Lastensuojelun tilanne räjähtää käsiin - yrittäkää edes kasvattaa niitä lapsianne

Vierailija kirjoitti:

Syy on järketön lastensuojelulaki. Kuka vaan voi ilmoitella mitä vaan, eikä perättömistä ilmoituksista joudu minkäänlaiseen edesvastuuseen.

Mahdollisuus ilmoittaa nimettömänä pitäisi poistaa. Se vähentäisi kiusallaan tehtyjä ilmoituksia ja verotusta voisi alentaa, kun kustannukset laskisivat. Apua riittäisi sitä oikeasti tarvitseville, kun valeilmoitukset vähenisivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ongelma ratkeaisi sillä että lastensuojelu ottaisi hoitaakseen vain päihdeperheet ja perheväkivaltatapaukset ja muut kasvatusvaikeuksiin liittyvät tilanteet hoitaisi perheneuvola jonne resurssit kotiin annettavaan tukeen ja ongelmanuorille tukea kodin ulkopuolella enemmän. Tietenkin tilanne räjähtää käsiin kun yksi taho kuormitetaan kaikilla tapauksilla ja käytettävissä olevat keinot ei ole suurimpaan osaan tilanteista sopivia..

Ja lastensuojelun voisi lopettaa päihdeperheiltä ja perheväkivaltatapauksilta eron jälkeen, jos ei pakotettaisi lapsia tapaamaan sitä päihde- ja/tai väkivaltariippuvaista.

Lisään vielä tähän oman kokemukseni. Poliisi kehotti eroamaan. Erosin. Lasu pakotti lapsen tapaamaan juoppoa väkivaltaista isää. Poliisin neuvot ok, lasun ei.

Itselläkin hyviä kokemuksia poliisista, perustuuhan asiat heillä faktoihin tutkinnan ja todisteiden kautta. Sensijaan lastensuojeluun en voi enää koskaan luottaa, sillä se toimii päinvastoin eli oletuksilla ja uskomuksilla. Valheilla ja vääristelyllä tuhotaan kunnollisia ihmisiä yhdessä narsujen kanssa. Hieno systeemi tosiaan. Lapsiparat.

Just näin. Ollaan varmaan koettu samat. 

Itse vielä roikun tuhon partaalla lasun jäljiltä (työpaikka meni), mutta ehkä selviän tästä. Lapseni sain pelastettua.

<3  mulla ei tule käymään yhtä hyvin, sillä terveys ja voimat menneet myös ;-(  tuntuu niin kohtuuttomalta kun olen yrittänyt saada meille ajoissa apua vaikka mistä. Lapsesta ei siis kukaan valita, päinvastoin, mutta minä ja mun jaksamattomuus on kyllä taas tapetilla. Niin, onhan se ihme ettei jaksa ja sairastuu kun kaikki hajoaa alta, narsu käyttää keinoina huoltokiusaamista ja ls-ilmoja ym. eikä kukaan auta mitenkään. Itsekin sanovat nyt, että onhan sulla ollut poikkeuksellisen paljon kestämistä, että harvoin on näin. No kuulkaa niinpä, joten missä kaikki ovat silloin olleet kun olen itkenyt ja rukoillut, joskus jopa melkein huutanut apua?! Ei ole kiinnostanut yhtään ketään, vähiten lastensuojelua itseään joten pysykää siis poissa ettei pilata viimein sitä lastakin.

Terveys ja voimat voivat vielä palata. Toivotaan niin.

Mullekin sossut sanoi mun ex-miehestä, etteivät ole koskaan törmänneet niin vaikeaan tapaukseen. Silti antoivat miehen pyörittää itseään ihan miten tahtoo, vuosikausia. Itse olin saanut miehen kuriin ja järjestykseen poliisin ja oikeuden avulla. Ja jouduin neuvomaan myös sossuja, miten se onnistuu! Ne on kyllä harvinaisen idiootteja ja puolustuskyvyttömiä. Ei niiltä voikaan saada apua. Älä odota mitään, niin et pety.

Opettele röyhkeäksi. Älä sano mihinkään suoraan ei, mutta venytä ja vatkaa. Niin ne sossutkin tekee.

Haluatko kuulla vielä yhden lohduttavan jutun?

Näin mun eksän kaupassa, kun mulla oli hoidossa mun lapsenlapsi. Olisit nähnyt sen ilmeen, kun se tajusi, keitä me oltiin, ja että se ei saa koskaan tavata sitä lastenlastaan. Lapseni ei ole antanut anteeksi isälleen, eikä tule koskaan antamaankaan. Eksäni kohteli sitä niin paskasti. Hylkäsi ensin ja sitten kiusasi vuositolkulla. Nyt lapsellani on vielä erittäin tomera anoppi puolustamassa äidin lisäksi. Paha saa palkkansa, lopulta. Koeta jaksaa loppuun asti. Ette ole häviäjiä.

Voi miten hyvä juttu, mä olen todella iloinen teidän puolesta että oikeus vihdoin voitti! Niin, saattaahan tästä selvitä, mutta vaikea jaksaa uskoa kun lapsi on vasta reilu 10 v. ja itse olen jo täysin romuna kun elämä on ollut yhtä kaaosta ja yksin taistelua nyt jo melkein tuon kymmenen vuotta. Oli siis pakko erota lapsen olessa melkein 2-vuotias kun huomasin, kuinka sairaaksi meno alkoi meillä mennä. Tein kuitenkin "harmillisesti" sen virheen, etten koskaan uskaltanut ottaa yhtäkään iskua vaan väistin ja aloitin rauhoittaa tilannetta puhumalla ja pyytelemällä anteeksi. En dokumentoinut hajonnutta ikkunaa kun hän yritti heittää painavan esineen minua kohti, ei tietenkään ollut nauhoitusta tai muita kyydissä kun hän raivostui jostain ja uhkasi ajaa kallioleikkaukseen. Eikä tuo ollut pelkkää puhetta, sillä kerran talvella ajoi raivostuessaan lumivalliin kun menetti raivopäissään auton hallinnan. Puhui myös itsemurhasta ja jopa laajennetusta sellaisesta jne. No, näistä ja muista tapahtumista ei ole todisteena kuin puheet (toki läheiset näkivät särkyneen ikkunan ja näkivät joitakin lievempiä tilanteita) ja koska itse olin jo todella huonovointinen ja hän vakuuttava, sai hän puhuttua ainoaksi ongelmaksi sen, että minä olen muka hysteerinen ja mitä lie.

