Jos kuulet naapurista huutoa...

Soitan poliisit. Jos kuuluu ns. normaalia riitelyn ääniä niin en soita (ts. molemmat huutavat tasapuolisesti suoraa kurkkua). Mutta kun yöllä heräsin naisen vertahyytävään huutoon niin soitin heti, ja poliisipartioita oli kaksin kappalein paikalla kolmessa minuutissa. Sen jälkeen ei ole yläkerrasta kuulunut enää kuin ihan satunnaista kovaäänistä kinastelua, ennen tappelivat kunnolla väh. kerran viikossa.

Mieluummin ylireagoin kuin alireagoin.

Koska itsekin olisin toivonut, että joku soittaisi poliisit kun jouduin pahoinpidellyksi ja r*******ksi kotonani,  olenkin soittanut monta kertaa hätäkeskukseen. Ainahan tilanne ei ole kovin selvä, minun aikaisemmassa naapurustossani asui niin paljon juoppoja, että meteli saattoi olla vaan yleistä hässäkkää. Mutta sitäkään ei tarvitse yöllä sietää. Kerran menin soittamaan ovikelloa kun naisen kiljuntaa kuului keskellä päivää ja tiesin, että asunnossa on pieni lapsi. Mies tuli avaaamaan, avovaimonsa oli kiljunut yksinään (sillä kertaa, mutta avovaimo kertoi aiemmin minulle, että mies pahoinpitelee). Lapsi-raukka itki hysteerisenä ja komensin miestä rauhoittamaan lasta.

Se umpijuoppo naapuri, joka asui yksin, tiesi tasan tarkkaan, että minä olen se, joka uskaltaa soittaa poliisit ja asuin vielä hänen alakerrassaan, joten meteli kuului surkean äänieristyksen takia minun asuntooni kuin tyhjää vaan. Poliisi tuli ja poisti öiset vieraat. Heitä tuli yleensä vähän ennen puoltayötä ja metakka kiihtyi vaan kun juomaa kului. Kyllähän sen huomasi, etten ollut naapurin suosikki, enkä hänen vieraidensakaan, mutta mitään he eivät kuitenkaan tehneet. Pidin deodoranttipurkkia mukanani joskus kun menin myöhään kellarista hakemaan pyykkejä.

Muutin tänne ihan tuon häiriön takia, eikä täällä sellaista olekaan. On hyvin hiljaista kun kello tulee 22.

Valitettava tosiasia on se, että monesti ne, jotka eivät itse kerrasta tajua lähteä väkivaltaisesta suhteesta sinetöivät kohtalonsa myös tältä osin. Vaikka naapuri ensimmäisellä kerralla soittaisikin poliisit mutta kyseinen pariskunta lähettää virkavallan matkoihinsa ja sama meno jatkuu niin tämä on melko selkeä vinkki naapurille että poliiseja on turha soittaa paikalle.

Soitan ehdottomasti poliisit paikalle jos kuulostaa siltä että jollain on hätä, olen useammin kuin kerran ollut myös tilanteessa jossa olen huomannut että muut paikalla olevat vain kävelevät ohi/tuijottavat/kuvaavat ja joudun olemaan se joka ei epäröi soittaa apua, mutta silti tunnustan että jos naapuri ottaa puolisoltaan säännöllisesti turpaan en ainakaan kahden ensimmäisen kerran jälkeen koe velvollisuudekseni soittaa apua kun se ei ilmeisesti sitten ole tervetullutta vaan pelkästään poliisin ajan haaskausta.

24 jatkaa

On kummallista, miten osa naapureista on täysin kuuroja ja/tai he vain eivät halua puuttua mihinkään. Väittävät nukkuneensa sikeästi vaikka käytävän metakka on täytynyt herättää heidätkin. Sitten on nämä, jotka itsekin vaikkapa polttelevat jotain muutakin kuin tupakkaa ja joiden asunnosta joskus kuuluu jotain (nuoria miehiä yksinasuvia). Heitä ei kiinnosta, koska he haluavat pitää poliisit kaukana poissa.

Meillä seinänaapurissa piestään emäntää lähes joka viikonloppu ja joskus arkenakin, ainakin huuto ja itku on jatkuvaa. Eipä ole minun asiani puuttua tai vasikoida, olen kotona taustamelukuulokkeet päässä iltaisin ja yöllä tulpat korvissa joten ei häiritse aivan älyttömästi. Sitäpaitsi, todennäköisesti eukko on ansainnut turpasaunansa ihan itse.

Kuulostaa varmasti vähän kylmältä, mutta itsekin olen niin tottunut naapurin vaimon hakkaamiseen etten jaksa enää soittaa poliisia.

Ei siitä kuitenkaan seuraa muuta kuin äijä yöksi putkaan ja sitten sama rumba jatkuu. Enkä jaksa juosta avaamassa alaovea poliiseille. Itsepä ovat elämänsä valinneet. 

Mistä tiedät ettei joku soittanut? Olen kerran soittanut kun naapurissa huudettiin apua ja kuului tappelun ääniä. Häken heppu naljaili että kyllähän päivällä saa ääniä kuulua??!! Enkä mä mitään poliiseja kyllä nähnytkään.

Naapurini parkui suoraa huutoa, "yhyhyhyy". Se kaikui koko käytävässä ja kuulosti vakavalta. Soitin poliisin. Tilanne oli vain se, että nyt itkettää muttei ole hätää. Poliisit suhtautuivat ihan positiivisesti ja kiittivät ilmoituksesta, eikä heitä tuntunut haittaavan että soitin turhaan. Parempi ehkä näin päin.

En soita. Ihan turha juoksuttaa poliiseja paikalle, ei se naapurin nainen kuitenkaan tajua äijäänsä jättää.