Treffit ravintolassa-maksukysymys, naisnäkökulma
Tapakulttuuriin kuuluu että kutsuja maksaa. Kuitenkin esim. perheen tai ystävien kesken joko jokainen maksaa itse tai sitten esim. juhlakalu tai perheessä vanhemmat maksavat (vaikka kaikki olisivat aikuisia).
Ilmeisesti "mies maksaa"-kulttuuri treffeillä on lähtenyt siitä että naisilla on ollut miehiä vähemmän rahaa. Silloin voi olla vaarana, että kutsu torjutaan koska kutsuttavalla ei ole rahaa lähteä ulos tai välttämättä ainakaan juuri siihen paikkaan johon kutsuja haluaa. Maksamalla viulut kutsuja siis varmistaa että kutsuttava pääsee lähtemään.
Suomessa koen tuon tarjoamisen jotenkin kiusallisena, ainakin jos kyse on suuremmasta kuin yhden kahvin tms. juoman tarjoamisesta. En voisi ottaa mitään ravintolaillallista vastaan ihmiseltä, jota en tunne. Sama juttu kuin ystävyydessäkin ; työkaveri ei saisi maksaa lounastani mutta hyvä ystäväni saa, jos niin haluaa (kuten joskus käy).
Olen myöhemmin yrittänyt myös tarjota miehelle muutamaan otteeseen, mutta he eivät yleensä suostu siihen. Jos tapailen miestä josta pidän, ja tiedän hänen rahatilanteensa olevan huono, emme syö ulkona. Ei ravintolassa syöminen ole mikään itseisarvo.
Mutta niin, koen jotenkin kiusalliseksi sen että minulle tarjotaan, jos vasta tapaillaan enkä tunne miestä kunnolla.
Onko muita naisia jotka ajattelevat samoin?
Kommentit (535)
Pitkälti tekstisi on kuin omista ajatuksistani.
Tarjoan säännöllisesti ulkona kahvitellessa/syödessä miesystävälleni. Jos aloite on selkeästi jomman kumman hän yleensä maksaa, jos kyse on hetken mielijohteena menosta, niin siinä vähän arvotaan kumpi maksaa. Olen myös yllättänyt miehen viemällä hänet syömään parempaan ravintolaan ja tietenkin maksanut illan.
Huomaavaisuus ja anteliaisuus ovat miellyttäviä piirteitä ihmisessä yleensä. Jos haluaa tehdä hyvän vaikutuksen, tarjoaa. Sinänsä on outoa, että joillekin muutaman euron kahvien tai muutaman kympin ruokien tarjoaminen on hirveä ongelma. Ehkä kannattaa treffailla sen oman varallisuuden mukaan. Jos on rahasta kiinni, voi sopia treffit joilla ei tehdä mitään mikä maksaa.
Ehdottomasti mies tarjoaa, vain jos on tiedossa että rahatilanne huonompi laitetaan puoliksi (tai kokataan kotona)! Piheys on oikeasti yksi epämiellyttävimmistä piirteistä miehessä, se näkyy AINA muissakin asioissa sellaisena tarkkana itsekkyytenä ja suhteen kirjanpitona, kyyläävä meininki... ei ei. Miehen pitää olla maksukykyinen, en muuten lähtis mukaan ja se on totuus. Kiusallista on maksaa naisena kun mies vaan vaikeasti katselee vierestä... en pidä asetelmasta yhtään. Pointsit nousee heti kun mies on itsevarmasti tarjoamassa, en lähde vänkäämään vastaan, miksi ihmeessä?! Osoittaisin vain olevani yltiöylpeä, feministisesti latautunut tasa-arvovouhkaaja. Ei sellainen kuulu treffeille.
En tiedä kuinka köyhä pitää olla, että joku vitosen kahvin tai muutaman kympin ruoan tarjoaminen tekee vaikutuksen. Molemmat maksaa omansa ja that's it.
