Lastensuojelun tilanne räjähtää käsiin - yrittäkää edes kasvattaa niitä lapsianne

Vierailija kirjoitti:

Muuten kummallista, että yh-äidin lapsi joutuu aloituksessa mainituista seikoista sijoitukseen, mutta lääkäriperheen lapsi ei pahemmistakaan (huumeet, ammattimainen huoraus).

Ohis

Tämä on totta ja sivusta seurattu samankaltaista tapausta.

Tuskin mikään ammattilainen näin sanoisi... Eiköhän sinne perheeseen pitäisi antaa tukea enemmän, mitään kotipalvelua ei vaan saa, ennen kuin tilanne on jo kaaos ja silloin tää tuki ei enään riitä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiiä mutta opiskelen tällä hetkellä sosiaalityöntekijäks, ja ahdistaa ihan hitosti millaseks asiat on menny, resursseja ei oo, lakia täytyy noudattaa vaikka ei kokis et se on eettisesti oikein, ja ihmiset ei jumankauta huolehdi ja kasvata niitä lapsia. Nyt jo mietityttää, onko tässä alavalinnassa mitään järkeä.

Niin. On se kyl kamalaa kun pitää noudattaa lakeja eikä voi painella mutulla mielensä mukaan.

Joku voisi ajatella että lait on länsimaisen oikeusvaltion merkki, mutta sossulle ne on vain ikävä hidaste.

Et nyt selkeesti ymmärtänyt viestiä, idiootti. Tarkoitin lähinnä tilanteita joissa näkee kilometrien päähän että koti on lapselle haitallinen paikka, mutta tietynlainen byrokratia esimerkiksi estää lapsen kiireellisen huostaanoton.

Niin. Sitä just kutsutaan oikeusvaltioksi. Että on ”tietynlainen byrokratia” kansalaisten suojana, eikä kaikki perustuu subjektiivisiin huolen tunteisiin ja mutuhavaintoihin.

Ihan oikeasti olet sitä mieltä, ettei kyseisen työn haasteisiin liity lainkaan eettiset ja moraaliset ristiriidat, joka voi olla törmäyskurssilla lain kanssa? Tottakai lakia noudatetaan, mutta se ei aina tarkoita etteikö työntekijät voisi kokea, ettei välttämättä ole VOINUT tehdä kaikkeaan, vaikka olisi halunnut. Näistä asioista onneksi puhutaan paljon sosionomin ja sosiaalityöntekijän koulutuksissa, mutta eivät ne silti helppoja ole, kun niihin törmää kentällä.

Kyllä ongelma on nimenomaan alan täydellinen mielivaltaisuus.

Se että lakiin suhtaudutaan yliolkaisesti ja halveksivasti, koetaan että oikeasti voidaan vain painella mutulla lain yläpuolella. Siis se asenne että tiedetään paremmin ja voidaan runnoa ja talloa koska itellä on ”sellainen olo”.

Suuri ongelma on myös itse lastensuojelulaki, joka lietsoo tällaista käytöstä, koska pelkkä ”huoli” mahdollistaa täysin mielivaltaisen toiminnan.

Herravarjele sinunkaltaisistasi ihmisistä.

Nyt en kyllä ymmärrä, miten suhtauduin viestissäni lakiin "yliolkaisesti" ja "halveksivasti". En tiedä, halutaanko täällä taas ymmärtää tahallaan väärin, mutta edelleen, itsellä on enemmänkin olo, ettei laki aina anna tehdä tarpeeksi. Koet, että lapsen turvallinen kasvu ja kehitys on vaarantumassa, mutta tarpeeksi nopeasti ei välttämättä pysty tekemäänsä mitään. Kai joku sitä lakia käyttää väärinkin, mitta en nyt ymmärrän, miten voi tulla kuva etten haluaisi ajatella niiden lasten parasta, jotka sitä apua kaipaavat. Enkä minä myöskään ymmärrä lasuja, joita tehdään koska äiti polttaa ulkona tupakkaa tai kun lapsella ei yhtenä päivänä ollut pipoa päässä. 🙄

Niin. Sinulla on olo, sinä koet, sinä haluat sitäsuntätä. Ja laki on sitten ikävästi esteenä.

Tää on juuri sitä lain halveksimista.

Sinun pitää ymmärtää, että et sinä oikeasti ole jumala, jolla pitäisi olla oikeus tehdä mitä sinä oikeaksi katsot (subjektiivisesti) vain koska sinulla olo, koettu tila tai tahto toimia.