Eron jälkeen kiusaaminen, nöyryyttäminen ja uhkailu kiihtyi, mutta se tapahtui lähinnä puhelimitse tai kasvokkain joten miten senkin sitten todistat. Palavereissa hän oli tyyni ja hymyilevä ja itse luonnollisesti jo todella ahdistunut, aloinhan huomata että häntä uskotaan mutta minua ei. Kaikki asiat myös kuitattiin riidaksi eli että olin muka yhtä syyllinen ja on meidän asiamme yrittää myös sopia asiat. Jännä vaan, että tuo (yksipuolinen) eron jälkeiseen aikaan muka "kuuluva riitely" on jatkunut näihin päiviin asti, joskin nyt vihdoin vähän lievempänä. Eron takia tipuin myös tyhjän päälle ja jouduin velkavankeuteen. Tänä aikana mulla onkin mennyt täysin usko systeemiin, ihmisiin ja elämään ja sitkuttelen hengissä vain lapseni takia. Jos en jaksa, pyysin, että läheiseni vievät asiamme selvitettäväksi, sillä tämä kaikki ei saa olla turhaa vaan lastensuojeluun ymv. on tultava muutosta. Ei rehellisille, kunnollisille ja lapsensa ja asiansa hoitaville ihmisille voi oikeus- ja sivistysvaltiossa tehdä näin.

Niin ja tarkennan vielä ennekuin joku tulee asiasta sanomaan eli en väitä olevani täydellinen (ja eihän kukaan ole eikä tarvitsekaan), mutta en aidosti ollut nalkuttava tai muutenkaan erityisen hankala, en pettänyt, en käyttänyt hänen rahojaan ja hän kyllä pitikin huolen että ne ovat hänen, en riidellyt erossa tavaroista tai muustakaan eli ihan aidosti mun huonolle kohtelulle ei ollut perusteita. Ja toisaalta jos olin muka niin kauhea, niin luulisi hänen olleen vain tyytyväinen kun pääsi minusta eroon. Mutta koska kyseessä ei ollut ihan terve ihminen, sai hänen egonsa valtavan kolauksen koska minä halusin erota. Siispä seuraavan kerran, kun alatte puhumaan riidasta tilanteissa, joissa kyse on oikeasti vallankäytöstä/väkivallasta, toivon, että mietitte näitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ongelma ratkeaisi sillä että lastensuojelu ottaisi hoitaakseen vain päihdeperheet ja perheväkivaltatapaukset ja muut kasvatusvaikeuksiin liittyvät tilanteet hoitaisi perheneuvola jonne resurssit kotiin annettavaan tukeen ja ongelmanuorille tukea kodin ulkopuolella enemmän. Tietenkin tilanne räjähtää käsiin kun yksi taho kuormitetaan kaikilla tapauksilla ja käytettävissä olevat keinot ei ole suurimpaan osaan tilanteista sopivia..

Ja lastensuojelun voisi lopettaa päihdeperheiltä ja perheväkivaltatapauksilta eron jälkeen, jos ei pakotettaisi lapsia tapaamaan sitä päihde- ja/tai väkivaltariippuvaista.

Lisään vielä tähän oman kokemukseni. Poliisi kehotti eroamaan. Erosin. Lasu pakotti lapsen tapaamaan juoppoa väkivaltaista isää. Poliisin neuvot ok, lasun ei.

Itselläkin hyviä kokemuksia poliisista, perustuuhan asiat heillä faktoihin tutkinnan ja todisteiden kautta. Sensijaan lastensuojeluun en voi enää koskaan luottaa, sillä se toimii päinvastoin eli oletuksilla ja uskomuksilla. Valheilla ja vääristelyllä tuhotaan kunnollisia ihmisiä yhdessä narsujen kanssa. Hieno systeemi tosiaan. Lapsiparat.

Just näin. Ollaan varmaan koettu samat. 

Itse vielä roikun tuhon partaalla lasun jäljiltä (työpaikka meni), mutta ehkä selviän tästä. Lapseni sain pelastettua.

<3  mulla ei tule käymään yhtä hyvin, sillä terveys ja voimat menneet myös ;-(  tuntuu niin kohtuuttomalta kun olen yrittänyt saada meille ajoissa apua vaikka mistä. Lapsesta ei siis kukaan valita, päinvastoin, mutta minä ja mun jaksamattomuus on kyllä taas tapetilla. Niin, onhan se ihme ettei jaksa ja sairastuu kun kaikki hajoaa alta, narsu käyttää keinoina huoltokiusaamista ja ls-ilmoja ym. eikä kukaan auta mitenkään. Itsekin sanovat nyt, että onhan sulla ollut poikkeuksellisen paljon kestämistä, että harvoin on näin. No kuulkaa niinpä, joten missä kaikki ovat silloin olleet kun olen itkenyt ja rukoillut, joskus jopa melkein huutanut apua?! Ei ole kiinnostanut yhtään ketään, vähiten lastensuojelua itseään joten pysykää siis poissa ettei pilata viimein sitä lastakin.

Terveys ja voimat voivat vielä palata. Toivotaan niin.

Mullekin sossut sanoi mun ex-miehestä, etteivät ole koskaan törmänneet niin vaikeaan tapaukseen. Silti antoivat miehen pyörittää itseään ihan miten tahtoo, vuosikausia. Itse olin saanut miehen kuriin ja järjestykseen poliisin ja oikeuden avulla. Ja jouduin neuvomaan myös sossuja, miten se onnistuu! Ne on kyllä harvinaisen idiootteja ja puolustuskyvyttömiä. Ei niiltä voikaan saada apua. Älä odota mitään, niin et pety.

Opettele röyhkeäksi. Älä sano mihinkään suoraan ei, mutta venytä ja vatkaa. Niin ne sossutkin tekee.