MIksi muuten mies vaikuttaa pihiltä, jos ei tarjoa, mutta nainen, joka odottaa että hänelle tarjotaan, ei vaikuta?
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti mies tarjoaa, vain jos on tiedossa että rahatilanne huonompi laitetaan puoliksi (tai kokataan kotona)! Piheys on oikeasti yksi epämiellyttävimmistä piirteistä miehessä, se näkyy AINA muissakin asioissa sellaisena tarkkana itsekkyytenä ja suhteen kirjanpitona, kyyläävä meininki... ei ei. Miehen pitää olla maksukykyinen, en muuten lähtis mukaan ja se on totuus. Kiusallista on maksaa naisena kun mies vaan vaikeasti katselee vierestä... en pidä asetelmasta yhtään. Pointsit nousee heti kun mies on itsevarmasti tarjoamassa, en lähde vänkäämään vastaan, miksi ihmeessä?! Osoittaisin vain olevani yltiöylpeä, feministisesti latautunut tasa-arvovouhkaaja. Ei sellainen kuulu treffeille.
Tää ei ole naisen kirjoittama.
Vierailija kirjoitti:
Huomaavaisuus ja anteliaisuus ovat miellyttäviä piirteitä ihmisessä yleensä. Jos haluaa tehdä hyvän vaikutuksen, tarjoaa. Sinänsä on outoa, että joillekin muutaman euron kahvien tai muutaman kympin ruokien tarjoaminen on hirveä ongelma. Ehkä kannattaa treffailla sen oman varallisuuden mukaan. Jos on rahasta kiinni, voi sopia treffit joilla ei tehdä mitään mikä maksaa.
Kyllä juuri näin. Eniten mua tässä keskustelussa häiritsee se, että lasketaan kaikki ja mietitään, eihän toinen vaan hyödy, kun olen sille nyt tarjonnut. Tai että tarjotaan sille, joka sen ansaitsee. Siis pitääkö ystävällisyys ja kohteliaisuus ansaita? Koska niin minä tuollaiset tarjoamiset tajuan. Taloudellisesta hyödystä kun puhutaan, niin silloin on kyse vähän isommista rahoista.
Joskus muuten deittailin hetken miestä, jonka kanssa aina kumpikin maksoi omansa. Ihan ookoo mulle, mutta siinä vaiheessa nauratti kun se kerran suurieleisesti oiskin halunnut tarjota. Olin kai ansainnut sen, kuten täällä tarjoamista perusteli. Liikuttiin deittailun ohella samoissa hareastusporukoissa ja oli kai nähnyt, ettei mulle ollut suuri asia tarjota jotain pientä muille.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kuinka köyhä pitää olla, että joku vitosen kahvin tai muutaman kympin ruoan tarjoaminen tekee vaikutuksen. Molemmat maksaa omansa ja that's it.
MIksi muuten mies vaikuttaa pihiltä, jos ei tarjoa, mutta nainen, joka odottaa että hänelle tarjotaan, ei vaikuta?
Ei siinä ole kyse varallisuudesta. Mä olen miestäni varakkaampi ja nyt kun ollaan perhe, maksan suuremman osan perheemme kuluista. Silti ekoilla, tokilla ja vielä kolmansilla deiteillä mies tarjosi. Edelleen jos ollaan yhdessä vapaalla lapsista ja lähdetään ulos, mies usein tarjoaa. Pidän sitä kohteliaisuutena ja huomaavaisuutena. Perinteiseen tapakulttuurin kuuluvana juttuna, joka on kyllä jo pitkään ollut murroksessa (oon minäkin omiani muilla deiteillä sinkkuna maksellut ).
Miksi ihmeessä pitää mennä ravintolaan ensitreffeillä tai tapailun alkuvaiheessa? Kahvikupin tarjoaminen ei vie ketään konkurssiin, mutta jos on tarjonnut toiselle ne kahvit jo viisi kertaa peräkkäin eikä toinen edes vihjaise, että voisi välillä tarjota, niin siitä voi vetää jo johtopäätökset.
