Teillä on outoja mielikuvia yli 100kg naisista

Hyi saatana, onneksi olen sinkku

Elän 85-kiloisena onnellisempaa elämää, mitä silloin kun olin 25 kg laihempi. Suku ja lääkärit patistaa laihduttamaan, mutta rakastan herkuttelua ja vihaan liikuntaa. Minusta oli ihana muuttaa kotoa kun sain vihdoin herkutella ja laiskotella vapaasti, eikä vanhemmat olleet heittämässä salaa ostamiani suklaalevyjä roskiin, tunkemassa rehuja lautaselle ja patistamassa lenkille.

Miksen saa elää oman näköistäni elämää täysillä ja kuolla nuorempana, kuin että kituuttaisin terveellisellä ruokavaliolla ja makaisin paskavaipoissa vanhainkodissa?

Vierailija kirjoitti:

Minäkin halusin miehen joka lähtisi kanssani salille, suunnistamaan, lenkille, pyöräilemään, uimaan, vaeltamaan. Mutta hoikasta miehestäni on iän myötä tullut kovin mukavuudenhaluinen joten saan nykyään mennä yksin tai kaverin kanssa. T. Lihava nainen

Paitsi että ne lihavien lenkit on turhan hidastempoisia ja lyhyitä, että niistä olisi mitään iloa normaalikuntoiselle miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Elän 85-kiloisena onnellisempaa elämää, mitä silloin kun olin 25 kg laihempi. Suku ja lääkärit patistaa laihduttamaan, mutta rakastan herkuttelua ja vihaan liikuntaa. Minusta oli ihana muuttaa kotoa kun sain vihdoin herkutella ja laiskotella vapaasti, eikä vanhemmat olleet heittämässä salaa ostamiani suklaalevyjä roskiin, tunkemassa rehuja lautaselle ja patistamassa lenkille.

Miksen saa elää oman näköistäni elämää täysillä ja kuolla nuorempana, kuin että kituuttaisin terveellisellä ruokavaliolla ja makaisin paskavaipoissa vanhainkodissa?

Niin ja pituus jäi mainitsematta: 164 cm.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin halusin miehen joka lähtisi kanssani salille, suunnistamaan, lenkille, pyöräilemään, uimaan, vaeltamaan. Mutta hoikasta miehestäni on iän myötä tullut kovin mukavuudenhaluinen joten saan nykyään mennä yksin tai kaverin kanssa. T. Lihava nainen

Paitsi että ne lihavien lenkit on turhan hidastempoisia ja lyhyitä, että niistä olisi mitään iloa normaalikuntoiselle miehelle.

Lue uudestaan. Ei puhuttu mitään normaalikuntoisesta. Puhuttiin hoikasta mukavuudenhaluisesta miehestä. Kyllähän hidastempoisestakin lenkistä on enemmän iloa kuin sohvalle jäämisestä.

164cm ja 115kg. Vaatekoko 48, lentokoneessa en tarvitse jatkopalaa vyölle, huvipuistossa mahdun laitteisiin. Ihan normaalisti liikun, siivoan kotiani, leikkaan varpaankynteni ja pyyhin perseeni. Olen ollut huomattavasti isompi, pudottanut n. 50kg. Tästä eteenpäin ei paino tahdo enää pudota, mutta eipä tuo toisaalta haittaa, näin on hyvä olo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei yksinkertaisesti kulli seiso lihavan naisen kohdalla. Ei edes viagralla. Joten ei pysty nussimaan. 

M33

Paitsi sitten kun otat ja rakastut johonkin pulskaan naiseen :) 

En ole feederimies. Haluan sellaisen naisen, jonka kanssa voisin harrastaa liikuntaa. Käydä salilla tai lenkillä. Jos elämäntavat ja arvot ovat aivan päinvastaiset, ei tämä onnistu.

Höpö höpö. Haluat naisen, joka käy salilla tai lenkillä, että näyttäisi hyvältä. Yhteinen liikuntaharrastus on vain tekosyy. Vai menisitkö muka naisen kanssa zumbaan, bodypumpiin, pilatekseen tai vesijumppaan? 