Sinä olet ihminen. Pelkkä erehtyväine ihminen, jonka olo- ja tahtotilat on ihan vaan subjektiivisia tuntemuksia.

Kai ymmärrät, että sossujen työ on hybin pitkälle sitä, että työntekijä arvioi, mikä on paras ratkaisu kuhunkin tilanteeseen? Kaikki toiminta tapahtuu lain sisällä, sitä en ole missään vaiheessa kieltänyt. Mutta vaikka ne päätökset tehdään lain puitteissa, on niissä silti mukana työntekijän omaa kokemustaan tilanteestaan. Aina. Ja hyvä että on, koska harvoin kahta täysin samaa tilannetta tulee eteen. En tajua tota jankkaamista että luulen olevani lain yläpuolella. Saa kai sitä kuka vaan vihata mitä hyvänsä lakia, ja se on ok niin kauan kun sen puitteissa muutenkin toimitaan.

Ammattilainen ei vihaa lakia. Hän ei sotke tunteita työhönsä ja koe tietävänsä paremmin.

Varsinkin kun se laki on jo valmiiksi torso ja sallii sanamuotojensa takia mielivaltaa. Ja kyllä, kyllä minä ymmärrän, että työ perustuu täysin subjektiiviseen arviointiin ja työskentelyyn. Jo se on pelottavaa. Karmivaa on se, että jollekulle alaa opiskelevalle ei edes se riitä.

Vierailija kirjoitti:

Älypuhelimissa on se vika, että niillä voi tehdä kaiken: mielestäni on hyvä, kun lapsi joskus kuuntelee tuntikausia tubesta musiikkia ja laulaa mukana. Sen sijaan ei ole hyvä, jos tuijottaa tuntikausia tyhjäpäisiä pelivideoita.

Kun rajoitan nettiaikaa, rajoitan myös hyviä harrastuksia eikä lapsen huoneessa oikeasti ole paljon muuta tekemistä yksin kuin joku palapeli ja piirtäminen (mistä ei ole oikein koskaan tykännyt).

Hankala siirtyä enää käyttämään jotain 80-luvun mankkaa esimerkiksi...

Me ollaan käytetty 2-vuotiaan kanssa 80-luvun mankkaa. Tykkää räplätä kaikkea teknistä. Myös kännykkää ja tablettia. Mutta silti vanhakin tekniikka kiinnostaa.

Höpö aloittajalle.

Suurin osa lastensuojelun turhista keikoista liittyy siihen, että neuropsykiatrisia piirteitä (tai dg) omaavat lapset eivät saa tukea koulussa, jolloin kuormittuvat, tulee poissaoloja, kaikki kaatuu äitien päälle. Neuvolat, perheneuvolat, vammaispalvelut ovat yhtä tyhjän kanssa. KOULU ja nämä muut tahot uhkailevat ja tekevät lasuja. Lastensuojelu sitten tuo paikalle jonkun nepsy-jutuista tietämättömän tyypin ja se vain pahentaa perheen kuormitusta ja tilannetta.

Oikea ratkaisu on:

a) kouluihin lisää resursseja, jolloin aikuisia on enemmän ja luokkakokoja voidaan pienentää

b) pieni- ja keskituloisille tukea lasten harrastustoimintaan, jolloin eivät pyöri kylillä

c) perheille tarvittaessa lastenhoito- ja siivouspalvelua

Nämä kaikki voidaan toteuttaa ilman lastensuojelua. Malalan kynnyksen palveluita ja syrjäytymisen ehkäisemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiiä mutta opiskelen tällä hetkellä sosiaalityöntekijäks, ja ahdistaa ihan hitosti millaseks asiat on menny, resursseja ei oo, lakia täytyy noudattaa vaikka ei kokis et se on eettisesti oikein, ja ihmiset ei jumankauta huolehdi ja kasvata niitä lapsia. Nyt jo mietityttää, onko tässä alavalinnassa mitään järkeä.

Niin. On se kyl kamalaa kun pitää noudattaa lakeja eikä voi painella mutulla mielensä mukaan.

Joku voisi ajatella että lait on länsimaisen oikeusvaltion merkki, mutta sossulle ne on vain ikävä hidaste.

Et nyt selkeesti ymmärtänyt viestiä, idiootti. Tarkoitin lähinnä tilanteita joissa näkee kilometrien päähän että koti on lapselle haitallinen paikka, mutta tietynlainen byrokratia esimerkiksi estää lapsen kiireellisen huostaanoton.