Haluatko kuulla vielä yhden lohduttavan jutun?

Näin mun eksän kaupassa, kun mulla oli hoidossa mun lapsenlapsi. Olisit nähnyt sen ilmeen, kun se tajusi, keitä me oltiin, ja että se ei saa koskaan tavata sitä lastenlastaan. Lapseni ei ole antanut anteeksi isälleen, eikä tule koskaan antamaankaan. Eksäni kohteli sitä niin paskasti. Hylkäsi ensin ja sitten kiusasi vuositolkulla. Nyt lapsellani on vielä erittäin tomera anoppi puolustamassa äidin lisäksi. Paha saa palkkansa, lopulta. Koeta jaksaa loppuun asti. Ette ole häviäjiä.

Voi miten hyvä juttu, mä olen todella iloinen teidän puolesta että oikeus vihdoin voitti! Niin, saattaahan tästä selvitä, mutta vaikea jaksaa uskoa kun lapsi on vasta reilu 10 v. ja itse olen jo täysin romuna kun elämä on ollut yhtä kaaosta ja yksin taistelua nyt jo melkein tuon kymmenen vuotta. Oli siis pakko erota lapsen olessa melkein 2-vuotias kun huomasin, kuinka sairaaksi meno alkoi meillä mennä. Tein kuitenkin "harmillisesti" sen virheen, etten koskaan uskaltanut ottaa yhtäkään iskua vaan väistin ja aloitin rauhoittaa tilannetta puhumalla ja pyytelemällä anteeksi. En dokumentoinut hajonnutta ikkunaa kun hän yritti heittää painavan esineen minua kohti, ei tietenkään ollut nauhoitusta tai muita kyydissä kun hän raivostui jostain ja uhkasi ajaa kallioleikkaukseen. Eikä tuo ollut pelkkää puhetta, sillä kerran talvella ajoi raivostuessaan lumivalliin kun menetti raivopäissään auton hallinnan. Puhui myös itsemurhasta ja jopa laajennetusta sellaisesta jne. No, näistä ja muista tapahtumista ei ole todisteena kuin puheet (toki läheiset näkivät särkyneen ikkunan ja näkivät joitakin lievempiä tilanteita) ja koska itse olin jo todella huonovointinen ja hän vakuuttava, sai hän puhuttua ainoaksi ongelmaksi sen, että minä olen muka hysteerinen ja mitä lie.

Eron jälkeen kiusaaminen, nöyryyttäminen ja uhkailu kiihtyi, mutta se tapahtui lähinnä puhelimitse tai kasvokkain joten miten senkin sitten todistat. Palavereissa hän oli tyyni ja hymyilevä ja itse luonnollisesti jo todella ahdistunut, aloinhan huomata että häntä uskotaan mutta minua ei. Kaikki asiat myös kuitattiin riidaksi eli että olin muka yhtä syyllinen ja on meidän asiamme yrittää myös sopia asiat. Jännä vaan, että tuo (yksipuolinen) eron jälkeiseen aikaan muka "kuuluva riitely" on jatkunut näihin päiviin asti, joskin nyt vihdoin vähän lievempänä. Eron takia tipuin myös tyhjän päälle ja jouduin velkavankeuteen. Tänä aikana mulla onkin mennyt täysin usko systeemiin, ihmisiin ja elämään ja sitkuttelen hengissä vain lapseni takia. Jos en jaksa, pyysin, että läheiseni vievät asiamme selvitettäväksi, sillä tämä kaikki ei saa olla turhaa vaan lastensuojeluun ymv. on tultava muutosta. Ei rehellisille, kunnollisille ja lapsensa ja asiansa hoitaville ihmisille voi oikeus- ja sivistysvaltiossa tehdä näin.

Ainakin täytäntöönpano-oikeudenkäynnit lopahtaa kun lapsi täyttää 12 v. Sua on vaikea sen jälkeen enää uhkailla. Hanki turvakielto sulle ja lapselle ja muuta kauas. Se tepsii.

Tilastot kertovat karua totuuttaa. Eniten ongelmia perheissä, joissa on kriisejä ja ollut ero. Huostaanotot kasvavat ja kaikenlaiset muut ongelmat seurauksineen.

https://www.espoo.fi/fi-FI/Huostaanottojen_taustalla_usein_kasautun(80995)

Ei vanhempia voi syyttää. Ympäristö provosoi pornoon ym toimintaan. Syyllistäminen kaikesta vielä lisäksi. Uusavuttomuus on pahempi kuin nuorison itsenäistyminen vanhemmista vähän remuamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpö aloittajalle.

Suurin osa lastensuojelun turhista keikoista liittyy siihen, että neuropsykiatrisia piirteitä (tai dg) omaavat lapset eivät saa tukea koulussa, jolloin kuormittuvat, tulee poissaoloja, kaikki kaatuu äitien päälle. Neuvolat, perheneuvolat, vammaispalvelut ovat yhtä tyhjän kanssa. KOULU ja nämä muut tahot uhkailevat ja tekevät lasuja. Lastensuojelu sitten tuo paikalle jonkun nepsy-jutuista tietämättömän tyypin ja se vain pahentaa perheen kuormitusta ja tilannetta.

Oikea ratkaisu on:

a) kouluihin lisää resursseja, jolloin aikuisia on enemmän ja luokkakokoja voidaan pienentää

b) pieni- ja keskituloisille tukea lasten harrastustoimintaan, jolloin eivät pyöri kylillä

c) perheille tarvittaessa lastenhoito- ja siivouspalvelua

Nämä kaikki voidaan toteuttaa ilman lastensuojelua. Malalan kynnyksen palveluita ja syrjäytymisen ehkäisemistä.

c) Työssäkäyvä yksinhuoltaja tarvitsisi noita vielä kipeämmin kuin perhe. Kiitos verotuksen niitä ei ole yksinhuoltajan varaa ostaa koskaan, ei edes hyväpalkkaisen.

Yksinhuoltaja + lapset = perhe. 

