Miksi jotkut ihmiset saavat sanoa mitä vain ja toiset eivät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kun se vaan on sellainen." Toisten annetaan olla "sellaisia", toisten ei. Niin - miksi?

Ongelma on juuri tuo että sinä odotat lupaa ja pelkäät tuomiota. Toinen ei.

Kyllä, ja tollaisella rempseällä on aina puolustuskeinot hallussa. Ujolla ja hiljaisella ei. Rempseän puolustuskeino voi olla juuri se sama rehevä nauru tai viiltävä sana ivalliseen "hauskaan" tyyliin, isku takaisin salamannopeasti johon kukaan ei kerkiä reagoimaan kun toi rempseä on vaihtanut nopeasti uuteen aiheeseen.

Eli nopeus ja puolustuskeinot hallussa.

Joo tuo on niin totta. Kun itse koittaa rakentavastikin ottaa esille jotain epäkohtaa, niin pomo suuttuu. Syytää lisää hommaa niskaan kun tietää että teen kiltisti.

Sitten nämä pari, jotka laukoo suustaan kommentteja ja puhuu avoimesti kuinka "eihän täällä voi olla töissä jos homma ei muutu". Ja niitä sitten rauhoitellaan ja koitetaan saada tyytyväiseksi.

Jos itse edes vihjaisisin että "täällä ei voi olla töissä", niin luultavasti saisin kenkää saman tien.

Tai jos pomo jakaa työtehtävää, niin nämä rääväsuut laukaisee ihan suoraan että "no en todellakaan kerkeä sellaista tehdä", ja pomo kiikuttaa tehtävän jollekin kiltille. Kun kiltti saa niitä tehtäviä niin paljon ettei enää selviä ja sanoo sitä varovaisesti, niin pomo pahoittelee ja sanoo että koitahan selvitä.

Kerran menin sanomaan, että minusta on väärin että joudun tekemään monin kerroin enemmän kuin muut. Pomolla kiristyi pinna ja tokaisi, että "älä sinäkin nyt aloita tuota valitusta".

Ehkä tuossa on se syy. Rajaton itseluottamus ja asioiden suora laukominen ikään kuin tekee niistä vähemmän törkeitä. Tuolloin niiden ihmisten sanomiset eivät tavallaan ole niin vakavasti otettavia, eli voidaan aina antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Mutta jos ihminen joka normaalisti ei sellaista tee, laukaisee yhdenkin törkeyden, niin se korotuu potenssiin sata, koska se ihminen ei ikinä tee niin. Tuolloin ajatellaan, että se Ihan Tosissaan tarkoittaa sitä.

Isoimpana syynä luulen olevan luontaisen auktoriteetin ja itsevarmuuden. Pomona on helppo kitkeä huono käytös kiltiltä alaiselta, kuin sellaiselta rääväsuulta joka luultavasti nauraisi pomollekin päin naamaa.

Ei voi muuta sanoa kuin että olisinpa toisenlainen.

Mielenkiintoista, että joidenkin mielestä tällä ihmisellä on auktoriteettia. No tavallaan onkin, mutta kyllä mä kallistuisin enemmän siihen, että muut pelkää tätä ihmistä. Aito auktoriteettiasema perustuu minun mielestäni muuhun kuin pelkoon. Ap

Juu, nämä ovat juuri niitä luonnonlapsia. Johonkin rajaan asti ymmärrän, miksi joku ihminen käyttäytyy noin, mutta en ymmärrä sitä, että näitä ihmisiä sitten ihaillaan ja palvotaan ja jos joku yhtään huomauttaa käytöstavoista, heti on se hovi räkyttämässä ja taivastelemassa, että "kuka on noin huumorintajuton ja törkeä, kun ei mitään pahaa ole tehty". Tuo on minusta kuvottavaa, että sitten siitä huomauttajasta tehdään joku sairas kiusaaja, vaikka tämä käyttäisikin ihan normaalia kieltä ja toisen suusta tulee ihan mitä törkeyksiä sattuu. 

Vierailija kirjoitti:

Joo tuo on niin totta. Kun itse koittaa rakentavastikin ottaa esille jotain epäkohtaa, niin pomo suuttuu. Syytää lisää hommaa niskaan kun tietää että teen kiltisti.

Sitten nämä pari, jotka laukoo suustaan kommentteja ja puhuu avoimesti kuinka "eihän täällä voi olla töissä jos homma ei muutu". Ja niitä sitten rauhoitellaan ja koitetaan saada tyytyväiseksi.