Niin. Sitä just kutsutaan oikeusvaltioksi. Että on ”tietynlainen byrokratia” kansalaisten suojana, eikä kaikki perustuu subjektiivisiin huolen tunteisiin ja mutuhavaintoihin.

Ihan oikeasti olet sitä mieltä, ettei kyseisen työn haasteisiin liity lainkaan eettiset ja moraaliset ristiriidat, joka voi olla törmäyskurssilla lain kanssa? Tottakai lakia noudatetaan, mutta se ei aina tarkoita etteikö työntekijät voisi kokea, ettei välttämättä ole VOINUT tehdä kaikkeaan, vaikka olisi halunnut. Näistä asioista onneksi puhutaan paljon sosionomin ja sosiaalityöntekijän koulutuksissa, mutta eivät ne silti helppoja ole, kun niihin törmää kentällä.

Kyllä ongelma on nimenomaan alan täydellinen mielivaltaisuus.

Se että lakiin suhtaudutaan yliolkaisesti ja halveksivasti, koetaan että oikeasti voidaan vain painella mutulla lain yläpuolella. Siis se asenne että tiedetään paremmin ja voidaan runnoa ja talloa koska itellä on ”sellainen olo”.

Suuri ongelma on myös itse lastensuojelulaki, joka lietsoo tällaista käytöstä, koska pelkkä ”huoli” mahdollistaa täysin mielivaltaisen toiminnan.

Herravarjele sinunkaltaisistasi ihmisistä.

Nyt en kyllä ymmärrä, miten suhtauduin viestissäni lakiin "yliolkaisesti" ja "halveksivasti". En tiedä, halutaanko täällä taas ymmärtää tahallaan väärin, mutta edelleen, itsellä on enemmänkin olo, ettei laki aina anna tehdä tarpeeksi. Koet, että lapsen turvallinen kasvu ja kehitys on vaarantumassa, mutta tarpeeksi nopeasti ei välttämättä pysty tekemäänsä mitään. Kai joku sitä lakia käyttää väärinkin, mitta en nyt ymmärrän, miten voi tulla kuva etten haluaisi ajatella niiden lasten parasta, jotka sitä apua kaipaavat. Enkä minä myöskään ymmärrä lasuja, joita tehdään koska äiti polttaa ulkona tupakkaa tai kun lapsella ei yhtenä päivänä ollut pipoa päässä. 🙄

Niin. Sinulla on olo, sinä koet, sinä haluat sitäsuntätä. Ja laki on sitten ikävästi esteenä.

Tää on juuri sitä lain halveksimista.

Sinun pitää ymmärtää, että et sinä oikeasti ole jumala, jolla pitäisi olla oikeus tehdä mitä sinä oikeaksi katsot (subjektiivisesti) vain koska sinulla olo, koettu tila tai tahto toimia.

Sinä olet ihminen. Pelkkä erehtyväine ihminen, jonka olo- ja tahtotilat on ihan vaan subjektiivisia tuntemuksia.

Kai ymmärrät, että sossujen työ on hybin pitkälle sitä, että työntekijä arvioi, mikä on paras ratkaisu kuhunkin tilanteeseen? Kaikki toiminta tapahtuu lain sisällä, sitä en ole missään vaiheessa kieltänyt. Mutta vaikka ne päätökset tehdään lain puitteissa, on niissä silti mukana työntekijän omaa kokemustaan tilanteestaan. Aina. Ja hyvä että on, koska harvoin kahta täysin samaa tilannetta tulee eteen. En tajua tota jankkaamista että luulen olevani lain yläpuolella. Saa kai sitä kuka vaan vihata mitä hyvänsä lakia, ja se on ok niin kauan kun sen puitteissa muutenkin toimitaan.

Miksette toimi faktojen perusteella niin kuin poliisikin? Ei tulisi kaikenlaista sotkua ja jälkipyykkiä tyyliin Eerika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiiä mutta opiskelen tällä hetkellä sosiaalityöntekijäks, ja ahdistaa ihan hitosti millaseks asiat on menny, resursseja ei oo, lakia täytyy noudattaa vaikka ei kokis et se on eettisesti oikein, ja ihmiset ei jumankauta huolehdi ja kasvata niitä lapsia. Nyt jo mietityttää, onko tässä alavalinnassa mitään järkeä.

Niin. On se kyl kamalaa kun pitää noudattaa lakeja eikä voi painella mutulla mielensä mukaan.

Joku voisi ajatella että lait on länsimaisen oikeusvaltion merkki, mutta sossulle ne on vain ikävä hidaste.