Myös ns. ydinperheissä tilanne voi olla kaoottinen. Kaikki kaatuu yleensä äidin päälle, ja on enää paperin pyörittelystä kiinni, milloin kyse on yhden vanhemman perheestä. Yleensä perheet pystyvät itse määrittelemään, mitä tarvitsevat, mutta kun mitään ei saa.

Vierailija kirjoitti:

Ongelmana on se, että jos yh-äiti on hoito- tai ravintola-alalla tai myyjä, niin päivätyötä ei välttämättä saa eikä yhteiskunta elätä kotona olevaa, jos töitä on tarjolla, mutta työajat ei sovi.

Eikö olisi parempi vaatia kaikille alle 16v lasten vanhemmille päivätyö tai sitten yhteiskunta maksaa palkkaa (oman ammattialan mukaisesti) siitä, että vahtii kotona lapsen netinkäyttöä.

  Paljonko siitä pitäisi maksaa, että vahdit lapsesi pleikanpeluuta?

Ja tässä hieman todellisuutta teille harhaisille:

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/7a1511aa-79d5-4e7e-bab8-202c0ce4dbce

"Nuoriso ryyppää ja rötöstelee yhä vähemmän - miten nuorista tuli näin kunnollisia? ”Asenteissa suuri muutos”"

Mä ainaki annan kakaroiden pelata ja somettaa ihan niin paljon ku lystäävät. Ovatpahan hiljaa ja pois tieltä. Kunhan yöllä pitävät turpansa kiinni. Ainakin uusperhe kakarat, ei kuulu mulle hoito eikä jälkihoito.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ap:n mielestä Wilin äidin pitää tehdä? Miten hän töistä käsin valvoo lapsen netinkäyttöä ja pelaamista JA estää myös sen, että lapsi ei mene ulos? Toisin sanoen, mitä lapsen sitten pitäisi tehdä koko ilta yksistään kotona?

Oma lapseni on 10-vuotias, joten älypuhelimet ovat nopeasti yleistyneet lapsilla ja aikuisilla hänen elinaikanaan. Niiden käyttöön ei ollut mitään ohjeistusta moneen vuoteen. On vähän tekopyhää sanoa, että olisitte alusta asti rajoittaneet. Joskus viisi vuotta sitten pidettiin hyvänä, että ekaluokkalainen lapsi voi omalla (äly)puhelimella olla tavoitettavissa iltapäivällä koulun jälkeen ja se siitä. Pari vuotta sitten on vasta puhuttu laajemmin puhelinaddiktion vaaroista.

Kai nyt maalaisjärkikin sanoo, että ruutuaika on haitallista lapsen kehitykselle varsinkin suurina annoksina. Varmasti jokainen tietää, että 2-3 tuntia päivässä voi olla netin/telkkarin/pelikoneen ääressä, sitten leikkimään ulos tms. 

Kiukuttelua tulee varmasti takaisinpäin, mutta sitä se kasvatus on, että kestää sen lapsen paikoin rajallista ymmärrystä asioihin. Jonakin päivänä olet onnellinen siitä, että jaksoit vääntää rajoista loppuun asti etkä antanut periksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ongelma ratkeaisi sillä että lastensuojelu ottaisi hoitaakseen vain päihdeperheet ja perheväkivaltatapaukset ja muut kasvatusvaikeuksiin liittyvät tilanteet hoitaisi perheneuvola jonne resurssit kotiin annettavaan tukeen ja ongelmanuorille tukea kodin ulkopuolella enemmän. Tietenkin tilanne räjähtää käsiin kun yksi taho kuormitetaan kaikilla tapauksilla ja käytettävissä olevat keinot ei ole suurimpaan osaan tilanteista sopivia..

Ja lastensuojelun voisi lopettaa päihdeperheiltä ja perheväkivaltatapauksilta eron jälkeen, jos ei pakotettaisi lapsia tapaamaan sitä päihde- ja/tai väkivaltariippuvaista.

Juurikin näin! Lastensuojelu pakottaa lapsia tapaamaan väkivaltaista isää ja kaikki paukut laitetaan isän hyysäämiseen. Jos lapset oireilee, se johtuu siitä että äiti yrittää vieraannuttaa. Lastensuojelun ihmiset on pääosin ammattataidottomia hölmöjä, joita miehet pystyy viemään 6-0.

Ymmärrän, että on hyvin ikävää, jos omalle kohdallesi on sattunut tällainen tapaus, mutta älä viitsi yleistää, jooko? Tuskin olet kuitenkaan valtaosan lastensuojelun henkilökunnan kanssa ollut tekemisissä, jotta voisit sanoa heistä noin.

Täällä on syytetty sossuja siitä, että vaihtoivat lukot asuntoon liian myöhään. Sossun eivät vaihda eivätkä voi vaihtaa kenenkään asunnon lukkoja. On myös syytetty lastensuojelua lapsen ja isän tapaamisista, no siitäkään ei päätä lastensuojelu vaan vanhemmat itse/oikeus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ongelma ratkeaisi sillä että lastensuojelu ottaisi hoitaakseen vain päihdeperheet ja perheväkivaltatapaukset ja muut kasvatusvaikeuksiin liittyvät tilanteet hoitaisi perheneuvola jonne resurssit kotiin annettavaan tukeen ja ongelmanuorille tukea kodin ulkopuolella enemmän. Tietenkin tilanne räjähtää käsiin kun yksi taho kuormitetaan kaikilla tapauksilla ja käytettävissä olevat keinot ei ole suurimpaan osaan tilanteista sopivia..

Ja lastensuojelun voisi lopettaa päihdeperheiltä ja perheväkivaltatapauksilta eron jälkeen, jos ei pakotettaisi lapsia tapaamaan sitä päihde- ja/tai väkivaltariippuvaista.

Lisään vielä tähän oman kokemukseni. Poliisi kehotti eroamaan. Erosin. Lasu pakotti lapsen tapaamaan juoppoa väkivaltaista isää. Poliisin neuvot ok, lasun ei.

Itselläkin hyviä kokemuksia poliisista, perustuuhan asiat heillä faktoihin tutkinnan ja todisteiden kautta. Sensijaan lastensuojeluun en voi enää koskaan luottaa, sillä se toimii päinvastoin eli oletuksilla ja uskomuksilla. Valheilla ja vääristelyllä tuhotaan kunnollisia ihmisiä yhdessä narsujen kanssa. Hieno systeemi tosiaan. Lapsiparat.

