Lue keskustelun säännöt.
Lievä väkivalta parisuhteessa
06.06.2019 |
Kun etsin tietoa parisuhdeväkivallasta, oli se sitten henkistä tai fyysistä, niin näistä löytyy vain aika selviä ja vakavia esimerkkejä. Nyt haluaisin tukea ja apua lievempään ja hankalammin havaittavaan väkivaltaan.
Olen ollut mieheni kanssa jo 10-vuotta. Itselläni on traumatausta väkivaltaisesta isästä. Tämä näyttäytyy niin, että ensinnäkin välttelen riitatilanteita ihmisten kanssa miellyttämällä heitä. Kunnon riitatilanteita tulee ainoastaan mieheni kanssa, jossa reagoin lopulta jäätymällä. Joudun siis trauman takia paniikkiin, ja ulospäin näyttää että muutun patsaaksi. Sisällä taas olen kertakaikkiaan kauhuissani ja peloissani, enkä voi liikkua tai puhua. Tässä riittää ihan pieni triggeri, se että aavistan että toinen saattaa suuttua, sekä myös se että itse suutun (josta toinen voi suuttua).
Olen käynyt terapiassa nyt melkein kolme vuotta, ja vasta nyt tuli ilmi, että minulla on parisuhteessa lievää väkivaltaa. En ole aiemmin osannut kuvailla näitä tilanteita kunnolla, koska traumaani liittyy dissosiaatiota, ja siis tilanteet muuttuvat utuisiksi ja muistikuvat hämäriksi. Nytkin on hankala kirjoittaa tähän, kun mieli yrittää suojella minua muistoilta.
Tähän jäätymiseen mies reagoi, ikäänkuin valitsisi toimia niin, ja "mökötän". Hän haukkuu minua hulluksi ja ravistelee, sanoo että vihaa minua. Syyttelee kuinka pilaan käytökselläni viikonloppumme tai minkä lie ja että pitääkö minut viedä jonnekkin laitokseen kun olen niin sekaisin. Kun yrittää saada minusta jotain reaktiota, niin ravistelee, saattaa töytäistä, ja joskus potkaista (ei kipeästi tai lujaa, mutta niin että sitä säikähtää). Saattaa sanoa että ei saa tämän takia nukuttua kunnolla, ja varmasti nukahtaa rattiin ja kuolee. Pari kertaa olen saanut mustelmia, kun mies on rutistanut minua niin lujaa, ja tätä hän on itsekin häpeillyt jälkeen päin. Muuten on kommentoinut käytöstään (ne muutamat kerrat kun olen varovasti yrittänyt asiasta puhua), että kaikki riitelee näin, ja yritti vain saada reaktiota minusta, ja ei edes ollut kovakourainen. Nämä kuvaamani asiat eivät siis välttämättä tapahdu saman riidan aikana, toisessa riidassa saatta "vain" haukkua, ja toisessa ravistella yms. mutta näitä on vuosien aikana tapahtunut.
Usein keskusteluyritykseni äityvät riidaksi, varsinkin jos on kyse jostain jota mies olisi voinut tehdä väärin. Hän kieltää oman osuutensa, ja hyökkää minua vastaan (mitä vastaavaa itse olen voinut tehdä, yms), jotta riita loppuisi siihen, ja hänen ei tarvitsisi kohdata sisäistä häpeää omista pahoista teoistaan. (Tästä samasta syystä mies ei ole käynyt hammaslääkärissä vuosiin, koska ei halua kuulla kuinka hammaslääkärit "moittii" huonosta hampaiden hoidosta. Joten tämä käytös näkyy monessa asiassa arjessa.)
Terapeuttini on suositellut meille pariterapiaa, ja itsekin näen sen enää ainoana vaihtoehtona. Meillä on traumaterapeuttini kanssa muutaman kerran puolessa vuodessa yhteiskäyntejä, mutta ne ovat lyhyitä, ja ne ovat lähinnä opettavaisia käyntejä traumasta, sen ilmenemisestä yms. Yritin päästä seurakunnan ilmaiseen pariterapiaan (maksulliseen ei valitettavasti ole varaa), mutta en päässyt sinne, koska en saanut miestä suostumaan mukaan. Onko minulla mahdollisuuksia päästä tähän pariterapiaan, jos kerron tästä väkivaltaisuudesta (viimeksi en ollut osannut)? Luulen että sitten voisin vähitellen saada miestäkin mukaan terapiaan, samoin kuin nuihin omille terapiakäynneilleni yksitellen. Anteeksi pitkä teksti.
Kommentit (73)
Voi sua kun sä haluat yrittää niin kovasti, mutta kun mies ei. Mielestäni sä ansaitset parempaa! Jatkat tietysti terapiaa, mutta jätä mies ja jokin päivä rakastut mieheen joka ymmärtää ja kohtelee sua hyvin. Älä vähättele, väkivaltaahan sinä koet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi sentään. Ei toi ole mitään lievää väkivaltaa. Kamala mies sulla.