Et nyt selkeesti ymmärtänyt viestiä, idiootti. Tarkoitin lähinnä tilanteita joissa näkee kilometrien päähän että koti on lapselle haitallinen paikka, mutta tietynlainen byrokratia esimerkiksi estää lapsen kiireellisen huostaanoton.

Niin. Sitä just kutsutaan oikeusvaltioksi. Että on ”tietynlainen byrokratia” kansalaisten suojana, eikä kaikki perustuu subjektiivisiin huolen tunteisiin ja mutuhavaintoihin.

Ihan oikeasti olet sitä mieltä, ettei kyseisen työn haasteisiin liity lainkaan eettiset ja moraaliset ristiriidat, joka voi olla törmäyskurssilla lain kanssa? Tottakai lakia noudatetaan, mutta se ei aina tarkoita etteikö työntekijät voisi kokea, ettei välttämättä ole VOINUT tehdä kaikkeaan, vaikka olisi halunnut. Näistä asioista onneksi puhutaan paljon sosionomin ja sosiaalityöntekijän koulutuksissa, mutta eivät ne silti helppoja ole, kun niihin törmää kentällä.

Kyllä ongelma on nimenomaan alan täydellinen mielivaltaisuus.

Se että lakiin suhtaudutaan yliolkaisesti ja halveksivasti, koetaan että oikeasti voidaan vain painella mutulla lain yläpuolella. Siis se asenne että tiedetään paremmin ja voidaan runnoa ja talloa koska itellä on ”sellainen olo”.

Suuri ongelma on myös itse lastensuojelulaki, joka lietsoo tällaista käytöstä, koska pelkkä ”huoli” mahdollistaa täysin mielivaltaisen toiminnan.

Herravarjele sinunkaltaisistasi ihmisistä.

Nyt en kyllä ymmärrä, miten suhtauduin viestissäni lakiin "yliolkaisesti" ja "halveksivasti". En tiedä, halutaanko täällä taas ymmärtää tahallaan väärin, mutta edelleen, itsellä on enemmänkin olo, ettei laki aina anna tehdä tarpeeksi. Koet, että lapsen turvallinen kasvu ja kehitys on vaarantumassa, mutta tarpeeksi nopeasti ei välttämättä pysty tekemäänsä mitään. Kai joku sitä lakia käyttää väärinkin, mitta en nyt ymmärrän, miten voi tulla kuva etten haluaisi ajatella niiden lasten parasta, jotka sitä apua kaipaavat. Enkä minä myöskään ymmärrä lasuja, joita tehdään koska äiti polttaa ulkona tupakkaa tai kun lapsella ei yhtenä päivänä ollut pipoa päässä. 🙄

Niin. Sinulla on olo, sinä koet, sinä haluat sitäsuntätä. Ja laki on sitten ikävästi esteenä.

Tää on juuri sitä lain halveksimista.

Sinun pitää ymmärtää, että et sinä oikeasti ole jumala, jolla pitäisi olla oikeus tehdä mitä sinä oikeaksi katsot (subjektiivisesti) vain koska sinulla olo, koettu tila tai tahto toimia.

Sinä olet ihminen. Pelkkä erehtyväine ihminen, jonka olo- ja tahtotilat on ihan vaan subjektiivisia tuntemuksia.

Kai ymmärrät, että sossujen työ on hybin pitkälle sitä, että työntekijä arvioi, mikä on paras ratkaisu kuhunkin tilanteeseen? Kaikki toiminta tapahtuu lain sisällä, sitä en ole missään vaiheessa kieltänyt. Mutta vaikka ne päätökset tehdään lain puitteissa, on niissä silti mukana työntekijän omaa kokemustaan tilanteestaan. Aina. Ja hyvä että on, koska harvoin kahta täysin samaa tilannetta tulee eteen. En tajua tota jankkaamista että luulen olevani lain yläpuolella. Saa kai sitä kuka vaan vihata mitä hyvänsä lakia, ja se on ok niin kauan kun sen puitteissa muutenkin toimitaan.

Kannattaa lukea ihan oikeiden sosiaalityöntekijöiden kertomuksia. He sanovat usein, että harvoin pystyy katsomaan tilanteita tilannekohtaisesti, koska Suomen laki ja kuntien säädökset velvoittavat heitä käyttämään tiettyä kaavaa ja kaikkia pitää kohdella samanarvoisesti. Ei siis voi antaa yhdelle ja olla antamatta toiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiiä mutta opiskelen tällä hetkellä sosiaalityöntekijäks, ja ahdistaa ihan hitosti millaseks asiat on menny, resursseja ei oo, lakia täytyy noudattaa vaikka ei kokis et se on eettisesti oikein, ja ihmiset ei jumankauta huolehdi ja kasvata niitä lapsia. Nyt jo mietityttää, onko tässä alavalinnassa mitään järkeä.