Jos itse edes vihjaisisin että "täällä ei voi olla töissä", niin luultavasti saisin kenkää saman tien.

Tai jos pomo jakaa työtehtävää, niin nämä rääväsuut laukaisee ihan suoraan että "no en todellakaan kerkeä sellaista tehdä", ja pomo kiikuttaa tehtävän jollekin kiltille. Kun kiltti saa niitä tehtäviä niin paljon ettei enää selviä ja sanoo sitä varovaisesti, niin pomo pahoittelee ja sanoo että koitahan selvitä.

Kerran menin sanomaan, että minusta on väärin että joudun tekemään monin kerroin enemmän kuin muut. Pomolla kiristyi pinna ja tokaisi, että "älä sinäkin nyt aloita tuota valitusta".

Ehkä tuossa on se syy. Rajaton itseluottamus ja asioiden suora laukominen ikään kuin tekee niistä vähemmän törkeitä. Tuolloin niiden ihmisten sanomiset eivät tavallaan ole niin vakavasti otettavia, eli voidaan aina antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Mutta jos ihminen joka normaalisti ei sellaista tee, laukaisee yhdenkin törkeyden, niin se korotuu potenssiin sata, koska se ihminen ei ikinä tee niin. Tuolloin ajatellaan, että se Ihan Tosissaan tarkoittaa sitä.

Isoimpana syynä luulen olevan luontaisen auktoriteetin ja itsevarmuuden. Pomona on helppo kitkeä huono käytös kiltiltä alaiselta, kuin sellaiselta rääväsuulta joka luultavasti nauraisi pomollekin päin naamaa.

Ei voi muuta sanoa kuin että olisinpa toisenlainen.

Tämän allekirjoitan myös minä 100%. Ap

Olen törmännyt työelämässä tuohon ilmiöön, ja oikeastaan ainoa yhteinen piirre näissä ihmisissä on ollut hyvin leppoisa, hymyileväinen perusilme.

Ihmisen luonne on sellainen, että vaikka toinen sanoisi "nirhaan muuten sinut", niin jos se sanotaan ystävällisesti, vastaus on "heh, heh, no nirhaa vaan".

Yrmeämpinaamainen taas saa olla vaikka kuinka ystävällinen, ja selän takana kaikki "se sitten on aina niin vihainen".

Vierailija kirjoitti:

Juu, nämä ovat juuri niitä luonnonlapsia. Johonkin rajaan asti ymmärrän, miksi joku ihminen käyttäytyy noin, mutta en ymmärrä sitä, että näitä ihmisiä sitten ihaillaan ja palvotaan ja jos joku yhtään huomauttaa käytöstavoista, heti on se hovi räkyttämässä ja taivastelemassa, että "kuka on noin huumorintajuton ja törkeä, kun ei mitään pahaa ole tehty". Tuo on minusta kuvottavaa, että sitten siitä huomauttajasta tehdään joku sairas kiusaaja, vaikka tämä käyttäisikin ihan normaalia kieltä ja toisen suusta tulee ihan mitä törkeyksiä sattuu. 

Mut sysättiin hovista ulos kun en suostunut kritiikittömään palvontaan. Siis en sanonut mitään, mutta naamani ilmeet olivat vääränlaiset.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista, että joidenkin mielestä tällä ihmisellä on auktoriteettia. No tavallaan onkin, mutta kyllä mä kallistuisin enemmän siihen, että muut pelkää tätä ihmistä. Aito auktoriteettiasema perustuu minun mielestäni muuhun kuin pelkoon. Ap

Joskus ehkä noin, mutta ei aina. Netti- ja somekanavilla niillä komppaajilla ei ole kyllä mitään syytä pelätä sitä huonotapaista, koska ei livenä edes tunneta eikä kukaan velvoita edes kommentoimaan asiaa. Silti näitä komppajia tuntuu löytyvän. 

Ei oikeestaan sallita.. 😂😂Tottakai jos on jo tutustunut johonkin ihmiseen, niin jos pikkuhiljaa paljastaa omaa luonnetta ku on jo hyväksytty niin se on eri ku jos ensimmäisenä menee sekoilemaan

Mä oon se joka uskaltaa sanoo asiat suoraan, helposti esim ihmiset haluis sysätä sen kokonaan mun vastuulle koska ne ei itse uskalla. Ja sit koska sanon asiat suoraan ja ystävällisesti mihin muut eu kykene, nii mut tuomitaan ja saan sellasen maineen että mulle voi sanoa kaiken koska otan vastaan kaiken nää jotka ei uskalla, myös mielistelee jokaikistä tarkoituksenaan olla itse hyväksytty.