Just näin. Ollaan varmaan koettu samat. 

Itse vielä roikun tuhon partaalla lasun jäljiltä (työpaikka meni), mutta ehkä selviän tästä. Lapseni sain pelastettua.

<3  mulla ei tule käymään yhtä hyvin, sillä terveys ja voimat menneet myös ;-(  tuntuu niin kohtuuttomalta kun olen yrittänyt saada meille ajoissa apua vaikka mistä. Lapsesta ei siis kukaan valita, päinvastoin, mutta minä ja mun jaksamattomuus on kyllä taas tapetilla. Niin, onhan se ihme ettei jaksa ja sairastuu kun kaikki hajoaa alta, narsu käyttää keinoina huoltokiusaamista ja ls-ilmoja ym. eikä kukaan auta mitenkään. Itsekin sanovat nyt, että onhan sulla ollut poikkeuksellisen paljon kestämistä, että harvoin on näin. No kuulkaa niinpä, joten missä kaikki ovat silloin olleet kun olen itkenyt ja rukoillut, joskus jopa melkein huutanut apua?! Ei ole kiinnostanut yhtään ketään, vähiten lastensuojelua itseään joten pysykää siis poissa ettei pilata viimein sitä lastakin.

Terveys ja voimat voivat vielä palata. Toivotaan niin.

Mullekin sossut sanoi mun ex-miehestä, etteivät ole koskaan törmänneet niin vaikeaan tapaukseen. Silti antoivat miehen pyörittää itseään ihan miten tahtoo, vuosikausia. Itse olin saanut miehen kuriin ja järjestykseen poliisin ja oikeuden avulla. Ja jouduin neuvomaan myös sossuja, miten se onnistuu! Ne on kyllä harvinaisen idiootteja ja puolustuskyvyttömiä. Ei niiltä voikaan saada apua. Älä odota mitään, niin et pety.

Opettele röyhkeäksi. Älä sano mihinkään suoraan ei, mutta venytä ja vatkaa. Niin ne sossutkin tekee.

Haluatko kuulla vielä yhden lohduttavan jutun?

Näin mun eksän kaupassa, kun mulla oli hoidossa mun lapsenlapsi. Olisit nähnyt sen ilmeen, kun se tajusi, keitä me oltiin, ja että se ei saa koskaan tavata sitä lastenlastaan. Lapseni ei ole antanut anteeksi isälleen, eikä tule koskaan antamaankaan. Eksäni kohteli sitä niin paskasti. Hylkäsi ensin ja sitten kiusasi vuositolkulla. Nyt lapsellani on vielä erittäin tomera anoppi puolustamassa äidin lisäksi. Paha saa palkkansa, lopulta. Koeta jaksaa loppuun asti. Ette ole häviäjiä.

Voi miten hyvä juttu, mä olen todella iloinen teidän puolesta että oikeus vihdoin voitti! Niin, saattaahan tästä selvitä, mutta vaikea jaksaa uskoa kun lapsi on vasta reilu 10 v. ja itse olen jo täysin romuna kun elämä on ollut yhtä kaaosta ja yksin taistelua nyt jo melkein tuon kymmenen vuotta. Oli siis pakko erota lapsen olessa melkein 2-vuotias kun huomasin, kuinka sairaaksi meno alkoi meillä mennä. Tein kuitenkin "harmillisesti" sen virheen, etten koskaan uskaltanut ottaa yhtäkään iskua vaan väistin ja aloitin rauhoittaa tilannetta puhumalla ja pyytelemällä anteeksi. En dokumentoinut hajonnutta ikkunaa kun hän yritti heittää painavan esineen minua kohti, ei tietenkään ollut nauhoitusta tai muita kyydissä kun hän raivostui jostain ja uhkasi ajaa kallioleikkaukseen. Eikä tuo ollut pelkkää puhetta, sillä kerran talvella ajoi raivostuessaan lumivalliin kun menetti raivopäissään auton hallinnan. Puhui myös itsemurhasta ja jopa laajennetusta sellaisesta jne. No, näistä ja muista tapahtumista ei ole todisteena kuin puheet (toki läheiset näkivät särkyneen ikkunan ja näkivät joitakin lievempiä tilanteita) ja koska itse olin jo todella huonovointinen ja hän vakuuttava, sai hän puhuttua ainoaksi ongelmaksi sen, että minä olen muka hysteerinen ja mitä lie.

Eron jälkeen kiusaaminen, nöyryyttäminen ja uhkailu kiihtyi, mutta se tapahtui lähinnä puhelimitse tai kasvokkain joten miten senkin sitten todistat. Palavereissa hän oli tyyni ja hymyilevä ja itse luonnollisesti jo todella ahdistunut, aloinhan huomata että häntä uskotaan mutta minua ei. Kaikki asiat myös kuitattiin riidaksi eli että olin muka yhtä syyllinen ja on meidän asiamme yrittää myös sopia asiat. Jännä vaan, että tuo (yksipuolinen) eron jälkeiseen aikaan muka "kuuluva riitely" on jatkunut näihin päiviin asti, joskin nyt vihdoin vähän lievempänä. Eron takia tipuin myös tyhjän päälle ja jouduin velkavankeuteen. Tänä aikana mulla onkin mennyt täysin usko systeemiin, ihmisiin ja elämään ja sitkuttelen hengissä vain lapseni takia. Jos en jaksa, pyysin, että läheiseni vievät asiamme selvitettäväksi, sillä tämä kaikki ei saa olla turhaa vaan lastensuojeluun ymv. on tultava muutosta. Ei rehellisille, kunnollisille ja lapsensa ja asiansa hoitaville ihmisille voi oikeus- ja sivistysvaltiossa tehdä näin.