Tuollanen mies pellolle! Nollalinja auttaa 080 005 005.
"Meillä on traumaterapeuttini kanssa muutaman kerran puolessa vuodessa yhteiskäyntejä, mutta ne ovat lyhyitä, ja ne ovat lähinnä opettavaisia käyntejä traumasta, sen ilmenemisestä yms."
Olipa huonosti kirjoitettu. Niin siis tarkoitin että käyntejä joissa mieskin on mukana. Ja niissä on painotettu, että käytökseni ei ole valittua ja sellaista johon voin tietoisesti vaikuttaa. Nuilla käynnillä mies on normaali itsensä ja ymmärtää, mutta kaikki unohtuu, kun muuttuu riidoissa tuoksi "raivohäräksi".
Ap
Ps. Eikö täällä enää voi lainata tekstejä, ilman että kirjautuu sisään? Ei antanut lainata aloitustani.
Sä ap vaikutat niin fiksulta ja mukavalta ihmiseltä joka on kokenut kovia ja teet kovasti töitä edelleen toipumisen eteen. Surullista että miehesi on tuollainen, mutta ei tässä nyt surkuttelut auta. Jos hän suostuu lopulta parisuhdeterapiaan, niin ei varmastikaan omasta halustaan ja vilpittömästi. Sun täytyy nyt havahtua näkemään, että näin elämä ei voi jatkua, ei siis tuossa parisuhteessa. Et koe lievää väkivaltaa vaan jumankekka se mies kohtelee sua huonosti ja on Väkivaltainen ja piste! Voimia sulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo ei ole lievää vaan fyysisestä ja henkistä väkivaltaa molemia, soita turvakotiin, saat asiantuntevaa apua.
Kun etsin nuista esimerkkejä, niin joo, siellä oli mainittu ravistelu ja töniminen, mutta kaikki tuntui jotenkin painottavan siihen kipuun ja mustelmiin tai sellaiseen. Kun itsellä se on vielä enemmän sellaista töytäisypuolta, joka ei oikeastaan satu, mutta säikäyttää (pois lukien nuo pari mustelmakertaa). Mutta henkisessä puolessa oli sitten kaikkea rajoittamista ja muuta, mitä meillä ei ole. Ja nämä tilanteet rajoittuu riitoihin, kun mieheltä heittää maltti. Joo, puolustelultahan tmä tuntuu ja olisin kauhuissani jos joku kaverini kertoisi vastaavaa. Mutta vielä ei vaan jotenkin aivot täysin taivu asiaan, että minä en ole ainut syypää meidän ongelmiin.
Ap
En näe yhtään syytä miksi sun pitäisi edes yrittää jatkaa tuollaisen väkivaltaisen moukan kanssa yhdessäoloa. Mikä ihmeen prinssi se muuten on, että sä rakastat sitä niin mahdottomasti? Eikö sulla ole mitään itsekunnoitusta? Aloita oma elämä, niin ei tarvitse tapella. Ja katso tarkemmin seuraavaa parisuhdettasi, äläkä ota tappelijaa. Rauhallisiakin ihmisiä on olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli ihan kamala olo tästä. Sun olis parempi olla yksin, kun väkivaltasessa suhteessa. Älä vähättele kokemaasi.
Mitä 'lievää' on potkimisessa ja ravistelemisessa ja hulluksi haukkumisessa? Minua ei kukaan, ei koskaan kohtelisi noin. Se olisi aivan kerrasta poikki, jos joku yrittäisikin käyttäytyä tuolla tavalla minun kodissa ja minua kohtaan. Piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopetat nyt vähättelyn ja kunnioitat itseäsi hyvä ihminen! Hirveän suututtavaa että vähättelet miehesi käytöstä. Puhuhan nämä jutut siellä terapiassa, kyllä se auttaa sua näkemään asioiden todellisen laidan. Puhutko siellä rehellisen avoimesti?
Sun ei tarvitse sietää ja kestää minkäänlaista fyysistä tai psyykkistä väkivaltaa missään ihmissuhteessa, tuossa on molempia. Se että olet kokenut sellaista ei velvoita sua kestämään sitä! Hyvä että tulit puhumaan. Tuollaisen pitää loppua. Sitä ei oikeuta se että kyseessä on sun mies, tai lapsi, tai sukulainen tai kukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kauhea juttu, että tuon taustasi lisäksi sinulla on tuollainen henkisesti todella kuluttava ihmissuhde. Et ansaitse sellaista, vaan ansaitsen parisuhteen jossa toinen rakastaisi sinut ehjäksi. Vaikka tuntuisi pahalta lähteä, niin se on kuitenkin sinulle parhain ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Voi sua kun sä haluat yrittää niin kovasti, mutta kun mies ei. Mielestäni sä ansaitset parempaa! Jatkat tietysti terapiaa, mutta jätä mies ja jokin päivä rakastut mieheen joka ymmärtää ja kohtelee sua hyvin. Älä vähättele, väkivaltaahan sinä koet.