Onkohan tää vaan naisten ongelma? Onko miehillä vastaavaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, nämä ovat juuri niitä luonnonlapsia. Johonkin rajaan asti ymmärrän, miksi joku ihminen käyttäytyy noin, mutta en ymmärrä sitä, että näitä ihmisiä sitten ihaillaan ja palvotaan ja jos joku yhtään huomauttaa käytöstavoista, heti on se hovi räkyttämässä ja taivastelemassa, että "kuka on noin huumorintajuton ja törkeä, kun ei mitään pahaa ole tehty". Tuo on minusta kuvottavaa, että sitten siitä huomauttajasta tehdään joku sairas kiusaaja, vaikka tämä käyttäisikin ihan normaalia kieltä ja toisen suusta tulee ihan mitä törkeyksiä sattuu. 

Mut sysättiin hovista ulos kun en suostunut kritiikittömään palvontaan. Siis en sanonut mitään, mutta naamani ilmeet olivat vääränlaiset.

Tuskin oli suuri menetys?

Isä uskalsi olla oma itsensä ja sanoa mitä mieltä on. Kerran kysyin, että eikö hävetä sanoa tuolleen toiselle, niin hän vastasi että ei hän ajattele mitä toiset hänestä ajattelee ja se on toisen asia miten suhtautuu saamaansa palautteeseen. Hänestä sekä pidettiin että inhottiin.

Mun työpaikassa on nainen, joka saikuttaa jatkuvasti mutta silloin kun on töissä niin ilkeilee. Saakelin raskasta olla tollasen työkaveri. Juonittelee, valehtelee ja osaa pitää suhteet just niihi oikeisiin pomoihin, jotka mahdollistaa tän ihmisen niinsanotun työnteon. Kenkää saa huomattavasti ahkerammat ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Isä uskalsi olla oma itsensä ja sanoa mitä mieltä on. Kerran kysyin, että eikö hävetä sanoa tuolleen toiselle, niin hän vastasi että ei hän ajattele mitä toiset hänestä ajattelee ja se on toisen asia miten suhtautuu saamaansa palautteeseen. Hänestä sekä pidettiin että inhottiin.

Minulla on hyvin pitkälti samanlainen ajattelutapa. Tietenkään ihan kaikkea en lauo ilman suodatinta, mutta jos aihetta sanomiseen mielestäni on, silloin sanon. Olen ihan lapsesta saakka jakanut vahvasti mielipiteitä, toiset rakastavat ja toiset vihaavat. Jokainen saa ihan vapaasti päättää kumpaan kallistuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko työpaikan nainen sellainen isorintainen, rehevä, lihava tai lihavahko, äänekäs, railakka, välitön, avoin, hölöttäjä? Voisi selittää ton, koska yleinen ajattelutapa tuonkaltaisista on juuri kuvailemasi. Jos on laiha ja arka, niin heistä on tehty erilainen yleinen ajattelumalli. He ovat hillittyjä ja fiinejä.

Nuo läskit yrittää hallita tuolla ”räväkkyydellä”. Ks kepulaiset naiset.

Jaa,a näin se ulkonäkö määrittää naisen teki mitä tahansa.

Uskomaton kommentti!

Varmaan vähän samasta syystä, kuin että vastakkaisen sukupuolen koskettelukin on joillekin sallitumpaa kuin toisille.

Puhutko henkilöstä r-m ?

Tämä ilmiö johtuu individuaalisesta karismasta ja/tai hyvästä ulkonäöstä. Itse korkean karusman ja jopa pelittavan komeat piirteet omaavana saan käyttää sanansäilää lähes sos.normeista piittaamatta. Itse isken predatorin lailla vastapuolen arimpiin henkilökohtaisuuksiin verbaliikallani. Esim. Saatan kommentoida kovaan ääneen jonkun alkavaa kaljuuntumista ja alkaa selostamaan, miten huonot geenit tulevat karsiutunaan geenipoolista, sillä kaljuus indikoi aina huonoja geenejä. Hyvää päivänjatkoa kaikille :)

Meillä raakuu sellainen kehopositiivinen työkaveri, saattaa karjua miten tahansa ja mistä tahansa, syttyy 0-100 hetkessä. Puhetyyli on loukkaava, huutava, joitakin henkilöitä kohtaan, mutta mielistelee ylempiä ja pikkupomoja, juoruilee seläntakana. Ihmettelen ettei tähän ole johdossa puututtu.