Etkö ymmärrä lukemaasi? Mies haluaa käydä salilla ja lenkillä, ei zumpassa ja vesijumpassa. Haluaa naisen joka harrastaa myös salia ja lenkkeilyä, ei pilatesta.

Niin, eli urheilullinen nainen ei sitten kelpaakaan vaan pitää olla ne tietyt harrastukset. Tämähän tässä hauskaa onkin, kun selitetään että pitää olla urheilullinen (=timmi ja hyvännäköinen) ja vedotaan siihen että harrastetaan yhdessä. Voihan yhdessä harrastaa muutakin kuin liikuntaa ja liikuntaa voi harrastaa myös molemmat erikseen, joten urheilullisuusvaatimus on ihan epäolennainen tässä kohtaa. Siksipä tuleekin mieleen, että oikeasti halutaan vain timmi nainen ja yhdessä harrastaminen on tekosyy.

Niin?? Haluaa harrastaa yhdessä, ei pelkästään urheilullista naista joka harrastaa eri harrastuksia kuin hän. Mitä sinä nyt et ymmärrä?? Jos minä haluan miehen joka ratsastaa, jotta voimme yhdessä pitää pystyssä talliani, niin ei riitä mies joka pitää koirasta, vaikka eläimiä molemmat ovatkin.

Lue lainausketju alusta asti niin ehkä ymmärrät, mikä tässä nyt mättää.

Ei vaan sinä et nyt ymmärrä. Jos mies ensin sanoo että haluaa lenkkikaverin ja myöhemmin selviää että kunhan harrastaa liikuntaa niin riittää, sinä olisit oikeassa, hyvännäköisyys on pääpointti. Mutta tässä mies nimenomaan sanoo että haluaa LENKKIKAVERIN eli ei ole lähdössä mihinkään zumpaan vaikka nainen sitä harrastaisikin.

Nainen joka ei ole raskaana ja omistaa ihan selvän elintasokummun? Tottakai se on lihava. Ja sata kiloa on normaali paino raskaan sarjan miespuoliselle nyrkkeilijälle, edes 190 cm nainen ei sais painaa sataa kiloa.

Olen 187cm pitkä mies, painan 97kg ja paidan koko XL ja sanon vaan, että aika helvetin pitkä ja lihaksikas nainen saa olla jos painaa 100 kiloa ilman suurta määrää läskiä.

Itsekin kuvittelin silloin alle 50 kiloisena teininä, että jo kymmenen kiloa painoa lisää tekisi minusta armottoman läskin. No nyt painoa on tullut lisää ~20 kiloa (ylipainoa on 10-20 kg, riippuu siitä onko ns. normaalipaino 165 senttiselle vartalolleni ~50 kg vai ~60 kg) ja en näytä erityisen lihavalta.

Olen aika muodokas, vartaloni on X-mallinen, isot rinnat, pieni vyötärö ja muhkeat reidet ja peppu.

Ihmisillä on vääristynyt käsitys siitä, miltä ne kilot oikeasti näyttää ihmisvartalossa, kun ei ole kokenut sitä näin konkreettisesti kuin esim. minä ja monet muut joilla paino on noussut jopa kymmeniä kiloja. Jos on aina ollut hoikka, kuvittelee esim sen 10 kiloa olevan ihan valtava määrä, mutta kun se asettuu tasaisesti ympäri kehoa ja vielä hyvällä tuurilla niihin "oikeisiin" kohtiin, ei se tee ihmisestä automaattisesti lihavaa.

Niin ja jos olisin pitkä nainen (n. 180 cm) painoa olisi varmaan liki 100 kiloa, jos vartaloni näyttäisi suhteessa samalta kuin nyt 165 senttisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä mielikuvia tarvitse olla kun tietää millaista on olla yli 100kg nainen ja se on hirveää. Mieluummin annan amputoida jalkani kuin olen ikinä enää lihava tai niin lihava. Selällään ei pystynyt nukkumaan kun meinasi tukehtua, kengännauhojen sitominen sai tukehtumaan ja pimenemään silmissä, luentosalissa ei mahtunut pöydän taakse joten oli pakko ottaa tuoli ja istua takana, bussissa vei kaksi paikkaa, vieraiden aikuistenkin läski huudot kadulla ja tietysti ulkonäkö oli vastenmielinen. Kaduttaa että tuli yli 10 vuotta oltua läski ja tuhottua vartalonsa. Mikään kehopositiivisuus ei poista sitä tosiasiaa että läski ei ole viehättävää, kaunista eikä todellakaan terveellistä. Vaikka miten yrittäisi itselleen valehdella niin se ei ole totta. Olemme myös huolestuttavasti alkaneet pitää yhä lihavampia ihmisiä normaalipainoisena.  Inhottaa oma typeryyteni että aikoinaan aiheutin itselleni näin kalliisti hoidettavan vaivan mihin on joutunut ottamaan plastiikkakirurgin palveluja painon pudotuksen jälkeen ja lisää on leikkauksia luvassa. Mikään ei ole parempaa kuin normaalipaino tai hoikkuus, istuvat vaatteet ja hyvä fyysinen kunto.