Niin. On se kyl kamalaa kun pitää noudattaa lakeja eikä voi painella mutulla mielensä mukaan.

Joku voisi ajatella että lait on länsimaisen oikeusvaltion merkki, mutta sossulle ne on vain ikävä hidaste.

Et nyt selkeesti ymmärtänyt viestiä, idiootti. Tarkoitin lähinnä tilanteita joissa näkee kilometrien päähän että koti on lapselle haitallinen paikka, mutta tietynlainen byrokratia esimerkiksi estää lapsen kiireellisen huostaanoton.

Niin. Sitä just kutsutaan oikeusvaltioksi. Että on ”tietynlainen byrokratia” kansalaisten suojana, eikä kaikki perustuu subjektiivisiin huolen tunteisiin ja mutuhavaintoihin.

Ihan oikeasti olet sitä mieltä, ettei kyseisen työn haasteisiin liity lainkaan eettiset ja moraaliset ristiriidat, joka voi olla törmäyskurssilla lain kanssa? Tottakai lakia noudatetaan, mutta se ei aina tarkoita etteikö työntekijät voisi kokea, ettei välttämättä ole VOINUT tehdä kaikkeaan, vaikka olisi halunnut. Näistä asioista onneksi puhutaan paljon sosionomin ja sosiaalityöntekijän koulutuksissa, mutta eivät ne silti helppoja ole, kun niihin törmää kentällä.

Kyllä ongelma on nimenomaan alan täydellinen mielivaltaisuus.

Se että lakiin suhtaudutaan yliolkaisesti ja halveksivasti, koetaan että oikeasti voidaan vain painella mutulla lain yläpuolella. Siis se asenne että tiedetään paremmin ja voidaan runnoa ja talloa koska itellä on ”sellainen olo”.

Suuri ongelma on myös itse lastensuojelulaki, joka lietsoo tällaista käytöstä, koska pelkkä ”huoli” mahdollistaa täysin mielivaltaisen toiminnan.

Herravarjele sinunkaltaisistasi ihmisistä.

Nyt en kyllä ymmärrä, miten suhtauduin viestissäni lakiin "yliolkaisesti" ja "halveksivasti". En tiedä, halutaanko täällä taas ymmärtää tahallaan väärin, mutta edelleen, itsellä on enemmänkin olo, ettei laki aina anna tehdä tarpeeksi. Koet, että lapsen turvallinen kasvu ja kehitys on vaarantumassa, mutta tarpeeksi nopeasti ei välttämättä pysty tekemäänsä mitään. Kai joku sitä lakia käyttää väärinkin, mitta en nyt ymmärrän, miten voi tulla kuva etten haluaisi ajatella niiden lasten parasta, jotka sitä apua kaipaavat. Enkä minä myöskään ymmärrä lasuja, joita tehdään koska äiti polttaa ulkona tupakkaa tai kun lapsella ei yhtenä päivänä ollut pipoa päässä. 🙄

Niin. Sinulla on olo, sinä koet, sinä haluat sitäsuntätä. Ja laki on sitten ikävästi esteenä.

Tää on juuri sitä lain halveksimista.

Sinun pitää ymmärtää, että et sinä oikeasti ole jumala, jolla pitäisi olla oikeus tehdä mitä sinä oikeaksi katsot (subjektiivisesti) vain koska sinulla olo, koettu tila tai tahto toimia.

Sinä olet ihminen. Pelkkä erehtyväine ihminen, jonka olo- ja tahtotilat on ihan vaan subjektiivisia tuntemuksia.

Kai ymmärrät, että sossujen työ on hybin pitkälle sitä, että työntekijä arvioi, mikä on paras ratkaisu kuhunkin tilanteeseen? Kaikki toiminta tapahtuu lain sisällä, sitä en ole missään vaiheessa kieltänyt. Mutta vaikka ne päätökset tehdään lain puitteissa, on niissä silti mukana työntekijän omaa kokemustaan tilanteestaan. Aina. Ja hyvä että on, koska harvoin kahta täysin samaa tilannetta tulee eteen. En tajua tota jankkaamista että luulen olevani lain yläpuolella. Saa kai sitä kuka vaan vihata mitä hyvänsä lakia, ja se on ok niin kauan kun sen puitteissa muutenkin toimitaan.

Ammattilainen ei vihaa lakia. Hän ei sotke tunteita työhönsä ja koe tietävänsä paremmin.

