Miksi jotkut ihmiset saavat sanoa mitä vain ja toiset eivät?

Vierailija kirjoitti:

Tämä ilmiö johtuu individuaalisesta karismasta ja/tai hyvästä ulkonäöstä. Itse korkean karusman ja jopa pelittavan komeat piirteet omaavana saan käyttää sanansäilää lähes sos.normeista piittaamatta. Itse isken predatorin lailla vastapuolen arimpiin henkilökohtaisuuksiin verbaliikallani. Esim. Saatan kommentoida kovaan ääneen jonkun alkavaa kaljuuntumista ja alkaa selostamaan, miten huonot geenit tulevat karsiutunaan geenipoolista, sillä kaljuus indikoi aina huonoja geenejä. Hyvää päivänjatkoa kaikille :)

Otan osaa, kaikkia ei valitettavasti ole siunattu sosiaalisella älykkyydellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä uskalsi olla oma itsensä ja sanoa mitä mieltä on. Kerran kysyin, että eikö hävetä sanoa tuolleen toiselle, niin hän vastasi että ei hän ajattele mitä toiset hänestä ajattelee ja se on toisen asia miten suhtautuu saamaansa palautteeseen. Hänestä sekä pidettiin että inhottiin.

Minulla on hyvin pitkälti samanlainen ajattelutapa. Tietenkään ihan kaikkea en lauo ilman suodatinta, mutta jos aihetta sanomiseen mielestäni on, silloin sanon. Olen ihan lapsesta saakka jakanut vahvasti mielipiteitä, toiset rakastavat ja toiset vihaavat. Jokainen saa ihan vapaasti päättää kumpaan kallistuu.

Samoin. En tarkoituksellisesti halua loukata ketään. Jos joku kuitenkin osoittaa loukkaantumista, tulen ärtyneeksi tai vihaiseksi, koska koen että tuo ihminen yrittää tuolloin kipata omat tunteensa minun kannettavakseni.

Ainoa syy välittää muiden reaktioista on mahdollisen koston pelko: en halua että minulle itselleni koituu haittaa omasta käytöksestäni.

Meidän työpaikalla on kaksi vähän vanhempaa tätiä, jotka saavat sanoa mitä vaan ja vapaasti kiusata muita. Tämä toinen on jopa ollut pomon mukana haastattelemassa uusia työntekijöitä ja saanut valita kuka pääsee haastatteluun. Hän ei halunnut että eräs aivan ihana, kokenut ja pidetty määräaikainen työntekijä saisi vakipaikkaa niin ei hän sitten päässyt edes siihen haastatteluun asti ja paikan sai kokematon, juuri valmistunut henkilö. Tämä täti käy pomon luona jatkuvasti haukkumassa muita, heidän työntekoaan arvostelee rumasti asioita vääristellen ja joka pikkuasiasta valittaa pomolle. Mutta siis vain tietyistä työntekijöistä, vain niistä joista ei pidä. Hänen takiaan työpaikalta on lähtenyt vaikka kuinka moni pois. Hän ei edes tervehdi/sano huomenta heille joista ei pidä, he ovat kuin ilmaa. Mulkoilee vaan. Muille on mitä ihanin ja aurinkoisin täti, joka kehuu vaatteita ja kampauksia ja rupattelee kivoja.

Toinen täti työpaikallani kiusasi erään nuoremman kollegan sairaslomalle asti ja hän irtisanoutui koska traumatisoitui niin pahasti.  Hän kävi haukkumassa tätä nuorta, pirteää kollegaa jatkuvasti muille, arvosteli kokouksissa ja jopa asiakkaiden kuullen hänen taitojaan ja tosi rumasti kohteli. Ei kukaan tehnyt mitään. Tämä täti on myös pomojen suosiossa. Hän jatkaa toisten haukkumista ja pitää itseään paljon parempana ja ihmisenä ainutlaatuisena koska ollut tuolla työssä 20 v. 

