla korkeintaan osa-aikatöissä yliopistolla assarina tai tutkimusapulaisena.

Aallon opettaja

Minulle ei ole koskaan ollut mitään hyötyä hanttihommakokemuksista.

Esikoinen lähti omilleen viime kesänä, parin sadan kilometrin päähän. Kuskattiin yhdessä muuttokuorma, perillä siivottiin asunto, käytiin ostamassa loput huonekalut ja muut tavarat ja täytettiin ruokakaapit. Nuori sai valita mitä tarvitsi, me vanhemmat vingutettiin korttia ja kannettiin. Vuoden mittaan on yleensä annettu ruokarahaa mukaan aina kun nuori on käynyt kotona. Nyt luvattiin auttaa kesän vuokranmaksussa, kun kesätyön palkka on niin pieni. Oman alan työ, parempi tehdä vähän huonommallakin palkalla. Ja ollaan sanottu, että pyytää apua kun tarvitsee, jos rahat on loppu niin pyytää mieluummin meiltä kuin ottaa pikavippejä.