Sopivasti unohdat mainita, miten paljon olit yli sadan kilon. Katsos kun on hieman eri asia painaa 105 kiloa tai 145 kiloa. Jälkimmäisellä voi olla jo ongelmia sitoa kengännauhoja, mutta koskaan en ole ollut sellaisessa luentosalissa tai bussissa, ettei noin 100-kiloinen sinne ihan helposti mahtuisi istumaan. 

Lopeta jo se vauhkominen, omakohtaiseen kokemukseen perustuen allekirjoitan tuon tekstin joka ikisen sanan. Olen ollut painavimmillani 110kg, ja se oli yhtä helvettiä. Ei sellaisessa kehossa ole hyvä olla sekuntiakaan. Selällä ollessa, läskit kaulassa ja rintakehässä vaikeuttivat hengittämistä ja mukavaa nukkuma-asentoa oli erittäin vaikea löytää. Muutamankin metrin matkan kävely sai minut puuskuttamaan voimakkaasti, olin rättipoikki minkä tahansa pienenkin fyysisen rasitteen jälkeen. Olo oli hirviömäinen, tunsin itseni valtavaksi ihramutantiksi. Naiseus ja viehättävyys tuhoutuu lihomisen myötä ihan täysin, se raastaa itsetunnon täysin rikki sisältä. Olen nyt 90-kiloinen, reilusti ylipainoinen mutta näytän hieman paremmalta ja voin hyvin hyvin aiempaan painooni lähden. Terveisin eri kirjoittaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä mielikuvia tarvitse olla kun tietää millaista on olla yli 100kg nainen ja se on hirveää. Mieluummin annan amputoida jalkani kuin olen ikinä enää lihava tai niin lihava. Selällään ei pystynyt nukkumaan kun meinasi tukehtua, kengännauhojen sitominen sai tukehtumaan ja pimenemään silmissä, luentosalissa ei mahtunut pöydän taakse joten oli pakko ottaa tuoli ja istua takana, bussissa vei kaksi paikkaa, vieraiden aikuistenkin läski huudot kadulla ja tietysti ulkonäkö oli vastenmielinen. Kaduttaa että tuli yli 10 vuotta oltua läski ja tuhottua vartalonsa. Mikään kehopositiivisuus ei poista sitä tosiasiaa että läski ei ole viehättävää, kaunista eikä todellakaan terveellistä. Vaikka miten yrittäisi itselleen valehdella niin se ei ole totta. Olemme myös huolestuttavasti alkaneet pitää yhä lihavampia ihmisiä normaalipainoisena.  Inhottaa oma typeryyteni että aikoinaan aiheutin itselleni näin kalliisti hoidettavan vaivan mihin on joutunut ottamaan plastiikkakirurgin palveluja painon pudotuksen jälkeen ja lisää on leikkauksia luvassa. Mikään ei ole parempaa kuin normaalipaino tai hoikkuus, istuvat vaatteet ja hyvä fyysinen kunto.

Sopivasti unohdat mainita, miten paljon olit yli sadan kilon. Katsos kun on hieman eri asia painaa 105 kiloa tai 145 kiloa. Jälkimmäisellä voi olla jo ongelmia sitoa kengännauhoja, mutta koskaan en ole ollut sellaisessa luentosalissa tai bussissa, ettei noin 100-kiloinen sinne ihan helposti mahtuisi istumaan. 