Niin ja tarkennan vielä ennekuin joku tulee asiasta sanomaan eli en väitä olevani täydellinen (ja eihän kukaan ole eikä tarvitsekaan), mutta en aidosti ollut nalkuttava tai muutenkaan erityisen hankala, en pettänyt, en käyttänyt hänen rahojaan ja hän kyllä pitikin huolen että ne ovat hänen, en riidellyt erossa tavaroista tai muustakaan eli ihan aidosti mun huonolle kohtelulle ei ollut perusteita. Ja toisaalta jos olin muka niin kauhea, niin luulisi hänen olleen vain tyytyväinen kun pääsi minusta eroon. Mutta koska kyseessä ei ollut ihan terve ihminen, sai hänen egonsa valtavan kolauksen koska minä halusin erota. Siispä seuraavan kerran, kun alatte puhumaan riidasta tilanteissa, joissa kyse on oikeasti vallankäytöstä/väkivallasta, toivon, että mietitte näitä.

Mä niin tiedän ton tilanteen. Kukaan sossu tai muu ei edes tajua, että sulla ei oo varaa olla hulttio tai edes tavallinen vanhempi tai syypää yhtään mihinkään. Kaikessa pitäisi olla täydellinen, kun eksä kyttää vaan,  mihin rakoon pääsis iskemään. Ja sossut peesaa.

Riitaan ei muuten todellakaan tarvita kahta. Vain narsistin puolisot ja ex-puolisot tuntuvat tietävän tämän.

Sossuilla tuntuu olevan joku outo fiksaatio narsisteihin, melkeinpä ihastuminen. Olen usein miettinyt, että houkutteleeko ala sellaisia (esim. älyttömän vallan vuoksi) ja sitten tykkäävät kaltaisistaan.

Sitkuttele hengissä. Itse tein jopa testamentin, että lapsi menee kuoltuani vanhemmilleni, ei eksälle. Koska pelkäsin, että hän kolkkaa mut vielä joku kaunis päivä. Onneksi ei tarvittu testamenttia. Narsistit taiteilee laillisen ja laittoman kiduttamisen välillä, ei nekään vapaaehtoisesti mene vankilaan.

Apua pitäisi saada ennen kuin asia menee huostaanottoon.

Vierailija kirjoitti:

Ap on puusilmä. Oli erolapsella mikä ongelma tahansa - vaikka lukihäiriö - niin syy löytyy siitä, että yh-äiti tekee jotain väärin. Paljon isompi ongelma perusperheessä, alkoholi/huumeet ei aiheuta mitään huolta, koska siellä ei ole yh-äitiä. Tuota voisi jo sanoa vainoavaksi aseenteeksi.

Oijoikohan ihan pikkuisen tuota tekstiä.... Kyllä se minusta ihan asiaa oli.

Luepa teksti uudestaan, ajatuksen kanssa, ilman ennakkoluuloja.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on syytetty sossuja siitä, että vaihtoivat lukot asuntoon liian myöhään. Sossun eivät vaihda eivätkä voi vaihtaa kenenkään asunnon lukkoja. On myös syytetty lastensuojelua lapsen ja isän tapaamisista, no siitäkään ei päätä lastensuojelu vaan vanhemmat itse/oikeus.

Oikeus noudattelee aika usein sossujen lausuntoja. Jos sossut ihastuvat siihen komeaan väkivaltaiseen jännämieheen ja ylistävät häntä, niin aika vähän on tehtävissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiiä mutta opiskelen tällä hetkellä sosiaalityöntekijäks, ja ahdistaa ihan hitosti millaseks asiat on menny, resursseja ei oo, lakia täytyy noudattaa vaikka ei kokis et se on eettisesti oikein, ja ihmiset ei jumankauta huolehdi ja kasvata niitä lapsia. Nyt jo mietityttää, onko tässä alavalinnassa mitään järkeä.

Niin. On se kyl kamalaa kun pitää noudattaa lakeja eikä voi painella mutulla mielensä mukaan.

Joku voisi ajatella että lait on länsimaisen oikeusvaltion merkki, mutta sossulle ne on vain ikävä hidaste.

Et nyt selkeesti ymmärtänyt viestiä, idiootti. Tarkoitin lähinnä tilanteita joissa näkee kilometrien päähän että koti on lapselle haitallinen paikka, mutta tietynlainen byrokratia esimerkiksi estää lapsen kiireellisen huostaanoton.

Niin. Sitä just kutsutaan oikeusvaltioksi. Että on ”tietynlainen byrokratia” kansalaisten suojana, eikä kaikki perustuu subjektiivisiin huolen tunteisiin ja mutuhavaintoihin.

Ihan oikeasti olet sitä mieltä, ettei kyseisen työn haasteisiin liity lainkaan eettiset ja moraaliset ristiriidat, joka voi olla törmäyskurssilla lain kanssa? Tottakai lakia noudatetaan, mutta se ei aina tarkoita etteikö työntekijät voisi kokea, ettei välttämättä ole VOINUT tehdä kaikkeaan, vaikka olisi halunnut. Näistä asioista onneksi puhutaan paljon sosionomin ja sosiaalityöntekijän koulutuksissa, mutta eivät ne silti helppoja ole, kun niihin törmää kentällä.

Kyllä ongelma on nimenomaan alan täydellinen mielivaltaisuus.

Se että lakiin suhtaudutaan yliolkaisesti ja halveksivasti, koetaan että oikeasti voidaan vain painella mutulla lain yläpuolella. Siis se asenne että tiedetään paremmin ja voidaan runnoa ja talloa koska itellä on ”sellainen olo”.

Suuri ongelma on myös itse lastensuojelulaki, joka lietsoo tällaista käytöstä, koska pelkkä ”huoli” mahdollistaa täysin mielivaltaisen toiminnan.

Herravarjele sinunkaltaisistasi ihmisistä.