En ymmärrrä laskun puolittamista, selkeämpää on, kun kumpikin maksaa omansa. En ymmärrä myöskään baarissa vuoronperään tarjoamista. Jos minä juon koko illan aikana yhden, en halua maksaa viittä alkoholiannosta. Kerran olin seurueessa, jossa haettiin vuoronperään kierros jokaiselle. Minulla oli juoma vielä puolillaan, kun minulle sanottiin, että pitäisi olla jo hakemassa. Hain muille, join omani loppuun ja lähdin.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kuinka köyhä pitää olla, että joku vitosen kahvin tai muutaman kympin ruoan tarjoaminen tekee vaikutuksen. Molemmat maksaa omansa ja that's it.
MIksi muuten mies vaikuttaa pihiltä, jos ei tarjoa, mutta nainen, joka odottaa että hänelle tarjotaan, ei vaikuta?
Huomasitko muuten, että edellisessä viestissä puhuttiin ihmisistä yleensä. Sinun päässäsi asia sukupuolittui. Miksi?
Olin suhteessa miehen kanssa ja kaikki alusta lähtien maksettiin puoliksi. Se meni vaan pahemmaksi ja pahemmaksi. Mikään ei olisi saanut maksaa mitään, en olisi saanut käyttää omia rahojani vapaasti ja käytin kuulemma häntä hyväkseni vaikka hän ei tarjonnut koskaan mitään. Lisäksi silittelin hänen paitojaan tms, mutta apua renkaanvaihtoon oli turha odottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaavaisuus ja anteliaisuus ovat miellyttäviä piirteitä ihmisessä yleensä. Jos haluaa tehdä hyvän vaikutuksen, tarjoaa. Sinänsä on outoa, että joillekin muutaman euron kahvien tai muutaman kympin ruokien tarjoaminen on hirveä ongelma. Ehkä kannattaa treffailla sen oman varallisuuden mukaan. Jos on rahasta kiinni, voi sopia treffit joilla ei tehdä mitään mikä maksaa.
Kyllä juuri näin. Eniten mua tässä keskustelussa häiritsee se, että lasketaan kaikki ja mietitään, eihän toinen vaan hyödy, kun olen sille nyt tarjonnut. Tai että tarjotaan sille, joka sen ansaitsee. Siis pitääkö ystävällisyys ja kohteliaisuus ansaita? Koska niin minä tuollaiset tarjoamiset tajuan. Taloudellisesta hyödystä kun puhutaan, niin silloin on kyse vähän isommista rahoista.
Joskus muuten deittailin hetken miestä, jonka kanssa aina kumpikin maksoi omansa. Ihan ookoo mulle, mutta siinä vaiheessa nauratti kun se kerran suurieleisesti oiskin halunnut tarjota. Olin kai ansainnut sen, kuten täällä tarjoamista perusteli. Liikuttiin deittailun ohella samoissa hareastusporukoissa ja oli kai nähnyt, ettei mulle ollut suuri asia tarjota jotain pientä muille.
Tämä keskustelu kertoo sen kuinka länsimainen kapitalismi on aivopessyt 90 % onnistumisprosentilla meistä itsekkäitä kuluttajia, joiden on pakko saada jatkuvasti lisää rahaa ja tavaraa.
On useita tapoja tehdä erilaisia lähtemättömiä vaikutuksia.
Nuo ulisijat muistaa kyllä koko elämänsä kiertää kaukaa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kuinka köyhä pitää olla, että joku vitosen kahvin tai muutaman kympin ruoan tarjoaminen tekee vaikutuksen. Molemmat maksaa omansa ja that's it.
MIksi muuten mies vaikuttaa pihiltä, jos ei tarjoa, mutta nainen, joka odottaa että hänelle tarjotaan, ei vaikuta?