Varsinkin kun se laki on jo valmiiksi torso ja sallii sanamuotojensa takia mielivaltaa. Ja kyllä, kyllä minä ymmärrän, että työ perustuu täysin subjektiiviseen arviointiin ja työskentelyyn. Jo se on pelottavaa. Karmivaa on se, että jollekulle alaa opiskelevalle ei edes se riitä.

Ok :Dd ei muuta kun kentälle riehumaan

Jos se on noin yksinkertaista, niin ratkaisu on helppo. Tuetaan yksinhuoltajia enemmän. Kotipalvelua tai nuorisotyötä niin, ettei lapset ole yksin. Ja niin, että vanhemmalla on aikaa ottaa lapsi mukaan kotihommiin ja puuhata lapsen kanssa.

Yksinhuoltajalla ei kauheasti jää aikaa työn ja kotitöiden jälkeen puuhailla. Se nyt vain on fakta. Yksi ei voi jaksaa niin paljon kuin kaksi. Keskimääräisesti olettaen.

Vierailija kirjoitti:

Höpö aloittajalle.

Suurin osa lastensuojelun turhista keikoista liittyy siihen, että neuropsykiatrisia piirteitä (tai dg) omaavat lapset eivät saa tukea koulussa, jolloin kuormittuvat, tulee poissaoloja, kaikki kaatuu äitien päälle. Neuvolat, perheneuvolat, vammaispalvelut ovat yhtä tyhjän kanssa. KOULU ja nämä muut tahot uhkailevat ja tekevät lasuja. Lastensuojelu sitten tuo paikalle jonkun nepsy-jutuista tietämättömän tyypin ja se vain pahentaa perheen kuormitusta ja tilannetta.

Oikea ratkaisu on:

a) kouluihin lisää resursseja, jolloin aikuisia on enemmän ja luokkakokoja voidaan pienentää

b) pieni- ja keskituloisille tukea lasten harrastustoimintaan, jolloin eivät pyöri kylillä

c) perheille tarvittaessa lastenhoito- ja siivouspalvelua

Nämä kaikki voidaan toteuttaa ilman lastensuojelua. Malalan kynnyksen palveluita ja syrjäytymisen ehkäisemistä.

c) Työssäkäyvä yksinhuoltaja tarvitsisi noita vielä kipeämmin kuin perhe. Kiitos verotuksen niitä ei ole yksinhuoltajan varaa ostaa koskaan, ei edes hyväpalkkaisen.

Vierailija kirjoitti:

Joku balanssi olisi myös kiva. Lapsi kertoi tukihenkilölle, että äiti on joskus tukistanut (kerran, kun oli päällä kova stressi rahasta ja sairus, jonka pelkäsin vievän henkeni). Meistä tehtiin lastensuojeluilmoitus ja puhelimessa tivattiin kaikki aasta ööhön. Ei onneksi sen enempää, mutta kauhujuttuja kuulleena pelkäsin tietty pahinta heti. Sitten toisaalta jotain täysin heitteillä olevia, vanhempien vihaamia, jatkuvien lastensuojeluilmoitusten kohteita ei oteta käsittelyyn edes sen puhelinsoiton vertaa.

Kaikki lasut on lain mukaan tutkittava. Sinun tapauksessasi olit tehnyt rikoksen, sinua kuultiin ja oltiin tyytyväisiä antamaasi selvitykseen. Se riitti, etkä ole toiste tukistellut. Laiminlyönti olisi ollut jättää asia tutkimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti ihmettelen, että miksi ihmeessä naiset tekee lapsia kaikenmaailman ääliöiden kanssa. Jo omassa nuoruudessa oli näitä, jotka ihan kuin hakivat hankaluuksia. Poikakaverit oli sitä tasoa, että mitään muuta kuin ongelmia ei voinutkaan odottaa. Kännissä törttöileviä koulupinnareita tupakka huulessa. Heilläkin varmasti syyt käytökseen löytyi kotoa. Ja ennemmin sääntö kuin poikkeus, että parikymppisenä oli jo pari lasta näiden sankareiden kanssa ja muutaman vuoden päästä ero. Ja nyt nämä jonnet on itse isiä...

Tämä.

Jotenkin ne koulupinnarit, kaljasiepot ja päänaukojat on niin itsevarmoja ja hyviä suustaan, että likat ihastuu ja alkavat seurustella -> sit jossain vaiheessa väsätään perhettä, mutta vain nainen on siinä oikeasti ajatuksella mukana.

