Miten paljon olette auttaneet omilleen muuttavaa nuorta?

Olen auttanut kaikessa missä nuori on suostunut apua vastaanottamaan. Kodin varusteista jääkaapin täyttöön ja muuttosiivoukseen.

Olen ostanut huonekalut ja kotitaloustarvikkeet. Auttanut muutossa. Laittanut kuukausittain menemään ruokarahan tilille. Avustanut lisää taloudellisesti , mikäli tarvitsee. Haluan, että lapseni voi opiskella ilman taloudellisia huolia ja keskittyä opiskeluun.

Mitä jos hankkisit oman elämän ettei tartte stalkata niitä lähipiirejä.

Voiko mennä yli ?

Jos muuttaa naapuriin ja toimii kokopäiväisenä talous-,raha-,siivous jne.konsulttina niin silloin kyllä.

Jos on mahdollisuudet sekä taloudellisesti että henkisellä puolella tukea niin totta hemmetissä ja vähän vaikka väkisinkin.

Kuvittele itse tilannetta, että pitää löytää kämppä, miettiä miten sen maksan, muuttaa yksin uudelle paikkakunnalle uusien ihmisten keskelle ja kaikki tämä käytännössä täysin tyhjin käsin ilman astioita,huonekaluja, liinavaatteita jne.

Päälle byrokratia .

Ap tässä. Tarkennan vähän kysymyksen taustoja ja motiiviani kysellä. Omat lapsemme eivät ole ihan vielä tuossa vaiheessa, mutta ystäväni poika on muuttamassa nyt kesällä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Tulin sanoneeksi tälle ystävälleni, että teillä on nyt tulossa puuhakas loma, kun on tiedossa kaikki hankinnat, siivoukset ja muutot ja lisäsin vielä, että no me tullaan sitten perässä muutaman vuoden päästä, ja sanoin myös, että on se jännää aikaa koko perheelle. Tähän ystäväni kommentoi, että minä olenkin vähän sellainen hössöttävä äiti, joka varmaan hankkii joka kipin ja kupin valmiiksi ja hinkkaa kämpänkin puhtaaksi ennen muuttoa. Ei hän sitä pahalla sanonut, mutta tuli itselleni sellainen olo, ettei niin kuuluisi tehdä (vaikka tiedän luultavasti juuri noin tekeväni ja toisaalta tiedän, ettei minulle vanhempani niin tehneet enkä sellaista edes odottanut enkä tiedä edes olisinko halunnutkaan...). Mietin, että olenkohan juurikin sellainen hössöttäjä?

Omaa nuoruusaikaa muistellessa muistan että muuttoapu oli se tärkein. Tavaraa eivät vanhemmat pystyneet paljon antamaan mutta se että lähtivät muuttamaan minua toiselle puolelle Suomea oli todella tärkeää. Pari muuttoa hoidin kavereiden kanssa kaupungin sisällä itsenäisesti mutta isommissa paikkakunnan vaihdoksissa olivat vanhemmat tärkeänä tukena.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Tarkennan vähän kysymyksen taustoja ja motiiviani kysellä. Omat lapsemme eivät ole ihan vielä tuossa vaiheessa, mutta ystäväni poika on muuttamassa nyt kesällä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Tulin sanoneeksi tälle ystävälleni, että teillä on nyt tulossa puuhakas loma, kun on tiedossa kaikki hankinnat, siivoukset ja muutot ja lisäsin vielä, että no me tullaan sitten perässä muutaman vuoden päästä, ja sanoin myös, että on se jännää aikaa koko perheelle. Tähän ystäväni kommentoi, että minä olenkin vähän sellainen hössöttävä äiti, joka varmaan hankkii joka kipin ja kupin valmiiksi ja hinkkaa kämpänkin puhtaaksi ennen muuttoa. Ei hän sitä pahalla sanonut, mutta tuli itselleni sellainen olo, ettei niin kuuluisi tehdä (vaikka tiedän luultavasti juuri noin tekeväni ja toisaalta tiedän, ettei minulle vanhempani niin tehneet enkä sellaista edes odottanut enkä tiedä edes olisinko halunnutkaan...). Mietin, että olenkohan juurikin sellainen hössöttäjä?

Ei kuulu sinulle mitenkään

Itse olen joutunut kotoa lähtemään tyhjin käsin eikä minua ole sen jälkeen millään tavalla autettu. Kyllä, kasvattihan se itsenäiseksi ja pärjäämään, mutta on jättänyt myös ahdistuksen.

Itse aion auttaa omia lapsiani kyllä. Ostan nyt lukioikäiselle pikku hiljaa liinavaatteita ja keittiötavaraa. Kun muuttaa opiskelemaan, niin aion avustaa ostamalla huonekaluja ja antamalla ruokarahaa.