Nyt en kyllä ymmärrä, miten suhtauduin viestissäni lakiin "yliolkaisesti" ja "halveksivasti". En tiedä, halutaanko täällä taas ymmärtää tahallaan väärin, mutta edelleen, itsellä on enemmänkin olo, ettei laki aina anna tehdä tarpeeksi. Koet, että lapsen turvallinen kasvu ja kehitys on vaarantumassa, mutta tarpeeksi nopeasti ei välttämättä pysty tekemäänsä mitään. Kai joku sitä lakia käyttää väärinkin, mitta en nyt ymmärrän, miten voi tulla kuva etten haluaisi ajatella niiden lasten parasta, jotka sitä apua kaipaavat. Enkä minä myöskään ymmärrä lasuja, joita tehdään koska äiti polttaa ulkona tupakkaa tai kun lapsella ei yhtenä päivänä ollut pipoa päässä. 🙄

Niin. Sinulla on olo, sinä koet, sinä haluat sitäsuntätä. Ja laki on sitten ikävästi esteenä.

Tää on juuri sitä lain halveksimista.

Sinun pitää ymmärtää, että et sinä oikeasti ole jumala, jolla pitäisi olla oikeus tehdä mitä sinä oikeaksi katsot (subjektiivisesti) vain koska sinulla olo, koettu tila tai tahto toimia.

Sinä olet ihminen. Pelkkä erehtyväine ihminen, jonka olo- ja tahtotilat on ihan vaan subjektiivisia tuntemuksia.

Kai ymmärrät, että sossujen työ on hybin pitkälle sitä, että työntekijä arvioi, mikä on paras ratkaisu kuhunkin tilanteeseen? Kaikki toiminta tapahtuu lain sisällä, sitä en ole missään vaiheessa kieltänyt. Mutta vaikka ne päätökset tehdään lain puitteissa, on niissä silti mukana työntekijän omaa kokemustaan tilanteestaan. Aina. Ja hyvä että on, koska harvoin kahta täysin samaa tilannetta tulee eteen. En tajua tota jankkaamista että luulen olevani lain yläpuolella. Saa kai sitä kuka vaan vihata mitä hyvänsä lakia, ja se on ok niin kauan kun sen puitteissa muutenkin toimitaan.

Kannattaa lukea ihan oikeiden sosiaalityöntekijöiden kertomuksia. He sanovat usein, että harvoin pystyy katsomaan tilanteita tilannekohtaisesti, koska Suomen laki ja kuntien säädökset velvoittavat heitä käyttämään tiettyä kaavaa ja kaikkia pitää kohdella samanarvoisesti. Ei siis voi antaa yhdelle ja olla antamatta toiselle.

Heh heh heh. Käytännössä jotkut saavat tosi paljon ja toiset eivät juuri mitään. Ihan sivullisena tämän kyllä olen huomannut. En halua kertoa yksityiskohtia, koska ne on minulle luottamuksella kerrottu. Sosuilla on valtavat varat käytettävissä harkinnanvaraisti. Ja minun tuttuni ovat kantasuomalaisia eivätkä ole narkki tai alkoholiperheitä.

netissä voi ihan kuka tahansa kirjoittaa mitä tykkää, mutta onko se sitten totta on toinen juttu. Ja minä luotan enemmän virallisiin tutkimuksiin, jotka on tehty näistä asioista, kun jonkun palstalaisen "mun kaverin siskon veljentyttären poikaystävän mutsi on 'sossusa' töissä" kertomuksiin.

Mikään tässä ei yllätä.

Vieressä on kunnan omistama rivitalo joka on epävirallisesti varattu lapsiperheille.

Käytännössä jokainen nainen on "elämää pitää elää"-tapaus joka bailasi minkä ehti, ja sitten huomattuaan että tarjolla on vain p*skaduuneja, keski ratkaisun.

Ryhtyminen äidiksi.

Elämänkumppaniksi tietysti löytyi huppari-kalja-ES-jonne, punttaaja-tappelija tai ihan selkeästi rikollinen. Jännitystä pitää olla elämäsä, eikös vain.

Millaisia ovat lapset? Arvaatte varmaan.

Oma mielipide on muuttunut. Tukeminen ei auta enää. Mitä enemmän tuetaan, sitä useampi hankkii lapsia silloin kun ei pitäisi. Äitiys on liian houkutteleva vaihtoehto juuri tälle porukalle, tai ainakin näyttäytyy sellaisena alkuvaiheessa kun ei vielä tajuta että siinä on työtä ja iso vastuu jälkikasvusta.

Vierailija kirjoitti:

Silppu kirjoitti:

Meistä on tehty perättömiä laskuja miten niihin pitäisi suhtautua. Joku pelle oli tehnyt kaupanpäällisiksi elsun.

Meillä ei ryypätä joka ilta kuten laskussa väitetään. Lapselle ei syötetä koiran ruokaa kuten ilmoituksessa väitettiin.

Eläinsuojelu ilmoituksessa väitettiin että koiramme ei saa ruokaa ja ovat luurangon laihoja

Tietysti on lastensuojelussa ylilyöntejä. Mut se ei poista sitä tosiasiaa että oikeaa tarvetta on nykyisin paljon enemmän. Nuoriso on yksinkertaisesti vaan röyhkeää.

Ei ole enempää kuin ennen. 70-luvun lapsista olisi nykyään huostaanotettu suurin osa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ongelma ratkeaisi sillä että lastensuojelu ottaisi hoitaakseen vain päihdeperheet ja perheväkivaltatapaukset ja muut kasvatusvaikeuksiin liittyvät tilanteet hoitaisi perheneuvola jonne resurssit kotiin annettavaan tukeen ja ongelmanuorille tukea kodin ulkopuolella enemmän. Tietenkin tilanne räjähtää käsiin kun yksi taho kuormitetaan kaikilla tapauksilla ja käytettävissä olevat keinot ei ole suurimpaan osaan tilanteista sopivia..

Ja lastensuojelun voisi lopettaa päihdeperheiltä ja perheväkivaltatapauksilta eron jälkeen, jos ei pakotettaisi lapsia tapaamaan sitä päihde- ja/tai väkivaltariippuvaista.

Lisään vielä tähän oman kokemukseni. Poliisi kehotti eroamaan. Erosin. Lasu pakotti lapsen tapaamaan juoppoa väkivaltaista isää. Poliisin neuvot ok, lasun ei.

