Lue keskustelun säännöt.
Miksi esität surevaa hautajaisten muistotilaisuudessa, kun kamera kohdistuu sinuun?
08.06.2019 |
Miksi ensin naurat ja jutustelet "pitkästä aikaa, voi, kun aina nähdään näin ikävissä merkeissä", mutta kun huomaat kameran, alat esittää uudelleen supersurevaa, vaikka kyse olisi puolisosi exän isoäidin setäpuolesta?
Ehkä kannattaisi nähdä mukavammissa merkeissä tai ainakin lopettaa huulen mutruaminen "virallista" surua osoittavaksi naurutirskahdusten jälkeen.
Kommentit (5)
En kyllä esitä. En ole surrut kuin kissani hautajaisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuot kameran muistotilaisuuteen?
En minä kameraa sinne tuo.
Moni kuitenkin tuo.
Olen siinä iässä, että 30-50 -luvun jengi alkaa poistua ja hautajaisia ikävä kyllä piisaa.
Sosipaatit kaiketin osaavat muuttaa moodinsa ilosta suruun sekunnin murto-osassa.
Eli...
Oletko koskaan kuullut, että on olemassa kaikenlaisia tapoja ja kirjoittamattomia sosiaalisia sääntöjä, joita normaalit ihmiset noudattavat?
Tuskin kukaan esimerkiksi lähiomainen haluaa muistoksi hautajaisista kuvia, joissa nauretaan, vaikka toisaalta on ihan normaalia hymyillä ja rupatella muistotilaisuudessa. Minä olen tehnyt niin myös niissä tilaisuuksissa, joissa on muistettu ihmistä, josta olen aidosti välittänyt ja jota olen jäänyt kaipaamaan. Mutta elämä jatkuu.
Sinulla on varmaan vähän liikaa vapaa-aikaa, kun ehdit tuollaisestakin mieltä pahoittaa.
En usko, että mikään olisi sinusta hyvä tapa olla muistotilaisuudessa. Liika suru ja itkeminen on paha, vakavuuden teeskentely on paha, iloisuus on paha, rupattelu on paha, hiljaisuus on paha.
Miksi tuot kameran muistotilaisuuteen?