Nämä henkilöt saavat sanoa mitä vaan ja tehdä ihan mitä tahansa, kaikki sallitaan. Työpaikalla on hierarkia sellainen että jos olet nuori (alle 40 v.) niin täytyy pitää turpa kiinni ja toimia kuin robotti. Mitään kehuja tai arvostusta ei tule jos et mielistele näitä tätejä. Vaikka he haukkuvat sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä uskalsi olla oma itsensä ja sanoa mitä mieltä on. Kerran kysyin, että eikö hävetä sanoa tuolleen toiselle, niin hän vastasi että ei hän ajattele mitä toiset hänestä ajattelee ja se on toisen asia miten suhtautuu saamaansa palautteeseen. Hänestä sekä pidettiin että inhottiin.

Minulla on hyvin pitkälti samanlainen ajattelutapa. Tietenkään ihan kaikkea en lauo ilman suodatinta, mutta jos aihetta sanomiseen mielestäni on, silloin sanon. Olen ihan lapsesta saakka jakanut vahvasti mielipiteitä, toiset rakastavat ja toiset vihaavat. Jokainen saa ihan vapaasti päättää kumpaan kallistuu.

Samoin. En tarkoituksellisesti halua loukata ketään. Jos joku kuitenkin osoittaa loukkaantumista, tulen ärtyneeksi tai vihaiseksi, koska koen että tuo ihminen yrittää tuolloin kipata omat tunteensa minun kannettavakseni.

Ainoa syy välittää muiden reaktioista on mahdollisen koston pelko: en halua että minulle itselleni koituu haittaa omasta käytöksestäni.

Minä taas ajattelen niin, että jos hän kokee koston olevan paikallaan niin siinähän sitten kostaa. Seison kyllä kaikkien sanojeni takana ja pystyn ne myös perustelemaan. Omaan toimintatapaani kostaminen ei kuulu.

Työpaikalla oli samanmoinen noin kolkyt vuotias,hoikka ja tekohiuksinen.Narsisti luonteeltaan,kertoi jutut hyödykseen.Kertoi muista työntekijöistä juttuja esim; mielenterveysongelmia,lapsuus traumaattinen tai mitä sattui heistä saamaan selville.

Kuulostaa mun siskolta. Joka opiskelee just esimieheksi. En kyllä ikinä aio hänen alaisekseen. Kamala luonne.

Pahinta on, että nuo hirviöt voi tehdä esim hoitotyössä vaikka mitä kamaluuksia, mutta heidän töppäykset lakaistaan maton alle tai sitten viattomat laitetaan kärsimään.

Aloituksen henkilö on ollut käytöksessän johdonmukainen. Ihmiset tykkäävät ennustettavuudesta ja ahdistuvat, jos joku käyttäytyy odotusten vastaisesti. Kun tuollaisen ns. räväkkyyden yhdistää huumoriin ja on toiminut sen mukaan ensitapaamisesta lähtien, ihmiset hyväksyvät sen. Jos taas yleensä kohteliaasti ja hillitysti käyttäytyvä kiekaiseekin odottamatta, että "voi taivas kun sinäkään et mistään mitään tajua", on se ns. sosiaalinen kriisi.

Pätee muuhunkin. Jos esim. iloinen ja sosiaalinen onkin yhtenä päivänä vakava ja vetäytyvä niin muut huolestuvat, vaikka joku toinen saa olla vakava ja vetäytyvä rauhassa joka päivä.

Intersektionaalisessa feminismissä meidät jaetaan ryhmiin sorretut ja sortajat. Sorretuilla on enemmän oikeuksia, koska ovat sorrettuja. Esim. Heteromiehen heittämä vitsi tummasta lesbonaisesta työpaikalla johtaa twitter kohuun, ja potkuihin. Kun taas vitsi heteromiehestä on ok. ja kaikkien oikeus.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tää vaan naisten ongelma? Onko miehillä vastaavaa?

