Miksi jotkut ihmiset saavat sanoa mitä vain ja toiset eivät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tuo on niin totta. Kun itse koittaa rakentavastikin ottaa esille jotain epäkohtaa, niin pomo suuttuu. Syytää lisää hommaa niskaan kun tietää että teen kiltisti.

Sitten nämä pari, jotka laukoo suustaan kommentteja ja puhuu avoimesti kuinka "eihän täällä voi olla töissä jos homma ei muutu". Ja niitä sitten rauhoitellaan ja koitetaan saada tyytyväiseksi.

Jos itse edes vihjaisisin että "täällä ei voi olla töissä", niin luultavasti saisin kenkää saman tien.

Tai jos pomo jakaa työtehtävää, niin nämä rääväsuut laukaisee ihan suoraan että "no en todellakaan kerkeä sellaista tehdä", ja pomo kiikuttaa tehtävän jollekin kiltille. Kun kiltti saa niitä tehtäviä niin paljon ettei enää selviä ja sanoo sitä varovaisesti, niin pomo pahoittelee ja sanoo että koitahan selvitä.

Kerran menin sanomaan, että minusta on väärin että joudun tekemään monin kerroin enemmän kuin muut. Pomolla kiristyi pinna ja tokaisi, että "älä sinäkin nyt aloita tuota valitusta".

Ehkä tuossa on se syy. Rajaton itseluottamus ja asioiden suora laukominen ikään kuin tekee niistä vähemmän törkeitä. Tuolloin niiden ihmisten sanomiset eivät tavallaan ole niin vakavasti otettavia, eli voidaan aina antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Mutta jos ihminen joka normaalisti ei sellaista tee, laukaisee yhdenkin törkeyden, niin se korotuu potenssiin sata, koska se ihminen ei ikinä tee niin. Tuolloin ajatellaan, että se Ihan Tosissaan tarkoittaa sitä.

Isoimpana syynä luulen olevan luontaisen auktoriteetin ja itsevarmuuden. Pomona on helppo kitkeä huono käytös kiltiltä alaiselta, kuin sellaiselta rääväsuulta joka luultavasti nauraisi pomollekin päin naamaa.

Ei voi muuta sanoa kuin että olisinpa toisenlainen.

Tää kuulostaa musta puhtaasti vaan huonolta esimiestyöltä. Oon ite ollut töissä yksikössä, jossa oli sairaan huono työilmapiiri. Osa laiskotteli, osa kyttäsi toisten tekemisiä, kellään ei ollut kivaa. Kun esimies ei puuttunut mihinkään eikä töiden välttelystä ollut mitään seurauksia, konfliktit olivat työntekijöiden välisiä. Pahempi tietysti vielä, jos esimies suosii joitain ja vaatii toisilta enemmän kuin muilta.

Osa siis laiskotteli. Muistelen, että joku kertoi laittaneensa imurin päälle ja otti pikku päikyt siinä imurin herttaisesti huristessa lattiatasossa.

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun perusteella taitaa olla yleistäkin, että tämä henkilö on nainen, joka tulee aivan erityisen hyvin toimeen johtoportaan kanssa, ja näyttää oikean luonteensa vain tietyille, jotka kokee uhkaksi, tai jostain muusta syystä inhoaa.

Mielenkiintoista. Ihan sama juttu meillä. Todella kaksinaamainen nainen, jonka käytös riippuu siitä kenen seurassa on.

On ihan kreisiä katsoa tämmösen ihmisen kommunikaatiota muiden kanssa. Jos se puhuu jonkun ison johtajan kanssa, en meinaa edes ääntä tunnistaa samaksi :-D. Ja johtaja vaan tyytyväisenä myhäilee että onpa siinä mukava yhteistyökykyinen nainen, ei edes tajua, kuinka lässynlässyn äänellä mielistellään. Suurin osa johtajistakin haluu tollasia mielistelijöitä suoriksi alaisiksiin. Eikä ne tiedä, mikä sekasorto nurkan takana avokonttorissa on tän saman naisen takia.

Hmm, mun ystävä on tälläinen että uskaltaa sanoa ja tehdä mitä vaan, mutta uskaltaa myös ottaa sen mahdollisen pas*an vastaan joka hänen teoistaan saattaa tulla. Hän ei kyllä ole lainkaan ilkeä vaan yksi ihanammista ihmisistä jonka tiedän ja arvostan hänen rohkeuttaan.