Itselläkin hyviä kokemuksia poliisista, perustuuhan asiat heillä faktoihin tutkinnan ja todisteiden kautta. Sensijaan lastensuojeluun en voi enää koskaan luottaa, sillä se toimii päinvastoin eli oletuksilla ja uskomuksilla. Valheilla ja vääristelyllä tuhotaan kunnollisia ihmisiä yhdessä narsujen kanssa. Hieno systeemi tosiaan. Lapsiparat.

Just näin. Ollaan varmaan koettu samat. 

Itse vielä roikun tuhon partaalla lasun jäljiltä (työpaikka meni), mutta ehkä selviän tästä. Lapseni sain pelastettua.

<3  mulla ei tule käymään yhtä hyvin, sillä terveys ja voimat menneet myös ;-(  tuntuu niin kohtuuttomalta kun olen yrittänyt saada meille ajoissa apua vaikka mistä. Lapsesta ei siis kukaan valita, päinvastoin, mutta minä ja mun jaksamattomuus on kyllä taas tapetilla. Niin, onhan se ihme ettei jaksa ja sairastuu kun kaikki hajoaa alta, narsu käyttää keinoina huoltokiusaamista ja ls-ilmoja ym. eikä kukaan auta mitenkään. Itsekin sanovat nyt, että onhan sulla ollut poikkeuksellisen paljon kestämistä, että harvoin on näin. No kuulkaa niinpä, joten missä kaikki ovat silloin olleet kun olen itkenyt ja rukoillut, joskus jopa melkein huutanut apua?! Ei ole kiinnostanut yhtään ketään, vähiten lastensuojelua itseään joten pysykää siis poissa ettei pilata viimein sitä lastakin.

Terveys ja voimat voivat vielä palata. Toivotaan niin.

Mullekin sossut sanoi mun ex-miehestä, etteivät ole koskaan törmänneet niin vaikeaan tapaukseen. Silti antoivat miehen pyörittää itseään ihan miten tahtoo, vuosikausia. Itse olin saanut miehen kuriin ja järjestykseen poliisin ja oikeuden avulla. Ja jouduin neuvomaan myös sossuja, miten se onnistuu! Ne on kyllä harvinaisen idiootteja ja puolustuskyvyttömiä. Ei niiltä voikaan saada apua. Älä odota mitään, niin et pety.

Opettele röyhkeäksi. Älä sano mihinkään suoraan ei, mutta venytä ja vatkaa. Niin ne sossutkin tekee.

Haluatko kuulla vielä yhden lohduttavan jutun?

Näin mun eksän kaupassa, kun mulla oli hoidossa mun lapsenlapsi. Olisit nähnyt sen ilmeen, kun se tajusi, keitä me oltiin, ja että se ei saa koskaan tavata sitä lastenlastaan. Lapseni ei ole antanut anteeksi isälleen, eikä tule koskaan antamaankaan. Eksäni kohteli sitä niin paskasti. Hylkäsi ensin ja sitten kiusasi vuositolkulla. Nyt lapsellani on vielä erittäin tomera anoppi puolustamassa äidin lisäksi. Paha saa palkkansa, lopulta. Koeta jaksaa loppuun asti. Ette ole häviäjiä.

Voi miten hyvä juttu, mä olen todella iloinen teidän puolesta että oikeus vihdoin voitti! Niin, saattaahan tästä selvitä, mutta vaikea jaksaa uskoa kun lapsi on vasta reilu 10 v. ja itse olen jo täysin romuna kun elämä on ollut yhtä kaaosta ja yksin taistelua nyt jo melkein tuon kymmenen vuotta. Oli siis pakko erota lapsen olessa melkein 2-vuotias kun huomasin, kuinka sairaaksi meno alkoi meillä mennä. Tein kuitenkin "harmillisesti" sen virheen, etten koskaan uskaltanut ottaa yhtäkään iskua vaan väistin ja aloitin rauhoittaa tilannetta puhumalla ja pyytelemällä anteeksi. En dokumentoinut hajonnutta ikkunaa kun hän yritti heittää painavan esineen minua kohti, ei tietenkään ollut nauhoitusta tai muita kyydissä kun hän raivostui jostain ja uhkasi ajaa kallioleikkaukseen. Eikä tuo ollut pelkkää puhetta, sillä kerran talvella ajoi raivostuessaan lumivalliin kun menetti raivopäissään auton hallinnan. Puhui myös itsemurhasta ja jopa laajennetusta sellaisesta jne. No, näistä ja muista tapahtumista ei ole todisteena kuin puheet (toki läheiset näkivät särkyneen ikkunan ja näkivät joitakin lievempiä tilanteita) ja koska itse olin jo todella huonovointinen ja hän vakuuttava, sai hän puhuttua ainoaksi ongelmaksi sen, että minä olen muka hysteerinen ja mitä lie.

Eron jälkeen kiusaaminen, nöyryyttäminen ja uhkailu kiihtyi, mutta se tapahtui lähinnä puhelimitse tai kasvokkain joten miten senkin sitten todistat. Palavereissa hän oli tyyni ja hymyilevä ja itse luonnollisesti jo todella ahdistunut, aloinhan huomata että häntä uskotaan mutta minua ei. Kaikki asiat myös kuitattiin riidaksi eli että olin muka yhtä syyllinen ja on meidän asiamme yrittää myös sopia asiat. Jännä vaan, että tuo (yksipuolinen) eron jälkeiseen aikaan muka "kuuluva riitely" on jatkunut näihin päiviin asti, joskin nyt vihdoin vähän lievempänä. Eron takia tipuin myös tyhjän päälle ja jouduin velkavankeuteen. Tänä aikana mulla onkin mennyt täysin usko systeemiin, ihmisiin ja elämään ja sitkuttelen hengissä vain lapseni takia. Jos en jaksa, pyysin, että läheiseni vievät asiamme selvitettäväksi, sillä tämä kaikki ei saa olla turhaa vaan lastensuojeluun ymv. on tultava muutosta. Ei rehellisille, kunnollisille ja lapsensa ja asiansa hoitaville ihmisille voi oikeus- ja sivistysvaltiossa tehdä näin.

Jos voitan joskus lotossa, perustan jonkun liivijengin kanssa toisenlaisen oikeuslaitoksen, joka käy vähän jakamassa oikeutta näille hulttioisille.