Lopeta jo se vauhkominen, omakohtaiseen kokemukseen perustuen allekirjoitan tuon tekstin joka ikisen sanan. Olen ollut painavimmillani 110kg, ja se oli yhtä helvettiä. Ei sellaisessa kehossa ole hyvä olla sekuntiakaan. Selällä ollessa, läskit kaulassa ja rintakehässä vaikeuttivat hengittämistä ja mukavaa nukkuma-asentoa oli erittäin vaikea löytää. Muutamankin metrin matkan kävely sai minut puuskuttamaan voimakkaasti, olin rättipoikki minkä tahansa pienenkin fyysisen rasitteen jälkeen. Olo oli hirviömäinen, tunsin itseni valtavaksi ihramutantiksi. Naiseus ja viehättävyys tuhoutuu lihomisen myötä ihan täysin, se raastaa itsetunnon täysin rikki sisältä. Olen nyt 90-kiloinen, reilusti ylipainoinen mutta näytän hieman paremmalta ja voin hyvin hyvin aiempaan painooni lähden. Terveisin eri kirjoittaja.

Ok, eli kukaan ei voi tulla ulkopuolelta sanomaan, miltä sinusta tuntui. Kai ymmärrät, että sama toimii myös toiseen suuntaan. Sinä et voi oman kokemuksesi perusteella määritellä, millaista muilla on. Siitähän tässä alun perin oli kysymys, että ylipaino ei välttämättä tarkoita, ettei normaali elämä onnistuisi. Se, että jollakulla tai edes monella näin on, ei tee siitä kaikenkattavaa totuutta.

Vierailija kirjoitti:

Nainen joka ei ole raskaana ja omistaa ihan selvän elintasokummun? Tottakai se on lihava. Ja sata kiloa on normaali paino raskaan sarjan miespuoliselle nyrkkeilijälle, edes 190 cm nainen ei sais painaa sataa kiloa.

Noin tuhannes kerta kun joku tulee toteamaan tämän itsestäänselvyyden vaikka kukaan ei ole toisin väittänyt. :D Juu, ylipainoinen on ylipainoinen. Se ei vielä kerro mitään siitä, miten hankalaa arki on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei yksinkertaisesti kulli seiso lihavan naisen kohdalla. Ei edes viagralla. Joten ei pysty nussimaan. 

M33

Paitsi sitten kun otat ja rakastut johonkin pulskaan naiseen :) 

En ole feederimies. Haluan sellaisen naisen, jonka kanssa voisin harrastaa liikuntaa. Käydä salilla tai lenkillä. Jos elämäntavat ja arvot ovat aivan päinvastaiset, ei tämä onnistu.

Höpö höpö. Haluat naisen, joka käy salilla tai lenkillä, että näyttäisi hyvältä. Yhteinen liikuntaharrastus on vain tekosyy. Vai menisitkö muka naisen kanssa zumbaan, bodypumpiin, pilatekseen tai vesijumppaan? 

Etkö ymmärrä lukemaasi? Mies haluaa käydä salilla ja lenkillä, ei zumpassa ja vesijumpassa. Haluaa naisen joka harrastaa myös salia ja lenkkeilyä, ei pilatesta.

Niin, eli urheilullinen nainen ei sitten kelpaakaan vaan pitää olla ne tietyt harrastukset. Tämähän tässä hauskaa onkin, kun selitetään että pitää olla urheilullinen (=timmi ja hyvännäköinen) ja vedotaan siihen että harrastetaan yhdessä. Voihan yhdessä harrastaa muutakin kuin liikuntaa ja liikuntaa voi harrastaa myös molemmat erikseen, joten urheilullisuusvaatimus on ihan epäolennainen tässä kohtaa. Siksipä tuleekin mieleen, että oikeasti halutaan vain timmi nainen ja yhdessä harrastaminen on tekosyy.

Niin?? Haluaa harrastaa yhdessä, ei pelkästään urheilullista naista joka harrastaa eri harrastuksia kuin hän. Mitä sinä nyt et ymmärrä?? Jos minä haluan miehen joka ratsastaa, jotta voimme yhdessä pitää pystyssä talliani, niin ei riitä mies joka pitää koirasta, vaikka eläimiä molemmat ovatkin.