Miehet vitsailevat enää omissa turvallisissa porukoissaan. Jokainen vitsi on vaarallinen, sinut voidaan koska vaan viedä twitter-oikeuteen, elämme totalitarismissa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ilmiö johtuu individuaalisesta karismasta ja/tai hyvästä ulkonäöstä. Itse korkean karusman ja jopa pelittavan komeat piirteet omaavana saan käyttää sanansäilää lähes sos.normeista piittaamatta. Itse isken predatorin lailla vastapuolen arimpiin henkilökohtaisuuksiin verbaliikallani. Esim. Saatan kommentoida kovaan ääneen jonkun alkavaa kaljuuntumista ja alkaa selostamaan, miten huonot geenit tulevat karsiutunaan geenipoolista, sillä kaljuus indikoi aina huonoja geenejä. Hyvää päivänjatkoa kaikille :)

Ja sitten tietysti myös muistat kertoa muillekin näistä toisten huonoista ominaisuuksista. Tulipa sinusta mieleen eräs ex-tuttava, joka kerran käytyään jonkun miehen kanssa treffeillä avautui minulle ensimmäiseksi ivalliseen sävyyn siitä, kuinka tuntee sääliä miestä kohtaan tämän kaljuuntvien hiusten takia. En ihmettele vaikka olisi siitä suoraan miehellekin sanonut. Sosiaaliset taidot 5/5.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ilmiö johtuu individuaalisesta karismasta ja/tai hyvästä ulkonäöstä. Itse korkean karusman ja jopa pelittavan komeat piirteet omaavana saan käyttää sanansäilää lähes sos.normeista piittaamatta. Itse isken predatorin lailla vastapuolen arimpiin henkilökohtaisuuksiin verbaliikallani. Esim. Saatan kommentoida kovaan ääneen jonkun alkavaa kaljuuntumista ja alkaa selostamaan, miten huonot geenit tulevat karsiutunaan geenipoolista, sillä kaljuus indikoi aina huonoja geenejä. Hyvää päivänjatkoa kaikille :)

Ulín uuninpankkouni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tää vaan naisten ongelma? Onko miehillä vastaavaa?

Miehet vitsailevat enää omissa turvallisissa porukoissaan. Jokainen vitsi on vaarallinen, sinut voidaan koska vaan viedä twitter-oikeuteen, elämme totalitarismissa.

En ole ikinä keksinyt miksi mun pitäisi kertoa vieraammassa seurassa vitsejä, jotka saattavat loukata. Perhepiirissä tai parin bestiksen kanssa tulee ymmärretyksi, heti kun on vieraampia paikalla, on riski siihen että koska sinua ei tunneta, sinut ymmärretään eri tavalla kuin olet tarkoittanut. Toisaalta ihan avartavaakin! Sitä pääsee reflektoimaan vähän omaa paskamaisuuttaan. Ei olekaan niin hyvä ja pyhis kuin luuli.

Valitettavasti tämä (vanhanajan kaavan mukaan) tämä rätkättäjä,itsensä kehuja yltiö sosiaalinen nainen on se jolle annetaan vakipaikka.Saattaa vähän flirtata haastettelussa ja selittää edukseen miksi lähti edellisestä paikasta.Tosiasiassa entisessä työpaikassa ei häntä kaivata.

Hiljaiset ja kiltit tekee työpaikkojen työt.

Olin tuommosen wt-muijan alainen,se luki päivät koneella iltalehtiä tai istui miesten kanssa juttelemassa esim miesten kotiasioista.

Tarkkaili miten muut tekee töitä ja viestitti kaikki virheet esimiehelle,mies tietysti.

Vierailija kirjoitti:

Joo tuo on niin totta. Kun itse koittaa rakentavastikin ottaa esille jotain epäkohtaa, niin pomo suuttuu. Syytää lisää hommaa niskaan kun tietää että teen kiltisti.

Sitten nämä pari, jotka laukoo suustaan kommentteja ja puhuu avoimesti kuinka "eihän täällä voi olla töissä jos homma ei muutu". Ja niitä sitten rauhoitellaan ja koitetaan saada tyytyväiseksi.

Jos itse edes vihjaisisin että "täällä ei voi olla töissä", niin luultavasti saisin kenkää saman tien.

Tai jos pomo jakaa työtehtävää, niin nämä rääväsuut laukaisee ihan suoraan että "no en todellakaan kerkeä sellaista tehdä", ja pomo kiikuttaa tehtävän jollekin kiltille. Kun kiltti saa niitä tehtäviä niin paljon ettei enää selviä ja sanoo sitä varovaisesti, niin pomo pahoittelee ja sanoo että koitahan selvitä.

Kerran menin sanomaan, että minusta on väärin että joudun tekemään monin kerroin enemmän kuin muut. Pomolla kiristyi pinna ja tokaisi, että "älä sinäkin nyt aloita tuota valitusta".