Omani oli kyllä raitis ja kiltti (siis niin luulin kun oli hyvä esittämään aika kauan) amk insinööri eli mistä minun olisi pitänyt tietää, että asiat ovat vuosien päästä toisin? Ei ollut myöskään silmiinpistävän lipevä, kuten narsuista usein luullaan. Heitä ei siis enimmäkseen voi mitenkään erottaa muusta väestöstä, mutta jotenkinhan tämän(kin) on oltava minun vikani eikö vaan? En kyllä ymmärrä millä logiikalla ja miksi vastuu toisen käytöksestä olisi minulla, mutta näinhän te sanotte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiiä mutta opiskelen tällä hetkellä sosiaalityöntekijäks, ja ahdistaa ihan hitosti millaseks asiat on menny, resursseja ei oo, lakia täytyy noudattaa vaikka ei kokis et se on eettisesti oikein, ja ihmiset ei jumankauta huolehdi ja kasvata niitä lapsia. Nyt jo mietityttää, onko tässä alavalinnassa mitään järkeä.

Niin. On se kyl kamalaa kun pitää noudattaa lakeja eikä voi painella mutulla mielensä mukaan.

Joku voisi ajatella että lait on länsimaisen oikeusvaltion merkki, mutta sossulle ne on vain ikävä hidaste.

Et nyt selkeesti ymmärtänyt viestiä, idiootti. Tarkoitin lähinnä tilanteita joissa näkee kilometrien päähän että koti on lapselle haitallinen paikka, mutta tietynlainen byrokratia esimerkiksi estää lapsen kiireellisen huostaanoton.

Niin. Sitä just kutsutaan oikeusvaltioksi. Että on ”tietynlainen byrokratia” kansalaisten suojana, eikä kaikki perustuu subjektiivisiin huolen tunteisiin ja mutuhavaintoihin.

Ihan oikeasti olet sitä mieltä, ettei kyseisen työn haasteisiin liity lainkaan eettiset ja moraaliset ristiriidat, joka voi olla törmäyskurssilla lain kanssa? Tottakai lakia noudatetaan, mutta se ei aina tarkoita etteikö työntekijät voisi kokea, ettei välttämättä ole VOINUT tehdä kaikkeaan, vaikka olisi halunnut. Näistä asioista onneksi puhutaan paljon sosionomin ja sosiaalityöntekijän koulutuksissa, mutta eivät ne silti helppoja ole, kun niihin törmää kentällä.

Kyllä ongelma on nimenomaan alan täydellinen mielivaltaisuus.

Se että lakiin suhtaudutaan yliolkaisesti ja halveksivasti, koetaan että oikeasti voidaan vain painella mutulla lain yläpuolella. Siis se asenne että tiedetään paremmin ja voidaan runnoa ja talloa koska itellä on ”sellainen olo”.

Suuri ongelma on myös itse lastensuojelulaki, joka lietsoo tällaista käytöstä, koska pelkkä ”huoli” mahdollistaa täysin mielivaltaisen toiminnan.

Herravarjele sinunkaltaisistasi ihmisistä.

Nyt en kyllä ymmärrä, miten suhtauduin viestissäni lakiin "yliolkaisesti" ja "halveksivasti". En tiedä, halutaanko täällä taas ymmärtää tahallaan väärin, mutta edelleen, itsellä on enemmänkin olo, ettei laki aina anna tehdä tarpeeksi. Koet, että lapsen turvallinen kasvu ja kehitys on vaarantumassa, mutta tarpeeksi nopeasti ei välttämättä pysty tekemäänsä mitään. Kai joku sitä lakia käyttää väärinkin, mitta en nyt ymmärrän, miten voi tulla kuva etten haluaisi ajatella niiden lasten parasta, jotka sitä apua kaipaavat. Enkä minä myöskään ymmärrä lasuja, joita tehdään koska äiti polttaa ulkona tupakkaa tai kun lapsella ei yhtenä päivänä ollut pipoa päässä. 🙄

Niin. Sinulla on olo, sinä koet, sinä haluat sitäsuntätä. Ja laki on sitten ikävästi esteenä.

Tää on juuri sitä lain halveksimista.

Sinun pitää ymmärtää, että et sinä oikeasti ole jumala, jolla pitäisi olla oikeus tehdä mitä sinä oikeaksi katsot (subjektiivisesti) vain koska sinulla olo, koettu tila tai tahto toimia.

Sinä olet ihminen. Pelkkä erehtyväine ihminen, jonka olo- ja tahtotilat on ihan vaan subjektiivisia tuntemuksia.