Kyllähän tuo nyt kuulostaa ihan kamalata kun sen on tuonne itse kirjoittanut ja tiivistänyt. Tuntuu kamalalta myötää itselleen, että on väkivaltaisessa parisuhteessa. Aiemmin kun olen yrittänyt kertoa näistä asioista terapiassa, niin silloin on korostunut vain miehen epätoivo saada jotain yhteyttä minuun, ja olen ajatellut että vika on vain itsessäni kun en pysty puhumaan ja liikkumaan. Ja että en voi sysätä vastuuta omasta käytöksestäni miehelle. Mutta nyt kun näitä tilanteita on käynyt tarkemmin läpi, niin terapeutti on korostanut, että vastaavassa tilanteessa kuka vaan jäätyisi, koska tilanne ei tunnu turvalliselta, varsinkin jos toinen käy käsiksi.
Yhteisterapiakäynneillä mies tuntuu ymmrärtäväiseltä ja fiksulta, "omalta itseltään", mutta ne sieltä opitut tiedot ei enää heijastu sinne kun hän on vihainen. Hän pitää pariterapiaa humpuukina, ja että voisimme yhdessä käydä ne samat asiat läpi. Olemme käyneet väestöliiton ilmaista nettiterapiaa, mutta mielestäni huonoin menestyksin ja "juosten kustuna". Nytkin se on kesken, ja olen monta viikkoa muistuttanut miestä että pitäisi jatkaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun aloin lukea, niin ensin ajattelin, että tälle kaikelle voi olla ihan ymmärrettävä selitys. Olisi varmaan tosi pelottavaa, jos rakas ihminen yhtäkkiä jotenkin "jäätyisi" ja lakkaisi reagoimasta mihinkään. Jos puolisoni tai joku muu lähelläni menisi tuollaiseen tilaan, niin pelästyisin tosi paljon ja ajattelisin, että onko saanut jonkun kohtauksen. Ja varmaan voisin järkytyksissäni huutaa tms, ja luultavasti kokeilisin myös jotain fyysistä tönäisyä nähdäkseni reagoiko toinen mihinkään.
Mutta sitten luin tarkemmin. Hulluksi haukkumista? Potkimista? Mustelmia, edes joskus? Ja miehelle on jo selitetty, mistä käytöksesi johtuu, mutta silti tekee tuollaista? Ei, ei, ei. Peruutan aiemman reaktioni, tuo ei ole ymmärrettävää pelästymistä oudossa tilanteessa, vaan jotain ihan muuta. Jos mies ei suostu terapiaan tms, tai myönnä tekevänsä väärin, niin on vaikeaa nähdä, miten tuosta pääsisi eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi sua kun sä haluat yrittää niin kovasti, mutta kun mies ei. Mielestäni sä ansaitset parempaa! Jatkat tietysti terapiaa, mutta jätä mies ja jokin päivä rakastut mieheen joka ymmärtää ja kohtelee sua hyvin. Älä vähättele, väkivaltaahan sinä koet.
Hän pitää pariterapiaa humpuukina, ja että voisimme yhdessä käydä ne samat asiat läpi. Olemme käyneet väestöliiton ilmaista nettiterapiaa, mutta mielestäni huonoin menestyksin ja "juosten kustuna". Nytkin se on kesken, ja olen monta viikkoa muistuttanut miestä että pitäisi jatkaa.
Ap
Lue nyt oma tekstisi huolella läpi. Mies on väkivaltainen sekä henkisesti että fyysisesti. Mies ei halua ratkaista tilannetta. Mies ei ole kiinnostunut tilanteen korjaamisesta. Olet yrittänyt vuosia, tuloksetta.
Mitä ehdottaisit itsellesi?
Miksi "väkivallan" tai väkivallan pitäisi olla joku tabu?
Älä siedä minkäänlaista väkivaltaa. Pyydä apua, niinkuin muutkin vastanneet ovat sanoneet. Terapeutilta, turvakodista, mistä vaan auttavasta puhelimesta tai chatista.
Naiset itse huutavat lapsilleen ja lyövät käsilaukulla miestään, mutta sitten olla itkemässä terapeutille, jos se mies eli paha patriarkaatin edustaja huutaakin naiselle joskus.
Käsiksi käymistä ei voi puolustella millään. Kaikki eivät todellakaan käy käsiksi, jos ovat eri mieltä. Sinun taustallasi olevan ihmisen ei missään nimessä pitäisi olla tuollaisen kumppanin kanssa, koska et pääse ikinä eroon traumoista. Kilttejä miehiä on ja sellaisen kanssa tai yksin voisit joskus jättää menneet taakse kokonaan. Tuon kanssa sama jatkuu tai oletettavasti pahenee. Oletko valmis uhraamaan koko elämäsi väkivaltaisten ihmisten takia, vaikka ei olisi pakko??
Tuo ei ole lievää vaan fyysisestä ja henkistä väkivaltaa molemia, soita turvakotiin, saat asiantuntevaa apua.