Lue lainausketju alusta asti niin ehkä ymmärrät, mikä tässä nyt mättää.

Ei vaan sinä et nyt ymmärrä. Jos mies ensin sanoo että haluaa lenkkikaverin ja myöhemmin selviää että kunhan harrastaa liikuntaa niin riittää, sinä olisit oikeassa, hyvännäköisyys on pääpointti. Mutta tässä mies nimenomaan sanoo että haluaa LENKKIKAVERIN eli ei ole lähdössä mihinkään zumpaan vaikka nainen sitä harrastaisikin.

"Ei pysty n*ssimaan. En ole feederimies." Miten ihmeessä saat tuon käännettyä lenkkikaveriksi? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö oikeasti halua edes yrittää tiputtaa painoa? Hurja ylipaino kun nainen painaa yli 100 kg.

Riippuu pituudesta, esim. 180-senttiselle se ei ole "hurja" ylipaino.

Iso osa lihavista on syömishäiriöisiä, joita ei laihdutuskuurit auta. Pitäisi päästä terapiaan, mutta kaikki eivät pääse tai halua. Ravitsemusterapeutilla voi käydä kuuntelemassa, miten pitäisi syödä, mutta ei se oikeasti muuta mitään jos on ruoan kanssa ongelmia. Tietää mutta ei pysty. Ja moni laihtuukin mutta lihoo takaisin.

Leikkaus voi auttaa, koska se pakottaa syömään vähemmän, mutta on niitäkin, joita sekään ei auta.

Mutta jos haluaakin olla lihava ja perustaa elämänsä muun kuin normaaliuden varaan, ei siinä pitäisi olla muilla valittamista. Joko elämme maailmassa, jossa saa olla omanlaisensa, tai sitten emme. Se on voi voi jos en jonkun silmää miellytä.

Niin, kunhan meidän verorahoja ei sitten mene niiden ”omasta tahdostaan” lihavien hoitamiseen. Tai niiden tautien jotka johtuvat siitä painosta. Ja kyllä olen samaa mieltä tupakoitsijoista ja alkoholisteista.

Mitäs mieltä olet urheilijoista joiden urheilussa saamia vammoja hoidetaan kalliilla erikoissairaanhoidon puolella? On leikkauksia leikkausten perään, kuntouttamista jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä mielikuvia tarvitse olla kun tietää millaista on olla yli 100kg nainen ja se on hirveää. Mieluummin annan amputoida jalkani kuin olen ikinä enää lihava tai niin lihava. Selällään ei pystynyt nukkumaan kun meinasi tukehtua, kengännauhojen sitominen sai tukehtumaan ja pimenemään silmissä, luentosalissa ei mahtunut pöydän taakse joten oli pakko ottaa tuoli ja istua takana, bussissa vei kaksi paikkaa, vieraiden aikuistenkin läski huudot kadulla ja tietysti ulkonäkö oli vastenmielinen. Kaduttaa että tuli yli 10 vuotta oltua läski ja tuhottua vartalonsa. Mikään kehopositiivisuus ei poista sitä tosiasiaa että läski ei ole viehättävää, kaunista eikä todellakaan terveellistä. Vaikka miten yrittäisi itselleen valehdella niin se ei ole totta. Olemme myös huolestuttavasti alkaneet pitää yhä lihavampia ihmisiä normaalipainoisena.  Inhottaa oma typeryyteni että aikoinaan aiheutin itselleni näin kalliisti hoidettavan vaivan mihin on joutunut ottamaan plastiikkakirurgin palveluja painon pudotuksen jälkeen ja lisää on leikkauksia luvassa. Mikään ei ole parempaa kuin normaalipaino tai hoikkuus, istuvat vaatteet ja hyvä fyysinen kunto.

Sopivasti unohdat mainita, miten paljon olit yli sadan kilon. Katsos kun on hieman eri asia painaa 105 kiloa tai 145 kiloa. Jälkimmäisellä voi olla jo ongelmia sitoa kengännauhoja, mutta koskaan en ole ollut sellaisessa luentosalissa tai bussissa, ettei noin 100-kiloinen sinne ihan helposti mahtuisi istumaan. 