Pointti menee yli ja vain humina käy. Kyllä se huomaavaisuus on siinä se juttu, ei se montako euroa säästää kun toinen tarjoaa. Yleensä se, joka on innokkaammin tekemään vaikutuksen on innokkaammin maksamaan. Säästäväisyys on toki hyvä, mutta piheys ei.
Jos lähden treffeille kahvi on ok ja riittävä. Kumpikin maksaa omansa mutta jos mies haluaa tarjota, se on ok kunhan ei kahvikupillista enempää. Itsekin voin tarjota jos se on miehelle ok. En koskaan kysyisi tarjoatko, keneltäkään. En vaikka mies ois miljonääri. En edes kumppanilta paitsi lainaksi tai vastavuoroisesti jos sellainen tilanne.
Jos mulla ei olisi rahaa siihen treffikahviini niin ottaisin vaikka lasin vettä.
Käytin juuri useamman satasen mieheen, joka on tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen. Enkä edes odota saavani mitään muuta vastinetta rahoilleni kuin mahdollisuuden jättää viestin, johon en ehkä koskaan saa mitään vastausta.
Että joo, pidän pikkumaisena uikutusta siitä,että ei voi vastaanottaa kympin tai parin tarjoiluja tai tarjota.
En oleta mitään mutta en mä me iso toisille treffeille jos mulle ei tarjottaisiin, koska löytyy aina niitä jotka tarjoaa😊
Vierailija kirjoitti:
Jos lähden treffeille kahvi on ok ja riittävä. Kumpikin maksaa omansa mutta jos mies haluaa tarjota, se on ok kunhan ei kahvikupillista enempää. Itsekin voin tarjota jos se on miehelle ok. En koskaan kysyisi tarjoatko, keneltäkään. En vaikka mies ois miljonääri. En edes kumppanilta paitsi lainaksi tai vastavuoroisesti jos sellainen tilanne.
Jos mulla ei olisi rahaa siihen treffikahviini niin ottaisin vaikka lasin vettä.
No en minäkään pyytäisi tarjoamaan. Sen pitää tulla luonnostaan.
Ja joo, olen tarjonnut ensitapaamisilla miehille, mutta vain heille, jotka ovat ikuisella friend-zonella. Ja yleensä vastapuolikin on tiennyt statuksensa yhtä urveloa lukuunottamatta.
Tarjoudun aina maksamaan. Naiset ovat usein pienempipalkkaisia enkä halua että joutuu miettimään syömisiään tai juomisiaan. Jos nainen sanoo että maksaa niin sekin on ok, mutta mies maksaa periaatteella lähden treffeille.
Kannattaa maksaa ihan itse juomansa ja ruokansa, Eipähän ole miehelle mitään velkaa.Voi sanoa tarvittaessa heipat ja lähteä.Miehet luulee , että jos naiselle maksaa juomat baarissa, niin se tarkoittaa sitä, että pääsee p*
Tapailin hetken aikaa yhtä miestä jolla oli selvästi joku pakkomielle tarjota. Raahasi jatkuvasti kahville ja syömään vaikka kummankaan rahatilanne ei ollut mitenkään hohdokas (opiskelijoita). Kassalla sitten vänkäsi kuin pikkulapsi että hän haluaa tarjota ja on noloa jos nainen maksaa omat ruokansa... Maksoin kuitenkin yleensä omani ja tarjosin hänellekin välillä, oli kyllä tympääntyneen näköinen aina sen jälkeen. Ei halunnut seurustella eikä ollut tunteita tai mitään muutakaan mutta silti takertui ja soitteli jatkuvasti perään. Lopulta päätin ihan muista syistä unohtaa koko ihmisen mutta jäi vähän huono maku tuosta tarjoamistinkaamisestakin. Tuli tosiaan sellainen olo että yrittää ostaa seuraa vaikka olisin muutenkin viihtynyt hänen seurassaan