Kai ymmärrät, että sossujen työ on hybin pitkälle sitä, että työntekijä arvioi, mikä on paras ratkaisu kuhunkin tilanteeseen? Kaikki toiminta tapahtuu lain sisällä, sitä en ole missään vaiheessa kieltänyt. Mutta vaikka ne päätökset tehdään lain puitteissa, on niissä silti mukana työntekijän omaa kokemustaan tilanteestaan. Aina. Ja hyvä että on, koska harvoin kahta täysin samaa tilannetta tulee eteen. En tajua tota jankkaamista että luulen olevani lain yläpuolella. Saa kai sitä kuka vaan vihata mitä hyvänsä lakia, ja se on ok niin kauan kun sen puitteissa muutenkin toimitaan.

Kannattaa lukea ihan oikeiden sosiaalityöntekijöiden kertomuksia. He sanovat usein, että harvoin pystyy katsomaan tilanteita tilannekohtaisesti, koska Suomen laki ja kuntien säädökset velvoittavat heitä käyttämään tiettyä kaavaa ja kaikkia pitää kohdella samanarvoisesti. Ei siis voi antaa yhdelle ja olla antamatta toiselle.

Kaikkia tapauksiako pitäisi sun katsoa samalla tavalla, ja toimia tehdä aina näin, näin ja näin, eikö ottaa huomioon asioita, jotka voivat heittää tapauksen aivan päälaelleen.? Kaikkia kohdellaan tietysti samanarvoisesti, mutta kaikki tapaukset eivät ole samanlaisia.

Totuus on, että 40% lastensuojelun asiakkaista ovat epäkantiksia. Tästä ei vaan saa puhua.

Olisipa kiva lukea joskus, kuinka sosiaalityöntekijät ovat tehneet jotain hyvää tai onnistuneet jossain. Eivät kai kaikki voi paskoja olla sen pituisella koulutuksella?

Vierailija kirjoitti:

Jos se on noin yksinkertaista, niin ratkaisu on helppo. Tuetaan yksinhuoltajia enemmän. Kotipalvelua tai nuorisotyötä niin, ettei lapset ole yksin. Ja niin, että vanhemmalla on aikaa ottaa lapsi mukaan kotihommiin ja puuhata lapsen kanssa.

Yksinhuoltajalla ei kauheasti jää aikaa työn ja kotitöiden jälkeen puuhailla. Se nyt vain on fakta. Yksi ei voi jaksaa niin paljon kuin kaksi. Keskimääräisesti olettaen.

Meillä ainakin noi sun ehdotukset olisi olleet tosi hyvät.

Nuorisotyöstä vielä. Sitä meidänkin kunnassa on, ja on hyvää. Mutta sitä vaivasi vähän sama kuin koko yhteiskuntaa. Siellä sai riehua häiriköt. Täällä kävi yks vähemmistön edustaja linnakundi-äitinsä kanssa hakkaamassa muita nuoria nuorisotalolla (!). Vetäjä ei uskaltanut edes mennä väliin. Ihan järkyttävää.

2013 julkaistiin ainakin screentime parental app, kyllä noille rajoitusohjelmille oli jo käyttäjiä niinkuin käyttöäkin 6v sitten. Oma lapsi sai 2-luokalla puhelimen, katselin ensin hetken whatsupin käyttöä-yötä myöten puhelimen piippailua, kiusaamista, ei mitään tolkkua- niinpä sitten tuo appi häipyikin lapsen puhelimesta vuosiksi odottelemaan kypempää aikaa. Kiitos tästä ketjusta, saan voimaa pitää rajoista kiinni ja keksiä yhteistä juttua; Voimaannutaan Kaikki, taistellaan lasten hyvinvoinnin eteen ja nuoruudesta selviämisen eteen! Tietynlainen viattomuuden palauttamisen aika olisi niin paikallaan tulla..

Meillä on mennyt hyvin, vaikka olen yh. Lapset ovat nyt opiskelemassa yliopistossa molemmat. Ero keskiverto on on se, että olen ollut kotona tukien varassa. Rahaa oli vähän, mutta aikaa lapsille paljon. 😀

Vierailija kirjoitti:

Totuus on, että 40% lastensuojelun asiakkaista ovat epäkantiksia. Tästä ei vaan saa puhua.

Siinäkin auttaa raha. Autetaan jo alkuunsa enemmän kahden kulttuurin välissä eläviä.

Jahas, yksinhuoltaja äitien vihaaja iski jälleen... tällä kertaa sossun tätinä.

Haeppa lääkitys.