Lopeta jo se vauhkominen, omakohtaiseen kokemukseen perustuen allekirjoitan tuon tekstin joka ikisen sanan. Olen ollut painavimmillani 110kg, ja se oli yhtä helvettiä. Ei sellaisessa kehossa ole hyvä olla sekuntiakaan. Selällä ollessa, läskit kaulassa ja rintakehässä vaikeuttivat hengittämistä ja mukavaa nukkuma-asentoa oli erittäin vaikea löytää. Muutamankin metrin matkan kävely sai minut puuskuttamaan voimakkaasti, olin rättipoikki minkä tahansa pienenkin fyysisen rasitteen jälkeen. Olo oli hirviömäinen, tunsin itseni valtavaksi ihramutantiksi. Naiseus ja viehättävyys tuhoutuu lihomisen myötä ihan täysin, se raastaa itsetunnon täysin rikki sisältä. Olen nyt 90-kiloinen, reilusti ylipainoinen mutta näytän hieman paremmalta ja voin hyvin hyvin aiempaan painooni lähden. Terveisin eri kirjoittaja.

Eli sinä olet näitä tynnyrimallisia ihmisiä joilla usein kasvot ja kaula näyttää ylipainoisilta vaikka kroppa ei olekaan, ja ylipaino kertyy aina tisseihin ja mahaan, ei takapuoleen ja reisiin vaan kädet ja jalat on kuin tikut työnnettynä perunaan.

Ei mulla ole kaulassa tai rinnassa sellaisia läskimääriä että ne haittaisi nukkumista vaikka olen 130 kiloinen ja mulla on iso mahakin, mutta mulla on läski tasaisesti kropassa ei vaan siinä torson kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä mielikuvia tarvitse olla kun tietää millaista on olla yli 100kg nainen ja se on hirveää. Mieluummin annan amputoida jalkani kuin olen ikinä enää lihava tai niin lihava. Selällään ei pystynyt nukkumaan kun meinasi tukehtua, kengännauhojen sitominen sai tukehtumaan ja pimenemään silmissä, luentosalissa ei mahtunut pöydän taakse joten oli pakko ottaa tuoli ja istua takana, bussissa vei kaksi paikkaa, vieraiden aikuistenkin läski huudot kadulla ja tietysti ulkonäkö oli vastenmielinen. Kaduttaa että tuli yli 10 vuotta oltua läski ja tuhottua vartalonsa. Mikään kehopositiivisuus ei poista sitä tosiasiaa että läski ei ole viehättävää, kaunista eikä todellakaan terveellistä. Vaikka miten yrittäisi itselleen valehdella niin se ei ole totta. Olemme myös huolestuttavasti alkaneet pitää yhä lihavampia ihmisiä normaalipainoisena.  Inhottaa oma typeryyteni että aikoinaan aiheutin itselleni näin kalliisti hoidettavan vaivan mihin on joutunut ottamaan plastiikkakirurgin palveluja painon pudotuksen jälkeen ja lisää on leikkauksia luvassa. Mikään ei ole parempaa kuin normaalipaino tai hoikkuus, istuvat vaatteet ja hyvä fyysinen kunto.

Sopivasti unohdat mainita, miten paljon olit yli sadan kilon. Katsos kun on hieman eri asia painaa 105 kiloa tai 145 kiloa. Jälkimmäisellä voi olla jo ongelmia sitoa kengännauhoja, mutta koskaan en ole ollut sellaisessa luentosalissa tai bussissa, ettei noin 100-kiloinen sinne ihan helposti mahtuisi istumaan. 

Lopeta jo se vauhkominen, omakohtaiseen kokemukseen perustuen allekirjoitan tuon tekstin joka ikisen sanan. Olen ollut painavimmillani 110kg, ja se oli yhtä helvettiä. Ei sellaisessa kehossa ole hyvä olla sekuntiakaan. Selällä ollessa, läskit kaulassa ja rintakehässä vaikeuttivat hengittämistä ja mukavaa nukkuma-asentoa oli erittäin vaikea löytää. Muutamankin metrin matkan kävely sai minut puuskuttamaan voimakkaasti, olin rättipoikki minkä tahansa pienenkin fyysisen rasitteen jälkeen. Olo oli hirviömäinen, tunsin itseni valtavaksi ihramutantiksi. Naiseus ja viehättävyys tuhoutuu lihomisen myötä ihan täysin, se raastaa itsetunnon täysin rikki sisältä. Olen nyt 90-kiloinen, reilusti ylipainoinen mutta näytän hieman paremmalta ja voin hyvin hyvin aiempaan painooni lähden. Terveisin eri kirjoittaja.