Ehkä tuossa on se syy. Rajaton itseluottamus ja asioiden suora laukominen ikään kuin tekee niistä vähemmän törkeitä. Tuolloin niiden ihmisten sanomiset eivät tavallaan ole niin vakavasti otettavia, eli voidaan aina antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Mutta jos ihminen joka normaalisti ei sellaista tee, laukaisee yhdenkin törkeyden, niin se korotuu potenssiin sata, koska se ihminen ei ikinä tee niin. Tuolloin ajatellaan, että se Ihan Tosissaan tarkoittaa sitä.

Isoimpana syynä luulen olevan luontaisen auktoriteetin ja itsevarmuuden. Pomona on helppo kitkeä huono käytös kiltiltä alaiselta, kuin sellaiselta rääväsuulta joka luultavasti nauraisi pomollekin päin naamaa.

Ei voi muuta sanoa kuin että olisinpa toisenlainen.

Tää kuulostaa musta puhtaasti vaan huonolta esimiestyöltä. Oon ite ollut töissä yksikössä, jossa oli sairaan huono työilmapiiri. Osa laiskotteli, osa kyttäsi toisten tekemisiä, kellään ei ollut kivaa. Kun esimies ei puuttunut mihinkään eikä töiden välttelystä ollut mitään seurauksia, konfliktit olivat työntekijöiden välisiä. Pahempi tietysti vielä, jos esimies suosii joitain ja vaatii toisilta enemmän kuin muilta.

Meillä oli aikoinaan töissä tälläinen "räväkkä ja rempseä" nainen, joka naureskellen ilmoitti vaan olevansa etelämaalaisen tempperamenttinen pohjalainen nainen. Kukaan ei oikein tohtinut vastaankaan sanoa, kunnes eräs kollega sai tarpeekseen ja kylmän rauhallisesti sanoi: Ei et sä ole tempperamenttinen, vaan helvetin vittumainen pohjalainen nainen. 

Mä en ymmärrä mitä hyödyttää pomon pitää sellaista alaista, joka ilkeilee muille ”rempseästi”, laiskottelee ja saikuttelee? Eiks ois järkevintä ihan pomonkin kannalta palkita niitä duunareita, jotka hoitaa kiltisti ja kunnolla työnsä? Esim meillä on työvuorolistat aina ihan sekaisin, kun yks mukamas sairastaa koko aika tai tarttee lähteä kesken päivän omille asioille. Ja on ihan kaamee suustaan tää nainen, myös asiakkaille. Että mitäköhän se pomo voi saada tästä mitään hyödyllistä? Luulis että sillä on itelläkin karsee homma setviä aina sijainen paikalle ja selvitellä työpaikan ristiriitoja. Joskus oon epäilly, että onko niillä suhde, kun en mitään järkevää selitystä löydä.

Tiedän tällaisen naisen, joka on sellainen rouva suorasuu. Tosi mukava tietyille ja tosi paskamainen toisille. Yleni isossa kv firmassa johtoryhmään asti. Muut on ihan kusi sukassa sen kanssa, mutta toimarin kanssa näyttäis tulevan hyvin toimeen, kun kerran promootiota on tullut. Sen kohdalla ainakin voin sanoa, että pelko on ainoa motivaattori, jonka vuoksi saa sanoa ihan mitä vaan, eikä kukaan väitä vastaan. Erikoinen ihmisen pitää olla, että nauttii toisten nöyryyttämisestä ja kiusaamisesta. Vuodesta toiseen.

Työelämässä piti pelätä saako enää töitä. Mutta nyt kun jouduin mt-eläkkeelle, piikittelen valtarakenteita. Voin perustella hyvällä.

Tämän ketjun perusteella taitaa olla yleistäkin, että tämä henkilö on nainen, joka tulee aivan erityisen hyvin toimeen johtoportaan kanssa, ja näyttää oikean luonteensa vain tietyille, jotka kokee uhkaksi, tai jostain muusta syystä inhoaa.

Mielenkiintoista. Ihan sama juttu meillä. Todella kaksinaamainen nainen, jonka käytös riippuu siitä kenen seurassa on.