Ajatuksena on että pystyy keskittymään rauhassa opintoihin ilman tuskaa elannosta. Saisi tehdä töitä vain kesät.

Jo omana opiskeluaikana 90-luvun alkupuolella perheet tuki voimavarojensa mukaan. Osa asui vanhempien omistamissa asunnoissa ja ajeli autoilla, jotkut sai ehkä pienen ruokapaketin käydessään ja melkein kaikki sai vähintään matkarahat käydessään kotona. Ja turha rutista, että nuo "isukin asunnossa asuneet" olisi jotenkin luusereita. Ne opiskeli kokopäiväisesti ja ovat kaikki erittäin hyvässä uraputkessa nyt keski-iässä. Taustalla oli vain varakas perhe, joka halusi tukea. Eniten pudokkaita tuli niistä, joilla kodin tuki oli joka tavalla heikoin. Joillain se tuki oli vain henkistä, joillain sekä henkistä että taloudellista.

Itselle vanhemmat maksoi vuokran siihen asti, kun menin neljännen opiskeluvuoden jälkeen töihin tekemään gradua. Palkka oli sen verran hyvä, että tipahdin tavallaan omilleni siinä vaiheessa. Sen jälkeen taloudellinen apu vanhemmilta on ollut enemmänkin hankintoihin, remppoihin yms. Normaalit juoksevat menot olen aina maksanut tuosta graduvaiheesta lähtien ja pärjään kyllä omillani.

Ostimme kaksiot kaikille kolmelle, remontoimme ne, autoimme muutossa, hankimme perustarvikkeet jne. Koska me voimme.

Ap, minusta sinä vaikutat aika hössöttäjältä. Minulla on kolme lasta muuttanut opiskelemaan, ja kyllä nuoret ovat ihan itse hoitaneet hankintansa tosin niin, että olen antanut yo-lahjaksi rahaa, jota nuori on voinut tähän käyttää. Minusta nuoren on viimeistään tässä vaiheessa syytä opetella itse miettimään, mitä hän kotiinsa hankkii ja hoitaa itse ostaminen. Toki olen antanut neuvoja pyydettäessä.

Muutossa nuoren vastuulla on ollut tavaroiden pakkaaminen ja muuton organisointi. Itse muuttopäivänä olen kyllä auttanut tavaroiden kantamisessa ja kuljetuksessa. Uuden asuntonsa siivouksesta (jos edellinen asukas ei ole siivonnut lähtiessään tarpeeksi hyvin) nuori on tietenkin vastannut itse. Takuuvuokraan olen tarvittaessa antanut rahaa.

Käytännössä yhden nuoren muutto on työllistänyt minua noin puoli päivää. Tosin minun nuoreni ovat muuttaneet suhteellisen lähelle. Jos muutto olisi ollut monen sadan kilometrin päähän, olisi aikaa toki kulunut vähän enemmän pitempien matka-aikojen takia. Mutta ap:n ajatus, että suunnilleen koko loma olisi vanhemmille kiireinen nuoren muuton takia, on minusta käsittämätön. Kyllä nuoren on syytä opetella ottamaan itse vastuuta asioista, ja vanhemmat toimivat taustajoukkoina, joilta nuori voi tarvittaessa kysyä neuvoja.

Vierailija kirjoitti:

Olen ostanut huonekalut ja kotitaloustarvikkeet. Auttanut muutossa. Laittanut kuukausittain menemään ruokarahan tilille. Avustanut lisää taloudellisesti , mikäli tarvitsee. Haluan, että lapseni voi opiskella ilman taloudellisia huolia ja keskittyä opiskeluun.

Muuten hienoa, mutta tuo ajatus opiskeluun keskittymisestä on ihan väärin. Niin valmistutaan työttömäksi. Opiskeluaikana pitää haalia kaikki mahdollinen yhtään järkevä työ, jotta valmistuessa on kokemusta ja jonkinlainen verkosto.

Mä en saanut kotoa muuttaessani mitään apua. Itse oli järkättävä kaikki. Mutta siihen maailman aikaan tyydyttiinkin vähän vaatimattomampaan. Muutin alivuokralaiseksi vanhan mamman kämppään, missä oli huonekalut ja keittiöastiat valmiina. Eihän se mitään luksusta ollut, mutta onneksi ei ollut mitään syöpäläisiä missään :D.

Nyt haluan auttaa omaa jälkikasvuani niin paljon, kuin kykenen. Kyllähän se ihan erilaista turvallisuudentunnetta tuo nuorelle, kun tietää, että aina voi kääntyä vanhempien puoleen, oli kyse mistä tahansa.

En mielestäni kuitenkaan ole mikään helikopterivanhempi.