Eli sinä olet näitä tynnyrimallisia ihmisiä joilla usein kasvot ja kaula näyttää ylipainoisilta vaikka kroppa ei olekaan, ja ylipaino kertyy aina tisseihin ja mahaan, ei takapuoleen ja reisiin vaan kädet ja jalat on kuin tikut työnnettynä perunaan.

Ei mulla ole kaulassa tai rinnassa sellaisia läskimääriä että ne haittaisi nukkumista vaikka olen 130 kiloinen ja mulla on iso mahakin, mutta mulla on läski tasaisesti kropassa ei vaan siinä torson kohdalla.

Mega lol. Yli sadan kilon painossa ei olla mitenkään päin mukavasti, ihan sama missä kohtaa ne kilot on. Kyllä ne menevät aikalailla tasaisesti kaikkialle, kun ihminen lihoo mukaanluettuna kaulan, kasvojen ja yläkehon alue. Ihan täyttä soopaa ja fysiologisten realiteettien vastaista väittää, ettei hirviölihavalla kuten 130kg painavalla henkilöllä ole kaksoisleukaa ja läskiä rintakehän ja kaulan alueella. Ihan tasan on, niin oli minullakin vaikka olinkin pienempi kuin sinä.

Toisekseen, mistä voit tietää kehotyyppini näkemättä sitä? Olen vartalonmalliltani päärynä/tiimalasi, en omena ja suurin osa painosta sijoittui alavartaloon. Ei se silti tarkoita sitä, että kun olet lihava, niin sitä rasvaa ei olisi myös muissa kehon kohdissa ja kasvojen alueella. Minulla oli vakavia hengitysvaikeuksia 110-kilon elopainossa, joten kaiken logiikan ja järjen mukaan tuota painavammalla ne hengitysvaikeudet on jo todella pahat ja esimerkiksi uniapnea on aikalailla selviö. Ei tuollaisessa painossa voi olla mukavasti mitenkään päin, saatika 130-kiloisena tai isompana. Ihan sairasta edes vihjailla, ettei noin järkälemäisen isolla ihmisellä se ylipaino näkyisi terveydessä millään muotoa. Tuo on emävale, ja tiedät sen itsekin tasan tarkkaan. Faktat on faktoja. Terveisin tuo sama kirjoittaja.

Minä olen nähnyt tälläisen 100+ naisen syövän kerralla kokonaisen kaupan täytekakun. Työn puolesta oli tapaaminen ja minä en kahvin kanssa syö mitään, niin tämä nainen söi siinä puolen tunnin aikana itse sen kakun, eikä näyttänyt olevan eka tai toka kerta.

Ei ne nyt järin suuria ole ne kaupan kakut,mutta itsellä lentäis varmaan laatta jo yhen ison palan jälkeen  siitä sokerimäärästä.

Eli kai ne hormoonit ja lääkkeet lihottaa, kuten aina.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen nähnyt tälläisen 100+ naisen syövän kerralla kokonaisen kaupan täytekakun. Työn puolesta oli tapaaminen ja minä en kahvin kanssa syö mitään, niin tämä nainen söi siinä puolen tunnin aikana itse sen kakun, eikä näyttänyt olevan eka tai toka kerta.

Ei ne nyt järin suuria ole ne kaupan kakut,mutta itsellä lentäis varmaan laatta jo yhen ison palan jälkeen  siitä sokerimäärästä.

Eli kai ne hormoonit ja lääkkeet lihottaa, kuten aina.

Porvoossako tuo nainen söi kokonaisen kakun kaupassa? 

Vierailija kirjoitti:

😂 täälläkin yli satakiloinen ja onnistuu kaikki normaali arkijutut. Esim perseen pyyhkiminenkin😂

Ellette ole noita salilla pumppaavia lihaskimppunaisia, niin kyllä siinä normaali yli 100kg pullukka kuitenkin aika kovin jo huohottelee normaaleissa askareissaan.