Itse en aikoinani saanut itään apua mihinkään. Nyt kun omat lapset ovat lähdössä, autan kyllä siinä missä voin ja rahkeet riittää. Ja luonnollisesti lapset ovat tervetulleita takaisin kotiin miolloin vain haluavat. Kodin ovet ovat AINA AVOINNA! 

Nuoria saa auttaa niin paljon kuin itse haluaa. "Yli" menee siinä vaiheessa, kun paasataan sitä nuorta siellä uudessakin kodissa, esim. käydään tekemässä ruoka, siivoamassa ja pesemässä pyykkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ostanut huonekalut ja kotitaloustarvikkeet. Auttanut muutossa. Laittanut kuukausittain menemään ruokarahan tilille. Avustanut lisää taloudellisesti , mikäli tarvitsee. Haluan, että lapseni voi opiskella ilman taloudellisia huolia ja keskittyä opiskeluun.

Muuten hienoa, mutta tuo ajatus opiskeluun keskittymisestä on ihan väärin. Niin valmistutaan työttömäksi. Opiskeluaikana pitää haalia kaikki mahdollinen yhtään järkevä työ, jotta valmistuessa on kokemusta ja jonkinlainen verkosto.

Ei nyt aina noinkaan. Meillä keskittyivät vain ja ainoastaan opiskeluun, edes kesätöissä eivät olleet. Valmistuivat nopeasti ja hyvin arvosanoin ja heti löytyi paikka hyvin palkatuissa koulutusta vastaavissa töissä. Ei voine valittaa, kun vuosipalkka on 150.000€?

Olen auttanut huonekalujen ym ostossa ja alussa maksoin takuuvuokran. Annoin kotoa mukaan kaiken mitä nuori halusi ottaa. Aina on tervetullut syömään ja muutenkin. Joskus annan ruokarahaa muuten vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ostanut huonekalut ja kotitaloustarvikkeet. Auttanut muutossa. Laittanut kuukausittain menemään ruokarahan tilille. Avustanut lisää taloudellisesti , mikäli tarvitsee. Haluan, että lapseni voi opiskella ilman taloudellisia huolia ja keskittyä opiskeluun.

Muuten hienoa, mutta tuo ajatus opiskeluun keskittymisestä on ihan väärin. Niin valmistutaan työttömäksi. Opiskeluaikana pitää haalia kaikki mahdollinen yhtään järkevä työ, jotta valmistuessa on kokemusta ja jonkinlainen verkosto.

Opiskelun alussa on kyllä aika hankala päästä useimmilla aloilla edes kaukaisesti omaan alaan liittyvään työhön, josta olisi verkostoitumis/ kokemus hyötyä. Mäkkäri iltavuoro ja viikonloput ei DIn hommissa hyödytä. Toki kesätyöt, jos niitä saat, ovat varsinkin pitemmälle opiskelleilla tärkeä askel niihin oman alan töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ostanut huonekalut ja kotitaloustarvikkeet. Auttanut muutossa. Laittanut kuukausittain menemään ruokarahan tilille. Avustanut lisää taloudellisesti , mikäli tarvitsee. Haluan, että lapseni voi opiskella ilman taloudellisia huolia ja keskittyä opiskeluun.

Muuten hienoa, mutta tuo ajatus opiskeluun keskittymisestä on ihan väärin. Niin valmistutaan työttömäksi. Opiskeluaikana pitää haalia kaikki mahdollinen yhtään järkevä työ, jotta valmistuessa on kokemusta ja jonkinlainen verkosto.

Opiskelun alussa on kyllä aika hankala päästä useimmilla aloilla edes kaukaisesti omaan alaan liittyvään työhön, josta olisi verkostoitumis/ kokemus hyötyä. Mäkkäri iltavuoro ja viikonloput ei DIn hommissa hyödytä. Toki kesätyöt, jos niitä saat, ovat varsinkin pitemmälle opiskelleilla tärkeä askel niihin oman alan töihin.

Kesätyö Mäkkärissä tai kaupan kassalla on kuitenkin teekkarillekin etu, kun seuraavana kesänä hakee oman alan kesätyöpaikkaa. Siksi suosittelen teekkareille ennemmin minkä tahansa kesätyöpaikan ottamista kuin kesällä opiskelua tai lomailua. Lukukausien aikana kannattaa minusta sen sijaan keskittyä opintoihin ja olla korkeintaan osa-aikatöissä yliopistolla assarina tai tutkimusapulaisena.

Aallon opettaja

Nämä suoraan huipputöihin valmistuvat, ovat kenties juuri näitä ylimielisiä nuoria, jotka ylenkatsovat tavallisia duunareita. Varmasti juu menestyvät taloudellisesti, miten lienee empatian ja ihmissuhteiden laita. Ja ilmastotilannehan edellyttäisi nimenomaan vähempää taloudellista kasvua ja perusasioiden arvostusta.